<<

06.06.2023

>>

Monien hartaasti odottama kesäkuu on jo kukkeimmillaan, tuoreimmillaan ja raikkaimmillaan mitä luonnon kasvillisuuteen tulee ja ulkoilman lämpötilakin kehittynee vähitellen korkeammaksi suuren yleisön odotusten mukaisesti.

Oheinen nuorehko lehmus sijaitsee Porin puistokatujen risteyksessä. Se on mustan paalun päässä olevan kyltin tekstin mukaan omistettu nimeltä mainitulle liikenneinsinöörille. Ilmeisesti kyseisellä liikenneinsinöörillä on jotakin tekemistä puistokatujen kanssa? Harvempi autoilija kuitenkin pysähtynee vanhan ja vaikeasti luettavan kyltin tekstiä tavailemaan. Hiukan helpommin luettavaksi käsitelty kuva tuosta kilvestä löytyy Esperanto -artikkelista #440

Minun mukaani ei valitettavasti vielä ole puistojen puita nimitetty. Pidän kyllä elävistä puista, vaikka en olekaan mikään puita halaileva ituhippi. Ituja en siis syö. Ruuanlaitto on pitkään ollut melko avutonta, enimmäkseen minuutissa valmistuvia aamupuuroja, valmisruokia ja perunoiden keittelyä. Äskettäin näin kuitenkin ohjeen mikromunakkaan valmistamiseksi ja kokeilin sitä oitis.

Mikromunakkaaseen tarvitaan pari munaa ja mikroaaltouunin kestävä astia. Astiaksi käyvät esimerkiksi sellaiset muovikulhot joissa myydään valmiita 300 gramman keittoja mikrossa lämmitettäviksi. Niitähän voi käyttää yhä uudelleen kunhan puhdistaa välillä.

Munat rikotaan astiaan ja lisätään esimerkiksi kinkkukuutioita, pieniä kinkkussuikaleita tai pieniin paloihin leikattu nakkimakkara, pilkottua minitomaattia, suolakurkkua, porkkanaa ja vaikkapa omenaa. Sekaan voi lorauttaa hiukkasen kasviöljyä tai muuta nestettä jos haluaa löysemmän munakkaan. Mausteeksi ehkä hyppysellinen suolaa ja mustapippuria sekä tietenkin ketsuppia.

Kuumennetaan mikroaaltouunissa ensin pari minuuttia niin että munat osittain koaguloituvat. Sitten sekoitetaan ja paistetaan lisää pari-kolme minuuttia, mieluiten kuvun alla. Tuloksena on herkullinen kiinteä munakas. Noh, tämä ei tietenkään sovi niille joilla on muna-allergia, eikä myöskään kolesteroli-kammoisille henkilöille.

Kesän riemut ja riesat ovat siis edessämme. Ylioppilaat ja muut ovat jo juhlineet valmistumistaan. Tästä pääsemmenkin sulavasti siirtymään suomalaiseen koulutuspolitiikkaan. Suomessahan ylioppilastutkintoa arvostetaan ilman mitään ylärajaa. Ammatillisia tutkintoja sensijaan pidetään vähempiarvoisina, jopa lähes häpeällisinä.

Minun päähäni vaan ei millään mahdu miten niin epäkäytännöllinen asia kuin ylioppilastutkinto voisi olla mikään ihmisarvon mitta. Poliitikkojen kertoman mukaan maassa on ankara työvoimapula ... johon toki tahdon lisätä täsmennyksenä että ainoastaan nuorista henkilöistä. Kaivataan ammattitaitoisia vereksiä työntekijöitä.

Mikäs ammatti se "ylioppilas" mukamas on? Yliopisto-opintoja ei pidä arvostaa liian korkealle, sillä useimmille yliopistot ovat pelkkää huijausta, eivät todellakaan hintansa väärttejä.

Minun arvomaailmassani ylioppilaat ovat kuin lentokyvyttömiä linnunpoikasia, yhtä päteviä ja hyödyllisiä. Enemmistön kannattaisi panostaa opinnoissaan käytännöllisempiin, arkipäivässä ja työelämässä hyödyllisempiin aiheisiin. Uusia asioita voi oppia perusopintojen jälkeen työelämässäkin ja myös aivan omin päin, ilman kivijalkaoppilaitosta.

Suomalaiset poliitikot eivät ilmeisesti vieläkään ymmärrä sitä että sota Ukrainassa ei tarkoita sotaa Suomessa. Halloo, Suomi ei ole Ukraina.

Suomessa on pidetty selvänä että sotilaat eivät saa puuttua politiikkaan. Suomessa ei tietenkään voi, eikä edes saa tapahtua sotilasvallankaappausta, tämä on perinteinen näkemys asiasta. Sotilasvallankaappauksia voi tapahtua vain jossakin substrooppisella vyöhykkeellä.

Ilmeisesti Puolustusministeriö on kuitenkin onnistunut toteuttamaan huulipunahallituksen aikana jonkinlaisen hiljaisen sotilasvallankaappauksen Suomessa. NATO-jäsenyyteen siirryttiin kuin varkain, hillitöntä Ryssän pelkoa lietsoen ja hyväksi käyttäen, ilman kansanäänestystä. Suomalaisen demokratian tila on jo todella huolestuttavalla tolalla.

