 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
|
Toukokuun lopulla monien lehtipuiden lehdet ovat ottaneet kasvussaan huikean kirin ja lähestyvät jo täysiä mittojaan. Puiden uudet lehdet ovat puhtaan vaalean vihreitä, viattomia kuin polviaan yhteen puristava tiukan linjan fundamentalistinunna kesäaamuna luostarin hiekkakäytävällä sellaisessa luostarissa jossa ei koskaan ole pidetty avoimien ovien päivää.
|
Kesäisen tuntuisena lauantaina on helppo vetelehtiä raatihuoneenpuiston seutuvilla ja ihailla paikallisia muistomerkkejä.
Puiston kirkasväriset tulppaanit sojottavat pystyssä esimerkillisen ryhdikkäinä riveissään.
Selim Palmgrenin patsasta olen kuvannut aiemminkin mutta hänen syntymäkodostaan on myös laatta läheisen rakennuksen seinässä.
Ei sillä ettäkö musiikista erikoisemmin mitään ymmärtäisin tai pahemmin edes välittäisin. Olen lähes epämusikaalinen henkilö.
Raatihuoneenpuisto on oikea porilaisen vallan tyyssija. Täällä siis osaltaan ylläpidetään niitä yhteiskunnallisia valta- ja kontrollirakenteita joiden kautta parempiosaiset paremmin pystyvät säilyttämään asemansa ja varallisuutensa.
Tosin eihän Pori ole se varsinainen ongelmapesäke. Enemmänkin on kyse Hell-sink-i nimisestä paikasta joka todella nimensä mukaisesti saisi vajota Helvettiin. Harva jäänee sitä kaipailemaan.
On huomattavasti tahdikkaampaa ja parempiosaisten kannalta miellyttävämpää puhua järjestäytyneestä yhteiskunnasta kuin epäterveestä kilpailun rajoittamisesta, vanhojen rakenteiden säilyttämisestä, hyväosaisten diktatuurista. AY-politrukkien, virkamiesten, poliitikkojen ja hopealusikka suussaan syntyneiden etu ennen kaikkea.
Sitä nimitetään myös politiikaksi. Politiikassa on tärkeää olla kutsumatta objekteja ja ilmiöitä niiden oikeilla nimillä. Esimerkiksi ei tarvitse sanoa töksäyttää että köyhät suomalaiset ovat yhä köyhempiä, vaan voidaan kauniisti ilmaista että kaikkein pienituloisimpien kulutus on vähentynyt. Ehkä ne pienituloisimmat ovat jemmanneet suuret rahansa veroparatiisi Panaman pankkeihin? Tosin on parempi olla mainitsematta juuri sen maan nimeä koska poliitikot ja YLE ovat päättäneet että Panamasta ei kannata puhua. Kansa ei tarvitse valoa, vaeltakoot pimeässä.
Asiaa auttaa kovasti se että verovaroin ylläpidetty media YLE on poliittisessa kontrollissa. Pohjois-korealaisen mediapolitiikan malli toimii epäilemättä poliitikkojen kannalta ihan hienosti. Kahden kauppa on kolmannen osapuolen eli tavallisen kansan korvapuusti.
|
Suomalainen uusluokkayhteiskunta ei halua todellisia muutoksia. Yhteiskunta säilyy siten että osa kansasta suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Itse tosin en voi pitää kokonaisuuden kannalta ratkaisuna sitä että yhteiskunta ei katakaan kaikkia kansalaisia. Mikä yhteiskunta se sellainen muka olisi.
Sikäli politiikka ei ole erikoisen kiinnostavaa. Hyväosaisten diktatuuri ei ole puolustamisen arvoinen. EU-Euro-NATO tekee suomalaisesta yhteiskunnasta köyhän kansan vihollisen. Meillä köyhillä on vielä äänioikeus. Se epäilemättä aiheuttaa vallan saleissa huolestuneisuutta. Mitä jos kansa äänestääkin väärin! Sitten täytyy vaan äänestyttää niin monta kertaa että saadaan oikea tulos, se on demokratiaa! Täysi määrä joutavia kumileimasimia valitaan Arkadianmäelle, kävi miten kävi.
