Edellinen | Seuraava |
Grafiikka ja erikoisesti 3D on nyt tärkeää, mutta tähän alkaa vähitellen kertyä juttu numero #266 ... sikäli mikäli canvas-grafiikan jälkeen vielä on elämää.
Putin-fobian riivaamat suomalaiset eivät kai enää ehdi pelkäämään Vladimir Zhirinovskia. Minulla on monia terveysvaivoja, mutta Putin-fobialta olen sentään säästynyt. Gummeruksella ainakin on ollut kiinnostus (nyhtää ihmisiltä rahoja) satsaten ilmiöön "Zhirinovski".
|
Onhan minullakin jotakin, nimittäin HYPERALDOSTERONISMI, hienolta kuulostava nimitys jonka sain kuulla diabeteshoitajalta. Se on ilmeisesti se diagnoosi johon sisätautien poliklinikalla on päädytty.
Ratkaisevaa lie se että spironolactone -niminen lääke auttaa kaliumin puutteeseen veressä ja verenpaineongelmaan. Sillä lääkkeellä saan helposti verenpaineeni alas, ehkä jopa niin alas että taju lähtee. Verenpainelääkkeiden kanssa ei ole leikkimistä sillä ne sorkkivat keskushermostoa. Kaikki lääkkeet eivät kaikille sovi.
Verenpaine on kuin nuorella hirvellä eikä painokaan ole noussut talven jälkeen. Diabeteshoitajan mittaama "pitkä" verensokeri on vähäisellä lääkityksellä aivan siedettävällä tasolla. Itse mittailen verensokeria vaan viime kesänä sairaalasta nuorelta espanjalaistyyliseltä hoitsulta saamallani yksinkertaisemmalla laitteella. Sillä tytöllä oli työtakkinsa taskuissa ainakin kolmet erilaiset sakset. Epäilen että hän lainailee niitä muilta ja "unohtaa" omaan taskuunsa. Hän teeskenteli olevansa joulupukki tuota vehjettä minulle tuodessaan. Siihen virkkaan vaan yksikantaan että jotakin oleellista on espanjalaisneitoselta jäänyt tavoittamatta joulupukin olemuksesta.
|
Verta tuollaiseen kotimittariin tarvitaan vain 0,4 mm3 mutta ensimmäistä pisaraa ei saa vielä mitata. Kuvassa verta sormenpäässä on tarpeettoman paljon. Settiin kuuluu jousikuormitteinen sormenrei'ityslaite jonka erittäin terävä- ja ohutkärkinen neula täytyy ajoittain vaihtaa koska käytössä sen kärki taipuu virkkuukoukuksi.
Laite käynnistyy automaattisesti kun anturin pistää paikalleen. Anturin mittauskohtia ei saa käpäillä ennen mittausta. Veripisara kohdistetaan anturin pään jompaan kumpaan tummennettuun kohtaan. Laite piippaa jonkun sekunnin kuluttua kun se on mittauksensa tehnyt.
Äitilläni oli samanlainen mittari ja opin oikeastaan sen käytön häneltä. Vaikka kyllähän hoitsu opasti sen käyttöön siellä sairaalavuoteella sisätautiosastolla.
Oheinen mittaustulos 6,8 mmol/litra ei ole ollenkaan hassumpi diabeetikolle. Yksikkö on siis millimooleja sokeria litrassa verta. Joskus olen mitannut itseltäni toiselle kymmenelle nousevia lukemia. Heti aterian tai kahvittelun jälkeen mittaus on turha. Elimistön täytyy ensin palautua normaalitilaan.
Mittausantureita saa "monipolilta" jossa on toisinaan ilmainen välineiden jakelu. Mittausanturit ovat kertakäyttöisiä ja niitä on kertynyt jo sievoinen kokoelma. En ole hennonnut heittää vuodattamaani verta pois. Pakkauksissaan nuo pienet muovinpalat voisivat toimia eräänlaisina rytmisoittimina. Voisin lahjoittaa jos vaikkapa kierrätyshenkinen espanjalaishoitsujen rytmiorkesteri on niistä kiinnostunut. Hän oli niin tarkka siitä että mitä jätettä mihinkin astiaan pistetään. No jaa, luulenpa että nuo menevät mökillä saunan pesään. Minulla on ollut tapana polttaa kaikki palava jäte saunavesien lämmittämiseksi, myös kaikki muovi.
