<<

02.02.2023

>>

Talven valta on jo piankin voitettu, tältä erää. Viime kuinen jäitten lähtö Kokemäenjoesta oli kuitenkin niin vaikuttava ja yllättävä tapahtuma, että siitä on pakko vielä esittää pari viikkoa vanha kuva. Kirjurinsillan alla liikkuva kitisevä jäämassa jätti muistisoluihini lähtemättömän vaikutuksen. Se oli kuin jalkojen alla liikkuva mahtava taikamatto. Huimaava kokemus.

Seuraavaksi on aika valmistautua kevään rasituksiin. Flunssassa olen kai jo ollut melkein jatkuvasti pari vuotta. Se on niitä markkinatalouden ja globalisaation läpimätiä hedelmiä.

Valopilkkuna Suomen keväässä kuitenkin on tulevat eduskuntavaalit. Suomen kansalla on viimeinkin tilaisuus ilmaista vaaliuurnilla mielipiteensä huulipunahallituksen tuhlailevasta politiikasta ja vaarallisesta NATO-linjasta. Kalliiksi tulivat hallituksen edesvastuuton ilmastohysteria ja epätoivoiset huulipunakokeilut. Suomen maa on pikaisesti palautettava Suomen kansalle, sillä Suomi kuuluu suomalaisille. Näillä näkymin Suomen julkinen talous on Kreikan tiellä, tai ehkä vieläkin pahemmalla kurssilla.

Luonnollisestikin Ukraina kuuluu Venäjälle, eikä NATO:lle. NATO:n ydinaseet Moskovan porteilla olisivat ilmiselvä vaara koko maailmalle, epävakautta luova tekijä johon ihmiskunnalla ei ole varaa. Varoaika jää liian lyhyeksi. Maapallomme kokonaisedun kannalta on hyvä että Venäjä pysäytti sotahullujen läntisten NATO-intoilijoiden etenemisen, kun se vielä oli tehtävissä ilman täysimittaista suursotaa.

Elämä jatkuvasti sormi liipasimella ei voi olla kokonaisuuden kannalta turvallinen ja kestävä ratkaisu. Ei voi tulla rauhaa jos Venäjän turvallisuushuolia ei huomioida. Ukrainan takapiruna tietenkin häärää USA, kuinkas muuten. Vakaassa maailmassa tarvitaan puolueettomia maita sotilasliittojen välillä. Jatkuva sapelinkalistelu lähietäisyydellä ei ole turvallista.

Jenkkien ydinaseet itäisessä Ukrainassa olisivat merkinneet samaa kuin NL:n ydinaseet Kuubassa 1960-luvulla, vaarallisen epävakaata maailmaa. Sotilaallisen vastakkainasettelun kärjistäminen ei edelleenkään johda turvalliseen maailmaan. Puolueettomuus, sotilasliittoihin osallistumattomuus, itsenäiset kansallisvaltiot ja moninapainen maailma ovat parhaita. Jännitystä suurvaltojen välillä tulee liennyttää, eikä kiristää.

Byrokratia ei selvästikään ratkaise kansalaisten huolia, vaan päinvastoin pahentaa tilannetta. Eiköhän Suomessa jo ole tullut aika alkaa ihan tosissaan purkaa liiallista, haitallista ja aivan liian kallista byrokratiaa. Byrokratiasta on Suomessa jo tullut itse tarkoitus. Sellainen on aivan sairas tilanne. Poliitikot ovat kuvitelleet että byrokratian lisääminen ja lainsäädännön monimutkaistaminen on ratkaisu kaikkeen. On jo aika kääntää suunta.

Jotkut kaipailevat politiikkaan lisää nuoria ja naisia. Nuorille tahdotaan tarjota työpaikat ja ruusuinen tulevaisuus. Maahanmuuttajista jotkut tahtovat tehdä esim. poliiseja. Teollisuudelle eivät enää kelpaa suomalaiset työntekijät, vaan ne tahtovat ulkomaalaisia. Minä puolestani kaipaisin suomalaiseen politiikkaan lisää tavallisia kantasuomalaisia, vähavaraisia, työttömiä, eläkeläisiä ja sairaita ihmisiä. Velkaisia, ulosotossa olevia, byrokraattien päähän potkimia. Kauniitten ja rohkeitten hyvätuloinen Suomi näkyy nimittäin johtavan tavallisten ja varattomien kansalaisten kurjistumiseen ja kaikinpuoliseen syrjäytymiseen. Politiikan pitäisi olla aidosti tavallisten kansalaisten keino vaikuttaa asioihin.