Minun puolestani esimerkiksi presidentin virka voitaisiin lakkauttaa, jopa takautuvasti. Oikeastaan kaikki Urho Kekkosen jälkeiset presidentit saisivat palauttaa saamansa verottomat palkkarahat lyhentämättöminä valtion kassaan. Kuka on seuraava verovapaa - mutta verovaroilla kalliisti ylläpidetty - vapaamatkustaja? Ei voisi vähempää kiinnostaa. Mikä tahansa homo kelpaa siihen hommaan koska se on täysin turha homma. Emme tarvitse sitä kallista valohoitoa joka vain kärjistää yhteiskunnallisia epäkohtia.
Enemmän ehkä kiinnostaa kuvata karhua koska se on eräänlainen Porin symboli.
Raatihuoneenpuiston karhu on arvokkaasti patinoitunut.
Siinä on tekijän signeeraus joka kuitenkin on hiukan vaikeahko tulkita. Olisiko tuo EMIL CEDERCREUTZ?
Jos tuo karhu saisi päättää niin eivät asiat ainakaan huonompaan suuntaan menisi.
|
Tuo tulipalo sai alkunsa paikalla silloin sijainneesta Rosenlewin talosta. Rikkaidenkin taloista siis voi punainen kukko lähteä riehumaan. Köyhät eivät ole ainoita mahdollisia syyllisiä.
Paloturvallisuus oli ennenvanhaan kaupungissa ilmeisesti aika pahoin retuperällä. Yleinen puulämmitys varmaankin aiheutti riskejä, varsinkin ellei hormeja pidetty kunnossa. Rakennukset ovat voineet olla hyvin tiheään rakennettuja ja pärekatoin varustettuja.
Varmaankin kaikkia raumalaisia lohduttaa kuulla että H.J.Nortamolle on olemassa oikein kunnollinenkin patsas, Porissa teatteritalon kupeessa.
Nortamo oli merkittävä paikallinen murrepakinoitsija. Hän toimi Porissa lääkärinä.
Nortamon raumalainen patsas vaikuttaa hiukan omituiselta, ei välttämättä edusta ihan sitä tasoa millä oletettavasti rakasta tekstinikkaria pitäisi kunnioittaa. Olettaen tietysti että tekijä on pitänyt mallia rakkaana ja kunnioittamisen arvoisena. Kenties se onkin tarkoitettu pilakuvaksi?
Luontotalo Arkin pihamaa on herännyt kevääseen. Siellä on eräänlaisia taideteoksia jotka kylläkin minun kultivoitumattomaan taidesilmääni näyttävät enimmäkseen kaatopaikalle valmiilta romulta.
En oikein raaski nimittää esim. rykelmää valkoisia sähköjohtoja (ei kuvattu) taiteeksi. Nämä ovat ilmeisesti kierrätystavarasta tehtyjä teoksia.
No jaa, ovat eräät niistä jopa siedettävän näköisiä, tai ainakin hauskoja. Teräslangasta taivutetut triangelit eivät kuitenkaan soi kunnolla.
Hyvin soivan metalliesineen valmistus on taito sinänsä. Se lähtee oikeasta materiaalivalinnasta. Esimerkiksi tavallisesta valuraudasta tehty kello (kuten kirkonkello) olisi aivan susi. Menkääpä kuuntelemaan Rauman torille miten raatihuoneen tornin kello lyö. Se kuulostaa siltä kuin lusikalla lyötäisiin armeijan ruoka-astiana käytetyn pakin kylkeen. Uskokaa minua, sillä minä sentään sain konedynamiikasta (oikeasti värähtelymekaniikan perusteet) huippupisteet ja parhaan mahdollisen arvosanan eli vitosen. Kröhöm-kröhöm!
Porin kaupunginkirjastossa puolestaan on esillä joukko erikoisella tekniikalla tehtyjä erikoisia uusvanhan näköisiä mustavalkoisia valokuvia. Mallit ovat aivan vasiten tälläytyneet vanhanaikaisen näköisiksi. Narraamista sanon minä.
Satakunnan ammattikorkeakoulun kesäkurssin Solar Energy puitteissa vierailin torstaina 26.05.2016 iltapäivällä klo 16 alkaen Porin uimahallissa tsiguloimassa sen aurinkoenergiaa hyödyntäviä järjestelmiä. Sattui pilvinen ja sateinen päivä, joten Auringosta energiaa tuottavat tsydeemit eivät pyörineet aivan täysillä tehoilla.
Kuvia otin yli 10 vuotta vanhalla veteraanikameralla Canon PowerShot A400 koska se tuntui uhrattavimmalta vekottimelta tälle fyysisesti hiukan rassaavammalle reissulle. Kolmas akkukerta jo menossa tällä veijarilla! Tällaisessa reissussa voi rähjääntyä. Hiukan hitaan puoleinenhan se on, mutta laukaisimessa on edelleen hyvä tunto. Eikä se hajonnut vieläkään, ei edes kunnolla kastunut!
|
Ulkonakin pokkari yleensä halusi käyttää salamaa, joten varmaankin olisi pitänyt veivata pokkarin ASA-herkkyyttä isompiin lukemiin. Esimerkiksi uimahallin fasadin kuvassa pokkarin salamalla ei ole mitään merkitystä kun etäisyys on niin suuri ettei heikko salama kanna varsinaiseen kohteeseen. Kauempaa otetut ulkokuvat ehkä alivalottuvat ja antavat säästä hiukan liian ankean kuvan?
En sentään kastunut retkellä läpimäräksi vaikka sääennuste olikin maalaillut taivaalle varsin synkkiä pilviä.
Aurinkolämpöjärjestelmän erään komponentin tapaa jo ennen uimahalliin sisään astumistaan. Fasadin sisään on nimittäin piilotettu Auringon säteilyä vastaanottavia levyjä jotka ovat saman värisiä kuin kattojen reunat. Levyn takana kiertää laserhitsattu kupariputki joka imee pelteistä lämpöä sisällään kiertävään aurinkonesteeseen. Julkisivussa on käytössä 80m2 keräinpinta-alaa.
Vielä minuakin jäykkäjalkaisemmalle katolla kiipeily olisi voinut olla liian rankkaa, ainakin sateella. Kukaan ei sentään pudonnut tikkailta. Kaikeksi onneksi taisin olla porukan heikkokuntoisimpia ja vaikeimmin taipuvia yksilöitä.
Rakennuksen katonhan täytyy olla hyvässä kunnossa ennenkuin sen päälle mitään aurinkoenergiaa ruvetaan rakentamaan. Järjestelmä kestää ehkä 25 - 30 vuotta lähes ilman huoltoa ja rakennuksen katon tulisi kestää sama aika ilman remontointia, sillä aurinkoenergia olisi ensin purettava katolta pois jos kattoa korjataan.
Porilaiset alkuasukkaat nimittävät uimahallia ehkä vanhasta tottumuksesta uudeksi uimahalliksi. Ei se silti enää kovin uusi ole. Aurinkoenergiajärjestelmä lienee uudempi kuin uimahalli ja aurinkosähköpaneelien kuvassa taustalla näkyvä korkea talo on rakennettu vasta uimahallin jälkeen.
Tuo korkea talo varjostaa aurinkosähköpaneeleita melko ikävällä tavalla iltapäivällä. Aurinkosähköpaneelien ryhmässä ei tarvitse isoakaan varjoa olla kun ne jo menevät täysin tukkoon. Lipputangon kapea varjokin voi pudottaa tuotannon alas.
Jos tuo korkea rakennus olisi ollut tiedossa aurinkoenergiajärjestelmiä suunniteltaessa niin päätökset olisivat voineet olla toisenlaisia? Sähköä tuottavat paneelit ovat melko loivassa kulmassa vaakatasoon nähden, joten arvattavasti niitä ei ole optimoitu edes keskikesää varten. Aurinkosähköpaneeleiden hinta on laskenut huomattavasti tämän hankinnan jälkeen. Hinnat ovat oikein romahtaneet pari vuotta sitten. Tätä ennen hinnat laskivat melkoisesti sen seurauksena että eräät patentit vanhentuivat ja kilpailu vapautui.
Valitettavasti byrokraatit vahtivat rakennusten ulkonäköä kuin petolinnut joten keskikaupungilla paneeleiden kaltevuutta ei välttämättä ole voinut vapaasti valita optimaaliseksi?
Katolle sijoitetut aurinkosähköpaneelit ja lämmönkeräimet ovat betonilaattojen päällä lepäävän massiivisen teräspalkkikehyksen päällä eli vastapainot pitävät systeemit katolla tuulikuormat kunnialla kantaen. Uimahallin tasaista huopakattoa (kermi?) ei ole puhkottu näitä kiinnityksiä varten. Rakennelma pysyy paikoillaan oman painonsa avulla. Ei siis ole pultattu kattoon kiinni katteen läpi. Katto voi vanhan Pepsodent-hammastahnamainoksen lailla tältä osin iloisesti todeta "Ei reikiä!".
|
Äkkinäinen voisi kuvitella että tuollaisia paneeleiden ja keräimien kiinnityksiä voisi näppärä sälli askarrella itsekin, koska ne eivät vaikuta ylettömän vaativilta toteuttaa, mutta nykyisin niiden täytyy oikeasti sääntöjen mukaan olla tähän nimenomaiseen tarkoitukseen hyväksyttyä uutta ja aiemmin käyttämätöntä ostotavaraa.
Pelle Pelottoman itse autotallissaan omaan käyttöönsä väkertämät kiinnitysosat eivät kelpaa edes omakotitalossa. Viranomainen katsoo sellaista oma-aloitteisuutta kieroon. Aurinkoenergiarakentamiseen liittyy muutenkin pelottava määrä byrokratiaa.
Joku oikein ilkeä ihminen voisi väittää että aurinkoenergian hyödyntäminen on ollut lähinnä byrokraattien temmellyskenttä. Virkamiesten on helppo tehdä hyvistä ajatuksista taloudellisesti kannattamattomia. No jaa, varmaan rakentamisen parissa virkamieswampyyrit muutenkin pitävät oikein verensyöksyorgioita. Kaikesta halutaan tehdä mahdollisimman kallista ja hankalaa. Hallintoalamaisilta otetaan luulot pois. Oleellista ei ole se onko ratkaisu oikea, vaan se, onko sillä pyhän virkamieskunnan siunaus. Sielu ei mitenkään voi taivaaseen vilahtaa ennenkuin raha kirstuun kilahtaa.
Uimahallin aurinkosähköpaneelit ovat sikäli hiukan erikoisia että niiden pinta ei ole tasainen. Lasin pinnassa on pieniä pyramideja jotka oletettavasti hiukan parantavat Auringon valon hyväksikäyttöä. Idea on senkaltainen että valon ei tarvitse osua kohtisuoraan paneelin pintaan ja silti se pääsee kennolle ja tuottaa sähköä.
Aurinkosähköpaneelien pinta-ala on yhteensä 360m2. Järjestelmän parhaaksi tehoksi mainitaan 52 kWp jossa lopun kirjain p ilmoittaa että kyseesä on huipputeho (p niinkuin "peak"). Vuodessa aurinkosähköjärjestelmän kerrotaan voivan tuottaa 45000 kWh eli siis 45 MWh/a (a niinkuin "annum" eli vuosi). Kun vuodessa on noin 365,25 d/a * 24 h/d = 8766 h/a niin keskimääräinen vuotuinen teho (yöt ja talvi mukaanlukien) olisi tämän mukaan 5,1 kW, siis alle kymmenesosa huipputehosta.
Tämä on aika iso zydeemi. Tyypillisen yksittäisen noin 1,6m2 aurinkosähköpaneelin huipputeho normiolosuhteissa on noin 250Wp. Sinisen väriset kennot keräävät Auringon energiaa lähinnä näkyvän valon aaltoalueen punaisessa eli pitempiaaltoisessa päässä.
Periaatteessa neliömetrin alalta voisi Etelä-Suomessa saada jopa kilowatin tehon Auringon siihen suoraan paistaessa, mutta erilaisten häviöiden vuoksi tuotanto jää huomattavasti pienemmäksi. Hyötysuhde Auringon valon muuntamisessa sähköenergiaksi on tavallisissa piikennoissa luokkaa 15% ... 17%. Eikä se Aurinkoinen edes aina paista. Ja kun paistaa niin ei yleensä aivan kohtisuoraan.
Pienimmässä omakotitalon kolmivaihesähköä tuottavassa järjestelmässä olisi noin 20m2 aurinkosähköpaneelit ja huipputeho luokkaa 3kWp. Aurinkosähkön hyödyntäminen on valmiiden systeemien ansiosta yleensä melko ongelmatonta vaikka hyötysuhde onkin heikohko. Kun useita paneeleita kytketään sarjaan, voi niiden yhteinen jännite kohota satoihin voltteihin vaikka yksittäisen kennon antama noin 0,7 volttia tuntuukin aika mitättömältä. Ymmärtääkseni aurinkosähköpaneelit saa kytkeä oikosulkuun eli ne eivät siihen hajoaisi.
Katolla on myös mm. Auringon säteilyä mittaavia pyranometreja ja sääasema.
Pyranometri voi mitata joko Auringon suoraa säteilyä tai suoralta säteilyltä suojattuna taivaalta tulevaa hajasäteilyä. Pilvisellä säällä säteily on 90% hajasäteilyä. Nämä kuitenkin ilmeisesti mittaavat vain Auringon suoraa säteilyä.
Järjestelmän toimintaa valvotaan ilmeisen ahkerasti koulun toimesta. Tuottolukemat ovat visusti tiedossa.
Aurinkolämmön hyödyntäminen vaatii aurinkosähköä enemmän rakentamista. Eräs huomioitava riski aurinkolämmön rakentamiseesa on sellainen että aurinkoneste voi vuotaa talon rakenteisiin ja tehdä siellä pahojaan.
Uimahallin veden lämmitys epäilemättä vaatii tuhottomasti energiaa. Valitettavasti vaan uimahalli ei ole käytössä silloin keskikesällä kun Aurinko tarjoaisi antejaan kaikkein auliimmin.
Aurinkolämmön keräimet ovat huomattavasti jyrkemmässä kulmassa kuin sähköä tuottavat paneelit. Putket ovat eristettyjä. Keräimet ovat perinteisiä tasokeräimiä, eivät modernimpia tyhjiöputkikeräimiä joiden bravuurinumerot ovat hajasäteilyn hyödyntäminen pilvisessä säässä ja kuuman veden tuottaminen. Katolla olevien tasokeräinten yhteinen pinta-ala on 200m2. Uimahallin katolla olevien keräinten ja julkisivuun piilotetun fasadikeräimen arvellaan yhteensä voivan vuodessa tuottaa lämpöenergiaa 120000 kWh eli siis 120 MWh. Jos tuosta julmasti laskisi vuotuisen keskimääräisen tehon niin saisi tuloksen 13,7 kW. Ei paha. Suurimmillaan teho lie noin sadan kilowatin luokkaa?
