Rahalla sitä saa ja hevosvoimilla pääsee, sano

Edellinen Seuraava

Oon köyhä, siksi jää jos kultaa kaivannen. Tämäkään työmaa ei minun panostani tarvitse miltään osin. Uteliaisuus ei tosin kuulu sivistykseen. Mutta eihän apinakaan sulje suutaan, silmiään ja korviaan kaikelta. Paljon ovat Karjarannan maisemat muuttuneet sitten viime kuvaaman, mutta paljon vielä tarvitsee tapahtua ennen ensi kesää tai muuten ei kunnian kukko laula. Vuosi aikaa, juokaa, naikaa?

Tosin keskeneräistä työtä ei kuulemma saisi näyttää herroille sen paremmin kuin hulluillekaan. Silti parhaani mukaan Jussin jälkeen keskustaa kohti kävellen ohikulkiessani kurkistelin aidan yli ja aitaverkon silmistä Karjarannan tulevien kesän 2018 Porin asuntomessujen rakennustyömaalle. Siitä tulee putipuhdas yksityisen pääoman linnake, kokoomukselainen päiväuni ja toiveiden täyttymys, ei sisällä ollenkaan julkisia rakennuksia. Ei siinä silti ainakaan vielä ole kylttiä "KÖYHILTÄ PÄÄSY KIELLETTY!" mutta rakennustyömaalle kulku toki on säädeltyä.



Luontotalo Arkin pihanäyttely

Porilaisen Luontotalo Arkin pihalla kaupunginkirjaston lähistöllä oleva kierrätystaiteen näyttely edustaa vähemmän mammonaintensiivistä linjaa. Tähän minullakin on varaa, enkä joudu vain kaukaa aidan takaa herkkuja kurkistelemaan.

Olen kai pari kertaa aiemminkin kuvaillut Luontotalon pihalla tätä hiukan erikoislaatuista taidetta. Joitakin kuvia on ainakin jutuissa #235 ja #364.

En tiedä tarkemmin mitä taiteen suuntausta tällainen mahtaa edustaa, olisiko angstista postrationalismia, postapokalyptista skitsofreno-dementiaa, futuristista maanis-depressionismia tai patologista sadomasokismia?

Onhan siellä pihalla jatkuvasti myös nimettyjä kiviä jos haluaa uppoutua kivikunnan ihmeisiin. Muistaakseni olen niitäkin joskus kuvannut ja nettisivuille julki pannut.

En ole koskaan yrittänyt käydä sisällä tuolla Luontotalo Arkissa, mutta mahdollisesti siellä olisi jotakin luontoon liittyvää sisältöä tarjolla? Minulle riittää tällainen kevytmielisen ja sen enempiin sitoutumattoman ohikulkijan näkökulma.



Kyll' meinaan kannatti hakee YIT:lle kesäduuniin!

Tulipa keväällä haettua kesätöitä mm. YIT:ltä. Netissähän niitä kesätyöpaikkojakin haetaan vallan. Ei mennä yrityksen ovenraosta jalkaa sisään tunkemaan eikä häiritsemään.

YIT eli "Yleinen InsinööriToimisto" on rakennusalan yritys ja siellä perinteisesti on tarjolla alan haalarihommia ja työnjohtohommia. Työnjohtohommia en toki ole tavoitellutkaan, koska en ole lainkaan rakennusalan ihmisiä.

Rakennusten suunnittelusta ja arkkitehtuurista ei uskalla edes puhua ääneen. Se olisi varma keino päästä suoraan hullun kirjoihin. Haaveilen sellaisesta vain ihan hiljakseen. Jos haluaa pyrkiä alan yliopistokoulutukseen, täytyy hakemukseen liittää portfolio aiemmista alan projekteistaan. Ihan zulu-pohjalta sinne ei siis voi edes pyrkiä.

Jotakin sekavaa muistaakseni sopertelin hakemukseen kattorakenteista ja kattoaurinkokellosta. Ei ollut suosituksia. Ei ollut rakennusalan työkokemusta. Ei ollut alan koulutusta. Ikää oli 58 vuotta.

Kesätyöntekijät on valittu jo aikoja sitten. No, en tietenkään saanut mitään. Tai niin luulin, kunnes postilaatikosta löytyi kirje Juhannuksen jälkeen. Kirjeessä lahjoitetaan kuponki jolla pitäisi saada R-kioskista ilmainen jäätelö.

Lähettelevät sitten tuollaisia diabeetikoillekin. No mikäpä siinä. Kyllä tämä lohdutuspalkinnosta käy. Tyhjän saa pyytämättäkin, mutta joskus voi saada eri jutun kuin mitä pyytää.

Luulin että Yleinen InsinööriToimisto -nimisessä yrityksessä olisi ollut muutakin kuin rakennusalan töitä, mutta ehkä sitten ei.

Kai niitä kesätöitä voi yrittää hakea jatkossakin, niin toivotonta kuin se onkin. Siitä voi nimittäin kuitenkin saada "suun makkiaks" niinkuin raumalaisen olen kuullut sanovan. Tässähän tuntee itsensä aivan ruotsalaiseksi varusmieheksi. Armeija-aikoihin kuulin kerrottavan että ruotsalaisilla varusmiehillä on hiusverkko päässään pitkän tukkansa vuoksi ja heitä täytyy houkutella jäätelöllä suorittamaan velvollisuuksiaan.


Galleria