<<

05.05.2023

>>

Vahva keväinen valo voimakkaine UV-säteineen on jo monasti ollut päiviemme ilo ja suru. Iltaisin on toisinaan voinut ihastella kauniita planeettataivaan näkymiä. Venus on pilvipeitteen vapaa-aikoina koristanut läntistä taivasta intensiivisellä kirkkaudellaan.

Luonto herää taas henkiin talvilomiltaan ja Pekkas-/pakkas-päiviltään. Koivut kukkivat raivoisasti ja piinaavat allergikkoja säälimättä, kuin Ulosottovirasto, kuin entiset TV-lupatarkastajat tai tarunhohtoiset Itä-Saksan rajavartijat vielä 1980-luvulla. Mutta jos tähän ei kuolla, niin sitten selviydytään.

Entiselle alakoululaisellekin tiettävästi tuli vain kovempi ja kestävämpi paikka takalistoon kun hän ensimmäisenä koulupäivänään - opettajan käskystä - joutui istumaan penkillä puutapin kohdalla. Niin hänen äitinsä ainakin halusi uskoa kun poika lopulta piinaavan päivän jälkeen kotio ennätti ja itkuun pillahti.

Maailmanpoliittinen tilanne ja yleiset Euroopan näkymät muistuttavat jo Helvetin esikartanoa tai kenties jopa ns. maailmanloppua. Perinteisen, varsinkin agraariympäristössä suositun, näkemyksen mukaan keväisestä maasta kuitenkin kohoaa ilmoille virkistävää tuoksua, joka ajaa ihmisen tavoittelemaan suuria tekoja. Niinpä tahdon siltikin toivorikkaana kajauttaa ilmoille keväisen ilovirteni.

Suomen kieli
korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
siin' on turva Suomenmaan.

Tulkoon tästä kielipoliittinen julkilausumani. Kieli nimittäin ei suinkaan ole vähäinen asia, eikä mikään jonnin-joutava sivuseikka. Kieli liittyy kiinteästi kulttuuriin. Kulttuuri - sanan laajassa mekityksessä - taasen on suurinpiirtein kaikki se (aidoimmillaan alkuperäistä kansallisuuttamme edustava) mikä meitä ympäröi lähipiirissämme. Monikulttuurisuus pilaa alkuperäisen kansallisen kulttuurin.

Äidinkieli on kunkin ihmisen ominta omaisuutta. Äidinkielen täytyy olla perusoikeus. Tarkemmin se kuitenkin voi päteä vain mikäli henkilö asuu sopivassa maassa. Kouluissa tulisi ymmärtää että aina tärkeintä on osata asiat omalla äidinkielellä. Suomen korkekouluissa tulisi noudattaa kielilakia ja painottaa kotimaisten kielten käytännön taitoa. Todellinen ymmärrys parhaiten saavutetaan äidinkielen avulla.

Valitettavasti suomen kielen asema ei enää vaikuta kovinkaan vankalta edes Suomessa. Eräät tahot tahtoisivat että vähintäänkin koko läntisessä maailmassa puhuttaisiin pääosin vain englantia. Englannin kieltä pidetään jonkinlaisena kansainvälisenä kielenä, vaikka se on pelkkä kansallinen kieli mm. USA:ssa, NATO-kieli. Surullisinta on että Suomessa ei juurikaan olla huolissaan amerikkalaisesta kulttuuri-imperialismista. Suomi on ilmeisesti valmis heittämään pyyhkeen kehään ja antautumaan taistelutta.

Kansainvälisen kielen suhteen olen mielestäni tehnyt kantani jo selväksi. Esperanto on kulttuurisesti neutraali todellinen kansainvälinen kieli. Mikään kansallinen kieli ei voi olla oikea kansainvälinen kieli. Tässä tahdon erikoisesti valittaa käytännön suomen kielen heikkenemisestä, saastumisesta ja vääristymisestä. En ole kielitieteilijä, mutta epäkohta on niin räikeä että se sattuu minunkin korvaani.

Kun päivän korkein ulkolämpötila laskee arvosta +10°C jonkin verran alempaan lämpötilaan +5°C, voi verovaroin ylläpidetyn valtiollisen TV-kanavan meteorologi kuvailla että "lämpötila laskee puoleen". Mitenköhän on? Meteorologin täytynee olla fyysikko, joten fysikaalisesti asiaa on tarkasteltava. Tokihan sääukko puhuu täyden arvostuksen arvoisille sivistyneille kansalaisille, joten kirjaimellisestihan viesti on otettava.

Lämpötilan absoluuttinen nollapiste nolla Kelviniä - eli lyhyesti 0 K - on Celsius asteissa noin -273°C. Niinpä suunnilleen pätee +10°C = 283 K ja +5°C = 278 K, josta tietenkin välittömästi tiedostamme että Kelvinit eivät ole asteita. Eihän pituutenikaan ole 180 senttimetriä astetta, eikä massani ole 120 kilogrammaa astetta. Kelvinit ovat ihan vaan Kelvineitä. Jenkkien on tätä ilmeisesti mahdotonta tajuta, mutta heistä ei pidä ottaa mallia missään suhteessa.

Jos em. lämpötila todella laskisi puoleen, niin uuden lämpötilan kai täytyisi olla noin 141 K eli Celsius-asteikolla luokkaa -132°C. Melko raju pudotus, pitkälti toistasataa astetta pakkasella Celsius-asteikolla. Perustellusti voisi puhua takatalvesta. Tai ehkä ydintalvesta, useiden vuosien kestoisesta yhtäjaksoisesta talvesta, joka tiedehenkilöitten laskelmien mukaan seuraisi täysimittaisesta ydinsodasta? Noh, olisi kait sellainen kylläkin ilmeisesti käypä ratkaisu joitakin vaivaavaan maapallon keskilämpötilan liialliseen nousuun? Ja ymmärtääkseni olemme tieteellisen käsityksen mukaan muutenkin pitemmällä tähtäimellä menossa kohti jääkautta.

Puolittuminen on vielä sinänsä ymmärrettävää, se merkitsee 50% vähennystä. Entäpä mitä tapahtuu kun jokin arvo kasvaa "kaksi kertaa suuremmaksi"? Kasvaako se 100% vai kasvaako se peräti 200%, koska se nimenomaan kasvaa 2 kertaa suuremmaksi, eikä vain yhden kerran suuremmaksi?

Entäpä kun jokin arvo muuttuu vaikkapa "viisi kertaa pienemmäksi"? Tarkoitetaanko että arvo pienenee 500%? Luonnollisten (positiivisten) lukujen kuten esim. ihmisten lukumäärän tapauksessa hiukan ongelmallinen ilmaisu. Negatiiviset ihmiset, keitä he olisivat? Siihen 100% - 500% = -400% vahvasti negatiiviseen arvoon heitä kuitenkin mahtunee useampia yksilöitä? Zombejako?

Olisi kovin suotavaa että ilmaisut olisivat mahdollisimman täsmällisiä ja yksiselitteisiä. Edellä oli vain muutama varoittava esimerkki epäselvästä ilmaisutyylistä joka tuntuu yleistyneen. Keksisin varmaan muitakin irvokkaita esimerkkejä, mutta oleellisempaa olisi parantaa käytännön suomen kielen tilannetta.

Valtamedia valistaa meitä: "On mahdollisesti todennäköistä, että" ... Minusta se jokin joko on tai ei ole todennäköistä. Jokin on mahdollista tai sitten ei ole. En ymmärrä termiä "mahdollinen todennäköisyys". Todennäköisyydestä spekuloiminen ei ole järkevää. Todennäköisyyden tulisi mielestäni sitäpaitsi määritelmänsä mukaan perustua konkreettisiin havaintoihin, tilastoihin. Miten kattavia ja tilastollisesti merkittäviä tilastoja meillä on esimerkiksi siitä kumpi voittaa USA:n presidentinvaalissa, Joe Biden vaiko Donald Trump? Miten suuri on otanta, montako tuhatta vaalia heidän välillään on presidenttiydestä käyty?

Emme voi tässä Suomen kieliasioita käpistellessämme olla törmäämättä myös ruotsin kieleen. Suomen ruotsinkielisillä saa minun puolestani olla täysi oikeus käyttää äidinkieltään. Pakkoruotsia, eli koulujen pakollista ruotsin opetusta suomenkielisille, kuitenkin vastustan. Pakkoruotsi olisi poistettava kouluista tai tehtävä se tasa-arvoiseksi vaihtoehdoksi venäjän ja englannin kielten kanssa. Suomenkielisille ruotsi on vieras kieli. Toki pidän mm. ruotsista ja tahdon kannustaa kieliä opiskelemaan, mikäli siihen hyvää motivaatiota ja erityistä taipumusta on. Todellinen kansojen ja kulttuurien tasa-arvon mukainen kansainvälinen kieli on kuitenkin Esperanto.

Niin ja Esperanto todellakin kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, koska kyseessä on erisnimi, jota esim. suomen kieli ei ole. Maan nimi on erisnimi, mutta maan kielen nimi yleensä aloitetaan pienellä kirjaimella.

No okei, tässä paras tarjoukseni: Äidinkielensä suomen ohella suomenkielisten koululaisten olisi voitava valita pakollisiin kieliopintoihinsa yksi seuraavista: Esperanto, ruotsi, venäjä, englanti, saksa. Esperanto on näistä ainoa aidosti kansainvälinen, kulttuurineutraali kieli. Kansainvälisen kielen on välttämättä oltava kulttuurisesti neutraali. Voin vakuuttaa että Esperanto on näistä ylivoimaisesti helpoin kieli oppia.

Kielellisessä ilmaisussa on omat ongelmansa. Hyvä sanallinen ulosanti ei ole helppoa. Väitän että normihemmo oppii kunnolla vain äidinkieltään. Yleisesti ottaen on kyseenalaista mitä erityistä lisäarvoa tuottaa se että pystyy ilmaisemaan saman asian eri kielillä. Tärkeintä kai on asiasisältö, eikä sen pitäisi muuttua käännöksessä.

Kyllähän minäkin osaan ulkoa joitakin komealta kalskahtavia ulkomaisia sanontoja, mutta mahdanko ymmärtää niitä syvällisesti? Saatanko täydellisesti ymmärtää mitä erilaisia nyansseja ja salakavalia sivumerkityksiä niihin saattaa liittyä? Siispä, tiedänkö ihan oikeasti mitä tuli sanottua jos sellaista ulkomaista fraasia jossakin yhteydessä käytän?

Minusta suomalaisten kannattaisi keskittyä asiasisällön ilmaisemiseen suomen kielellä. Suomen kieli voi säilyä tässä maailmallisessa hullunmyllyssä ainoastaan jos me sitä aktiivisesti puolustamme kaikkea vierasta vaikutusta vastaan. Erikoisesti USA ja englanti uhkaavat suomen kieltä ja niinpä mikrovaltiossani täten kiellän englannin kielen käytön uuden sisällön tuotossa, sillä englannille on pistettävä ns. toppi.

Suomessa puhutaan pääsääntöisesti suomea. Kansainväliseen kommunikointiin on parasta käyttää Esperantoa ... paitsi tietysti jos ensisijainen tavoite on tukea ja edelleen vahvistaa Yhdysvaltojen kulttuuri-imperialismia.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu