| Edellinen | Seuraava |
Joo, pistämättömästi sanottu! Olen täysin samaa mieltä. Truer words have never been spoken!
Voisin jopa väittää että kirjoittaminen on ainoa tapa jolla voi puhua suunsa puhtaaksi. Minäkin olisin aivan avuton jos joutuisin nämä kirjalliset merkintäni esittämään suusanallisesti.
Tämä tyylitellen kirjoitettu kaikkia kirjallisia ambitioita omaavia persoonia äärimmäisesti puhutteleva lentävä lause löytyi Porin kaupunginkirjaston näyttelytilasta. Siellä nimittäin oli esillä pienimuotoinen paikallinen kalligrafia-aiheinen näyttely "Kalligrafiaa Karhukaupungista". Siis porilaisten oman työn tuloksia.
Kai tämä on ymmärrettävä jonkin sortin taiteeksi? Taiteestahan en sinänsä paljon mitään ymmärrä.
Paremminkin voisi ilmaista asian niin että poistan varmistimen ampuma-aseestani aina kun kuulen sanan "taide" tai sanan "kulttuuri", ollakseni valmis toiminta-action-sankari-elokuvien tyyliin välittömästi tulittamaan sarjatulella kaikkea mikä liikkuu tai joka tuntuu muuten vaan epäilyttävältä.
Arvostanhan minä toki normaaliin tapaan kaikkea komeaa ja varsinkin kaikkea kiiltävää. En vihaa Taistelevia Metsoja enkä ylenkatso Mona Lisaa arvostuksellisine hymynhäiveineen.
Nämä kuvat eivät tee täyttä oikeutta näyttelyn kohteille. Tavalliseen tapaan vitriineiden heijastelevat lasipinnat ja kirkkaat kattovalot häiritsevät kuvaajan työskentelyä.
Tämä on kova maailma, minkäs tuolle tekee. Ei auta itku markkinoilla.
Kaikista teksteistä ei oikein saa näissä kuvissa selvää koska haluan pitää kuvien tiedostokoon alle sadan kilotavun per tsipale. Tämä ei ole mikään Suomen Kuvalehti. Nämä kuvat ovat vain vaatimaton näyte näyttelyn tarjonnasta.
Parhaiten ehkä oppisin ymmärtämään kalligrafiaa jos joku tekisi siitä näyttävän elokuvan. Taiteen, politiikan ja historian tuntemukseni on Hollywood-elokuvien tasolla. Tällainen laiskamato kun olen.
Vain elokuvat ovat todellisia. Tai ainakin ne tuntuvat todellisemmilta kuin arkipäivän elämä. Elokuviin on helpompi keskittyä kuin elämään. Elokuvan keinoin puupölkkykin saadaan tunteelliseksi.
No jaa, katsottuani erään italialaisperäisen historiallisen elokuvan "Crusaders" ( DVD-levyn kotelossa oli ruotsalaiset kannet, mutta suomeksi nimi ehkä voisi olla "ristiretkeläiset" ) täytyy hiukan loiventaa tuota edeltävää lausuntoa. Ihan kaikki elokuvat eivät ole loistavia. Italialaiset sekoboltsit tuottavat sekavia elokuvia joissa villakoiran ydin ja filmin signaali hukkuu häiritsevään paikalliseen kohinaan sekä turhaan ennenaikaiseen tunteellisuuteen. Yksittäinen aidan seiväs ei saa olla tärkeämpi kuin aita kokonaisuutena.
Vielä parempi olisi jos kalligrafiasta tehtäisiin kinoteattereiden katsomot täyttävän miljoonabudjetti-elokuvan lisäksi myös rehvakas keräilykorttisarja jossa on mukana metallinhohtoisia ja holograafisia erikoiskortteja Tähtien Sodan tyyliin. Asiaa epäilemättä auttaisi jos kalligrafia-aiheeseen saataisiin nivoutumaan jokin veret seisauttava inhimillinen tragedia tai vuosituhannen rakkaustarina.
|
Kaupunginkirjaston asiakkaiden kirjojen vaihtohyllyn tilanne vaikuttaa nyt melko hyvältä, ainakin tekniikan näkökulmasta. Tarjontaa on hyvin ja materiaali on osittain ollut korkealaatuistakin. Puutetta vaihtohyllyssä ehkä on kiinnostavammasta kaunokirjallisuudesta, kertomakirjallisuudesta, kevyestä lukemisesta, dekkareista ja sen sellaisesta vähemmän asiapitoisesta aineistosta. Toisaalta vieressä olevasta Kirjakirpusta voi etsiä ostettavaksi edullisia kirjaston poistokirjoja.
Kirjojen ystävänä täytyy ottaa osaa siihen kirjan arvostuksen alennustilaan johon ovat johtaneet Internet ja Bill Gates. Tavallaan näen tällaiset kirjojen vaihtohyllyt valitettavana ilmiönä, koska ne yrittävät kertoa ettei kirja ole enää minkään arvoinen.
Vaihtokirjahyllyt ovat kuitenkin vallitsevaa todellisuutta, joten kaltaiseni arvokonservatiivin täytyy tulla ulos simpukankuorestaan ja hyväksyä vallitsevat realiteetit. Kirjojen vaihtohyllyt ovat olemassa. Koska ne ovat olemassa, niin ne täytyy myös koettaa pitää kunnossa. Porilaisina meille on kunnia-asia että vaihtokirjahyllyssä on kirjoja vaihdettavaksi. Kierrätys edellyttää jatkuvasti uutta tarjontaa sillä hävikki on ilmeisesti melkoinen.
En ole ihan tilastollista tutkimusta suorittanut, mutta luulenpa että kuvassa suuri osa vaihtokirjahyllyssä näkyvistä kirjoista on minun korkean omakätisesti sinne kuljettelemiani Vähärauman koulun kirjastosta tai muualta poistettuja kirjoja. Alahyllyllä näkyvät tekniikan puolen kieltenopetuksen syyslukukauden viimeiset ruotsinkieliset C-kasetit, parikymmentä kasettia.
Luulenpa että olen jo ehtinyt vuosien varrella täyttää useampia tuollaisia pääkirjaston vaihtokirjahyllykköjä pääasiassa koulun kirjaston poistokirjoilla. Siis yhteensä ne kaikki tuomani opukset täyttäisivät tuon hyllykön muutamaan kertaan, yli sen mitä itse olen ottanut. Tästäkin voinee päätellä että hyllykkö tyhjenisi ilman aktiivista myönteistä kansalaistoimintaa joka pyyteettömästi täydentää hyllykköä uudella / vanhalla materiaalilla.
No joo, onhan ollut jonkin verran havaittavissa sitä ilmiötä että julmat petoeläimet väijyvät rauhallisten kasvissyöjien juomapaikalla. Siinä tietokoneen vieressä pedon on mukava päivystää netissä surffaillen ja kytäten vaihtokirjahyllyä josko vaikka joku hyväuskoinen seepra tai janoinen puhveli tulisi tarjoamaan vaihtoon mielenkiintoista aineistoa ja sammuttamaan sielunsa janoa. En usko heidän itsensä kontribuoineen koskaan mitään. Siinä on vahvasti mukana hyväksikäytön tunnelmaa. Näyttää omituiselta kun sama äijä toistuvasti kävelee sisään tyhjin käsin ja poistuu autolleen mukanaan muovikasseittain muiden asiakkaiden vaihdettavaksi tarkoitettuja kirjoja. Taloudellista hyötyä muiden kustannuksella. Vaihtamisen perusidea olisi mielestäni hiukan erilainen. Minun oikeuskäsitykseni mukaan tuollainen on paremminkin varastamista. Haluaako kirjasto suosia varastamista?
Vaihtokirjahylly perustuu sille hurskaalle oletukselle että käyttäjät ovat reiluja ja kohtuullisia. Kaikki eivät selvästikään ole. Tarkoitus on varmaankin ollut hyvä alunperin, mutta toteutuksen väärinkäyttö on helppoa. Murphyn laki sanoo että se vahinko mikä voi tapahtua, se myös tapahtuu. Tällaisten lieveilmiöiden kanssa joutuu elämään. Niin, se on käytännössä ristiriitainen ajatus, reilu kirjojen vaihto - tai reiluus ylipäätään. Todistaa ettei kirjasto kokonaisuutena voi koskaan perustua kansalaisluottamukselle ja uskolle ihmisten hyvyyteen. Idea on silti jossakin määrin tukemisen arvoinen. Ei rajattomasti, ei olosuhteissa missä tahansa, mutta jossakin määrin, järjellisissä mitoissa. Elämän varjopuolista ei pääse kokonaan eroon edes vaihtokirjahyllyssä. Käärme on löytänyt tien Paratiisiin.
Emme tokikaan kirjaston asiakkaina voi sitoutua mihin tahansa. Raja löytyy jostakin. Luulenpa että kirjoja vaihtohyllyyn tuovien asiakkaiden into ja yhteistyötahto lopahtaa jos vaihtohyllyn käyttö menee täysin lekkeripeliksi ja totaalisesti hakoteille. Kun Pyhä Henki alkaa vaivautuneena vältellä katsekontaktia ja tuijottelee poissaolevan näköisenä kengäkärkiään sekä sopivassa tilaisuudessa vaivihkaa häippäsee paikalta varapoistumistien kautta, niin on tullut aika julistaa Elvis has left the building.
Olen aiemmin maininnut vaihtokirjojen yhteydessä nimityksen "Porilainen kirjakommunismi" (jutun #358 loppupuolella). Kirjakommunismi olisi minusta sinänsä aivan OK, jos se voisi olla reilua. Kirjakleptomania, taloudellinen hyväksikäyttö ja kylmä saalistusmentaliteetti sensijaan istuvat yhteisiin asioihin aika heikosti. Tässäkin tulee esiin se yleinen yhteiskunnallinen problematiikka että kaikki ovat - tietenkin - täysin ja ehdottomasti tasa-arvoisia, mutta jotkut ovat sitten vieläkin tasa-arvoisempia ... Kuka suojelisi meitä meiltä itseltämme? Toisaalta, kun konsulit valvovat kansaa, niin kuka valvoo konsuleita?
Näiden uusien Tähtien Sota elokuvakorttien kokoelma hipelöi jo täydellisyyttä. Puuttuu vain kortit numero 180, 196, 197, sekä 207 - 209. Dubletteja on lukuisa joukko. En ole laskenut kortteja yksittäin, mutta tyhjiä kahdeksan kortin pakkauksia tuossa on 40 kappaletta eli kortteja on ilmeisesti yhteensä 8*40 = 320 kappaletta jos kaikkien pakkauksien kääreet ovat tallella.
Edeltäjästään (Star Wars Force Attax, elokuva The Force Awakens) poiketen (ainakin jutut #354, #369, #371, #374) näitä ei edes yritetä markkinoida pelikortteina, vaan nämä ovat puhtaita keräilykortteja. Joissakin korteissa on kuvien ohella myös hiukan jotakin kuvailevaa tekstä.
Kortti numero 180 on sikäli harmiloinen puute että se on komea AT-ACT kävelijä metallinhohtoisena "holographic foil card"-versiona. En kuitenkaan usko että yritän sitä enää saada ostamalla lisää korttipakkauksia. Todennäköisyys on aika pieni että se löytyisi esim. 10€ lisäpanostuksella. Yhden korttipakkauksen hinta on 2€ joten kympillä saisi 5 pakkausta ja yhteensä 40 korttia. Ne saattaisivat kaikkikin olla dubletteja.
Kortit 207 - 209 sensijaan vaikuttavat aika epäkiinnostavilta ilmeisestä harvinaisuudestaan huolimatta. Ne ovat tyyppiä "sticker card", jonka veret seisauttava idea ei minun järjelleni oikein aukene.
"Poster checklist" esittää sellaiset tavallista suurempina - kuva oikealla - mutta kyllä ne kalpenevat keräilykansion kannen holograafisen Pimeyden herran Darth Vaderin rinnalla.
Keräilykansion kannalta korttien numerointi on hiukan omituinen. Yhdeksän kortin kombot alkavat numerosta 93, vaikka 92 ei ole yhdeksällä jaollinen luku. Kun sivulla on 9 korttipaikkaa, niin sivun viimeisen kortin numero on luvulla 9 jaollinen (9, 18, 27, 36, 45, 54, 63, 72, 81, 90, 99 jne) jos ykkösestä aloitetaan ja edetään järjestyksessä. Yhdeksän kertotaulu tulee tutuksi.
Kombot tokikin tekee mieli asetella samalle sivulle, niin että ne muodostavat yhdessä sen kuvan joka on tarkoitus. Niinpä kaikkia kortteja ei oikein saa keräilykansiossa oikeaan numerojärjestykseen. Kai tarkoitus kuitenkin olisi että keräilykansiota käytetään myöskin kokoelman esittelyyn, eikä vain korttien jemmaamiseen pois silmistä.
Keräilykansio on silti hyvä olemassa. Vanhempia keräilysarjoja olen sopivan kansion puutteessa joutunut jemmailemaan mm. tyhjiin teepussien pahvikoteloihin ja vastaaviin tähän tarkoitukseen vähemmän ideaalisiin lodjuihin.
Korttien hahmot ovat vielä minulle lähemmin tuntemattomia suuruuksia, koska en ole nähnyt kyseistä elokuvaa. Yleisesti ottaen aiemman kokemuksen pohjalta olen sitä mieltä että roolihahmoja voisi olla enemmän erilaisia. Hahmojen valikoima on aika suppea vaikka kortteja onkin 212 kappaletta erilaisia. Nämä ovat paljolti samojen hahmojen toistoa erilaisina versioina. Varmaankin elokuvassa olisi ollut monia muitakin mielenkiintoisia hahmoja? Clone-korttisarjassa on huomattavasti laajempi hahmojen kirjo. Tosin kloonielokuvan hahmot ovat mielestäni rumia ja elokuvalla on päälinjasta poikkeava juoni.
Keräilykorttien kuoren kansikuvaa on vain kolme erilaista, kuvassa vasemmalla näkyvät vaihtoehdot.
Keskimmäisenä kuvattu uutta naiskauneutta edustava Jyn Erso lienee keskeinen kapinnallisvaikuttaja. Kortin numero 74 tietojen mukaan hän on vain 5 jalkaa ja 3 tuumaa pitkä. Karkeasti laskeskellen 30 senttiä jalalle ja 2,5 senttiä tuumalle tuo tekisi noin 157 cm.
Oikeanpuolimmainen kansikuvan hahmo on imperiumin johtaja Krennic, jonka pituudeksi kortti 84 paljastaa 5 jalkaa ja 11 tuumaa. Minäkin taidan olla hiukan pitempi. Tosin en ole mitannut pituuttani enää muutamaan vuosikymmeneen, joten ehkä en enää olekaan 180 cm?
Vasemmanpuolimmainen jäykkäilmeinen hahmo on mahdollisesti "Death Trooper", pituus 6 jalkaa ja 5 tuumaa.
Porukan hongankolistaja on robotin näköinen K-2S0, pituus 7'1" eli 7 jalkaa ja yksi tuuma, joka euromitoissa tehnee noin 210 senttiä. Hän lukeutuu kapinnallisten joukkoihin. Minkä koripalloilijan maailma hänessä menettääkään. Hän on entinen imperiumin turvallisuusdroidi jonka kapinalliset ovat ohjelmoineet uudelleen palvelemaan omia tarkoitusperiään.
Kortit esittävät myös hahmoja ja rakennelmia jotka mielestäni kuuluvat aiempiin elokuviin. Kuolemantähti Death Star on mielestäni tuhottu jo aikoja sitten ja Darth Vader on oikaissut koipensa jo aiemmassa elokuvassa. Kortit paljastavat myös sen että entinen pimeyden voimien pomo Darth Vader on 6 jalkaa ja 7 tuumaa pitkä.
Keräilykansion sinänsä aika kirkkaiden muovien läpi kuvattuna kortit eivät näytä mahdollisimman hyviltä. Komboihin tulee korttien välille selvät rajat kun ne kuvaa kansiossa. Parempilaatuisia kuvia voisi saada aikaiseksi koulun monitoimilaitteen skannerilla. Kombot voisi luultavasti skannerilla asetella niin että niiden kortit liittyvät toisiinsa saumattoman tuntuisesti. Aiemman kokeilun perusteella holograafisten korttien kuvaaminen skannerilla tuottaa huomattavasti tasaisemman tuloksen kuin pokkarin salaman kanssa räpsytellen. Etäisyydestä riippuva perspektiiviefekti ei ole hyvä juttu pokkarilla kuvaten. Skannerilla kortit saa suoraan. Skanneri on ylivoimaisesti parempi.
Tässä nyt kuitenkin alkupaloiksi ne neljä yhdeksän kortin komboa pokkarilla keräilykansion muovitaskujen läpi kuvaten. Vastaavia kuvia löytyy kokonaisina myös keräilykansion kansipapereista.
|
Kiiltävien korttien ulkonäkö pokkarin salamalla kuvaten riippuu hyvin paljon kulmasta jossa salaman valo kortteihin osuu. Kaikkiin kortteihin valo ei tule samassa kulmassa. Tässä hiukan alustavia visuaalisia maistiaisia, jälleen törkeästi keräilykansion muovitaskujen läpi kuvaten. Tiedostokoot menevät yli sadan kilotavun maagisen rajan. Hirmuista, sanoisi Paasikivi!
Seuraavalla sivulla oikean alakulman kortti numero 171 "CASSIAN ANDOR" näkyy puuttuvan kortin numero 180 taskupaikan läpi, joten se esiintyy siksi tässä toistamiseen.
Kapinnallisten henkilökunnassa on useita persoonallisen näköisiä tyyppejä joista tässä esitettäköön seuraavat jokseenkin mahdollisimman räyhäkkäin taustan heijastuksin. Suosikkini näistä on ilman muuta mini-gun konetykillä varustettu sympaattisen näköinen karvaturri MOROFF.
Kaikki kortit eivät suinkaan ole taustaltaan metallinhohtoisia, mutta mieluiten kuvaan näitä. Kapinnallisten lentoasetta esitellään korteissa melko ansiokkaasti. Kaikkein parhaat taustan heijastukset uhkaavat jopa jättää etualalla olevan kohteen heikosti erottuvaksi, joten valitsen hiukan maltillisempia kuvia. Näistä joutuu etsimään parasta kuvakulmaa käsivaralta kuin valkoista peuraa tai raitista seuraa baarista, kokeilemalla salaman kanssa eri suunnista kuvaten. Heijastukset ovat vahvasti riippuvaisia salaman ja objektiivin suunnasta. Täytyy kuvata vinosti, joten kortit näyttävät kuvissa hiukan vääristyneiltä.
Imperiumin arsenaali ei ehkä ole aivan yhtä innovatiivisen näköistä, mutta kelpaa sitäkin esitellä. Tekee vaan edelleen mieli väittää että täysikuuta muistuttava Death Star on jo aikapäiviä sitten pamautettu tuhannen pimperon päreiksi - siellä kaukaisessa galaksissa kauan kauan sitten. Tai ehkä siellä on erilainen aikakäsite tai logiikka toimii eri tavalla kuin täällä meillä? Räjähdysten äänet etenevät siellä avaruuden tyhjiössä, lasersäteen eli valon nopeus vaikuttaa jotenkin rajalliselta, joten kukapa tietää, ehkä siellä vallitsee erilaiset fysiikan lait. Jedi-ritarin lasermiekan lasersäde näkyy elokuvissa jopa pysähtyvän tyhjään ilmaan vain noin metrin päässä lähteestä. En usko että tätä efektiä pystytään toistamaan maanpäällisessä laboratoriossa.
Juu, skanneri olisi lupaavampi vaihtoehto korttien kuvaamiseen. Täytyy kokeilla pitääkö pokka mennä skannailemaan näitä koululle. Sehän olisi kyllä minulle ilmaista. Skannauksen tulokset tulevat sähköpostiin ja ovat sieltä hyödynnettävissä. Immateriaalioikeuksiin erikoistuneiden tekijänoikeusjuristien laumat varmaan jo teroittelevat kynsiään ja hampaitaan tämän kansanmurhaan verrattavan suur-rikoksen estämiseksi?
