| Edellinen | Seuraava |
Katson nyt suorittaneeni porilaisen miehuusriitin koska olen vieraillut Satakunnan museossa. Olen siellä tosin käynyt aiemminkin, mutta silloin en väittänyt olevani porilainen.
Pääsylippu maksoi viitosen ja olisihan siellä monenlaista muutakin myytävää ollut. Lapsiperheillekin varmaan aivan antoisa vierailupaikka, vaikka näyttelyesineisiin ei noin pääsääntöisesti pitäisikään koskea. Siellä taisi olla jonkinlainen leikkikauppa lapsia varten ja ainakin yksi palapeli oli koottavissa, aiheena Porin vanha asemakaava.
Museon äänimaailma on vaihteleva. Siellä kuulee ohimennen äänitettynä mm. kosken kohinaa, lasten ilkamointia ja Porilaisten marssin. Erilaisia audiovisuaalisia kokemuksia on tarjolla niitä halajaville sieluille.
Muistelin että siellä olisi ollut näytteillä jokin suurikokoinen hataran muistikuvan mukaan hyvin vanhan - ehkä jopa kivikautisen? - asumuksen rekonstruktio. Sellaista en nyt löytänyt. Viime vierailusta Satakunnan museossa taitaa olla aikaa noin 30 vuotta. Museotkin muuttuvat.
Sellainen riski meikäläisen ikäluokkaan kuuluvan on otettava että jos menee museoon niin eivät ehkä sitten enää päästä sieltä pois. Olen niin vanha että henkilökunta voi pitää minua museon kokoelmiin kuuluvana.
Museossa on mm. joitakin pienoismalleja. Porin kaupungista on isokokoinen pienoismalli vuodelta 1852. Tosin Pori on sittemmin palanut ja muutenkin muuttunut, joten kaikki yksityiskohdat eivät suinkaan täsmää nykyisen kanssa.
Vanhemmassa jutussa #302 on joitakin vanhan vesitornin kuvia joista käy ilmi että moni porilainen asui pitkään maakuopassa vuoden 1852 tulipalon jälkeen. Kaupungin tuhannesta talosta vain alle sata jäi silloin palamatta. Tulipaloa seuraavan vuoden 1853 näkymät olisivat siis olleet huomattavan erilaisia.
Muita pienoismalleja ovat mm. pronssikautinen talo ja Porin kuninkaankartano.
Valaistus museossa on melko himmeä. Jos siellä aikoo valokuvata niin on syytä varustautua melkoisen valovoimaisella kalustolla. Käsivaralta kuvaten liikuttiin Ixuksen ja minun pikku kätösteni kykyjen rajamailla. Tärähtäneitä kuvia tuli paljon. Heijastukset lasivitriineistä haittaavat kuvaamista jonkin verran. Tarkoitus olisi kuvata heijastelevan lasin takana olevaa esineistöä eikä kuvaajan omaa peilikuvaa tai kattovalojen tai kankaalle heijastettujen kuvien heijastuksia.
Väistämättä tällaisessa paikassa tulee miettineeksi agraarisia juuriaan. Vaikka olenkin etelä-pohjalainen, niin keskiaikaiset sukujuuret saattavat juontaa Satakuntaan.
Onhan toki Etelä-Pohjanmaallakin kivikautista jäämistöä, merkkejä kivikautisista merenranta-asuinpaikoista. Etelä-Pohjanmaan nykyinen asutus ei kuitenkaan ole tuon vanhan asujaimiston jatkumo. Kivikauden jälkeen alueella ei ollut pysyvää asutusta. Maankohoamisen myötä meren ranta siirtyi kauemmas ja asutus sen mukana. Esimerkiksi keskiajalla Etelä-Pohjanmaalla varmaankin on liikkunut eräretkeilijöitä, mutta pysyvää asutusta ei ole ollut. Kivikauden ja 1600-luvulta alkaneen talonpoikaiskulttuurin välillä EP:n asutuksessa on ammottava reikä.
Etelä-Pohjanmaalle saapuivat uudisasukkaat aikaisintaan joskus 1500- tai 1600-luvulla etelän suunnalta, ehkä Satakunnasta tai Hämeestä. He ehkä harjoittivat aluksi kaskiviljelyä. En tiedä mistä Jalasjärven Jokipiin Petäjäluoma-tilan perustajat olivat peräisin, mutta mahdollisesti Satakunnastakin?
Etelä-Pohjalainen kulttuuri on siis suhteellisen nuorta. En tiedä pitäisikö asiaa erikseen hävetä. Notta voihan Pohojammaalla silti komiaa olla vaikka ei ollakkaa paikallisten kivikautisten jäläkelääsiä suorahan alenevas poloves.
Me suomalaisetkin olemme sekoitus erilaista alkuperää olevista väestöryhmistä. Vasarakirveskansa oli indo-eurooppalainen ja tätä ennen alueella on ollut vanhempaa kivikautista kulttuuria. Idästä myöhemmin tulleet Suomalais-ugrilaisethan eivät ole indo-eurooppalaisia. Suomalaisten geenit poikkeavat melko paljon itä- ja länsisuomalaisten välillä. Näkyisikö siinä vasarakirveskansan vaikutus?
|
Pronssikautisen talon pienoismalli sitten löytyi. Ehkä se vanhan muistikuvan iso talon malli oli sittenkin pronssikautinen? Voipa olla ettei kivikaudella paljon taloja rakenneltu, tai ainakaan niistä ei enää löydy selviä todisteita.
Kivikaudesta ei löydy paljon muuta kuin työkaluiksi lohkottuja kiviä ja saviruukun sirpaleita. Vasarakirveet tietysti ovat komeimmasta päästä. Tosin ne eivät ehkä olleet mitään sotakirveitä niinkuin helposti tulee ajatelleeksi. Ehkä ne olivat lähinnä koristeita, liian hienoja työssä kulutettaviksi.
Museossa on luonnollisesti myös runsaasti uudempaa esineistöä, mutta sitä en tässä niinkään ole kuvannut. Alakerrassa on mm. aika komea sahalaitos jossa on sisässä pölli osittain reunoilta sahattuna. Pori varmaankin kasvoi paljolti saha- ja puuteollisuuden avulla. Kokemäenjoki lie meren ohella ollut kaupungin keskeinen kasvutekijä.
Koneinsinööri ja tekniikan harrastaja löytää museosta useita mielenkiintoisia vanhoja työkoneita ja työkaluja. Vanhoja aseita on myös näytillä jonkin verran, mm. "Ukko-Mauser" pitkine puuperineen.
Nykyaikaisen ihmisen lie vaikea kuvitella millaista elämä kivikaudella oli. Kiviä ei ole ollenkaan helppoa muokata työkaluiksi ja niiden käyttäminen työkaluina lie käsittämättömän hankalaa. Täällä oli silloin tosin suhteellisen lämmintä, mutta kivikauden ihmisen elämä oli varmaankin fyysisesti erittäin vaativaa.
Ihmisten keskimääräinen elinikä lie ollut vain noin 30 vuotta. Ei antibiootteja, ei nykyaikaista terveydenhoitoa. Lapsikuolleisuuden on niissä oloissa täytynyt olla melkoisen suuri. Vahvimmat kuitenkin selviytyivät. Luonnonvalinta toteutui kivikautisessa kulttuurissa.
|
Kivikautta sai miettimään aiemmassa jutussa #368 mainitut jätinkirkot. Nehän sijaitsevat kylläkin huomattavasti Satakuntaa pohjoisempana.
Kivikaudella elettiin merenrannassa. Niinpä asuinpaikka oli ehkä melko kiinteä. Leipä löytyi ehkä pääosin mereltä, mutta maalla ei lie ollut tarvetta siirtyä pitkiä matkoja. Kivikautinen melko kiinteä elintapa mahdollisti jätinkirkkojen rakentamisen Pohjois-Pohjanmaalle.
Metsästys-keräily-kulttuurin jäsenet luullakseni joutuvat liikkumaan melko paljon. He eivät välttämättä pysyttele samalla paikalla niin kauan että haluaisivat rakentaa jätinkirkon kaltaisia rakennelmia.
Idästä aikaisintaan pronssikaudella tulleet suomalais-ugrilaiset lienevät olleet metsästäjä-keräilijöitä. Heidän kulttuurissaan ei ole jälkiä jätinkirkkojen kaltaisista rakennelmista. Liikkuvassa elämäntavassaan he eivät lie kokeneet järkeväksi rakentaa isompia muistomerkkejä jotka kuitenkin pian täytyisi jättää taakseen.
Suomalaisten alkuperä herättää ehkä hiukan kuumiakin tunteita, mutta olisihan siihen hyvä saada lisäselvyyttä. Geenien tutkiminen voi auttaa asiaa. Wikipedia kertoo jotakin suomalaisten haploryhmistä.
"Suomen väestön isälinjan Y-kromosomin yleisimmät haploryhmät ovat N1c, I, Ria ja R2b, R1b"
"Suomen väestön mitokondrio-DNA:n yleisimmät haploryhmät ovat yleisyysjärjestyksessä H, U, W, HV0+V, J"
Tieteessä tietenkin ollaan äärimmäisen varovaisia kaikkien johtopäätösten vetämisessä. Tieteessä ei ole lupa olettaa paljon mitään.
Kantaväestöllä on oikeus oman alkuperänsä tutkimiseen ja vaalimiseen. Jos se häiritsee maahanmuuttajia ja asyylioikeuden hakijoita, niin häiritköön vaan, minun puolestani.
Pahoin pelkään että on olemassa vaara suomalaisten alkuperän tutkimuksen suomettumisesta. Valtaapitävät haluavat olla niin kovin maahanmuuttajamyönteisiä. Suomalaisen kantaväestön alkuperän tutkimista voidaan pitää jopa "rasismina". Meidän tulisi muka olla kaiken maailman neekereitä ja muita ulkomaan pellejä kohtaan niin mielin-kielin. Meidän pitäisi muka sopeutua maahanmuuttajien tapoihin ja tottumuksiin.
Olemmeko vieraita omassa maassamme? Pitääkä Suomesta tehdä jokin swiddun Vinku-Intia että vinku-intiaaneilla olisi täällä parempi olla?
Neuvostoliiton aikaan kumarreltiin itään päin. Sittemmin on haluttu pokkuroida lännen puolelle. Sitä se suomettuminen on. Ei uskalleta eikä ehditä elää omaa elämää siltä kaikelta pokkuroinnilta, milloin mihinkin suuntaan.
Tokihan museossa on myös kaikenlaisia nykyaikaisia hömpötyksiä, mutta en niistä karuna perusjätkänä niin perusta. Olisi ollut videota jos jonkin sorttista katsottavaksi, mutta kävelin päättäväisesti ohi nokka pystyssä. Oon ylypiä etelä-pohojalaanen. Tai siis olosuhteiden pakosta myös porilainen.
Seuraavassa on kuvia jonkinlaisista vanhojen hautojen ennallistuksista. Kivikaudella lie ollut tapana heittää vainajan päälle punaista väriainetta okraa. Se on jotakin rautayhdistettä. Ehkä kelmeän kuolleen iholle haluttiin tällä tavalla palauttaa elämän väri, punainen. Joitakin henkilökohtaisia muistoesineitä lie myös pistetty vainajalle hautaansa mukaan.
Koulut ovat alkamassa ja monelta osin jo alkaneetkin. Ammattikorkeakoulu tosin on vasta heräilemässä kesähorroksestaan. En tiedä miksi ammattikorkeakoulun lukukausi on niin lyhyt. Kursseilla on sitten kauhea kiire edetä asioita joita ei ehdi kunnolla käsitellä. Jos opettaja edes vaivautuu ilmestymään paikalle lukujärjestyksen mukaan. Opintojaksoselosteet ovat monasti huikean epärealistisia. Päällepäin se saattaa näyttää hyvältä, kuin Potemkjinin kulissi?
Venäjän alkeiden oppikirjojen keräily voisi olla kiinnostava harraste. Kapusta 1 oppikirjaa minulla ei valitettavasti vielä ole, mutta olen löytänyt sen yhteyteen kuuluvan "opettajan oppaan". Se sisältää eräitä mielenkiintoisia tekstejä, arvattavasti huumoriksi tarkoitettuja.
