Monikulttuurisuutta siedettävällä tasolla voikukkien aikaan

Edellinen Seuraava

Oheinen kuva esittää monikulttuurisuutta suurinpiirtein maksimitasolla minkä vielä pystyn nikottelematta sietämään. Kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää, kuten ei politiikassa yleensäkään. Linnun näköiset ovat TIGER-nimisen kauppaliikkeen käsitys pyyhekumista, maapallo on lyijykynänteroitin ja StarWars-aiheisten hahmojen (galaktisen imperiumin tyly sotilas, sympaattinen robotti R2-D2 ja mahtava jedi-mestari Yoda) päät ovat olleet karkkipakkauksia, nyt jo tosin tyhjentyneitä. Hesburger-palikat säestävät taustalla.

Voikukkien aikaan on politiikassa kuohunut. Myönteistä on se että vanha vennamolaisuus saa nyt selvästi erottua pois perussuomalaisuudesta. Perussuomalaisuus puhdistuu viimeinkin menneisyyden painolastista. Edustamani sosiaaliryhmä on iloinen siitä että ehdokkaat joutuvat vaaleissa näyttämään selkeästi väriä ja äänestäjä voi siten paremmin vaikuttaa siihen millaiseen käyttöön hänen äänensä kanavoituu. Se on hyväksi kansanvallalle, vaikkakaan ei ehkä korporativismin, pankkien ja rahan vallalle.

Edustuksellinen demokratia toimii paremmin kun tuotteessa on selkeät ja rehelliset tuotemerkinnät. Sehän on edustuksellisen demokratian tarkoitus: siirtää kansan mielipide poliittiseen päätöksentekoon. Kokonaisuutena edustuksellinen demokratia ei suinkaan voi olla mikään Suomen kansan vankila, piikkilangoin ympäröity siperialainen uudelleenkoulutus- ja asenteenmuokkausleiri tai kansaa kurissa ja herran nuhteessa pitävä rangaistuslaitos.

Perusjuutalainen Timo Soini on perinteisesti asettanut Israelin asian Suomen kansan asian edelle. Aika erikoista että sellainen epäisänmaallinen henkilö voi jatkaa Suomen ulkoministerinä. Timo Soinin mukaan Suomi on "ylihyvinvointiyhteiskunta". Hänen fyysisestä olemuksestaan kieltämättä saa vahvan vaikutelman siitä että ainakin hän itse henkilökohtaisesti elää jopa ylitsepursuavassa hyvinvoinnissa, tai ainakin voi melkoisen paksusti, ihan kirjaimellisesti. Se poika on totta tosiaan ollut kotona ruoka-aikaan ja viihtynyt hallituksen lihapatojen äärellä! Varmaan Soini yrittää nyt mennä piiloon puun taakse, mutta fyysisesti se on vaikeaa. Sen kaliiberin puita on harvassa.

Itse kuulun ns. "menetettyyn sukupolveen", näin olen hyvinvoipien - mutta ei hyvää tarkoittavien - poliitikoiden kuullut sosiaaliryhmääni kuvailevan. Leipäjonojen arkipäivässä ja pitkäaikaistyöttömien rivistöistä katsellen maan tilanne saattaa kuitenkin näyttäytyä hiukan erilaisena kuin hallituksen norsunluutorneista. Kun korporativistiset tahot haluavat leimata osan Suomen työikäisestä kantaväestöstä syrjäytyneiksi ja lopullisesti työelämän ulkopuolella oleviksi, ulosottomiehet jahtaavat rauhallisia ihmisiä, raharikkaat kiskovat velallisiltaan melkoista korkoa ja ammattiin valmistuminen sekä normaalin toimeentulon hankkiminen halutaan nähtävästi tehdä kantaväestölle vaikeaksi, niin minulle tuo perusjuutalaisten "ylihyvinvointi" hiukan särähtää korvaan.

Jussi Halla-ahon johtamalla puolueella on mahtava kasvupotentiaali. Kannattaisi muutamien hiukan toppuutella sitä henkilöön kohdistuvaa epäasiallista öykkäröintiään jos ajattelevat poliittista tulevaisuuttaan hiukan nenäänsä pitemmälle. Huono ja loukkaava käytös muistetaan pitkään ja se voi jättää vaikeasti arpeutuvia haavoja. Perussuomalaisten linja on eräs politiikassa vallitseva realiteetti joka arvattavasti tulee vain voimistumaan, ehkä hyvinkin paljon. Hyvä politiikka on myös taitoa pitäytyä visusti asiassa ja olla ottamatta henkilökysymyksistä pulttia. Tunteensa voi säästää makuukamariin, mutta politiikassa tarvitaan selvä pää ja järki.

Suomen kaikkien aikojen opiskeluvihamielisin Köyhät Kyykkyyn -hallitus siis jatkaa tuhotöitään, Sipilän ja Soinin nöyrästi tanssahdellessa Orpopojan valssia. Onhan selvää että Kokoomus pystyy manipuloimaan hallitusta ja muita hallituspuolueita ihan miten tahtoo. Kepulle käy kaikki kunhan sontakärryt ja ökyisäntien Mersut saavat muhkeat tukirahat. Nyt on propagandakoneistolle suuri kysyntä kun persuista irtautuneet yritetään pitää omassa eduskuntaryhmässään messevää ministerinpalkkaa nostavien tovereidensa tukena. Voitot yksityisiä, tappiot yhteisiä! Puolueen rahat onneksi eivät joutuneet separatistien käsiin.

Kokoomuslainen hallituslinja ilmeisesti kovasti miellyttää perusjuutalaisia. Näin he ovat innolla mukana nöyryyttämässä työttömiä ja kyykyttämässä osattomia. Köyhyydestä rankaiseminen sopii hyvin kokoomus-perusjuutalaiseen maailmankuvaan. Hallituksen katsannossa opiskelu ja koulutus ovat jotakin sellaista mitä ei oikeasti tarvita.

Arvot ja arvot, mutta Kokoomukselle ilmeisesti riittää ainoiksi oikeiksi ja autuaaksitekeviksi arvoiksi (oma) raha, muu omaisuus ja se että neekeriä ei kutsuta neekeriksi. Köyhän suomalaisen kantaväestön selviytymismahdollisuudet ovat kokoomuslaisesta kuplasta vain vaivoin - joskohan lainkaan - havainnoitavissa ja jäävät sikäli kokoomuslaisessa katsannossa korkeintaan lapsipuolen asemaan. Neekereiden edut ovat heille tärkeämpiä.

Kovin huono on kuitenkin - hiukankin pitemmällä aikajaksolla - sellainen poliitikko, joka pystyy tekemään kompromisseja ainoastaan sellaisten tahojen kanssa joilla on tasan samat arvot, asenteet, mielipiteet, sama maailmankuva ja linja kuin hänellä itsellään.

Ihan perusjuttuja on hyvä pitää esillä, koska ne näkyvät eräiltä unohtuneen. Maassa kuuluu vallita mielipiteen vapaus, ihan kaikille, toisinajattelijoillekin. Se tarkoittaa että kukin saa olla sitä mieltä mitä itse tahtoo. On erilaisia mielipiteitä, mutta ei ole absoluuttisesti vääriä mielipiteitä. Muiden erilaisia arvoja ja mielipiteitä täytyy sietää, vaikka ei itse olekaan samaa mieltä. Voimme kukin päättää vain omista arvoistamme ja omasta linjastamme. Emme voi päättää muiden arvoja tai muiden mielipiteitä. Edes Kokoomuksen puheenjohtaja Orpo ei voi päättää Halla-Ahon arvoja.

Valtavirtaa edustavien poliitikoiden on vaikeaa kantaa vastuuta tekojensa seurauksista. Kehitysavulla on käytännössä ylläpidetty liikakansoitusta ja liiallista väestönkasvua kehitysmaissa. Tästä on aiheutunut Eurooppaan kohdistuva valtava muuttopaine. Välillä on hyvä ja terveellistä puhua asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Varmaankin ihmisiä on hyvä auttaa kun he apua tarvitsevat, ainakin lähtökohtaisesti, mutta rajansa kaikella. Apu ei voi olla ehdotonta, vaan myös avun saajan täytyy pelata sääntöjen mukaan. Emme voi pelastaa pohjatonta nielua. Kehitysmaat ovat kovin haluttomia rajoittamaan väestönsä kasvua yli maiden omien resurssien. Sikäli kehitysavussa on menty liian pitkälle. Olemme auttaneet, mutta avun saaja toimii käytännössä jopa meitä vastaan.

On tullut järkiintymisen aika mm. kehitysavun suhteen. Tarvitaan uusia realistisempia poliitikkoja osoittamaan kehitysmaille että ihan kaikki ei sentään käy päinsä. Emme voi hyväksyä sitä että kohteliaasti tarjotusta kehitysavusta seuraa Eurooppaan suuntautuva meille vieras muuttotulva. Jossakin vaan tulee seinä vastaan. Emme voi ottaa vastuuta siitä mitä kehitysmaissa on päätetty tehdä. Aija-paija, kehitysmaiden on vaan opittava ymmärtämään se että ei kannata ampua itseään jalkaan. Kun kaunis puhe ei tehoa, on oppi haettava ns. kantapään kautta, perinteiseen armeijan tyyliin.

Tästä eteenpäin on siis helppo valita äänestyskäyttäytymisensä. Vastuuntuntoiselle politiikalle on suuri kysyntä. Olemme olleet vähintäänkin kohtuullisen suopeita ja antaneet vastapuolelle mahdollisuuden, mahdollisuuden jonka he heittivät menemään. Yhteistyöhön täytyy kuitenkin sisältyä toisellekin osapuolelle edes jonkinlainen vastuu, kohtuullisuuden vaatimus, perusasioiden kunnioitus, eräänlainen säädyllisyyden vastavuoroisuus. Kun on menty liian pitkälle, on aika pysähtyä ja muuttaa suuntaa.

Media - epäilemättä eräs kansanvallan suurimpia vihollisia

Media on tulevaisuuden suuri huolenaihe, sillä se sopulilauma on oirehtinut huolestuttavalla tavalla. Media vaikuttaa haluavan olla suurin valtiomahti, jopa yli maiden rajojen ja valtamerten. Media halusi päättää brittien puolesta että Britannia ei eroa EU:sta. Täältä ei-brittiläiseltä ruohonjuuritasolta näyttää siltä että mitäpä se meille kuuluu mitä britit tekevät. Britit epäilemättä ovat meitä suomalaisia parempia asiantuntijoita siinä että miten ollaan brittejä. Miksi meidän pitäisi päättää brittien mielipiteet kun kerran emme itse ole sellaisia!

Median mielestä USA:n kansa äänesti väärin presidentinvaalissa. Jenkit valitsivat (medialle) väärän presidentin. Niinpä uutta presidenttiä täytyy häpäistä ja rankaista julkisuudessa. Kansa täytyy opettaa äänestämään oikein, niinkuin media määrää. On se niin väärin ettei media voi suoraan valita presidenttiä. Media ei tarvitse demokratiaa, demokratia on pelkkä kiusankappale.

Ranskan presidentinvaali oli myös tarkka paikka. Medialle oli tärkeää ettei Madame Marine Le Pen voita vaaleja. Media halusi että Ranskan kansa pysyy nöyrinä EU-alamaisina. Kommunistipresidenttikin Ranskassa on ollut, mutta se oli pikku juttu tämän rinnalla. Ranskalaisuus ei saa olla Ranskassa muodissa. Tyhmää kansaa täytyy ohjata takaisin kaidalle tielle ja pitää se medialle uskollisena.

Olemmeko me suomalaiset muka joku maailmanpoliisi? Eikö riitä että media toitottaa Suomen hallituksen ja perusjuutalaisuuden kritiikitöntä ylistysvirttä? Miksi suomalaisen median pitäisi olla tukemassa USA:n maailmanherruutta ja lietsomassa venäläisvihaa? Suomi ei ole sotaakäyvä maa, joten miksi media haluaa puuttua Lähi-Idässä meneillään olevaan kansanmurhaan? Emme ole sodan osapuoli, joten eiköhän meidän kuuluisi olla puolueettomia. Media haluaa ajaa Suomea NATO:on kuin käärmettä pyssyyn. Media haluaa päättää Suomen asiat, EU:n asiat, Venäjän asiat, USA:n asiat, koko maailman asiat. Media muka edustaa meitä kaikkia, mutta oikeasti se edustaa ainoastaan taustalla häärääviä epämääräisiä tahoja.

Yhteinen etu, se on käytännössä kovasti tulkinnallinen juttu. Ei ole olemassa globaalisti absoluuttisen päteviä, ainoita oikeita ja autuaaksitekeviä arvoja, asenteita, maailmankäsityksiä, uskomuksia, mielipiteitä, elämäntapoja, kulttuuriarvoja. Globalismi on törkeää huijausta. Nationalismi toimii.

Kaikki maailman kriisit kuuluvat vain sinne missä ne tapahtuvat, paikalliset ovat kaikkein suurimpia asiantuntijoita omissa asioissaan. Meillä ei ole sellaista ylimaallista viisautta ja ylivertaista paikallisten olosuhteiden tuntemusta jota heillä ei olisi, emme ole mitään kaikkivoipia yli-ihmisiä heidän suhteensa. Meidän ei tarvitse sekaantua asioihin jotka eivät meille kuulu. Sensijaan meidän oman maamme asiat kuuluvat juurikin meille itsellemme, maan kantaväestölle. Suomi suomalaisille!


Sulo-Suomi-neitokaisemme kuulemma täyttää 100 vuotta

Koska on Suomen syntymäpäivä? Onko se vasta joulukuussa kuudes päivä kun 1930 syntynyt äitini Armi täyttäisi 87 vuotta jos vielä eläisi? Tätä satavuotiaisuutta kuitenkin jo toitotetaan joka tuutista, joten ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon kun tämä on tasan 400. juttu tällä sivustolla ja sikäli aiheeseen sopiva.

Kuva oikealla koettaa esittää kesäistä Auringon haloa Porin kauppatorilta kuvattuna Aurinkoa varjostavaa valaisinta vasten. Pokkarin zoom-objektiivin lyhyin polttoväli eli sen suurin kuvakulma vaan ei oikein riitä ja kuvan kontrasti jää vaatimattomaksi. Yläpilveä on melko runsaasti ja sen jääkiteissä tuo haloilmiö muodostuu korkealla ilmakehässä. Kyse on siis tuosta hiukan valoisammasta ympyrästä joka hipoo ylhäällä kuvan reunoja. Yleinen ilmiö kun taivaalla on yläpilveä, joskus hyvinkin dramaattisen näköinen. Aurinko jää kokonaan tuon valaisimen taakse. Lampun ympärillä oleva iso kirkas valokehä ei siis ole Aurinko.

Kuva vasemmalla taas esittää lasten rakentamaa risumajaa Vähärauman metsikössä. Se johtaa aatokset kouluaikoihin joskus 50 vuotta sitten.

Minulla on selkeä velvollisuus kirjoittaa 100-vuotiskirjoitelma Suomelle nyt taas koululaisena (AMK) koska olen kirjoittanut Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan johdosta palkitun kirjoitelman 50 vuotta sitten 1967 jolloin olin 9-vuotias ja kansakoulun kolmannella luokalla Etelä-pohjanmaalla Jalasjärven Alavallissa.

Sain Maamme-kirjan ja Vänrikki Stoolin tarinoiden innoittamasta hurmahenkisestä kirjoitelmastani palkinnoksi kunniakirjan, johon oli vetänyt puumerkkinsä peräti silloinen opetusministeri Johannes Virolainen. Se oli suuri tapahtuma pienen kolmasluokkalaisen elämässä.

Pistää miettimään että joko 50 vuotta on sentään pirun lyhyt aika ... tai sitten olen vaan jo aivan suunnattoman vanha äijä.

Tästä uudesta kirjoitelmastani saan nykyiseltä opetusministeriltä Sanni Gran-Laasoselta korkeintaan tukkapöllyä, napakkoja iskuja karttakepillä rystysille ja jälki-istuntoa. Eikä edes Johannes Virolainen minua enää kiittäisi koska olen jo jättänyt Kepun kauas taakseni.

Ei se kirjoitelma 50 vuotta sittenkään kovin kummoiselta vaikuttanut. Ajattelin kuuliaisena oppilaana että kirjoitustyön idea on ylistää isänmaata suoraselkäisen isänmaallisessa hengessä ja niinpä sorruin kiltisti ylisanoihin. Tein nöyrästi sen mitä 9-vuotiaalta odotetaan. Vaikka eihän minulla ollut kovinkaan laajaa kokemuspohjaa ja vallitsevan todellisuuden tuntemusta.

Kyllähän maaltapako oli todellisuutta jo 1960-luvulla. Minä kuitenkin elin vielä tutun maalaiskansakoulun turvallisessa idyllissä. Asuin koululla. Olin käynyt kaksi ensimmäistä luokkaa äitini Armin opettamassa alakoulussa ja olin äskettäisin siirtynyt yläkoulurakennuksen puolelle Kyllikki Kuisman opettamille keskiluokille. Sittemmin karjalaissiirtolaisten jälkeläisen Kyllikin sukunimeksi tuli Ijäs kun hän avioitui urheiluhullun Penttinsä kanssa.

Maailmani tuntui vielä silloin olevan hyvällä mallilla. Olin hyvä laskennossa ja laulussa. Koululla löytämäni vanhat luonnontieteiden oppikirjat kiinnostivat suuresti. Sittemmin sain oppia että maailma onkin paljon suurempi ja kovempi kuin olin kuvitellut.

Kaksi vuotta myöhemmin kirkonkylän keskikoulussa huomasin pian etten enää ollutkaan paras. Olin siellä vain eräs syrjäkyliltä tullut köyhä tuppukylän kakara, en mikään perintöprinssi. Yritin sopeutua keskinkertaisuuteen, mutta ei sekään oikein onnistunut. Maailma ei ollutkaan reilu. Niin, se muutos oli vaikeaa, mutta 1967 maailma oli vielä idealistinen ja toivoa täynnä. Idylli ei ollut vielä romahtanut. Säädyllinen ihmisyys oli vielä arvossaan. Perinteiset maaseudun arvot olivat voimissaan.

Kuvassa oikealla muurahainen ihmettelee reviirilleen ilmestynyttä outoa, kovaa, massiivista ja liukasta esinettä. Näen siinä itseni kamppailemassa muutosten myllerrysten täyttämässä arkipäivässä. Joku on kai yrittänyt parantaa maailmaa kiinnittelemällä tuollaisia korunomaisia värikkäitä lasipaloja Porin linja-autoaseman luona olevalle kaupunkibussien pysäkille. Yksi punanappi oli pudonnut maahan ja painoin sen kiinni ravintolan terassin puiseen kaiteeseen. Liimapinta tuntui vielä olevan hyvässä kunnossa. "Törkeä aluerajan loukkaus!", kiukuttelee varmaan sydämistynyt muura-muurahainen ja kiroaa katkerasti kaikki maailmansa muutokset. Kaiteen päällä olevat kukkaruukut ehkä kiehtovat muurahaisyhteisöä ja siksi ne kaahivat siellä toivorikkaina?

Lapsena ollessani Suomi oli itsenäinen valtio - tai niin ainakin haluttiin ajatella täällä mahtavan Neuvostoliiton pienessä rajanaapurissa. NL oli jo ydinasevaltio ja sotilaallinen suurvalta, joten voimasuhteet olivat kovasti muuttuneet sitten talvisodan. Talvisodan ihme oli kertaluontoinen. Hiljaista kansallista uhoa sai harrastaa, mutta kovat realiteetit tulivat pian vastaan jos riehaantui liikaa ja yritti enemmän hillua.

Millä perusteella EU-jäsenvaltio EU-Suomi olisi enää itsenäinen valtio? Voisi vallan hyvin sanoa että itsenäisyys menetettiin EU-jäsenyyden myötä. EU:n vakavien ongelmien hoito vaatii integraation kiristämistä, joten tällä menolla se Suomi tuhoutuu jonka jäsen lapsena koin olevani. Se Suomi jolle vannoin sotilasvalan voikin pian olla NATO-maa ja suurvaltakriisien taistelukenttä. En ole vannonut sotilasvalaa NATO:lle. Sitä 9-vuotiaana tekemäni kirjoitelmani ihannemaata jonka Johannes Virolainen kunniakirjalla palkitsi ei sitten enää ole olemassa, se on kadonnut.

Vasemmalla on näkymä ruokajonosta itä-porilaisen Elämän Eliksiirin kirpputorille avoimen ulko-oven kautta. Se edustaa nykypäivän arkirealismia. Joukko saavuttamattomia aarteita, menetettyjä unelmia, rikki menneen elämän sirpaleita. Normaalia toimeentuloa täytyy kantasuomalaisen nykyisin kerjätä, sillä valtio ei välitä. Ruokajonot olivat lapsuudessani tuntemattomia.

En ollut lapsena kohdannut joukkotyöttömyyttä. Työvoima oli perustuslain mukaan valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Muutamia vuosia myöhemmin kirjailija saattoi hyvällä omallatunnolla kirjoittaa että uusi sosiaalinen ongelma työttömyys on iso ongelma poliitikoille. Mutta eihän se sitä enää ole, tarvitsee vain kirjoittaa perustuslaki uusiksi ja Viola-juusto: työttömyys onkin vain ja ainoastaan työttömien oma henkilökohtainen ongelma!

Nyt aikomuksena on syksyllä aloittaa insinööriopintojen viides vuosi. Eli voisin sanoa olevani Suomen täyttäessä 100 vuotta vuonna 2017 jo viidesluokkalainen kun 50-vuotisjuhlassa vuonna 1967 olin vasta kolmasluokkalainen. Paljonkaan edistystä ei siis ole tapahtunut?

Voi tietysti perätä opiskelun mielekkyyttää nykyisen Suomen kaikkien aikojen opiskeluvihamielisimmän hallituksen aikaan. Ammattiin valmistuminen halutaan tehdä entistä vaikeammaksi, eivätkä poliitikot yleensäkään tunnu minun ikäluokastani, heidän "menetetystä sukupolvestaan" pahemmin välittävän. Voi kyseenalaistaa kone- ja tuotantotekniikan opiskelun merkitystä maailmassa jossa vaikuttaa että tärkeimmät koneet on jo keksitty ja kaikki tärkeä tehdään kuitenkin jossakin kaukana ulkomailla ja roboteilla.

Kovin vaatimattomalla tasollahan kone- ja tuotantotekniikan opetus ainakin SAMK:issa vaikuttaa olevan. Esimerkiksi 3D-mallinnuksen opetus SolidWorks-ohjelman parissa on vain amatöörimaisella, ei-ammatillisella tasolla. Valmisohjelman nappulan painaminen ei oikein vastaa mielikuvaani insinööritaidosta. Paremminkin koen motivoivaksi 3D-grafiikan ohjelmallisen synnyttämisen yksityiskohtaisen osaamisen, yhdistyneenä käytännöllisen avaruusgeometrian vankkaan tuntemukseen. Ammattitaitoisen ohjelmoijan näkökannalta on sanottava että tietokone nähtävästi pystyy tekemään ainakin opetuksesta paljonkin tyhmempää. Insinöörin ei katsota enää tarvitsevan deskriptiivisen geometrian taitoja kun tietokoneen valmisohjelmat muka osaavat kaiken. Insinöörin ei siis enää tarvitse osata mitään?

Ohjelmoijan näkövinkkelistä koulutuksen digitalisaatio on pelkkää huijausta. Armeijaa ei voi oikeasti suorittaa kirjekurssilla. Nappulan painaminen ei ole mitään todellista ammattitaitoa. Perusasiat ja syvällisempi osaaminen eivät ole menettäneet merkitystään, vaikka niitä onkin vaikea AMK:sta enää löytää. Perinteinen insinööriyden arvopohja vaikuttaa myös romahtaneen.

Niin, tässä istun enkä paljon muuta voi. Haaveena on saada syksyllä vihdoinkin normaali opinnäytetyön aloituslupa, niin että pääsisin edes yrittämään tutkintoa. Ilman aloituslupaa tämä karavaani ei etene enää lainkaan, vaikka rakkikoirat miten räykyttäisivät sivustoilla. Peiliaurinkokello on kaikesta huolimatta lyömätön kuningasajatus jonka vuoksi sietää ja kannattaa hiukan kärvistelläkin. "Kärsi ruumis, olethan parempiakin päiviä nähnyt!" [Entinen metsuri Risto Weckman, sittemmin vartija Raumalla Hollming Oy:n telakalla] Peiliaurinkokellon suunnittelumenetelmä on luultavasti parasta mitä koskaan voin saavuttaa. Uskon ja toivon että minulla on vielä 10 vuotta aktiivista aikaa jäljellä. Kyllä se siihen riittää, koska kyllähän muusikko Juice Leskiselläkin reistaileva maksa kesti koko elämän.

Uusi ihan oikea työpaikka tuntuu pian 59-vuotiaasta käytännössä mahdottomalta, varsinkin koska en oikeasti omaa esim. metallialan työkokemusta. Eläkkeelle voi jäädä esimerkiksi 69-vuotiaana (minulle normaalin 64 vuoden iän asemesta) ja silloin työeläkkeeni olisi äskettäin saapuneen arvion mukaan runsaat 1200€/kk. Onhan sekin enemmän kuin perustoimeentulotuki tai opintoraha+opintolaina. Opintorahan määrä laskee, mutta yleistä asumistukea voinee anoa sen lisäksi ja opintolainan valtiontakaus on jatkossa peräti 650€/opiskelukuukausi. Ennen se muistaakseni oli 400€. Niin noh, periaatteessa lainaraha pitäisi tietysti maksaa takaisin. Mutta miksi kantaa huomisen huolia jo tänään, ehtiihän niitä murehtia myöhemminkin.

Myönteistä 9-vuotiaana tekemässäni 50-vuotiasta Suomea isämaana ylistävässä kirjoitelmassa on ainakin se että jo lapsena olin todistettavasti nationalisti. Nationalismista kuuluu olla ylpeä. Heilutelkaamme keskisormea Brysselin suuntaan ja laulakaamme intomiellä perinteisiä suomalaisia isänmaallisia lauluja. Vänrikki Stoolin tarinat ja (alkuperäinen) Maamme -kirja eivät voi olla väärässä. Meitä ei lannista Rysslandin ryssä sen paremmin kuin Brysselin bryssäkään.


Mäntyluodon Hotelli 100 vuotta

Mäntyluodon miehen iän saavuttaneessa hotellissa en tosin ole koskaan vieraillut, mutta yleisen turvallisuuden nimissä toivon että siellä palotikkaat ovat nykyisin jo hiukan paremmin tulta kestävät.


Kesä ilman pientä patikkaretkeä on silkkaa teeskentelyä

Viime syksyisen vasemman polven nivelruston repeämisen jälkeen olen ollut hiukan arka lähtemään kävelemään pitempiä matkoja ilman kävelykeppejä. Ikävää ellei ole mitään tukea saatavilla jos tuntuu ettei pysty ottamaan yhtään askelta polven varassa. Mutta kyllä ainakin kerran kesässä täytyy talsia täältä Tekunkorvesta Porin keskustaan Karjarannan kautta. Ja mielellään vielä myös takaisin.

Siellä matkan varrella on tietysti ensi kesän Porin asuntomessujen alue, edelleen visusti aidan takana. Olen kuullut että asuntomessualueella pyritään Kuukkarin ja Viikkarin tyyliseen puutalorakentamisen näköiseen asuntotuotantoon. Ei tarkoita että talojen runko välttämättä täytyisi olla puuta.

Tuntematta niitä Kuukkareita ja Viikkareita sen paremmin esitän oheisen kuvan joka ymmärtääkseni kuvaa erästä Viikkarin alueen vanhaa taloa Juhanaherttuankadulla. Vaikka tuskin siellä Karjarannassa ainakaan aluksi näin komeaa puustoa tulee olemaan.

Tulipa tuossa mieleen että "Viikkari" on saattanut olla viralliselta nimeltään "Viides kaupunginosa" ja "Kuukkari" on ehkä voinut olla "Kuudes kaupunginosa", siis tällaisia käteviä lempinimiä?

Niin, kesän 2018 asuntomessuista Karjarannassa olen aiemmin jotakin kirjoitellut jutuissa #365 ... #378. Yritin viime kesänä päästä niihin kuvioihin mukaan toivossa saada oppia rakennusalalta ja erikoisesti talojen kattorakenteista, mutta nekään orastavat toiveet eivät sitten itäneet ja puhjenneet kukkaan. Maahan kaatunutta maitoa on viime vuosien aikana näkynyt niin paljon että ihan itkettää. Vaikka sanotaan kyllä että maahan kaatunutta maitoa on turha surra.

Juu, no eipä ne varakkaiden ihmisten talot minua sinänsä niin kovasti kiinnosta. Enkä halua enää vahingossakaan auttaa SAMK:ia millään tavalla. Niinpä jään ihan mielelläni osattomaksi tästäkin kuviosta. Olkoot menneet menneitä ja jääkööt hampaankoloon hautumaan. Kirjataan erääntyviksi kalaveloiksi.

Bioenergia on nyt kesällä kuuma peruna. Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) oppimisjärjestelmä Moodlessa pyörivään kesäkurssiin osallistun netissä. Bioenergia on ihan oikeasti tärkeä aihe. Samalla tulee kertailtua energiatekniikan perusteita. Mielelläni investoisin ja panostaisin tähän jos taskunpohjalla olisi muutakin kuin paidasta irronneita nappeja.

Bioenergian avulla Suomesta voisi ehkä joskus tulevaisuudessa jopa tulla energiaomavarainen. Suomi voisi ehkä joskus vielä toimia lähes ilman fossiilisia polttoaineita. Arvokas tavoite. Bioenergia voi edistää merkittävästi maaseudun elinkelpoisuuden säilymistä. Biodiesel, biokaasu ja bioetanoli ovat teknisesti käypäisiä polttoaineita esimerkiksi ajoneuvoille. Niiden hiili palaa kiertokulkuun ja se raha kiertää täällä kotomaassa meidän omassa taloudessamme eikä kasaudu ulkomaisten öljysheikkien pankkitileille.

Bioenergian kurssin myötä suhteeni kaikkeen paskaan ja muuhun jätteeseen tulee muuttumaan. En voi enää nimittää Satakunnan ammattikorkeakoulua (SAMK) paskaksi, koska paska ja "paska" on potentiaalisesti hyödyllistä ja arvokas asia, kun taas SAMK ei ole. Paskasta ja jätteestä pystyy synnyttämään arvokasta energiaa. Paska ei ole yhtä tyhjän kanssa. Jätteestäkin voi olla jotakin hyötyä, vaikka SAMK:ista ei olekaan.

Joku on katsonut oikeaksi koristaa Porin kauppatorilla olevaa Meri-Porin suunnan bussien pysäkkiä alla kuvatulla perhostarralla.



Galleria