| Edellinen | Seuraava |
Porin kaupunginsairaalan edustalla voi nähdä katua ohi kävellen kolme vanhaa linnunpönttöä puistopuissa. Olivatkohan nuo puut lehmuksia? En tiedä josko pöntöissä on ollut asiaankuuluvaa munista kuoriutuvaa asujaimistoa. Katuhan kulkee ihan vieressä, mutta ei kai se pahemmin pieniä siivekkäitä haittaa. Voihan noille pöntöille olla käyttöä pesimiskauden ulkopuolellakin.
Vähärauman metsikössä kuntopolun varrella lähellä Tekunkorven vuokrakasarmia on myös joitakin uudempia linnunpönttöjä, mutta ne on kylläkin kiinnitetty puihin aivan liian alas, vain suunnilleen puolentoista metrin korkeuteen.
|
Lauantaikävelyllä tuli todettua että aiemminkin jutussa #328 Juhannuksen aikaan kuvattu nuori NAAPURUUDEN TAMMI on edelleen vetreissä voimissa ja hyvässä kasvun vireessä.
Se on vaikuttanut istuttamisestaan vuonna 2008 lähtien omalla panoksellaan tämän planeetan ja tämän maailmankaikkeuden elämään Porin vanhan hautausmaan lähistöllä.
Tammi sijaitsee hiukan kauempana nykyisestä kadusta, mutta leikatun ruohikon yli sitä etsivä silmä näkee entuudestaan tutun pienen muistokiven ääriviivat asfaltoidulta kulkuväylältä. Kiven heikohkosti erottuva teksti on hautausmaalle päin.
Raumalaisia varmaankin lohduttaa saada tietää että tämä rauhanomaisen rinnakkaiselon aatetta edustava puu on kondiksessa.
Muuta lauantaikävelyn antia löytyy Kokemäenjoen rannasta Porin keskikaupungin lähistöltä.
|
Joen rannassa sijaitseva vanha vaijeriin perustuva mekaaninen nosturi on oikein hieno insinööritaidon muistomerkki.
Valitettavasti sen kääntökoneisto on viallinen, hammaspyörä on rikkoontunut.
Eihän tuota nostolaitteena käyttää enää voi, mutta kyllä se taideteoksena menee siinä missä nuoremmatkin, ellei niitä paremminkin.
Jotakin tavaraa tuolla on aikoinaan nosteltu veteen/veneeseen. Olisiko sillä peräti nosteltu pienempiä veneitä veteen/vedestä?
Lähistöllä on kylläkin muistaakseni luiska joka soveltunee veneiden vesillelaskuun ja vedestänostoon tätä paremmin.
Jokivarren elämä vaikuttaa lauantai-iltapäivällä melko uneliaalta. Sää on pilvinen ja sataakin voi. Kesän helteet ovat jääneet taakse ja syksyiset askareet vartovat uhrejaan.
Jokirannan ravintolalaivojen huvielämä lie jo hiljentynyt kesän kuumimmista kesälomakauden karkeloista. Jatsit on jatsailtu ja poliitikot ynnä muut silmäätekevät ovat saaneet patsastelunsa patsasteltua.
En ole kesällä paljoa ravintoloissa notkunut, mutta sietää huomauttaa että aiemmassa jutussa #365 kuvatun ravintolalaivan Aquila Rosa ravintelin oikea nimi on näköjään kyltin mukaan Laivaravintola PORIN SIIPI.
Tjaah, ensi viikolla voisi odottaa että Vähärauman koululla alkaa esiintyä muutakin elämää kuin meluisia peruskoululaisia ja käytävillä parveilevaa henkilökuntaa. Koulun kirjaston pitäisi vihdoin aueta ja ehkä TimeEdit -nettilukujärjestys alkaa vähitellen täyttyä syyslukukauden kursseista.
Mitään sen kummoisempaa lukuvuoden avausta - sen paremmin kuin lopetustakaan - meillä aikuisopiskelijoilla ei ole. Nuorisopuolesta en tiedä. Meillä ei ole kuusijuhlia, eikä lauleta kurkku suorina Jo saapui armas aika.. niinkuin kansakoulussa aikoinaan. Olemmeko siis opiskelijoiden alempiarvoista paria -luokkaa?
Pääsääntöisesti en ole piirileikkien ystävä, mutta sosiaalisten rituaalien ja yhteisöllisyyden puutteen aiheuttama elämän irrallisuuden tunne kieltämättä hiukan risoo "monimuoto-opiskelussa". Se saa kaiken tuntumaan jotenkin vähäpätöiseltä ja tarkoituksettomalta.
Monimuoto-opiskelussa elämästä ikäänkuin puuttuu ankkuri.
Verkko-opiskelua en pidä hyvänä ajatuksena. Lähiopetus tuo oppimiseen eräänlaista järjestystä ja henkistä tukea sekä selkärankaa. Kustannuskysymyskin se tietysti on ja monille opetuksen etäluonne saattaa olla jopa itse tarkoitus. Kun kaiken pitäisi muka nykyisin olla niin vimpan päälle digitaalista, itseisarvoisesti.
|
Tokihan itsekseenkin voi jotakin oppia ja perimmiltään opimme aivan itse kaiken sen minkä opimme, ei oppia pysty rasvaprässillä korvasta sisään puristamaan, mutta silti. Runko on hyvä olemassa.
Näen toki insinöörikoulutuksessa suuria uudistustarpeita, mutta digitaalisuus ei ole se kaiken ratkaiseva viisasten kivi. Paremminkin tulisi palata insinööriyden alkuvoimaisille juurille ja korjata ammattikorkeakoulu-uudistuksen sekä poliitikkojen tekemien taloudellisten leikkausten aiheuttamat virheet ja vinoutumat.
Ennenkaikkea konstruktiotekniikan olemattoman roolin koneinsinöörin koulutuksessa olen kokenut turhauttavaksi. Napinpainajalle ehkä riittää vähempikin, mutta en näkisi insinööriä pelkkänä ilmeikkäänä napinpainajana. Kyse on enemmästä kuin pelkästä tittelistä.
Muuten maa makaa melkoisen heikossa jamassa. Liikenneraivo kukoistaa ja kansalaiset kokevat suoriutua EU-markkinatalouden kurimuksessa miten parhaiten pystyvät, vaikka naama vinossa ja hammasta purren. Onkohan liikenneraivo suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä poliittisen mielipiteen ilmaisutapa? Onko se tässä kabinettien salamyhkäiseen kähmintään ja edustukselliseen demokratiaan perustuvassa järjestelmässä kansan ainoa keino vaikuttaa mihinkään?
Kehityksen suunta ei ole hyvä. Jatkuva työelämän pudotuspeli saa tuotannon ja talouden keskittymään aivan vääriin asioihin. Kurinpitomentaliteettiin ja virkavaltaisuuteen perustuva yhteiskunta ei tätä menoa pitkälle pötki.
Viel' tästä nousee kansanvalta, viel' kajahtaa niskalaukaus liiverin takkaa, kostoksi byrokraatille, AY-politrukille, verenimijälle ja haaskansyöjälle.
Te runsaslukuiset työttömyyden orjat, tet sorron yöstä voimautettuina nouskaat!
Kansalaispalkka se ihmisarvoisen kohtelun mitta ompi. Tarveharkintainen perusturva joutaa jorpakkoon!
Kas, eipä voi kansalaisen ihmisarvo, perustoimeentulo ja olemassaolon oikeus olla tarveharkintainen, vaan perustulo kuuluu nyk'aikaan luonnostaan jokaiselle työikäiselle syntyperäiselle maan asukille, hänelle ken omassa kotimaassaan asustaa eikä eläkettä nauti.
Politiikka on sinänsä tärkeä asia, mutta kun poliittiset puolueet vaikuttamisen paikkaan päästessään sitten kuitenkin tekevät aivan mitä tahtovat, ei voi yleisesti sitoutua puolueeseen. Erinomaisena esimerkkinä Persut jotka ovat hallituksessa riemurinnoin ajamassa ökyisäntien kaikkein aikojen opiskeluvihamielisintä leikkauslinjaa.
Äänestyskäyttäytyminen täytyy jatkossa olla luonteeltaan spekuloivaa. On korostettava vaalilupausten pitämistä ja muistettava rankaista vilpistä. Äänestäjän naruttaminen ja uunottaminen ei saa olla näin helppoa.
Porilaisen kunnallispolitiikan suhteen on tärkeintä estää Kokoomuksen yksinvallan jatkuminen. Sitä herkkua on Porissa jo saatu makonsa täydeltä. Eduskuntavaaleissa valitsen puolueen ja ehdokkaan esim. Euro- ja EU-kannan, sekä kansan perustulon kannatuksen perusteella, hyvin muistaen missä määrin Persujen sanat ja teot ovat käytännössä toisiaan kohdanneet.
Ei pidä kannattaa puolueita, vaan tulee kannattaa (ja vastustaa) yksittäisiä asioita. Edustuksellinen demokratia mättää. Puolueiden "eliitti" ei meitä määräile. On pyrittävä suoraan vaikuttamiseen. Eskon puumerkki on Eskolle hyvä asia, riippumatta siitä mitä mieltä ovat suuret ja ylypiät Herrat Tirehtöörit.
Star Wars -keräilykorttien tiimoilta on jo tullut iskettyä tarinaa erinäisiä kertoja, muiden muassa jutussa #371. Taiteltavista korteista olen nyt valinnut näytön alapuolelle mielestäni parhaan nelikon. Finn ei siihen kuulu. Uusi sankarilentäjä Poe Dameron sai kenkää. Tällä ketjulla mennään tulevaan lukuvuoteen, eikä se suinkaan ole mikään vilttiketju.
Mutta korttien skannaamista on hyvä myös kokeilla pokkarilla kuvaamisen asemesta.
Kesällä olen tullut harjoitelleeksi koulun monitoimilaitteella skannaamista. Se on ihan hyödyllinen taito koska kotitehtäviä on kehoitettu palauttamaan skannattuina tiedostoina. Koulun laite lähettää skannatun tiedoston maksutta PDF-muodossa haluttuun sähköpostiosoitteeseen.
Paperille tulostus on maksullista, mutta skannaus ilmaista. Tai siis jokaisella opiskelijalla on tili paperitulosteita varten ja siellä on lukuvuodelle varattu kai jotakin öbauttiarallaa 15€ käytettäväksi. Väritulosteet toki maksavat enemmän kuin mustavalkoiset. Tilin saldo hupenee sitä mukaa kun paperitulosteita ottaa. Suoraan käteiseksi rahaksi sitä tulostussaldoa ei kuitenkaan pystyne muuttamaan. Jos niinkuin joku kuvittelee voivansa nostaa tulostusrahat tililtä ja paeta Panaman veroparatiisiin niistä nauttimaan.
PDF lie siitä hankala formaatti että eri tiedostoja ei pysty ilmaiseksi yhdistämään toisiinsa eikä myöskään muokkaus ole ihan helppoa? Onhan PDF kuitenkin helppo muuttaa muihin kuvaformaatteihin joita voi käyttää vapaammin. Kuvaruutukaappaus on maksuton ystävämme.
Oma-aloitteisesti en kai olisi tullut skannaamista opetelleeksikaan. Kesällä kuitenkin eräs luullakseni kaukoidästä kotoisin oleva viehko vaihto-opiskelijatar pyysi minulta tekniikan puolella apua skannaamisessa. Enhän osannut paljoakaan häntä neuvoa hänen korttinsa skannaamisessa, mutta siinä yhteydessä asiaa tuli vihdoin käytännössä kokeiltua ja lopulta myös se opittua.
Tekniikan puolen monitoimilaite ei kylläkään ole skannaamisen osalta mikään ergonomian ihme. Kirjaston uudempi vehje on peruskäytöltään helpompi. Kirjaston koneella tulokset näyttävät pehmeämmiltä, mutta ehkä resoluutiota olisi pystynyt kasvattamaan? Tämä kokeilu ei siis todista että kirjaston laite olisi heikompi.
Nämä laitteet toimivat mm. kopiokoneina, verkkotulostimina ja skannereina. Kiiltäväpintaisen originaalin skannaaminen on ehkä hiukan ongelmallisempaa. En suinkaan hallitse laitteiden kaikkia säätöjä, mutta tulokset ovat kieltämättä melko hienoja, erilaisia kuin pokkarilla salaman kanssa kuvaten. Kuvia tekee kuitenkin mieli pienentää koska niiden tiedostokoko alkaa helposti hirvittää. Näissä on isoja kontrasteja. Paint ei paljoakaan pakkaa JPEG-kuvia.
Käyttöohjeissa kielletään monenlaisten dokumenttien skannaaminen, mutta Star Wars -keräilykortteja ei näy kiellettyjen listalla. Leimamerkkejä, osakkeita ja obligaatioita minulla ei olekaan. Pokkarin salaman komeita heijastuksia näihin kuviin ei tule, voi sääli. Skannaamisen eräs kiistaton etu kuitenkin on se että vinon kuvaamisen aiheuttama vääristymä jää pois. Salaman kanssa täytyy kuvata vinosti, mutta skanneri skannaa kohtisuoraan.
Insinöörien pyhien kaavakirjojen yliolkainen kohtelu SAMK:in Vähärauman kirjastossa on jo aiemmin kiinnittänyt kenttäkirjeenvaihtajan huomiota kuten jutun #348 lopussa hiukan paheksuen on kuvallisesti raportoitu.
Kehitys tuntuu jatkuvan samoilla huolestuttavilla raiteilla.
Kuulopuheiden mukaan insinöörien rakentama värikäs LEGO-insinööri on suljettu vitriiniin. Siellä se seisoo kädet pystyssä kuin protestoiden ja vaatien vapauttamista.
Eikös värilliset yleensä tulisi päästää vapauteen suljetuista tiloista, tyyliin Free-ee Nelson Mandela!
Vitriinin alaosa on täytetty vanhoilla mustakantisilla saksankielisillä tekniikan alan kirjoilla. Schrecklich, einfach schrecklich!
Katselin niitä häpeilemättömästi kuolaten, koko olemukseni säteillen omistamisen halua, mutta nämä kirjaston julmat tytönhuitukat eivät näköjään tunne minkäänlaista sääliä ihmisolento-parkaa kohtaan, vaan sulkevat arvokkaat tekniset dokumentit lukkojen taakse kansan pääsemättömiin.
Aiemmin tuossa vitriinissä on ollut näytillä myytäviä muistitikkuja, kyniä, vihkoja ja sen sellaista. Aika näyttää jääkö tämä uusi epäinhimillinen järjestys pysyväksi, onko se New World Order.
|
Mustien kansien miellyttävyys on makuasia, mutta oleellista kirjoissa kai olisi niiden sisältö.
Vanhojahan nuo ovat, eivätkä mitään täysin ajan tasalla olevia lähteitä, mutta ainakin historiallisesti tärkeitä. Defenitively collectors items!
Vallattomuutta ja huikentelevaisuutta esiintyy myös kurssikirjojen sijoittelussa hyllyihin. Ohessa esimerkkinä insinöörifysiikan kirjat Momentti 1 ja 2. Niitä on hiukan erivärisiä, eri painoksia.
Näitä fysiikan alkeiden Momentti-kirjoja meidän neljännen vuoden ryhmämme ei enää tarvitse, mutta eihän tuollainen pieni määrä riitä edes yhdelle kurssille.
Siinä on kurssikirjojen dramatiikka pähkinänkuoressa. Kurssikirjojen laina-aika on vain yksi viikko ja jos kirjaan on varaus niin lainaa ei voi uusia. Kirjastossa on yleisesti käytettyjä kirjoja kuitenkin vain rajallinen määrä ja ne ovat kalliita ostaa uusina.
Ja sitten vielä Adding insult on injury asettelemalla haudanvakavat kurssikirjat näin kevytmielisellä tavalla!
Opettaja voi tietysti puolustella vallitsevaa tilannetta sanoen että mikä tahansa suhteellisen tuore insinöörifysiikan kirja kelpaa, koska ne ovat oleellisesti samanlaisia, mutta kyllä niistä sentään erojakin löytyy.
Jos kotitehtävät numero se ja se ovat juuri tietystä kirjasta niin niitäpä lie vaikea jonkin toisen kirjan mukaan ratkoa. Ehkä tentissä voi jopa pitää kirjan esillä, mutta silloin sen pitäisi olla juuri tietty kirja.
En kylläkään pitäisi Momenttia mitenkään erikoisen hyvin kirjoitettuna kirjana, vaikka minulla ne molemmat onkin, muistoina ellei muuten. Ykkösosa on harvinaisen resuinen kirjaston poistokirja ja kakkosen olen porvarillisen arvokkaasti ostanut uutena kirjakaupasta.
|
Näin alas on siis insinööriyden arvostus vajonnut tässä opin ahjossa. Insinöörien pyhistä kaavakirjoista tehdään avoimesti pilkkaa. Tarjolla on kyllä useita lapsellisia värityskirjoja mutta vähemmän miehekästä insinöörikirjallisuutta joka saa mahlan virtaamaan voimallisesti tekniikan ystävän suonissa ja truiteissa.
Kirjastosta puuttuu enää äänentoistolaitteisto joka puskisi jatkuvalla syötöllä ilmoille insinöörivitsejä virkailijoiden iloksi ja mielen virkistykseksi.
Näin alas on ammattikorkekoulu vajoamassa. Insinöörin ilme ei ole kunniassaan. Halutaan vaan esiin jotakin hauskaa ja viihteellistä. Insinööritaidoista viis veisataan. Opillinen sivistys jää aivan lapsipuolen asemaan. Insinöörilapset heitetään surutta pois pesuveden mukana.
Noh, on toki myönnettävä että koulun kirjastossa on kiehtovia tekniikan alan kirjoja paljon enemmän kuin jaksaa lukea. Kurssikirjoja on suhteellisen vähän tarpeeseen nähden, mutta muuta kirjallisuutta löytyy vaikka huru mycket.
Tiede ja fysiikka ei sinänsä välttämättä ole kovinkaan kiehtovaa. Tekniikka on paljon konkreettisempaa ja käytännössä syvällisempää, ainakin hyvin esitettynä.
Haaveenani on syksyllä oppia matematiikkaa oikein vähän paremmin niin että voisin ehkä joskus vielä jatkaa tekniikan opiskelua korkeamman sivistyksen ahjossa. Tarvitsen korkeampaa opillista sivistystä.
En tokikaan halua olla mikään nuiva elämän ilmiöille vieras teoreettinen matemaatikko, vaan käytännöllisten laskentamenetelmien ymmärtäjä ja taitaja.
Matematiikasta tieteenä nuo kirjaston tytönhuitukat eivät sentään rohkene tehdä pilaa, ainakaan vielä.