Karriääripoliitikot ovat kalliita ja haitallisia. Lainsäädäntö hoitunee pienemmälläkin edustajamäärällä, joten kumileimasimia ei tarvita paljon. Sorretun kansan ääni sensijaan pitäisi tulla selkeästi esiin. On kai hienoa että vähemmistöjen oikeudet tulevat niin korostetusti esiin, mutta enemmistölläkin pitäisi olla oikeutensa.

Nykyisillä valtapoliitikoilla on oma omituinen linjansa, jota he koettavat markkinoida ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Vaihtoehtoja kuitenkin todellisuudessa on viljalti, linja on vapaasti valittavissa. Poliittinen vastuu nykyisestä politiikasta kuuluu nykyisin vallassa oleville poliitikoille, jotka ovat halunneet hirttäytyä siihen. Edustuksellisessa demokratiassa poliittista linjaa voi vaihtaa ainoastaan siten että vaihdetaan poliitikkoja. Uudet poliitikot eivät ole vastuussa aiempien linjasta, kytkyksistä ja lupauksista. Poliittinen vastuu muuttuu kun poliitikot vaihtuvat.

Digitalisaatio, tuo salakavala kaksiteräinen miekka. Taskulaskin tuhosi päässälaskutaidon jo 1980-luvulla. Tietotekniikan laaja käyttö koulutuksessa tuhosi todellisen oppimisen 2000-luvulla. Tekoäly kenties tuhoaa lopunkin ihmisten älyn 2020-luvulla? Palvelujen digitalisaatio mahdollisti palvelujen heikentämisen ja kansan kurjistamisen. Älylaitteiden ei saisi antaa tehdä kansalaisista älyttömämpiä.

Tietotekniikasta on tehty jokapäiväinen välttämättömyys kaikille kansalaisille, mutta arvatkaapa huomioidaanko sen yksityisille vähävaraisille ihmisille aiheuttamat kustannukset esimerkiksi perustoimeentulotuessa? Ei lainkaan. Ei penninkään edestä. Harkinnanvarainen tuki ei auta, koska se ei toimi. Mieleeni jäi pysyvästi miten eräänä Jouluna en saanut edes lääkärin määräämiä reseptilääkkeitä kun rahat loppuivat. Diabeetikon on sellainen pahantahtoinen harkinnanvaraisuus hyvinkin helppo muistaa.

Digitalisaation leväperäisestä toteuttamisesta - ennen kaikkea kouluissa - on syytä olla tosissaan huolissaan, sillä sen vaikutukset ovat kauaskantoiset. Digitaaliset laitteet sinänsä eivät ole syyllisiä. Vika on koulutuksen toteuttajissa. Perusasiat ja niitten oikea ymmärtäminen eivät suinkaan ole menettäneet merkitystään, paremminkin päinvastoin. Erityisesti olisin huolissani matematiikan taidon romahduksesta Suomessa 2000-luvulla.

Erikoisesti teknillinen matematiikka on tärkeää, koska sillä on vankka kytkentä käytännön elämään. Koulumatematiikka ei välttämättä tuo selkeästi esiin matematiikan merkitystä esimerkiksi tekniikassa. Keskikoulussa nuoruudessani 1970-luvulla oltiin sitä mieltä että matematiikka opettaa loogista ajattelua (ja siinä kaikki), mutta se ei tosiaankaan ole koko totuus.

Jostakinhan se byrokraattien määrän ja heidän elintasonsa kasvun vaatima raha kai oli otettava. Käänteinen Robin Hood ryöstää köyhiltä ja jakaa rikkaille. Kyllä todellakin, työttömien verotus ei suinkaan ole kevyttä. Huulipunahallitus on tahtonut tukea hyvätuloisia ihmisiä verovaroin. Kukapa nyt köyhistä tykkäisi, ei sosiaali-BYRO-kraattinen puolue ainakaan!

Kukapa tahtoisi olla köyhä ja kipee. Köyhien ja kipeitten pitäisi oppia itse ajamaan omia etujaan, sillä eipä sitä kukaan muukaan näytä tekevän. Byrokraateille ovat byrokratia ja byrokraatit rakkaimpia. Byrokraatti ei byrokraatin silmää noki. Suomen kansan tulisi oppia edustamaan itseään ponnekkaasti, sillä pahantahtoiset ja turmeltuneet byrokraatit eivät siihen tehtävään ollenkaan kelpaa.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu