Luntakin välillä tulee, mutta ei sentään onneksi ihan tupaan saakka

Edellinen Seuraava

Vasta vuoden 2017 puolella on ollut mahdollista kuvata valaistuja porilaisia joulukuusia ainakin hiukkasen lumisessa maisemassa. BePopin vaiheilla ei nyt kuusta näkynytkään, vaikka mielestäni sielläkin joskus sellainen oli.

Karhukaupunki Björneborg eli suomalaisittain Pori on kaiketi selviytynyt Joulun ja uudenvuoden kurimuksista ilman suurempia uusia takaiskuja. No, vanhat ja köyhät ovat toki edelleen vanhoja köyhiä ja kipeät pääsääntöisesti ovat edelleen kipeitä.

Aurinkoinen on kuitenkin jo vakain aikein kapuamassa kohti taivaanekvaattoria lähestyen vääjäämättä kevättasauspistettä, jonka se saavuttaa alle kolmen kuukauden kuluttua.

Nyt talvella täytyy kuitenkin opiskella ripeästi ja ahkerasti, sillä keväällä koulu käytännössä lopahtaa kun opinnoissa vasta on päästy hyvään alkuun. Toukokuussa luultavasti ei ole tarjolla enää paljon mitään toimintaa, jos vanhat merkit pätevät.

Sitäpaitsi tulevana kesänä SAMK muuttaa Vähäraumasta uusiin tiloihin Porin keskustaan asemanaukiolle, joten kesällä lie vaikeaa ainakaan mitään lähiopetusta järjestää.

Yritetään nyt sitten nauttia opiskelumahdollisuuksista sikäli mikäli sellaisia on tarjolla. Tekniikan puolella tarjonta on kylläkin aika niukkaa. Ryhmän lukujärjestys ei paljoa tarjoa.

Kerran toisensa jälkeen kykenen hämmästymään siitä miten vaikeaa on saada edes tilaisuus opiskella tekniikkaa, vaikka tekniikkaa nimenomaisesti olen lähtenyt opiskelemaan.

Erikoisesti ihmettelen miten mahdotonta kone- ja tuotantotekniikan aikuisopiskelijan on opiskella aineen ja lämmön siirtymistä sekä termodynamiikkaa. Eikö koneinsinööri tarvitse todellista osaamista tällaisella alueella? Riittääkö insinöörille että osaa painaa nappulaa se kuuluisa Insinöörin ilme naamallaan? Topattu apinakin pystyisi samaan.

Ammattikorkeakoulu epäilemättä on kriisissä, mutta kriisiä ei tulisi kaataa opiskelijoiden niskaan. Ilmassa on ollut hiukan sellaista stämninkiä että koulu on olemassa henkilökuntaa varten, henkilökunnan työllistämistä varten. Että koululle riittää kunhan vaan opettajat ja muu henkilökunta viihtyvät keskenään ja saavat mukavan toimeentulon. Opiskelijoilla ei niin väliä.

Opiskelijoille kokonaisuutena olisi mielestäni parempi että koulu kaatuisi jos se ei toimi hyvin opiskelijoiden kannalta. Säästöt koululaitoksessa uhkaavat johtaa siihen että koulut näivettyvät opinahjoina, mutta pysyvät valitettavasti edelleen pystyssä, vaikka eivät pysty tarjoamaan opiskelijoille säädyllistä opiskelun mahdollisuutta. Olisi parempi että huono koulu kuolisi ja kuihtuisi kokonaan pois. Toimivien koulujen taso pysyisi sillä tavalla parempana.

Koulutuksen laadusta on liian helppo säästää opiskelijoiden kustannuksella. Raha ei nähtävästi sittenkään ole kovin kaksinen konsultti. Kun valtio kuristaa rahahanoja, niin huonot koulut kuristavat opiskelijaa, mutta jatkavat kyseenalaista toimintaansa. Poliitikkojen soisi vakavasti miettivän sitä mikä on ammattikorkeakoulun olemassaolon tarkoitus. Onko se vain välttämätön paha ja henkilökunnan suojatyöpaikka, vai tulisiko koulun kenties pystyä jopa tarjoamaan opiskelijoille jotakin?

Sikäli en voi pitää tärkeänä että SAMK pyrkii pysymään pystyssä yhteistyön avulla. Koulun pysyminen pystyssä ei ole mikään itseisarvo. Huonon koulun ei kuulu menestyä eikä edes pysyä pystyssä. Sellainen on luonnon laki. Vahvojen kuuluu syödä heikot pois nurkista kuleksimasta.

Jos olisin koulun johtokunnan jäsen, niin minulla voisi olla johtokunnan kokouksessa jotakin painavaa sanottavaa. Kiittäkööt rehtori onneaan siitä että minulla ei ole sellaista mahdollisuutta.

No joo, turha lie kuitenkin taistella tutkainta vastaan. Tyhmyys voittaa tässä maailmassa. Tekniikan miesten aika lie ohi ammattikorkeakoulun johdossa. Ja ehkä koulussa muutenkin. Kone- ja tuotantotekniikankaan ei tarvitsisi olla näin näköalatonta, mutta muutosta parempaan on turha odottaa. Kone- ja tuotantotekniikassa ehdottomasti on uusia innostavia mahdollisuuksia vaikka huru mycket, mutta tuskin Satakunnassa. Satakunnassa typeryys ja mitättömyys voittaa.

Kevään riennot, tuskat ja riemut

Johtaminen ja liiketalous ei minua erikoisesti kiinnosta. Nämä ovat olleet pakkopullaa paremman puutteessa. Olen jo pakolliset kurssit suorittanut hyväksytysti, joten en voi niitä enää uudelleen suorittaa, mutta nyt keväällä on mahdollisuus epävirallisesti kertailla eräänlaisena kuunteluoppilaana liiketalouden asioita.

Vaikka pidänkin johdon laskentaan keskittyvää kurssia esim. aloittelevalle pienyrittäjälle kovin vähän mitään eväitä tarjoavana, on siellä mukana kuitenkin joitakin hiukan mielenkiintoisempiakin asioita. Aion kirjoitella tänne joistakin sen alan aiheista. Ne ovat hyviä osata yleissivistyksenä, vaikka käytännön soveltamismahdollisuudet luultavasti ovatkin olemattomat.

Epäilyttävän teoreettista se kylläkin on. Johdon laskennan kuva yritystoiminnasta on vakaasti toimivan ja yksinkertaista tuotantoa harjoittavan suurehkon yrityksen näkökulma. Se ei ole tuotekehitysyrityksen näkökulma, eikä se ole aloittelevan pienyrittäjän näkökulma. Se vika näissä koulun perinteisissä oppiaineissa yleensäkin on, ne kuvaavat maailmaa joka oli ja meni jo. Uusi ura ei urkene enää siltä pohjalta. Jos on Mikkeliin menijöitä (esimerkiksi se tyttö joka niin tykkää ... siitä mistä toisetkin) niin suureksi iloksenne ilmoitettakoon että se juna män justiin. Tai itse asiassa jo jokusen aikaa sitten.

Esimerkiksi lineaarialgebra on paljon konkreettisempaa ja uskottavampaa, todellisempaa.

Matte 1 uusintatenttiin ei ole vielä ollut mahdollisuutta ilmoittautua, mutta aion kylläkin sellaista yrittää. Haluan todistaa ainakin itselleni että selviydyn myös tavanomaisesta kokeesta. Kurssin kokeet ovat olleet vain puoli tuntia kestäviä harjoituskokeita. Haluan todistaa että menestys harjoituskokeissa ei ole ollut mikään satunnainen onnenkantamoinen, vaan että oikeasti hallitsen aiheen melko hyvin laidasta laitaan. Täytynee kerrata myös logiikka ja joukko-oppi joita kurssilla opeteltiin aluksi, sillä niistäkin voi olla tehtäviä.

Matte 2 on alkamassa ihan näillä näppylöillä. Oleellista matematiikka-moduulin kursseilla on päästä nopeasti sisään TTY:n elikkä Tampereen Teknillisen Yliopiston (eikä SAMK:in) kurssin oppimisjärjestelmän Moodle-ryhmään. MP4-muotoiset opetusvideot, PDF-muotoiset luentokalvot ja harjoitustehtävät löytyvät sieltä Internet-yhteyden kautta. Varsinaisia erillisiä oppitunteja ei ole, vaan aineisto tulee opetella itsenäisesti ennen viikon torstai-iltaa jolloin pidetään laskuharjoitukset. Joka toinen viikko on laskuharjoitusten lopuksi harjoituskoe. Harjoituskoe on vain sen kertaisen osan materiaalista.

Ehkä on myös MatLab-tehtävä? MatLab-tehtävät ratkotaan tietokoneohjelmalla, mutta muuten tietotekniikkaa ei kurssilla suosita. Kokeissa ei saa käyttää minkäänlaista laskinta tai tietsikkaa. Eipä niistä tosin logiikassa ja joukko-opissa apua olisikaan. Lähteet eivät myöskään ole sallittuja kokeissa. Laskuharjoituksissa tulokset tosin voinee tarkistaa tietoteknistä apuvälinettä käyttäen, mutta tehtävät täytyy kuitenkin osata ratkaista klassiseen tapaan käsilaskuna, kynän ja paperin avulla. Ryhmätyötä voi tehdä laskuharjoituksissa, mutta ei kokeessa.

Käsilaskussa on se idea että voi osoittaa aivan oikeasti ymmärtävänsä ja osaavansa villakoiran ytimen. Ymmärtäminen on hyvä asia. Pelkkä tietotekninen laskentavalmius ilman aitoa ymmärrystä voisi olla jopa vaarallista koska se voisi huomaamattomasti tuottaa aivan väärää tulostietoa.

Ammattikorkeakoulussa aivan yleisesti käytetään käänteismatriisilla (A-1) kertomista matriisiyhtälön Ax = b ratkaisemiseen tyyliin x = A-1b . Tässä x ja b ovat vektoreita, x on tuntematon ja b on vakiovektori. Matriisi A siis erikseen käännetään ratkaisua varten. Matte-kurssin akateeminen linja on erilainen. Matte-kurssin mukaan käänteismatriisia kannattaa käyttää ainoastaan jos sen saa jostakin ilmaiseksi. Matriisia ei ryhdytä erikseen kääntämään kertolaskua varten. Yhtälöryhmän ratkaiseminen laajennetun matriisin ja rref-muodon kautta (tai LU-hajotelman avulla jos samaa matriisia tarvitaan useassa kertolaskussa) on tehokkaampaa ja mahdollisesti tulos on myös tarkempi. Tosin kyllähän lineaarialgebra myös esittää melko tehokkaan menetelmän matriisin kääntämiseksi laajennetun matriisin avulla.

Aaah, determinantit ja matriiseiden ominaisarvot. Haluan vielä osata ne kuin vettä valaen. Syksyllä on ehkä mahdollisuus suorittaa moduulin kolmas osa paremmista lähtökohdista käsin. Olen kyllä tavallaan opiskellut sen osan aiemmin hyväksyttävästi, mutta edellytykseni saavuttaa hyvä arvosana ovat nyt huomattavasti paremmat. Kolmonen ei minulle arvosanana riitä, haluan korkeimman arvosanan, vitosen eli viduraisen [Kummeli]. Toivottavasti Matematiikka 3:n vanha ilmoittautuminen ja vanha arvosana eivät estä uudelle kurssille ilmoittautumista.

Vuoden 2017 lopussa opiskeluoikeuteni ammattikorkeakoulussa näillä näkymin loppuu. Se on sääli, sillä en koe ettäkö olisin oikeasti saanut kunnollisen tilaisuuden opiskella tekniikkaa. Sitäpaitsi keväällä olisi ehkä vuorossa Matte 4 ja differentiaaliyhtälöt, kovin tärkeä aihe sellaiselle insinöörille joka ei ole pelkkä napinpainaja, vaan joka ymmärtää ja osaa ihan oikeastikin jotakin, olkoon naamalla ilme millainen tahansa.

Tjaah, itse asiassa tut:in (Tampere University of Technology) opettajan uusimman - karanteeniin jääneen - sähköpostiviestin mukaan todennäköisyyslaskenta näkyy kiilanneet matematiikka-moduulin kakkos- ja kolmoskurssin väliin. Onkohan differentiaaliyhtälöitä enää ollenkaan? Sääli jos differentiaaliyhtälöt on kokonaan vesitetty ulos moduulista. Oppijaksojen määrä näkyisi supistuneen neljään, joten moduulin pystyy suorittamaan kahdessa lukuvuodessa.

Sähköpostin jääminen sähköpostipalvelimen karanteeniin johtui ehkä siitä että siinä on liitteenä kuva ja se oli lähetetty SAMK:in ulkopuolelta suurelle joukolle SAMK:in vastaanottajia. Koulussa voi joutua kirjautumaan joihinkin postituslistoihin pystyäkseen seuraamaan opetusta. Sähköpostipalvelin luokittelee tällaiset viestit yleensä roskapostiksi. Se vaan ei ole kokonaan erehtymätön.

Todennäköisyyslaskentaa en oikeastaan koe kovinkaan mielenkiintoiseksi, joten enpä tiedä riittääkö motivaatio tuohon.

Joka tapauksessa tämä uusi lineaarialgebran tyyli on paljon freesimmän ja innostavamman tuntuista kuin mitä vanhoista alan oppikirjoista on saanut tuntumaa. Vanhat lineaarialgebran oppikirjat ovat tuntuneet kuolettavan ikävystyttäviltä, tiedonjanoisen silmissä suunnilleen yhtä houkuttelevilta kuin Saharan autiomaa. Uusi tyyli tarjoaa oppimisen iloa ja konkreettista tuntumaa aiheeseen. Suosittelen lämpimästi. Tosin kannattaa muistaa että mitään "kuninkaantietä" matikkaan ei edelleenkään ole, eikä matematiikan taitoja voi omaksua minkään ruiskeen tai pillerin avulla, vaan opiskelijan on itse tehtävä töitä oppimisensa eteen. Oppia ei voida rasvaprässillä puristaa hänen korvastaan sisään.

Matte kakkonen on kovaa kamaa ja siihen kandee panostaa. Hiukan hämäävästi matte kakkosen ensimmäinen videoluento on sama kuin matte ykkösen viimeinen luento, mutta ei se paljon haittaa.

Matte 1 ja 2 ovat aika tiiviisti yhteen kuuluva paketti, lineaarialgebran ydin. Matte kakkonen jatkaa siitä mihin ykköskurssi lopetti. Lie aika vaikeaa aloittaa kakkoskurssilla ellei omaa vankkaa pohjaa lineaarialgebrasta. Pohjaksi tarvitaan ykköskurssin tiedot. Matematiikkamoduulin muut osat ovat luonteeltaan irrallisempia. Kolmannella tai neljännellä osalla voisi luullakseni aivan hyvin aloittaa, kunhan omaa koulun leikki-insinöörien matematiikan perustiedot mm. diffiksestä. Differentiaaliyhtälöihin tarvittaisiin toki pohjaksi hyvä differentiaali- ja integraalilaskennan osaaminen, mutta enpä tiedä onko matematiikka-moduulissa enää lainkaan erillistä differentiaaliyhtälöiden kurssia.

Tulostusvara minulta on näköjään koululla loppumassa printtereiltä, mutta voihan noita luentoja kirjoitella itsekin paperille. Jos kaikki luennot tulostaa paperille niin tulostustilin saldo on kovassa rasituksessa. Toisaalta luentokalvoilla on tilaa myös omille merkinnöille.

Onnetar, rouva Fortuna ei ole vielä paljastanut minulle korttejaan uudelle vuodelle. Onko Onnettaren minulle jakama käsi suotuisa vaiko mitäänsanomaton? Onko edessä pitkästyttävän tylsistyttävää kulumista ja nuutumista yhteiskunnan varjopuolien ja roskaröykkiöiden kiusaamana, jäänkö kaiken hyvän ja arvokkaan ulkopuolelle kuin nalli kalliolle, vaiko lähdenkö kohti eloni Onnelaa ja kullanhohtoista El Doradoa hippulat vinkuen?

Vuosi 2017 on ehkä enemmän kuin mitä olen voinut kuvitella joskus murrosikäisenä. Olisin ehtinyt kuolla jo monta kertaa tähän 58 vuoden ikään mennessä jos tuuri olisi ollut toisenlainen. En silti voi heittää pyyhettä kehään vielä pitkään aikaan. Maailma on enimmäkseen silkkaa paskaa, mutta jokunen kultajyvänenkin voi vielä matkan varrelta löytyä. On olemassa arvokkaita ja yleviä asioita, jossakin. Niitä kohti ansaitsee taapertaa, tulkoon turma taikka tuisku.

Lapsena ollessani oli purukumipakkauksissa kilpailu tai ehkä arvonta jossa oli (lapsen mielestä) mahtava pääpalkinto. Vaihtoehtoja olivat 1) isohko tukku markkoja heti tai 2) matka Kuuhun myöhemmin, sitten joskus kun se on turisteille mahdollista. No okei, en tiedä oliko se täyttä huijausta. Olisiko kilpailun järjestäjä todella 1960-luvun lopulla sitoutunut siihen että hän maksaa voittajalle Kuu-matkan sitten kun niitä on edes miten-kuten järjelliseen hintaan tarjolla tavallisille matkailijoille? Vai luottiko kilpailun järjestäjä vain kylmästi siihen ettei kukaan ole niin hullu että jäisi odottamaan Kuu-matkailun yleistymistä, jos sen vaihtoehtona on tukeva tukku selvää rahaa kännyyn nyt heti!

Tjaah, kyllä kai joskus 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa kuitenkin yleisesti uskottiin että lennot Kuuhun olisivat arkipäivää tulevien vuosikymmenten aikana. Silloin oltiin myös aivan varmoja että vuonna 2000 autot eivät enää lainkaan tarvitse pyöriä, vaan että ne lentävät ilmassa. Henkilökohtaisista tietokoneista sensijaan ei tiedetty paljon mitään. Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava, totalitäärisen vakaa ja horjumaton. Suomi yritti olla oikeasti itsenäinen. Suomettuminen ei meitä tuhonnut. Kylmä sota ei ollut meidän ongelmamme. Viisikymmentä vuotta sitten meidän maailmamme oli paljon turvatumpi ja toivorikkaampi kuin tässä EU- ja euro-orjuudessa olo. Suomi itsenäistyi 1917, mutta vuonna 2017 itsenäisyys on enää pelkkä harha ja haavekuva. Olemme euron orjia, Brysselin palvelijoita. Pääsimme pois NL:n ojasta, mutta jouduimme EU:n allikkoon.

EU voi pysyä koossa vain siten että meitä päivittäin pelotellaan Venäjän uhkalla ja Vladimir Putinin pahuudella. Mörkö tulee jos emme ole maksimaalisen nöyriä EU-hallintoalamaisia, eli EUnukkeja. EU tarvitsee kipeästi ulkoisen uhkan pysyäkseen koossa sisäisistä ongelmistaan huolimatta.


Pneumatiikka passaa hyvin Harmaille Koneinsinööreille

Tarkoitus ei ole tehdä tästä mitään Hydrauliikan ja pneumatiikan kurssin oppimispäiväkirjaa, mutta muutamia lähikuvia otin koulun pneumatiikan demoilualustasta, sen venttiileistä. Pneumatiikka on tavallaan hieno aihe, mutta luulenpa että osien toimintaa ja sisäistä rakennetta ei ole mahdollista tarkastella kovin yksityiskohtaisesti, tyyliin "elementtimenetelmä" tai simuloiden ohjelmallisesti aineen virtausta, luistien ja istukoiden liikettä.

Luulen kyllä että sellainen olisi mahdollista jopa itse tehdyllä JavaScript-ohjelmalla, kunhan esim. venttiileistä olisi tarpeeksi yksityiskohtaiset tiedot. Mielestäni se edistäisi tieteellistä maailmankuvaa paljon enemmän kuin jotkut koulufysiikan komealta kalskahtavat, mutta käytännössä steriilin hedelmättömän teoreettiset opinkappaleet. Hän joka itse ohjelmoi, hän aidosti ymmärtää.

Kun pneumaattisen järjestelmän toimintaa simuloidaan yksityiskohtaisesti fysikaalisesti ottaen huomioon paineet ja lämpötilat eri kohdissa, kaasun virtaus putkissa, venttiilien luistien massat ja esim. sylinteripneumatiikan voimat niin pystyisi ehkä simuloimaan järjestelmän toimintanopeutta ja ei-toivottuja paineiskuja joita järjestelmässä esiintyy esim. massan hitauden vuoksi. No jaa, hydrauliikan ei-toivotut paineiskut olisivat ehkä tärkeämpiä koska ovat vaarallisempia.

Myöhempänä lisäyksensä tähän samaan aiheeseen: Eräältä toiseltakin meidän ryhmän opiskelijalta uupuu suoritus vanhasta hydrauliikan ja pneumatiikan kurssista. Hän ei ilmeisesti pysty osallistumaan tähänkään kurssiin, koska tämä on vain päiväopetuksena, joten hän kysäisi että josko voisi saada nähtäväkseen minun muistiinpanojani kurssilta. Noh, niitähän ei vielä ole olemassa, mutta luulenpa että koetan tämän johdosta tehdä jonkinlaisen yhteenvedon siitä miten esim. pneumaattista järjestelmää mitoitetaan ja lasketaan. Varmaankin muuta materiaalia löytyy runsaasti kurssin Moodle-ryhmästä ja alan oppikirjoista, vaikka ei pystykään osallistumaan lähiopetukseen.

Nämä laskut vaan eivät ole sen laatuisia kuin mitä yllä haaveksin. Tavallinen insinööri ei tee mitään uraauurtavaa FEM-analyysiä kaasun tai nesteen virtauksesta Camel-buutsit jaloissaan omia polkujaan taivaltaen, vaan hän lukee nöyrästi valmiita standardeja, käyriä ja taulukoita ja koettaa koostaa systeemin jo lukemattomia kertoja koeteltuja hyväksyttyjä toimintatapoja noudattaen. Tavallinen insinööri on lannistunut perässähiihtäjä, eikä mikään visionäärinen uusien latujen aukoja. Luvassa ei siis ole mitään maailmoja mullistavaa, mutta koetan saada kokoon havainnollista sisältöä joka avittaa hydrauliikka&pneumatiikka-kurssin tavallisissa laskutehtävissä.

Nykyisin ammattikorkeakoulun hydrauliikka ja pneumatiikka halutaan nähdä lähinnä koneautomaation perusteina, ei tavoitteena sinänsä. Sikäli se on hiukan latistunut entisestä loistostaan, mutta aion kuitenkin valmistella hydrauliikan ja pneumatiikan kurssiin liittyvistä laskutehtävistä kunnolliset dokkarit joita kelpaa esitellä myös tällä sivustolla.


Haluan tietää ja tahdon myös muistaa paljon

Uusi vuosi, mutta vanhat lääkkeet. Apteekissa kerrottiin että aikuisiän diabeteksen lääke metformiini kuluttaa B12-vitamiinia, jonka vähyys voi aiheuttaa muistin heikkenemistä. Niinpä aion nyt erikoisen tarmokkaasti popsia B12-tabletteja tuon Diformin-diabeteslääkkeen kanssa. En halua unohtaa. Ehkä tavallisetkin B-vitamiinitabletit kävisivät, koska kyllä niissäkin tätä mukana on, ainakin jonkin verran?

Diformin ei siis sinänsä aiheuta muistin heikkenemistä, vaan se kuluttaa B12-vitamiinia ja haittavaikutus tulee sen kautta.

Cardace -verenpainelääkkeitä en ole syönyt pitkään aikaan. Mielestäni ne aiheuttavat yskimistä. Luotan siihen että Spironolactone -diureetti eli nesteenpoistolääke pitää verenpaineen aisoissa. En tiedä onko minulla ihan virallista hyperaldosteronismi -diagnoosia, mutta raumalainen sisätautilääkäri viittasi tällaiseen lausunnossaan (vanha juttu #266) kun lisämunuaisista etsittiin kasvainta, mutta sellaista ei kuvissa näkynyt.

Elimistöni poisti kaliumia erikoisen tehokkaasti, ilmeisesti aldosteroni-nimisen hormoonin takia jota lisämunuaiset tuottavat. Luotan siihen että Spironolactone edelleen palauttaa natrium-kalium-tasapainon jolloin verenpaine ei nouse tarpeettoman korkealle. En kylläkään jaksa sitä enää paljoakaan mittailla, tylsää hommaa. Verensokeriakaan en ole mitannut pitkään aikaan.

Jutun #380 loppupuolella kerrottu SAMKin tekniikan puolen eli Tiedepuisto B:n toisen kerroksen kielten opetuksen lähinnä ruotsin kielinen vanha poistettu oppimateriaali, mm. kymmenet vanhat ruotsinkieliset C-kasetit ovat yllättäen menneet kuin kuumille kiville Porin kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllyssä.

Kahdelle poistotavaran pöydälle siellä luokan 2011 lähistöllä on nyt Joulun jälkeen luvassa lisää tavaraa. Jos kysyntää ei ole, niin käyttökelpoinenkin tavara menee tylysti roskiin. Onneksi Porissa tuntuu kuitenkin olevan yllättävästi ruotsin kielen harrastusta. No, onhan täällä ruotsalainen koulukin ja Ruotsin konsulaatti.

Olisipa hauska tietää mitä tarmokkaalla ruotsin kielen Tuija-opettajallamme on ollut tekemistä SPSS -nimisen statistiikkaohjelman kanssa. Hänen nimensä esiintyy näiden manuaalien kansissa jopa kahdella eri sukunimellä varustettuna ja bumaskoja on useampaa eri versiota vuosien varrelta, joten mistään yksittäisestä episodista ei voine olla kysymys.

Olen jo saanut tietää että hän on alunperin ollut saksan kielen opettaja ja nuorempana opiskellut kieltä sekä Itä- että Länsi-Saksassa. Tämä yllättävä kytkentä statistiikkaan on kuitenkin jäänyt vaille selitystä. Kansalla on oikeus tietää! Tuijan salattu elämä tilastotieteen parissa pitäisi ehdottomasti kirjoittaa auki ja julistaa kaikelle kansalle.


Loppiaisen jälkeen tuli maahan asti 5 ... 10 senttiä lunta

Joten porilaiset keskustan joulukuuset täytyy kuvata tässä uudessa talvisessa tilanteessa. Valot kuusissa kyllä vielä oli, mutta ne eivät pilvisyydestä huolimatta näy kovin hyvin koska kello on jo ehtinyt lyödä niinkin paljon kuin 11:00 ja on kohtalaisen valoisaa.

Tässä vaiheessa voinee todeta että Joulu on tältä erää vihdoinkin voitettu kanta ja siihen voi jatkossa viitata samoin kuin menneen talven lumiin.

Korvatunturin väki on jo päässyt Joulun jälkeisessä ryyppyputkessaan hyvään vauhtiin. Näillä logistiikan ihmelapsilla on hiukan sama juttu kuin salaisilla agenteilla ja talvisodan korpisotureilla : täytyy kompensoida työn kovat koettelemukset raskaalla alkoholin käytöllä vapaa-aikana. Rankka työ tunnetusti vaatii rankat huvit.

Katkolla käynti eli vieroitushoito Korvatunturien väelle alkaa totuttuun tapaan siinä Vapun jälkeen kun nuorimpien tonttujen maksa alkaa oirehtia. Alle 300 vuotiaiden fysiikka kestää viinaa niin heikosti, ovat vielä tottumattomia. Kyllä ne siitä vähitellen oppivat.

Juhannuksena he jo alkavat olla tolpillaan. Muutama nenänvalkaisukuuri heinä-elokuussa ja sitten tonttulakkiset ystävämme saavuttavatkin jokseenkin täyden työkunnon syyskuussa, hyvissa ajoin ennen seuraavia joulumarkkinoita. Korkean paikan harjoitusleiri herkistelee tontut ja porot parhaaseen tuloskuntoon.

Joulupukin pajan tuotanto käynnistyy ajallaan niin että Korvatunturin väki saa taas seuraavana aattona näyttää mihin se pystyy logistiikan saralla. Pelkällä kaurapuurolla sellainen suoritus tuskin onnistuisi. Doping-testejä ei onneksi ole määrätty Pukille ja Tontuille pakollisiksi. Se olisi takuuvarmasti Joulun tuho!

Noh, joka vuosi tietysti joku äänekäs toisinajattelija haluaa asettaa kyseenalaiseksi Korvatunturin väen kriittisen tärkeyden Joulun onnistumisessa, mutta sellaiset ultraskeptiset puheenvuorot kannattaa jättää omaan vähäiseen arvoonsa. Joillekin heikoille sieluille vaan on vähäisen omanarvontuntonsa suojelemiseksi pakko yrittää olla niin älykästä ja terävää.

Suomalaisen työn erinomainen laatu ... missä se muka näkyy?

Paljon on kuultu puhuttavan suomalaisen työn laadusta ylistävään sävyyn. Suomalainen tavara voi olla hiukan kalliimpaa, mutta se on vastaavasti parempilaatuista. Näin väitetään. Mutta mikä on karu totuus myytin takana? Nostetaanpa kissa pöydälle.

Airam on takaperin Maria. Liekö firman perustajan muijan nimi? Aamulla aurinko, illalla Airam, sanoi vanha mainos.

Airam on tehnyt tuollaisia kuvassa vasemmalla näkyviä pieniä taskulamppuja joissa käytetään valaisemiseen LEDejä ja 3 AAA-kokoista paristoa voiman antajina. Kotelo on tukevan tuntuinen ja melko massiivinen. Makuasioista ei voi muuta kuin kiistellä, mutta ulkonäkö on suhteellisen vakuuttava. Ihan halpojakaan ne eivät olleet.

Se on sitten varmaan hyvä suomalainen laatutuote?