Tekstissä vilisee historiallisia henkilöitä. Eräs tarinan sankareista on Mato. En tiedä josko tuo voisi viitata Mato Valtoseen?
|
En ole tätä oppikirjaa kokenut omakohtaisesti. Leningrad Cowboysiin on kuitenkiin joitakin viittauksia. Ensimmäiseen alkeisoppikirjaan teksti tuntuu mielestäni melko vaativalta. Nämä näytteet opuksen lopusta ovat varmaankin helpommasta päästä.
Venäjän kielen harrastus on tärkeää. Eihän voi tietää milloin täytyy lähteä maanpakoon tästä AY-politrukkien ja ökyisäntien hallitsemasta EU-maasta ja silloin on hyvä omata jotakin käyttökelpoista kielitaitoa. Nuoruudessani 1970-luvulla minulle koettiin opettaa että maasta pakenemisen tulisi tapahtua lännen suunnalle, mutta en ole asiasta enää vakuuttunut. Valoa tulee lähinnä idästä.
Opettaminen ja opiskelu, ne ovat hiukkasen ongelmallisia asioita. Muuta ei kansalaisille nähtävästi kuitenkaan ole tarjolla. Työelämä ei antejaan tarjoa. Nuorillekaan ei riittänyt edes kesätöitä vaikka poliitikot tämän tästä paasaavat miten tärkeää olisi että nimenomaan nuoret saisivat töitä. Minun ikäluokastani ei ilmeisesti niin väliksi ole.
Suomen kaikkien aikojen opiskeluvihamielisin hallitus haluaa estää kansan toimeentulon sekä työelämässä että sen ulkopuolella. Koulutus ja opiskelu ei ilmeisesti ole hallituspuolueiden silmissä tärkeää siksi että kotimaista ammattityövoimaa ei enää tarvita. Kaikki voidaan ostaa ulkomailta, joten miksi pitäisi panostaa kotimaiseen tietotaitoon?
Pohjois-Korealainen mediapolitiikka auttaa pitämään kansan ruodussa. YLE saa pitää suojatyöpaikkansa kun noudattelee kiltisti valtaapitävien linjaa ja palkkioksi poliitikot sallivat sen ylläpidon verovaroista eli suoraan kansalaisten lompakoista. Muiden rahoja on helppo jaella.
Todella irvokasta että YLE kiltin kritiikittömästi uutisoi ökyisäntien hyödyksi että kansaa täytyy ajaa kaikin puolin entistäkin ahtaammalle "että työnteko olisi kannattavampaa". Tuollainen ei voi mennä nykyisin läpi muuten kuin täydellisen itsekritiikittömyyden olosuhteissa. Ei mitenkään voi maan työmarkkinoita ja verotuspolitiikkaa tarkastellen päätyä sellaiseen lopputulokseen etteikö palkkatyön teko olisi kannattavaa, niille joille se on mahdollista. Omistaminen ja pääomatulon hankkiminen epäilemättä on myös erittäin kannattavaa, mutta työttömyydestä käytännössä rankaistaan, ikäänkuin se ei jo sinänsä riittäisi rangaistukseksi.
Todellisuudessa työttömiä on jo yli 350000 joista TE-keskus onnistuu piilottamaan 100000 omalla vilpillisellä kirjanpidollaan. Pitkäaikaistyöttömien määrä on räjähtämässä hallitsemattomiin mittoihin. Minäkin olen todellisuudessa työtön vaikka en enää näykään Työ- ja elinkeinotoimiston tilastoissa. En saanut kesällä ilmoittautua edes työnhakijaksi, työttömyydestä puhumattakaan. Yritin neljä kertaa henkilökohtaisin käynnein, joten ei voi olla kiinni yrityksen puutteesta. Siten voin omakohtaisen kokemuksen kautta todistaa että TE-toimiston tilasto antaa vilpillisen kuvan työmarkkinoiden tilanteesta. Eipä paljoa lohduta vaikka tuo vilpillisyys perustuisi eduskunnan hyväksymään lakiin. Eduskunnan kunnioitettavuuden kanssa on hiukan niin ja näin.
TE-toimiston "asiantuntijat" ovat erittäin turhaa porukkaa. Oikeaa työtähän sen lafkan kautta ei ole kukaan saanut miesmuistiin. TE-toimisto ei ole vastuussa työllisyydestä, eikä mistään muustakaan. Se on vain jäänne vanhan perustuslain ajalta jolloin työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Kun perustuslaki on muuttunut, on työkkäri jäänyt tarpeettomaksi. Niinpä se pitäisi lakkauttaa. Varmaankin ne suuret "asiantuntijat" löytävät duunia helposti jostakin muualta? Näin säästyy julkisia varoja.
TE-toimisto laskee työttömät väärin, ei auta löytämään palkkatyötä, ei vastaa työttömyydestä, eikä edes hyväksy työnhakijaksi. Mitäpä virkaa sillä enää sitten olisi.
Ei jumaleisson, Suomi ei ole tietämisen ja osaamisen yhteiskunta. Täällä ei kohta ole muuta kuin valtavasti virkamiehiä, jokunen AY-politrukki ja loput kansasta työttömiä tai paskakuskeja. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät lienevät täysin ammattitaidotonta väkeä, turhia sukankuluttajia, välikäsiä jotka turhaan kuluttavat verovaroja. Kuvitellaan että talous muka parantuisi rankaisumentaliteetilla ja peukalonpyörittelyllä. Kuvitellaan ettei Suomessa enää tarvita oikeaa, tuottavaa työtä ja tuotantoa. Luullaan että Suomessa on keksitty sosiaalis-taloudellinen ikiliikkuja joka pyörii ikuisesti ulkomaisilla tuotteilla ja työttömien huippukorkeilla veroilla. Luullaan että voidaan kansakuntana syödä enemmän kuin tienataan.
Tietäminen ja osaaminen kuitenkin on ihan aikuisten oikeasti se mihin on panostettava, jos haluaa suhtautua myönteisesti tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Hallitus ja virkamiehet osaavat tehdä asiat hankaliksi, mutta kosto elää. Hän makeimmin nauraa ken myöhemmin nauraa.
Suomi on sairas, mutta emme voi jäädä sitä suremaan. Eteenpäin on eläväisen mieli ja toivotttavasti edessä oleva viimeinen lukuvuosi Vähäraumassa tarjoaa siihen edes jotakin tilaisuuksia, niin aliarvostettua kuin kone- ja tuotantotekniikan aikuisopiskelu käytännössä onkin. Ongelmista ei varmaankaan tule olemaan pulaa. Esimerkiksi on ihan todellinen vaara että ryhmän lukujärjestyksen mukaisten kurssien yhteenlasketut opintopisteet eivät riitä täyttämään KELA:n opintotuen ehtoja, jolloin se vähäkin opintotuki peritään takaisin. Asumistuki ei tietenkään ole aiemminkaan riittänyt opiskelija-asunnon vuokran maksuun, mutta sitäkin nyt kuulemma leikataan. Kai se sitten on ollut aivan liian suuri?
On se niin hirveän kauheeta ja kauhean hirveetä kun jotkut yrittävät vieläpä ihan vasiten OPISKELLA! Onpas niillä otsaa! Ettäs kehtaavatkin! Saisivat hävetä! Sellaista julkeutta! Mikä ihme siinä on ettei kunniallisen pitkäaikaistyöttömän, ältsin vaativan osapäivätoimisen paskakuskin tai huipputärkeän pätkätoimisen hautausmaan hiekkakäytävien haravoitsijan titteli muka kelpaa! Tottahan sellaisesta kurittomuudesta täytyy rankaista oikein kovalla kädellä...
Jos sitä kaikkea paskaa alkaa tuijotella mitä ihmisen elämänpolulle on heitelty niin sairaaksi siitä kai tulisi. Niinpä täytyy vaan suoristaa selkänsä, suhtautua vastoinkäymisiin stoalaisella tyyneydellä ja suunnata katse kohti taivasta, senkin uhalla että saattaa toisinaan kompastua polulla oleviin kulkuesteisiin. Olen pitkäikäistä sukua, ei minua niin helpolla nujerreta. Äiti eli 77 vuotiaaksi, isä 82 vuotiaaksi, enkä minäkään aio ihan lähiaikoina veiviäni heittää. Täytän syksyllä vasta 58 vuotta, joten kauan vielä porskutan, kuten kunnollisen jätkän kuuluukin, vaikka heikommat jo ovat sortuneet syrjään elon tiellä.
Perjantaina 19.08.2016 on Vähärauman SAMK:in tilanneraporttina todettava että koulun kirjasto ei ole auki, eikä opiskelijoiden opiskelu syyslukukaudella ole vielä virallisesti alkanut.
Ammattikorkeakoulun runsaslukuinen henkilöstö parveilee kuitenkin jo juhlasalissa hioen kynsiään ja hampaitaan terävämmiksi tulevaa lukuvuotta varten.
Tai ehkä tapaamisen teemana oli lähinnä ensi vuoden syksyllä käyttöön otettava SAMK:in uusi kampus Porin keskustassa.
Esteettömyys näkyi saavan suurta huomiota. Viattomana ohikulkijanakin voin pällistellä aulaan pystytettyä esteettömyysrataa. En korkean henkilökohtaisesti kulkenut tätä esteettömysrataa läpi, mutta ei se ihan mikään pohkeet maitohapoille ajava teräsmieskilpailu olisi ollut.
Esillä oli joitakin ilmeisesti uudella kampuksella sovellettavia ratkaisuja.
(EI EI EI, katso GORRIGENDA)
|
Edellisenä päivänä paikalla oli ollut myös lappuset jotka ilmoittivat kumpi rampeista on loiva ja kumpi jyrkkä, mutta perjantaina sitä ohjetta ei enää ollut saatavilla. Oliko joku katala sielu pöllinyt ne laput?
Lumiestematon idea ei minulle oikein auennut, mutta minähän olen vain vaatimaton aikuisopiskelija, enkä koulun henkilökunnan korskea jäsen, joten ei kai minun tarvinne sitä bonjatakaan.
Onkohan uuden ulko-oven idea siinä että se aukeaa myös pelkästään työntämällä? (EI EI EI, katso GORRIGENDA)
Eli eikö välttämättä tarvitse vääntää oven kahvaa, vaan riittää kun puskee toista ovessa olevaa metallista hantaakia? Enpä vaan tiedä josko tuo oven malli olisi ollut oikeasti funktionaalinen koska se oli suljettu liinoin.
Joku tuolikin olisi ollut koeistuttavaksi, tosin ei mikään näissä kuvissa näkyvistä. Tuollainen korkea tuoli vaatii istujalta orangutangin ruumiinrakenteen.
Kysymyksiä olisi ollut vastattavissa, mutta ei ilmeisesti minua varten, joten kieltäydyin kunniasta.
Juu, skeptisesti voisi kysäistä lievää ulkopuolisuutta näistä henkilökunnan tilaisuuksista tuntien että eikö se tuleva uusi kampusalue lainkaan koske opiskelijoita vai onko se vain henkilökunnan käyttöön? Onko henkilöstössä paljonkin invalideja?
No eipä silti, odotukset eivät ole sen uuden paikan suhteen kovin suuret. Uusi kampus tuskin ratkaisee edessäni olevia ongelmia.
Toivon lähinnä pystyväni tulevana lukuvuonna kehittämään omia valmiuksiani mm. matematiikka-modulin sekä teknisen suunnittelun ja 3D-mallintamisen saralla. Napin painamiseen ei tarvittane insinöörin tutkintoa.
Ymmärtämisen ja osaamisen näkisin olevan parempi opiskelun tavoite. Digitaalisuutta en voi pitää minkäänlaisena tavoitteena. Digitaalisuus - tuo poliitikkojen pyhä lehmä - on todellisuudessa vain eräs apuväline, työkalu siinä missä vasara ja naulakin. Aivan varmasti sitäkin työkalua voi käyttää väärin jos ei paremmin osaa.
Muttereita voi yrittää avata aivan hyvillä hohtimilla, nauloja voi yrittää vasaroida hyvällä vatupassilla, puuta voi yrittää taltata ruuvimeisselillä. Ihan hyviä työkaluja, mutta väärässä käytössä.
Nämä suuret johtajat ovat niin kovin tohkeissaan digitaalisuudesta, mutta minä haluan sinnikkään päättäväisesti fokusoitua konkreettiseen maailmaan, todelliseen tekniikkaan, reaalitodellisuuteen. Emme voi elää virtuaalimaailmassa syöden virtuaalileipää ja asuen virtuaalipakkasen pitävissä virtuaalitaloissa.
Virtuaaliähkyn vastainen taistelujärjestö Harmaat Koneinsinöörit iskee vielä paremmin kuin Vaaleanpunainen Pantteri! Mustat Pantterit eivät lie olleet edes suomalaisia, mutta Harmaat Pantterit olivat vetreitä hopeahapsisia kansalaisaktivisteja joista sietää ottaa mallia.
Taisteluhuutomme kaikukoon koulun käytävillä! Konkreettinen kunniaan! Reaalitodellisuus jyrää! Oikea on kaunista, virtuaalisuus on perperistä!
Astukaamme barrikaadeille puolustamaan oikeaa ja todellista. Taistelkaamme leppymättömän vihan vallassa tyhmän itseisarvoista digitalisaatiota vastaan kuin Koston Enkelit.
Myöhempänä korjauksena ja lisäyksenä uuden kuvamateriaalin pohjalta on todettava että esteettömyysradan kirjallinen ohjeistus oli tuolloin puutteellinen. Se on ilmeisesti tarkoitettu pyörätuolin kanssa läpi kuljettavaksi, vaikka mitään pyörätuolia ei paikalla havaittavissa ollutkaan.
Ovi on aivan tavallinen eikä siinä ole mitään veret seisauttavaa ultramodernia avausmekanismia. Uutta ohjeistusta siinä sensijaan on framilla ihan urakkaluonteisesti.
Tämä uusi ohjeistus lie tarkoitettu "Foorumix-esimiehille". He ovat minulle entuudestaan täysin tuntemattomia suuruuksia. Olisivatko he ehkä palvelualojen esimiehiä? Palvelutiski kuitenkin sisältyy rataan. Ilmeisesti palvelutiski on melko korkea ja suorana seisten käytettäväksi tarkoitettu mm. allekirjoituksia ja korttimaksuja varten. Saattaa pistää rullatuolissa istujan ilmeen hiukan kiristymään.
Simulaatiolasit vaikuttavat erikoisen mielenkiintoiselta ajatukselta. Sellaisia ei tosin ole ollut käpäiltävissä silloin kun olen koulussa retkilläni liikkunut. Niiden idea on näkövammojen simulointi.
Ajattelisin että myös normaalisti silmälaseja käyttävät tulisi voida kokeilla sellaisia simulaatiolaseja silmälasit päässään. Muussa tapauksessa sellaisista ei voi olla täyttä iloa.
En tuomitse simulaatiolaseja ja esteettömyysrataa Harmaiden Insinöörien taistelujärjestön nimissä pyhän vihan vallassa, koska ne kuitenkin edustavat kouriintuntuvaa konkretiaa eivätkä vihoviimeistä virtuaalisuutta.
Noh, varmaankin pyörätuolilla liikkuminen tavanomaisessa rakennusympäristössä saattaa olla hiukan haasteellista, etenkin jos kyseessä ei ole varsinainen atleetti, fakiiri, leijonankesyttäjä, käärmenainen, nuorallatanssija, kahlekuningas tai muu viimeisen päälle fyysinen sirkustaiteilija.
Radan läpikäynti pyörätuolissa saattaisi olla melko haastava tehtävä suomalaiselle olympiaurheilijallekin?
Nämä eivät siis suinkaan liene uudessa koulussa käyttöön otettavaksi tarkoitettuja ratkaisuja, vaan "esteelliselle" normitiloissa ongelmallisia paikkoja.