Kalium- ja verenpaineongelmaa on aiemmin sivuttu ainakin jutun #252 lopussa. Lisämunuaisen kasvainta ei löytynyt vatsan varjoainekuvauksessa, mutta se uusi verenpainelääke vaikuttaa ihan kybällä. Syksyksi yritän saada terveyden seurantaa aikaiseksi Porissa esim. terkkarissa, kunhan ensin pystyn muuttamaan asumaan Poriin. Terveys on nyt joka tapauksessa paljon paremmalla mallilla kuin vuosi sitten. Aikuisiän diabetes ja verenpaineongelma ovat lääkkeillä hallinnassa.
Jos se jotakin auttaa niin voin kertoa näin vertaisneuvona että vuosi sitten minulla oli oireena karmea jano joka ei millään juomalla lähtenyt, ilmeisesti liittyen sokeritautiin. Aikuisiän diabeteksesta aiheutui viime kesänä ruusu (laaja ihonalainen bakteeritulehdus) jalassa ja silloin alkoi hernekeitto maistua aivan karmealta. Aiemmin olen pitänyt hernekeitosta, mutta enää ei sitä tee mieli.
|
Nyt näyttää paremmalta - sananmukaisesti. Olen vihdoin saanut irti kunnolliset silmälasit. Vanhoista olivat jo pinnoitteet lähdössä ja niiden läpi katseleminen oli tosi ärsyttävää. Vanhojen lasien sinänsä hyvästä materiaalista, titaanista, tehtyihin kehyksiin en ole ollut tyytyväinen sen jälkeen kun parru kaatui päälle navetan purkutöissä ja muutti niiden muotoa. Uudet huokeat kehykset ovat ihan vaan terästä. Kaikki on kuitenkin katoavaista, joten turha on käyttöesineissä ikuisuusarvoja tavoitella.
Melkoisesti olen likinäköinen, joten linsseistä tulisi ilman "ohennusta" kovin paksut ja painavat. Uusissa laseissa on kaksinkertainen "ohennus", joka nähdäkseni tarkoittaa sitä että linssien reunoista tehdään ihan tahallaan väärän muotoiset. Vanhanaikaisena ihmisenä suosisin mielelläni lasilinssejä, mutta muovilinssit ovat käytännössä paljon mukavammat. Muovin lasia pienemmästä kovuudesta johtuvasta naarmuuntumisherkkyydestä on turha kantaa migreeniä, koska pinnoitteet kuitenkin lopulta määräävät linssien käyttökelpoisuuden. Pinnoitteet ovat pehmeitä ja jos ne kärsivät niin laseilla ei tee paljon mitään. Naarmuuntumisen kannalta Ihan sama mitä herkän pinnoitteen alla on. Jos heijastuksenestokalvot yms. lähtevät linssin pinnasta niin huonolta näyttää. Linssit ovat pilalla jos pinnoitteet naarmuuntuvat.
Vanhojen lasien ei olisi välttämättä tarvinnut olla kaksiteholasit, mutta halusin silloin vuosia sitten hiukan kokeilla sellaisia. En ollut ollenkaan tyytyväinen, mielestäni optinen laatu oli heikko. Uusiksi laseiksi suositeltiin kaksiteholaseja, mutta halusin yksinkertaiset koska arvelin pärjääväni kaukolaseilla ja ajokorttia varten tarvitsen hyvät kaukolasit. Onhan minulla vanhoja silmälaseja joilla näkee auttavasti kauas ja soveltuvat myös jonkinlaisiksi lukulaseiksi jos uusien lasien kanssa olisi pienen tekstin lukeminen vaikeaa silmien lähimmän tarkennusetäisyyden päästä.
Nuorena pystyin tarkentamaan katseeni omaan nenänpäähäni (ilman peiliä). Sittemmin silmien tarkennusmatkan skaala on supistunut ja vaikka likinäköisyys onkin lisääntynyt, on lyhin tarkennusetäisyys kasvanut. Yleensä kuitenkaan ei tekstiä viitsi katsoa niin läheltä että pärjää ilman silmälaseja, ainakaan julkisella paikalla.
|
Merivesi on suhteellisen alhaalla pari viikkoa ennen keskikesän juhlaa, Rauman Kanaalin venetsialaisten portaiden alapuolella, kuten Saunasillan alajuoksulta otetut kuvat todistavat. Vedessä näkyvä enin monka lie siitepölyä. Kuvissa näkyvä putki luullakseni vie vettä yläjuoksulla oleviin suihkulähteisiin.
|
Jotkut raumalaiset säilyttävät näköjään polkupyöriään Kanaalissa. Jos esimerkiksi pyörän kumi tyhjenee matkalla niin ongelman ratkaisu on viskata koko polkupyörä Kanaaliin, se helpottaa.
Vanhan polkupyörän heittäminen Kanaaliin on täällä kunniakas perinne jota täytyy vaalia. Sellainen teko elävästi ilmentää niin perin-juurin raumalaista elämänasennetta. Kaikki tynnyrissä kasvaneet tekevät niin. Täkäläinen filosofi voisi ehkä lausahtaa syvämietteisesti Lemppasin fillarin Ganaalii, olen siis olemassa!
Kanaaliin laskevat viemärit näkyvät nyt hyvin. Ne ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta en aio niitä suorastaan ryhtyä harrastamaan. Enkä usko että viemariharrastus muutenkaan yleistyy, siinä ei ole imua, se ei ole trendikästä. Siitä ei voisi kirjoitella feisbuukkiin eikä se lisäisi henkilön katu-uskottavuutta.
Suihkulähteet kun mainittiin, on todettava että lähempänä kirjastoa olevat suihkuläheet ovat jo pitemmän aikaa olleet jonkinlaisessa remontissa. Tai ainakaan ne eivät ole toiminnassa.
Toiminnassa noita Kanaalin alempia suihkulähteitä pääsee hiukan näkemään viime vuoden Mustan Pitsin Yön kuvista jutussa #224, siinä kirahvi-pomppulinnan lähistöllä.
Suihkulähde on myös sairaalan luona olevalla lammella jossa taustalla näkyy taivaaseen johtavat punaiset portaat. Tai ainakin siihen suuntaan ne lähtevät. Voihan olla että ovat jääneet kesken. Högfors No7 metalliportaista rakennettuja puiston punaisia portaita on lähemmin kuvattu jutun #230 loppupuolella.
On kai sanottava että kesä on nyt jokseenkin kukkeimmillaan. Ehkä kaikki ei ole aivan täydellistä, mutta eipä se tästä enää parane. Jos tämä ei kelpaa niin minkäs tekee. Häjyn ei ooo hyvä mikää, kuten kurikkalaiset asian ilmaisevat. Se tarkoittaa että huono-osaiset eivät ole mihinkään tyytyväisiä. Se taas johtuu siitä kun ovat huono-osaisia.
Kirjaston rakennuksen seinää pitkin kiipeileviä kasveja ei sentään ole aivan kokonaan tapettu syksyllä. Kyllä siellä uutta kasvustoa maasta nousee.
Näitä kirjaston seinän reippaita kiipeilykasveja on aiemmin kuvattu muinaisen väriloistonsa päivinä ainakin jutuissa #234, #232 ja #229.
|
Jälkikäteen, viikkoa myöhemmin eli viikko ennen Juhannusta lisään tähän vielä lähikuvia noista samoista kirjaston vanhan rakennuksen auringonpaisteista seinää pitkin veträsti ja optimistisesti kiipeilevistä rentovartisista kasveista. Karkeapintaisesta seinästä löytyy hyvin tarttumapintaa kasvin tarttumaelimille.