Mielellään paneelit ja keräimet eivät tietenkään saisi varjostaa toisiaan kohtuuttomasti. Hyötysuhteesta on helppo lyödä rumpua, mutta kohtuulliset tarpeet pystyy tyydyttämään melko heikollakin hyötysuhteella yksinkertaisesti lisäämällä säteilyä keräävää pinta-alaa.
Aurinkolämpöjärjestelmää on kuitenkin turha ylimitoittaa koska silloin on vaarana haitallinen kiehuttaminen. Järjestelmä ei tosin räjähdä kiehuessaan koska siinä on varoventtiili joka päästää liiat paineet ulos. Aurinkolämpöjärjestelmässä kiertävä propyleeniglykoli ei ole myrkyllistä, toisin kuten autojen jäähdytysjärjestelmissä käytetty etyleeniglykoli, joten ei pahoin haitanne vaikka sitä menisi vähän viemäriinkin. Aurinkoneste sisältää glykolin lisäksi myös vettä ja kestää käyttökelpoisena ehkä 5 - 10 vuotta, riippuen mm. kiehumisten määrästä. Kun neste mustuu, ovat inhibiittorit tulleet tiensä päähän ja on aika vaihtaa aurinkoneste.
Omakotitalon tarpeisiin verrattuna uimahallin järjestelmät ovat hurjan isoja. OK-talon vuotuinen energiantarve lie käyttöveden lämmitys mukaanlukien suunnilleen välillä 12000 ... 25000 kWh eli luokkaa 20 MWh/a. Lämpimän käyttöveden tarve vaihtelee hyvin paljon mm. perheen koosta riippuen. Aurinkolämmön keräimet hyödyntävät parhaimmillaan Auringon säteilyä jopa 50% ... 60% hyötysuhteella. Ne käyttävät hyödyksi myös Auringon spektrin lyhytaaltoisen osan jota tavalliset piistä tehdyt aurinkosähkökennot eivät hyödynnä.
Lämpötila voi keräimen sisällä nousta jopa noin +200°C lukemiin jos Aurinko paistaa täysillä eikä pumppu toimi ja kaikkien sen materiaalien täytyy kestää tuo kuumuus vahingoittumatta. Aurinkolämpökeräimet eivät mielestäni ole kovin eteviä suojautumaan liiallista lämpöä vastaan. Keräimien peittäminen voi olla fiksua jos Aurinko paistaa voimallisesti eikä kulutusta ole. Yleensä kai kuitenkin mieluummin annetaan aurinkolämpöjärjestelmän aurinkonesteen kiehua kuin päästetään varaajan vesi kiehumaan.
|
Aurinkolämpökeräimien ja aurinkosähköpaneeleiden aikaansannosten läpivienti katon alapuolelle putkia ja johtoja pitkin on usein kriittisen tärkeä kohta kun rakennusta ei ole alunperin suunniteltu aurinkoenergiaa varten. Putkille ja johdoille kertyy helposti pituutta yllättävän paljon. Läpivienti ei kuitenkaan saa vuotaa vettä tai aurinkonestettä rakenteisiin.
Uimahallissa on tietysti massoittain muuta tekniikkaa liittyen mm. vedenpuhdistukseen ja ilmanvaihtoon. Sitä ei tässä jutussa ole kuvattu. Myös altaassa pulikoivat uimarit on jätetty rauhaan.
|
Aurinkoenergiajärjestelmä on vain pieni lisäkilke sen kaiken hämmentävän putkipaljouden ja järjestelmärunsauden keskellä.
Katon alapuolella on aurinkoenergian hyödyntämisessä tarvittava lisätekniikka joka vie tilaa suhteellisen vähän.
Siellä on mm. kolme isoa aurinkoinvertteriä jotka tuottavat aurinkosähköpaneeleilta tulevasta tasavirrasta 3-vaiheista vaihtosähköä, "voimavirtaa" kuten agraarikulttuurissa oli tapana sanoa. Aurinkoinvertterit ovat suunnattoman hienoa tekniikkaa. Ne pystyvät itse tahdistumaan ulkoisen sähköverkon vaiheeseen. Monasti niissä on myös web-palvelin ja liitäntä verkkoon niin että netin kautta voi käydä kurkkimassa mitä ne parhaillaan duunaavat.
Aurinkolämpöjärjestelmä siirtää lämmön varaajan veteen lämmönvaihtimen kautta. Useassa paikassa on lämpötila-anturit. Järjestelmän säädin säätää pumpun nopeutta mitattujen lämpötilojen mukaan. Periaatteessa säädin käynnistää pumpun kun keräimessä oleva neste on esim. 5 astetta lämpimämpää kuin varaajan vesi. Lämpötila-anturin sijoituspaikka varaajaan saattaa olla melkoisen oleellinen yksityiskohta järjestelmän toiminnalle.
Aurinkolämpöjärjestelmässä on myös suojaus sen varalta että talvella katolta tulee järjestelmän käynnistyessä ensin pitkiä putkia pitkin runsaasti pakkasen puolella olevaa glykolia joka voisi lämmönvaihtimessa jäädyttää veden jolloin laite rikkoutuisi. Liian kylmää glykolia ei päästetä lämmönvaihtimeen. Kerääjässä on ilmeisesti melko lämmintä nestettä jos pumppu käynnistyy, mutta pitkä putkilinja voi olla vaikka lämpötilassa -10°C.
Uimahallin aurinkoenergiajärjestelmän tuottamaa ylimääräistä sähköenergiaa voidaan syöttää sähköverkkoon ja ylimääräistä lämpöä kaupungin kaukolämpöverkkoon.
Uimahallin yleisölle avoimena olevassa nurkkauksessa on aurinkoenergiajärjestelmän esittelymateriaalia. Porin uimahalli voi kerskailla olevansa Suomen ensimmäinen aurinkoenergiaa hyödyntävä uimahalli.
Yleisötiloissakin pääsee mm. hiukan näkemään millaisia aurinkolämpökeräimet ovat sisäiseltä rakenteeltaan. Iso taulu näyttää järjestelmän tosiaikaisen tuoton ja kertyneen energiamäärän. Kokonaismäärässä liikutaan jo kahdensadan megawattitunninn yläpuolella sekä lämmön että sähkön tuotannossa. Siis jos ajatellaan että lämpöä tulee 120 MWh/a ja sähköä 45 MWh/a niin silloin täytynee sähköjärjestelmän olla noin 4½ vuotta vanha ja lämpöjärjestelmän vain 2 vuotta vanha? Elon laskuopin mukaan.
|
Sateisessa säässä senhetkinen tuotto oli lähes nollassa, vain pari kilowattia, mutta talven ulkopuolella järjestelmä yleensä tuottanee aika mukavasti. Olisikohan järjestelmä jo itsensä kustantanut, haukkunut hintansa?
Muistaakseni aurinkoenergian vuotuinen tuotto yleensä käynnistyy jo helmikuun lopulla. Pakkasessakin se voi toimia. Aurinkolämpöjärjestelmän kannalta alhainen lämpötila on vaan hyvä asia. Aurinkosähköjärjestelmän tuottoon korkea lämpötila vaikuttaa haitallisesti.
|
Maauimala ("Maikkala") olisi ehkä vieläkin otollisempi kohde aurinkoenergian hyödyntämiseen, sillä sehän on käytössä juuri silloin kun Suno painaa taivaankannella duunia urakalla. Uimahalli on silloin suljettuna.
Täytyy sanoa etten saanut vierailusta teknisesti kovin paljoa irti. Tuollaista isoa järjestelmää tuskin pääsen koskaan rakentamaan.
Omakotitalon suuruusluokkaankin rakentaminen on minulle epätodennäköistä. Asia kiinnostaa lähinnä vain teoriassa.
Minun omaa aluettani saattaisi olla passiivisen aurinkoenergian hyödyntämisen suunnittelu? Kyse on silloin rakennuksen rakenteista, ei niinkään tekniikasta. Toki vain teoriassa. En ole mikään tyrnevä rakennusmestari.
Väkisinkin tekee mieli ehdottaa aurinkolämpökeräimien suojaamista liialliselta säteilyltä mekaanisin keinoin automaattisesti. Järjestelmän voisi tällöin mitoittaa isommaksi jolloin tuottoa pystyisi optimoimaan keväälle/syksylle? Myönnän toki että ajatus on hiukan epäortodoksinen ja standardiajattelun päälinjasta poikkeava.
Tyhjiöputkikeräimen ulomman tyhjiöputken sisään olisi ehkä mahdollista rakentaa varjostava suoja joka kääntyy peittämään absorberin jos järjestelmän kiehuminen uhkaa? Se ei vaatisi suuria energiamääriä. Suoja voisi mennä päälle jos ei ole sähköjä tai lämpö on uhkaavan korkealla?
Passiiviseen aurinkoenergiaan liittyvät järjestelmät olisivat kiehtovia, esimerkiksi "särmi" joka peittää ikkunan automaattisesti estäen liiallista sisätilojen kuumenemista kesähelteillä. Tuollaisten suojaavien liikkuvien rakennelmien täytyisi kuitenkin sijaita ikkunan ulkopuolella ollakseen järkeviä. Jos kaihdin on vaikkapa ikkunoiden välissä niin Auringon lämpö pääsee kuitenkin sinne ikkunoiden väliin ja sitä kautta sisään. Suomalaisissa olosuhteissa ulkopuoliset liikkuvat rakenteet ovat kuitenkin talvella hiukan ongelmallisia. Pakkanen panee ja ruoste raiskaa?
Kohtuukokoiset aurinkoenergiajärjestelmät ovat pitkälle kehitettyjä kaupallistettuja tuotteita. Ne eivät ole aivan rakettitiedettä, mutta yllättävän paljon erilaisia tärkeitä teknisiä näkökohtia niihinkin liittyy. Järjestelmä saattaa myös osoittautua toteutukseltaan vähemmän onnistuneeksi ellei suunnittelija ole tarkkana.
Iso on kaunista ja onhan auringon energiaa hyödynnetty jo ennenkin monella tapaa, maanviljelyksen lisäksi. Keskittävät ja Auringon liikettä seuraavat aurinkovoimalat ovat edelleen ihan hyvä idea jossakin autiomaassa jossa pilvisyys on harvinaista ja päästään hyödyntämään suoraa Auringon säteilyä. Kun putkissa kulkee lämpötilaltaan monien satojen asteiden sula suola isoon varastosäiliöön, niin aurinkovoimala pystyy tuottamaan vielä Auringon laskettuakin energiaa vettä kiehuttamalla, jopa läpi vuorokauden vaikka Aurinko paistaa vain noin puolet vuorokaudesta.
Omakotitalomittakaavassa Auringon seuraaminen ei lie järkevää Suomessa sähkön tuotannossakaan jos pyritään huoltovapaaseen järjestelmään. Talvi, lumi, pakkaset ja jää eivät ole väheksyttäviä vastustajia. Mökin akka tuskin pystyisi pitämään Aurinkoa seuraavaa järjestelmää toimintakunnossa montaakaan vuotta? Aurinkoa seuraavasta aurinkolämpöjärjestelmästä omakotitalokäyttöön keräinten LVI-tekniikalla kukaan tuskin edes haaveilee ainakaan Suomessa? Jotenkin niiden kaikkien putkien jatkuva kääntely eri asentoihin ei tunnu hyvältä ajatukselta.