Ukrainan ja Suomen asiat menivät suloisesti sekaisin. Logiikaltaan arveluttava lause "Jos lehmillä olisi siivet, ne voisivat lentää" toimi kuitenkin Suomessa ihan kybällä samoin kuin "Jos Ryssää ei pysäytetä Ukrainassa, niin eihän se pysähdy missään". Logiikka saattaa olla USA:sta peräisin, koska siellä hysteeriset kenraalit Pearl Harbourin lentopommituksen jälkeen pelkäsivät että japanilaiset saadaan pysähtymään vasta jossakin keski-lännessä, Chicagossa, jos edes sielläkään.

Ukrainassa on kuitenkin kyse ainoastaan Ukrainasta, NATO:n ja Venäjän etupiireistä. USA ja EU tahtoivat tehdä kärpäsestä härkäsen. Jenkit ovat varmaan liikaherkkiä jos kuvittelevat että Venäjä olisi hyökännyt Ukrainaan koko sotilasvoimallaan ja että Venäjä olisi nyt lyöty polvilleen. Ydinaseitakaan ei ole käytetty vielä ollenkaan. Myös heidän luulonsa, ettäkö kaikki suomalaiset muka haluaisivat tappaa mahdollisimman paljon venäläisiä, on kestämätön. Minä ainakaan en tahdo tappaa muita kuin jenkkejä. Tai noh, tarkemmin ajatellen, kyllä minä haluan tappaa myös ukrainalaiset.

Venäjä ei ole heikko. Vanhakin Venäjä oppii uusia temppuja. Suomen kannattaisi valita ystävänsä nykyistä tarkemmin. Vanha terve viisaus: ystävät lähellä ja viholliset mahdollisimman kaukana. Suomi tarvitsee Venäjää.

Toivon tulevien vuosien mittaan yhä enemmän siirtyväni Linux -käyttöjärjestelmän käyttäjäksi, vaikka olenkin vielä riippuvainen Windows -läppäreistä.

Nykyisin koetan hyödyntää Raspberry Pi 4 -korttimikrotietokoneita parhaan kykyni mukaan. Niiden oma käyttis on eräänlainen Debian Linux.

Versio 10, erisnimeltään Buster oli melko ongelmallinen. Nykyinen versio 11, nimeltään Bullseye on huomattavasti parempi. Miellyttävää on että Chromium -selain oletusasetuksin jättää mtv.fi ja youtube.com mainokset näyttämättä.

Chromium -selaimen käytössä Raspin kanssa olen kuitenkin potenut RAM -muistin ongelmia katsoessani YLE Areena -elokuvia ja sarjafilmejä. Vastaavaan ongelmaan en ole törmännyt mtv.fi ja youtube.com -rainoissa, pitkissäkään sellaisissa. Raspissa 4 gigatavua RAM-muistia on yleensä riittävästi, mutta toisinaan se vaikuttaa loppuvan kesken videon katselun. Windows -koneessa en ole vastaavaa kiusaa havainnut.

Rohdoksi on ehdotettu muistin käyttöä säästävää asetusta selaimessa ( Asetukset / Suorituskyky ) ei-aktiivisille sivuille, jota kuvaa alla oleva dialogi.

Niinpä tarkkailen käytössä olevaa muistin määrää ja minuuttilukemaa rainan alusta. Kun muistin määrää indikoiva mittari lähestyy kriittisiä lukemia, pysäytän leffan ja avaan uuden sivun jolla katselen jotakin muuta sisältöä. Käytössä olevan muistin määrä ehkä palautuu alemmalle tasolle filmin ollessa ei-aktiivinen. Ja jos ohjelma menee jumiin, niin muistan ainakin minkä minuuttilukeman kohdalle siinä viimeksi jäin ja niin osaan aloittaa uudelleen sopivasta kohdasta. Ehkä vähän tyhmää, mutta parempaakaan keinoa en ole keksinyt.

Siltikin on minusta omituista että selain haluaa pitää muistissa niin suuren osan pitkää videota. Vähemmänkin luulisi piisaavan koska eihän sitä koko rainaa samanaikaisesti näytetä.

Niinpä sitten jatkamme elämämme taistelua, sillä kilpailua ja taistelua elämä on kesälläkin. Paljon mainostetusta työvoimapulasta huolimatta työelämän pudotuspeli pyörii kovilla kierroksilla ja ikärasismi on edelleen pyhä suomalainen teollisuusstandardi. Byrokraatit pyörittelevät ahkerasti peukaloitaan norsunluutorneissaan ja julkisin varoin palkatut mukamas avoimen sektorin työntekijät yrittävät tuottamattomassa työssään parhaansa mukaan näyttää globaalin markkinatalouden uhreilta, vaikka imevätkin jatkuvasti veronmaksajien sydänverta kitusiinsa suojatyöpaikoissaan.

Tahdon täten toivottaa kaikki byrokraatit kristittyjen alimpaan Helvettiin ja korventavien hiilivalkeitten äärelle. Meidän omassa valtiossamme Mueleja Insulo ei ole sitä Helvetti-instituutiota, mutta enhän minä niitä byrokraatteja tänne meille haluakaan.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu