<<

20.03.2024

>>

Tällä päivämäärällä kello 05:06 tapahtuu kevätpäiväntasaus, joten sen johdosta taas on uuden artikkelin aika. Maailman tila muuttuu yhä huonompaan suuntaan, mutta sillepä emme mitään mahda. Voimme vain yrittää pärjäillä parhaamme mukaan, koettaa parantaa paikallista ympäristöämme ja etsiä ratkaisuja arkipäivämme ongelmiin.

Työelämä on jo varsin hullulla mallilla. Pääsääntöisesti työssä pätee vanha lausahdus "Ei tarvitse olla hullu työskennelläkseen täällä, mutta se auttaa". Punainen lanka on mennyt hukkaan tässä yhteiskunnassa. Kansakunta on jyrkästi jakautunut, vailla yhteistä säveltä, vailla yhteistä tulevaisuutta. Hyvinvointivaltio edelleen löytyy juhlapuheista, mutta todellisuudessa esiintyy laajaa syrjäytymistä, osattomuutta ja pahoinvointia.

Oppilaitokset henkilökuntineen kuvittelevat olevansa itse tarkoituksia. SoTe on surullinen esimerkki siitä miten asiakkaita pidetään toissijaisina ja suojatyöpaikoissaan köllöttelevän henkilökunnan omaa etua ensisijaisena. Byrokraattien mädännäisyys on ongelma johon ei ole ratkaisua näköpiirissä. Sairas byrokratia lisääntyy jatkuvasti, ilmeisesti ilman ylärajaa. SoTe-ratkaisu oli psykopaatti-byrokraateille kuin taivaan lahja.

Eräs jo pitkään ounasteltu selkeä tulevaisuuden kuva on sellainen, että automatisoiduissa tehtaissa ei enää juurikaan ihmistyövoimaa tarvita. Tuntuisi luonnolliselta että tähän kansalaisille toimeentulo-ongelmia aiheuttavaan kehitykseen etsittäisiin ratkaisua, jos oletetaan että päättäjät ovat vastuuntuntoisia. Kansalaiset kun joka tapauksessa tarvitsevat toimeentulon. Suomen valtio ei kuitenkaan pyri turvaamaan kansalaisten perustoimeentuloa, vaan haluaa ajaa työttömät yhä ahtaammalle. Parempiosaisille huonommassa asemassa olevien ahdinko ja syrjäytyminen ei tunnu ongelmalliselta. Kenties se on Jumalan tahto?

Köyhät on helppo pistää tappelemaan keskenään. Mikäpä olisikaan rikkaille rattoisampaa seurattavaa kuin köyhien keskinäinen kinastelu. Nykyisin on vain sellainen vallankumos mahdollinen jossa köyhien asema heikkenee. Nykyaikainen käänteinen Robin Hood varastaa köyhiltä ja jakaa rikkaille.

On kuitenkin myös sellaista kansalaisille arvokasta mitä työelämä, yritykset, instituutiot ja oppilaitokset eivät tarjoa. Se ei ehkä ole taloudellisesti arvokasta, eikä sillä voi rikastua, mutta se on kansalaisten omaa tietotaitoa, elämän kannalta arvokasta.

Työelämän osattomien ja instituutioiden ulkopuolisten on parasta etsiä onnensa ja elinmahdollisuutensa kaukaa tehtaitten ja byrokraattien norsunluutornien ulkopuolelta. AY-politrukit, viranhaltijat, mediamogulit ja muut korporativismin nimeen vannovat eivät auta.

Suomi-kuvaan kiinnitetään julkisuudessa paljon huomiota. Suomi-kuvan tulee ilmeisesti olla kaunis ja koristeellinen, EU-myönteinen, NATO-myönteinen, USA-myönteinen ja Venäjä-vihamielinen. Realistinen ja totuudellinen sen sensijaan ei tarvitse olla. Suomen kansalla ei ole niin väliä, kunhan eivät pääse tahraamaan kiiltokuvamaisen kaunista Suomi-kuvaa. Ilmeisesti Suomen kansa ei ole kyllin hieno asumaan Suomessa?

Minun sosiaaliryhmälleni harhaisen koreasta Suomi-kuvasta ei kuitenkaan ole hyötyä. Meidän arvomme ja lähtökohtamme ovat erilaisia. Suomen kansa on meille se tärkein. Suomen kansa saa olla ihan sellainen millainen se on. Emme tarvitse kaunistelua koska se on vääristelyä.

Eräät piirit kiinnittävät suuria toiveita NATO:n "ydinasesateenvarjoon". Se muka takaa Suomelle turvallisuuden. Ydinaseet ovat kuitenkin vain eräiden tiettyjen maiden omia ydinaseita. On vaikea kuvitella että sellaiset maat ottaisivat riskin laajasta ydinsodasta ja pommittaisivat Venäjää ydinasein esimerkiksi Suomea puolustaakseen, vaikka niiden oma olemassaolo ei ole lähtökohtaisesti uhattuna. Suomi ei voi saada todellista turvaa NATO-maiden ydinaseista. Ydinaseet Suomessa tekisivät Suomesta jopa ensi-iskun kohteen. Ja jos lähinaapurimme Venäjän käy köpelösti ydinsodassa, niin ei Suomessakaan hyvin voida. Yhteiskunnan savuavilla raunioilla on vaikea julistautua sodan voittajaksi.

Virolla ja muilla Baltian mailla on suuri merkitys Suomen turvallisuuden kannalta. NATO-jäsenyyden kautta esim. Viro pystyy vetämään Suomen mukaan sotaan Venäjän kanssa. NATO:n piirissä nimittäin ollaan sitä mieltä että Viron puolustaminen on Suomen tehtävä. Viro on lahjakas provosoimaan Venäjää, mutta se ei pysty puolustamaan itseään sotilaallisesti. Tästä vaarallisesta kytköksestä olisikin siksi pyrittävä eroon pikaisesti, jos halutaan pitää Suomi suursodan ulkopuolella. NATO-jäsenyys ei todellisuudessa tarjoa Suomelle muuta kuin riskejä.

Kai tästä kevät kuitenkin on tulossa. Toivottavasti ei ns. äänetön kevät. Poliittisen johdon vaihtoehdottomuus, median täydellinen kritiikittömyys ja kansan syvä jakautuneisuus ovat silmiinpistäviä nykyisessä Suomessa. Suomen johdon valitsema konfliktihakuinen tie on kovin vaarallinen. NATO voi piankin osoittautua romahtavaksi paperitiikeriksi. Reipas vittuilu Venäjän rajalla voi vielä kostautua. Suomi on kuitenkin vain patti Venäjän kyljessä. Ryssä-vihan saarekkeena Suomella tuskin on auvoista tulevaisuutta.

Mitenkäs vanha valtiomies (taloudesta) sanoikaan, "Voi olla että tästä selviydytään, mutta voi olla ettei selviydytäkään". Se oli siihen aikaan kun maantieteellä oli merkitystä ja ystävät tuli mieluiten etsiä läheltä, viholliset mahdollisimman kaukaa, jos niitä aivan välttämättä piti olla. Nykyisen poliittisen kulttuurin aikana se pahin vihollinen näköjään halutaan löytää ihan naapurista.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu