Rinta rottingilla

Edellinen Seuraava

Olen tehnyt sen, olen kuin mies joka on nähnyt Helga-neidin kylvyssä. Ihanaa, olen vaihtanut koulun kirjaston vaihtokirjahyllystä kirjan kuten edellä jo uhkailin.

Ei tämä nyt ihan mitään pilvenpiirtäjästä laskuvarjolla hyppäämiseen verrattavaa extreme-urheilua ole, mutta minun elämässäni antaa aihetta vetää ruksin seinään. Sentään elämäni toinen kirjanvaihto.

Täytyypä kuitenkin mainita heti kärkeen että eräällä erikseen esille asetetulla kirjalla on kannessaan seuraava viesti jonka vastuuntuntoisesti tähän jäljennän parhaan taitoni mukaan koska tuo pieni präntti ei taida kuvassa oikein erottua:

"I'm a very special book. You see, I'm travelling around the world making new friends. I hope I've met another friend in you. Please go to www.BookCrossing.com and enter my BCID number (shown below). You'll discover where I've been and who has read me, and can let them know I'm safe here in your hands. Then ... READ and RELEASE me!
BCID: 523 - 12186952"

En pysty ottamaan näin suurta haastetta vastaan. Meikäläisellä hermokimpullahan nousee tuskanhiki pintaan ja polvet lyö setsuuria jo konepiirustuksen tentin vuoksikin.

Siellä ei oikein ollut samantyyppisiä kirjoja tarjolla kuin minun ehkä liian vanha astronomia- tai kosmologia-kirjani. Paras asiapitoinen vaihdokki jonka nopeasti löysin oli "Uusi geopolitiikka" vuodelta 1996. Minulle se on kovin käypäinen kirja tuon ikäisenäkin koska olen niin hidas että laahaan vähintään 10 vuotta jäljessä joka suhteessa.

Sinne jäi Sir Arthur Eddingtonin vuoden 1946 ulkoisesti vaatimaton pieni kirja alahyllylle neljänneksi oikealta lukien odottamaan tuntemattomia kohtaloita. Toivottavasti se kohtaa halullisen sielun ja lankeaa otollisen hedelmälliseen maaperään. Tai jotakin. Se on minun lahjani ihmiskunnalle.

Tarjolla olisi ollut myös joitakin kirjoja omaksi ilmaiseksi. Peter Nortonin hyvämaiseiset mutta vanhat PC:n ohjelmointikirjat eivät vaikuta kysytyltä kirjastomateriaalilta. Olisiko nuo 8086-assembleria DOS:ille? En tutkinut lähemmin koska salkku oli valmiiksi täynnä.

Olen kyllä joskus kokeillut assembleria vanhalla PC:llä mutta enpä tiedä jaksaisiko näin vanhana patuna enää siitä innostua. On niin paljon muutakin tekemistä. Minulla on sitäpaitsi sellainen käsitys että uusissa käyttöjärjestelmissä 8086-koodin käyttömahdollisuudet ovat kovin rajalliset. Luulenpa että esimerkiksi I/O:n käyttö kuten sarjaportin lukeminen ja kirjoitus ei uusissa tietokoneiden käyttiksissä niin vaan onnistukaan. Käyttis voi simuloida I/O:ta DOS-ohjelmalle, mutta ei oikeasti päästä fyysisiin portteihin käsiksi.

Yritin kuvata koulun kirjaston vaihtokirjoja hyvin huomaamattomasti, mutta luulenpa että se kirjaston muodokas nainen huomasi aikeeni ja piti minua silmällä. Olen ehkä liian epäilyttävän näköinen tyyppi pystyäkseni sulautumaan niin nuorekkaaseen ympäristöön? Ja piruko meistä kaikista saakelin karvanaamoista selvän ottaa mitä pahoja me milloinkin aiomme kun vehtaamme siellä kirjojen joukossa!

Jotkut juovat Karjalaa takaisin pullo kerrallaan. Minä puolestani olen ryhtynyt ostamaan nuoruuttani takaisin kirja kerrallaan. Porilaisen antikvariaatin hyllyt sisältävät hyvän joukon 1950- ja 1960-lukujen nuortenkirjoja ja hinnat ovat olleet viitosen kappale jonka vielä kestän kuin mies. Alennustakin voi saada jos ostaa kerralla useampia.

Näin en enää tunne itseäni niin toivottoman vanhaksi kun ympärilläni on lapsuuuteni kirjoja. Tuo tyttöjen kirja "Kurki-vartio kunnostautuu" oli kuitenkin vahinko, eräänlainen työtapaturma. Tarkoitus ei ollut ostaa tyttöjen kirjaa. En ole mikään lälläri tai mamis! Ostettavat ja takaisin hyllyyn pistettävät kirjat vaan menivät kiireessä osittain sekaisin.



Jotakin muutakin Porista

Joitakin kuvia on tullut napsittua Porissa kulkiessa muutenkin. Siellähän tuntee itsensä ihan turistiksi kameran kanssa liikkuessaan.

Pori on suomalaisittain suuri kaupunki.

Rauma on pelkkä pikkukaupunki.

Ja kieltämättä Porissa on kaupungin tuntua hiukan eri tavalla kuin Raumalla.

En ole syntyperäinen raumalainen joten minulla ei ole mitään ongelmaa porilaisuuden suhteen. En ota siitä pulttia.

Porissa on melko vaikuttaviakin rakennuksia. Niinkutsuttua "KiviPoria" täytyy joskus käydä kuvaamassa siellä jokirannassa.

Sukupuolimoraali lie Porissa korkeassa kurssissa kun siellä on ollut oikein erikseen Tyttöjen Ammattikoulu!

Tosin käytännön kokemukset porilaistyttöjen eettisestä linjasta minulta toistaiseksi puuttuvat. Olisiko heillä ehkäisyvälineenä asperiinitabletti ... jota pidetään tiukasti yhteenpuristettujen polvien välissä?

Vihdoinkin rehellisen suomalaisen työhevosen patsas. Kaikkien hienostohuppien vastapainoksi.

Luontotalon Arkin pihanäkymiä olen myös kuvaillut. Siellä oli aluksi vielä eräänlaisia kierrätysmateriaalista tehtyjä eläinaiheisia taide-esineitä, mutta niitä ilmeisesti oltiin jo viemässä pois ja joitakin oli jo viety pois, nurmikolla olevista jäljistä päätellen.

Täytynee palata Luontotalo Arkin pihalle vielä myöhemmin uudelleen. Pihalla olevien satakuntalaisten kivien kuvaaminen - siten että myös nimikilpi samalla näkyy - osoittautui suurten kontrastien vuoksi yllättävän haastavaksi.

Niin ja olenhan sentään opiskellut Porissa insinööriksi jo puolitoista kuukautta (!) ja mielestäni selviytynyt konepiirustuksen tentistä kohtalaisesti (ainakin siltä tuntui), joten eiköhän nyt ole alustavan vähäraumalaisen kuvakavalkadin paikka. Se kertoo että elämä voittaa.

Eikä tekniikka sinänsä suinkaan ole ihmisen vihollinen, tämä on syytä pitää visusti mielessä kaikkien kuuloelimiä ja hengitysteitä kiusaavien lehtipuhaltimien ja muiden turhakkeiden kurimuksessa.

SAMK Pori, tekniikka ja merenkulku


Obligatorinen kirjastokierros Raumalla

Perinteet velvoittavat vaikka aateluus ei - kuten minua - velvoittaisi. Velvollisuudeksemme on jo de-facto muodostunut Rauman pääkirjaston läheisen seinäkiipeilykasviston hyvinvoinnin ja kehityksen valvominen.

Perjantaina 11.10. (kuva varjossa) ja lauantaina 12.10.2013 (kuva auringonpaisteessa) kyseinen entiteetti vaikuttaa jo verrattain rujolta ja talviteloille kypsältä biologiselta kokonaisuudelta. Noin niinkuin ottiatuota ylisummaan.

Kahvila Käpälän vaihtokirjalaarissa näytti olevan eräänlainen mutkan-kautta-bond-kirja. Mutkat muodostuvat tässä tapauksessa siitä että kirjan mukaisessa ruotsalaisvaikutteisessa elokuvassa The Girl with the Dragon Tattoo näyttelee eräänlaista sivuosaa eräs Daniel "Harmaahiiri" Craig joka filmimaailmassa tunnetaan hallitsevana Salaisena Agenttina #007.

No jaa, en tiedä onko ihan reilua puhua sivuosasta tässä yhteydessä, mutta kai se tyttö oli se filmin tähti, mukamas. Ja ehkä tuossa oli jo liikaakin mutkia. Craig näyttelee siinä leffassa aika tavallista sälliä eikä mitään J.Bondia.

Tuo leffakirja oli kyllä sitten jo seuraavana päivänä vaihtunut aivan toisentyyppiseen opukseen. Että ei sitä sieltä enää löytäne.

Venäläistäkin tekstiä näkyy laarissa olevan tarjolla, joka tehnee tuon vaihtokirjalaarin minullekin mielenkiintoiseksi. Kenties suoritan pian jo elämäni kolmannen kirjanvaihdon? Järisyttävä kokemus tulossa?

Rauman poistettuja lasten kirjoja en olekaan vielä kuvannut. Korjaan laiminlyönnin täten hätärinä pika-pikaa. Lasten ja nuorten pöytä on tällä kertaa hiukan aution näköinen. Osa lasten ja nuorten kirjoista on kuitenkin viereisessä hyllyssä.

Taiteesta tunnetusti en mitään ymmärrä, mutta täytyyhän kirjastossa olla taidettakin. Kirjasto on kuulemma raumalaisten olohuone ja mitäpä olisi olkkari ilman taisteleviametsoja tjsp.

Tässä taidetta esittävät mm. vanha purjelaivan pienoismali ja uudempi kauheaa jättiläistä esittävä patsas.

Aivan kaikkea en kirjastotätätien valvovien haukankatseitten piirissä kehdannut kuvailla.

Merikaupungissa meriaiheiset taideteokset luonnollisestikin ovat ihan "must" tai latinalaisittain   sine qua non.

Kiiltävä messinkiveistos mielestäni on melko erilainen sen mukaan mistä valo tulee ja mistä suunnasta veistosta katsoo.

En sitten tiedä että onko se hyvä vaiko paha.

Messinkiä tuossa ei kauhean paljon taida olla, se on ohutta levyä.

Kirjaston jättiläinen on lähes pelottavan näköinen. Varsinkin sen vasen käpälä on SUURI.

Jos se tarttuisi minua truiteista kiinni ällistyttävän suurella kädellään ja rutistaisi niin minkäs tekisin. Olisin piankin kanttu-vei. Yleisen turvallisuuden nimissä toivon että jätti on oikeakätinen.

Ja ei kun kympillä taas poistettuja kirjoja. Vielä niille on urheilukasseissa tilaa. Minulla taitaa olla liki kymmenkunta isoa urheilukassia varattuna kirjojen kuljetukseen.

Mutta voi pahus kun en millään saa Raymond Chandlerin kirjan Syvä Uni kannessa olevaa kohokuviota kunnolla näkyviin salamakuvassa.

Siinä kohokuvassa on lyhytpippuista revolveria pitelevä käsi, karun yksityisetsivä Philip Marlowen ® ™ tavaramerkki? Tosin mielestäni privaattikyttä Marlowe ei oikeastaan nykymittapuun mukaan mitenkään erikoisen paljon pyssyjä heilutellut. Enempi ehkä nyrkkejä. Ja hän oli ehkä enemmänkin pelkkä nöyrä pelinappula ajan virrassa, miehekäs mies joka otti turhia itkeskelemättä vastaan sen mitä kulloinkin oli tullakseen, hyväksyi riskaabelin elämän väistämättömät riskit eikä edes pyrkinyt 100% ylivoimaan.

Nykyaikaisessa kirjassa kovalla yksityisetsivällä varmaan olisi vähintään minigun povitaskussa ja pari 10-kiloista trotyylillä ladattua telamiinaa airbagein, ABS-jarruin, kattavin kylkitörmäyssuojauksin, monin monituisin mukitelinein ja luistonestojärjestelmin varustetussa autossaan, jonka maalipinnan pienikin naarmuuntuminen saisi sällin välittömästi menettämään elämänhallintansa totaalisesti, puhkeamaan lohduttomiin kyyneliin ja pakottaisi turvautumaan psykoanalyytikon, sielunhoitajan tai lifecouchin ja elämäntapaneuvojan palveluksiin.

Valon pitäisi tulla eri suunnalta kuin missä on kameran objektiivi, silloin kohokuvan kuvaaminen onnistuisi paremmin. Kun salaman valo tulee pokkarin sunnalta niin varjoja ei kuvaan juurikaan tule.

Ajatelin että voisin ehkä opetella ruotsia tuon suomalaisen mutta ruotsinkielisen tietosanankirjan avulla. Se on vuodelta 2004 eli alle 10 vuotta vanha. Kuvia siinä tosin ei paljoakaan ole vaikka olen kirkonmiesten kanssa yksimielinen siinä (ja vain siinä) että   picturae sunt libri laicorum.

Nidotun Robert van Gulikin kirjan kansikuva on minulle oudon tuntuinen. En muista tältä seisomalta olenko jo lukenut tuon Tuomari Dee -seikkailun. Epäilemättä Tuomari Dee kuitenkin selvittää tuonkin antiikin kiinalaisen tapauksen suvereeniin tapaansa.


Ankkalinnan iltapäiväuutiset

Ilta-Sanomien Aku Ankka -keräilylehdet ovat ehtineet toiseksi viimeiseen osaan 5 saakka.

Konepiirustuksen kannalta on ilahduttavaa että osa 4 sisältää Roopen rahasäiliön piirustukset, tosin vain anglosaksisen tuntuisessa "blueprints"-muodossa. Tässä esitetty pieniresoluutioinen kuva ei tee alkuperäiselle aukeamalle oikeutta koska pienet tekstit eivät tästä ole luettavissa.

Eteläpohjalaisia taas ilahduttanee se että osassa 5 on ote ankkojen seikkailusta Etelä-Pohjanmaalla. Muutama paikallinen julkisuuden henkilö löytynee noista kuvista. Syntyperäisenä suupohjalaisena olen kylläkin sitä mieltä että jussipaitainen kurikkalainen ei sanoisi "Näillä kulumilla ei ulukolaasia useen pruukaa käymähän", vaan "... ei ... useen pruukaa käyrä".


Hiukset lähtee päätä raapiessa

Kuvittelin että isojen lukujen modulaarinen kertolasku olisi helppokin toteuttaa ohjelmoitavalla laskimella CRA-tyyliin, mutta toistaiseksi en ole keksinyt miten saisin isojen lukujen tulosta moduluksen ilman että tarvitsee oikeasti laskea sitä isoa kertolaskua ...


Galleria