Seinää pitkin kiipeily on ehkä Raumalla vähemmän tunnettua kuin "reittä pitkin kiipeily", varsinkin telakka-alalla. Tässä nyt mitään nimenomaista jo manan majoille vaipunutta vuorineuvosta sormella osoittamatta. Ainakin vielä parikymmentä vuotta sitten yleisesti tunnettu sananparsi Reisi-Reino täytyy ottaa pienenä harmittomana leikkinä.
Enkä toki väitä ettäkö Hollming Oy:n vuorineuvos Reino Salo olisi ollut kyvytön mies, kaikkea muuta. Vuorineuvos oli timmi mies, vaikka jotkut omenat ovat hänen jälkeensä pudonnet puusta yllättävän kauas. Ja menisin toki itsekin mielelläni rikkaisiin naimisiin jos sellainen tilaisuus olisi tarjolla. Patruunan taiteellinen hauta näkyy jutussa #257 ja hiukan hänen itsensä kirjoittamaa tekstiä jutun #202 lopussa.
Tulee mieleen että meitä Hollmingin telakan työntekijöitä jaksoi vielä 1980-luvulla naurattaa myös - olikohan muusikko Freemanin - laulun sanat "Olen tavallinen rento Reino ...". No olihan Reino Salo kyllä tavallaan melko rento tyyppi, ihan asialinjan miehiä, eikä mikään pikkusielu. Siis noin päällisin puolin tarkastellen, en tuntenut lähemmin henkilökohtaisesti, enkä yleensä edes halua työnantajatahoa henkisesti kovin lähelle mennäkään.
Niin, tällaista elämysmatkailua elämä on ollut. Olen koettanut tehdä mitä uskon osaavani, dokumentoida elämän ilmiöitä ja taapertaa eteenpäin päivä kerrallaan. Eihän se mitään varsinaista taidetta varmaankaan voi olla. Äidinkielen opettajat eivät ole minusta koskaan pitäneet. Taide on sosiaaliryhmästä ja tulotasosta riippuvaista. Rikas on oikeassa ja köyhä väärässä.
Aion kuitenkin vielä joskus olla yhteiskunnan hyödyllinen jäsen, kaikesta huolimatta. Paljon menetän, mutta paljon voin vielä myös voittaa. En vihaa Kalliokadun henkeä, en vihaa Kanaalin henkeä. Ne eivät ole olleet minulle suosiollisia, mutta sellaista elämä nyt vaan on, enimmäkseen epätoivoista taistelua ja veristä henkiinjäämisen kamppailua, katkeraa harmaata arkipäivää, kuin pimeässä tunnelissa juoksemista ja tunnelin päässä näkyvä valo saattaakin olla vastaan tuleva juna. Jossakin silti voin vielä joskus menestyä.
Sosiaaliasioita ollaan maassamme uudistamassa. Kun jo omasta kokemuksesta tiedän että velkainen työtön ei sosiaalitoimistosta velkoihinsa apua saa, niin toivon että sosiaalialan virkamiesten palkkoihin ja paikkoihin tulee tuntuva leikkaus. Velkojensa kanssa kamppaileva työtön ei nimittäin hyödy sosiaalipalveluista ja luulenpa että veronmaksajien halukkuus rahoittaa tavoittamattomissa olevia palveluita on jyrkästi laskusuunnassa. Verotus on muutenkin kohtuutonta. Julkisella puolella on leikattava samaan tahtiin kuin yksityisellä, muuten valtion talous on kaltevalla pinnalla.
Toimeentulotukea et voi saada velkojen maksuun koska velkoja ei siinä huomioida menoina. Sosiaalista luottoa taas kieltäydytään myöntämästä sillä perusteella että ei jää velkojen jälkeen rahaa luoton takaisinmaksuun. Eli sääntöjä muutetaan aina sen mukaan mikä on asiakkaalle epäedullisempaa. Kaikkea voit anoa mutta mitään et saa. Nuo sosiaalitoimiston suojatyöpaikoissa patsastelevat julkisen viran haltijat ovat niitä pahimpia turhia välikäsiä joita ilman yhteiskunta toimisi paremmin. Toivottavasti päät syksyllä putoilevat sosiaalitoimistoissa, se olisi kansan etu. Turhat paperinpyörittelijät pois verovaroin kustannetuista viroista.