No kun ei ole. Jatkuvasti kosketushäiriöitä. Taskulamppuja saa tavan takaa pudistella ja kopistella että saisi edes hiukan valoa valaistavaan kohteeseen. Kontaktipinnoissa on jotakin häikkää, eikä se ole yksilövika. Vika ei ole kytkimessä. Mielestäni melkoisen epäonnistunut tuote. Lamppu joka ei valaise. Liian vaikeaa tekniikkaa?

Otetaanpa sitten Tiger-nimisestä kaupasta tuollainen halvan ja heppoisen näköinen, mutta toivotulta toiminnallisuudeltaan vastaava tuote, kuvassa oikean puoleiset taskulamput. Painaa paristojen kanssa suunnilleen saman kuin tuo AIRAM ilman paristoja. Eikä maksa paljon. Ja toimii ihan sika-siististi hetkestä nolla alkaen, kunhan ne kolme AAA-paristoa on solautettu sisään. Ei merkkiäkään kosketushäiriöistä. Halpa ja hyvä taskulamppu. Tässä tapauksessa ei siis tarvitse ostaa kahta että saisi halvan ja hyvän.

Tanska voitti Suomen tässä maaottelussa tyyliin 6 - 0. Kuusi nolla, hyvä olla?

Onhan se sinänsä kivaa jos taskulamppu on tukevarakenteinen. Eihän sellainen pieni fikkari kuitenkaan hirveitä paina. Taskulampun varsinaisen toiminnallisuuden kuitenkin näkisin siinä että sen tulisi pystyä pimeydessä tuottamaan suhteellisen vakaata valoa valaistavaan kohteeseeen. Se että lampussa nykyaikaiseen tapaan käytetään puolijohde-LEDejä, ei riitä laadun takeeksi. Perusasiat, ne tärkeät perusasiat. Virtapiiri täytyy pystyä haluttaessa sulkemaan luotettavalla tavalla.

Suomessa ei enää osata suunnitella kunnollisia hallien kattoja edes tietokoneavusteisesti. Ei osata tehdä kunnollista betonia jolla sillat saisi kestämään. Ei pystytä valmistamaan sellaista huipputeknistä tuotetta kuin toimiva taskulamppu. Raumalla olen parissa kerrostaloasunnossa saanut kokea että ei ole osattu rakentaa toimivaa ilmanvaihtoa kerrostaloon. Liikennesuunnittelun järjestelyjen puutteet kohtaamme käytännössä päivittäin, erikoisesti jalankulkijoina.

Tekninen perusosaaminen näkyy Suomessa olevan rapautumassa. Ammattikorkeakouluillakin olisi oma kortensa kannettavana teknisen tietotaidon opetuksen ja teknisen perusosaamisen alalla. Pelkkä markkinapelleily ei oikein riitä. Suomessakin pitäisi ihan oikeasti osata jotakin käytännöllistä. Suomalaisen osamisen suurin puute ei ole johtamistaidoissa. Pelkkä insinöörin ilme ja jokaisen sisäinen pikku-tradenomi ei pidä tätä maata pystyssä.

Koulun tuotekehitysprojektin linjasta olen ymmärtänyt että tuotekehityksessä ei tarvita teknistä tietotaitoa eikä teknistä osaamista. Omaperäistä, tekniikka vaikuttaa koulun näkökannalta olevan tuotteessa tarpeetonta. Tekniikka on niin aliarvostettua että sitä ei tarvitse opettaa eikä sitä myöskään tarvitse ymmärtää. Ei enää tiedä itkisikö vai nauraisiko. Ammattikorkeakoulu lie sillä linjalla että insinöörillekin riittää kunhan osaa painaa sitä ulkomaista nappulaa insinöörin ilme kasvoillaan. Siis niin kauan kuin meillä enää on varaa edes niihin ulkomaisiin nappuloihin.

Mutta oikeesti, hei! Tekninen perusosaaminen on kaiken perusta. Ilman perusasioiden hyvää hanskaamista ei pitemmän päälle voi olla mitään muutakaan - sellaista mitä kannattaisi tavoitella. Huonolle kivijalalle on turha rakentaa. Meidän sivilisaatiomme on väistämättä tekninen tai sitten se tuhoutuu kivijalan pettäessä. Vaikka kasvihuoneilmiöstä niin paljon meuhkataankin, vaikeaa olisi meikäläisillä maantieteellisillä leveyksillä sulava pehmeä lasku kivikautiseen kulttuuriin tai kiipeäminen takaisin puihin.


Galleria