<<

01.11.2022

>>

Ymmärtääkseni minun pitäisi olla jo kunniallinen työeläkeläinen marraskuussa 2022, koska 1958 syyskuussa syntyneenä minun tulisi 64 vuoden ja yhden kuukauden ikäisenä jo voida nauttia 30-vuotisen palkkatyöurani hedelmistä, vaikka käytännössä näkyvissä edelleen onkin pelkkää köyhyyttä ja kurjuutta.

Eräiden tahojen mukaan se kauan odotettu kolmas maailmansota olisi jo alkanut. Kyberavaruudessa kuulemma kuhisee hirmuisesti, vaikka fyysiset strategiset ballistiset MIRV:atut ydinohjukset eivät vielä lentelekään vastapelurin suurkaupunkeihin, nopeat panssarikiilat eivät risteile Euroopan tasangoilla, eivätkä lämpöydinkärjet laukeile siihen malliin kuin mitä aiemmin on yleisesti ounasteltu juurikin kolmannesta maailmanpalosta. Mutta globaalilta kriisiltä tämä jo vaikuttaa. No mikäpäs siinä, soditaan sitten.

Nykyisin lie asevelvollisen mahdollista jälkikäteenkin hakeutua siviilipalvelukseen, siis reservissä, jo normaalin aseellisen varusmiespalveluksen suoritettuaan. Olen havainnut ainakin erään kokkare-poliitikon tällaista kovasti paheksuvan. Ihmetyttää sikäli kokkare-asenne, että omantunnonsyyt ovat tietääkseni aivan käypä ja laillinen peruste pidättäytyä asepalveluksesta. Miten täysin laillinen mahdollisuus mukamas voisi olla syntiä? Miten voi julkisesti paheksua lain puitteissa toimivia kansalaisia? Voihan maata ja kansaa toki palvella muutenkin kuin tyhmänä tykinruokana rintamalla, ehkä paljon paremminkin.

Minun nuoruudessani 1970-luvulla aseellinen varusmiespalvelus oli tietenkin normaalille kunnialliselle maaseudun nuorelle miehelle eräänlainen itsestäänselvyys, nimittäin mikäli nuori ruumis (ja ehkä sielukin?) kelpaa valtion palvelukseen. Aseista kieltäytyjiä pidettiin siihen maailman aikaan vähän kummallisina, mutta maailma on toki sittemmin muuttunut paljon. Naisia ei silloin armeijaan otettukaan, toisin kuin nykyisin, muka "tasa-arvon" nimissä. Mielenkiintoista "tasa-arvoa" sinänsä, miehille velvollisuus, naisille eräs mahdollisuus työuran pönkittämiseen.

Oikeasti en ole henkilökohtaisesti koskaan ymmärtänyt niitä "omantunnonsyitä" ja "uskonnollista vakaumusta", jotka estäisivät aseellisen palveluksen. Se ei vaan ole minun teekupposeni. Siviilipalvelus on kuitenkin aivan laillista ja hyväksyttävää. Ilmeisesti se sopii joillekin, enkä näe syytä sellaista laillista mahdollisuutta paheksua. Vaikka eihän suomalaisella valtiokirkolla havaintojeni mukaan ole mitään sitä vastaan että sodissa heilutaan verissä päin, aseet kädessä, koteja tuhoten ja ihmisiä tappaen. Eikä siellä varusmiespalveluksessa tietääkseni yhtään ketään tarvinnut - eikä edes saanut - tappaa.

Minä en ehkä kuulu enää edes reserviin? Vanhana miehenä minua tuskin kutsuttaisiin enää ainakaan suojajoukkoihin sotilaallisen kriisin uhatessa. Eihän minulla sotimista vastaan sinänsä mitään ole. Sotisin mielelläni. Ammuskelisin Suomeen tunkeutuneita NATO-sotilaita aivan ilokseni. Tappaminen luvan perästä voisi olla aivan mielenkiintoista. Varsinkin suomalaisia virkamiehiä, byrokraatteja ja muita verenimijöitä lahtaisin oikein ilokseni, läjäpäin ja täysin vailla minkään sortin tunnontuskia.

Vakavat omantunnonsyyt eivät todellakaan estä minua tarttumasta aseeseen, eivätkä edes laukaisemasta sitä. Enkä varmaan näin vanhuksena edes voisi ilmoittautua siviilipalvelukseen, jos sitä aivan piruuttani yrittäisin.

Siltikin kehoitan kaikkia suomalaisia vakavasti harkitsemaan siviilipalvelusta ja aseista kieltäytymistä, nimittäin maanpuolustustarkoitukseen. Esimerkiksi metsästys ja urheiluammunta on silti OK. Aseet sinänsä ovat aivan OK, sillä nehän eivät tee mitään päätöksiä ampumisen suhteen. Vastuu kuuluu ampujalle, ei aseelle. EU-Suomessa nimittäin ei ole jäljellä tavalliselle kansalaiselle mitään puolustamisen arvoista. Mitä pitäisi puolustaa? Hävytöntä ulosottovirastoako? Verohallituksen kuolaavia verohurttiako? Sosiaalitoimiston verenhimoisia wampyrellojako? KELA:n irvokkaita kodintuhoajiako? Porin TE-toimiston HULLUA ÄMMÄÄKÖ? Ikärasistista teollisuuttako? Tyrneviä tyhjästä rahastajiako? Masentavan huonoja oppilaitoksia ja dekadentteja yliopistojako?

Ei kande juosta jenkkien asialla ja pitää yllä sairasta ryssävihaa. Ei ole mielekästä osallistua idän ja lännen välisen sotilaallisen vastakkaisasettelun kiristämiseen. Suurvallat luonnollisesti tekevät mitä tahtovat, emme pysty estämään, mutta pienten maiden kannattaa pysytellä kriisien ulkopuolella, puolueettomina. Ei kannata uhata, koska uhkaan joutuu vastapuoli vastaamaan. Ei kannata uhata aseella, ellei aio ampua ensimmäisenä. Ei pidä tähdätä mitään sellaista mitä ei aio ampua. Vanha hyvä periaate, ystävä rajan takana ja vihollinen mahdollisimman kaukana.

Sitäpaitsi nykyaikainen sota on pääasiassa sotaa tietoverkoissa, elektronista sodankäyntiä, kauppasotaa, mediasotaa, propagandasotaa, erikoishenkilöstön sotaa, droonisotaa, näkymätöntä salaista sotaa, ohjussotaa ja raskailla aseilla käytävää sotaa, eikä siinä ryynäreitä kaivata puskissa kyykkimään. Kun valtion ja armeijan kriittisen tärkeä infra, erikoishenkilöstö, sotakoneet, ampumatarvikkeet ja muut nykyaikaisen sodan resurssit loppuvat, niin eipä ole paljoa enää tehtävissä. Maata parhaiten puolustaa suojaamalla ja auttamalla siviilejä suoraan, mahdollisuuksien mukaan. Nykyaikainen sohvaperunoitten yhteiskunta ei selviydy niistä kärjistetyn karuista olosuhteista jotka suursodan häviäjää - ja ehkä voittajaakin - kohtaavat. Ei jää mitään arvokasta puolustettavaa.

Suomi kärsisi NATO-maana suursodassa suuria vaurioita joka tapauksessa, siinäkin tapauksessa että USA voittaisi Venäjän ja Kiinan tai kenties Intian, Pohjois-Korean, Iranin jne. Suomi ei voittaisi suursodassa NATO-maana. Suomi - siinä mielessä kuin sen nyt ymmärrämme - tuhoutuisi. Tarikoitten ja heinähankojen heiluttelu maanpuolustustarkoituksessa säkkeihin ja jalkarätteihin pukeutuneena korpisotureina ja sissihengessä on aivan epärealistista, utopiaa. Kun maasta katoaa lämmitys, sekä lämmin että kylmä vesi, valot, sähköt, puhelin- ja tietoliikenneverkot ja muu keskeinen moderni infrastruktuuri, niin sitkeästä sissisodasta puhuminen on vaan tyhmää. Peli on silloin jo menetetty. Paskakukkulan valloitus ei enää ratkaise mitään.

Luullakseni ainoa keino välittää Suomen valtiojohdolle sodanvastainen viesti, on juurikin kieltäytyä asepalveluksesta. Luulenpa että se on kaikki mitä yksittäinen kansalainen voi tehdä asian eteen. Sotahulluja ja Suur-Suomen rakentajia kyllä aina riittää vähemmistö, ne ei maailmasta ensimmäisenä lopu. Poliitikot kuitenkin joutuvat kuuntelemaan yleistä mielipidettä. Ainoa mahdollisuus saada konfliktihakuinen NATO-hallitus ja EU-virkamiehistö järkiinsä on suurten joukkojen paheksunta ja tahto pitää maa konfliktien ulkopuolella. Kun suomalaiset joukoin irtisanoutuvat aseellisesta maanpuolustuksesta, joutuvat poliitikot miettimään asiaa uudelta realistisemmalta pohjalta. Vaikea on poliitikoidenkaan enää sitä haluta mistä kansa kategorisesti kieltäytyy.

Muiden sodat eivät ole suomalaisten sotia. Jenkki-imperialistit etsikööt omille eduilleen ja asioilleen ruskeakieliset juoksupoikansa ja -tyttönsä jostakin muualta. Jos ja kun ns. maanpuolustus nykyisin Suomessa merkitseekin Venäjä-vihan lietsontaa, aggressioita Venäjää kohtaan, sotilaallisen vastakkainasettelun kärjistämistä ja edesvastuutonta NATO-vouhotusta, niin sitten täytyy ilmeisesti vastustaa sitä ns. maanpuolustusta. Viro on itse omat soppansa keittänyt, eikä voi olla Suomen velvollisuus heidän kolttosistaan vastata. Viron ei tule seikkailupolitiikallaan sallia vetää Suomi mukaan sotaan.

Marraskuun lopun osalta tahdon vielä tuoda julki erikoisen iloni siitä että tuoreitten uutisten mukaan AY-politrukkien ja SDP:n eli sosiaali-BYRO-krattisen puolueen kuristusote Porin kaupungista kuuluu olevan herpaantumassa. Sentään jotakin ilon aihettakin tässä synkän harmaassa maailmassa.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu