<<

20.03.2022

>>

Otsikon päiväyksellä tapahtuu kevätpäiväntasaus, periaatteessa merkittävä tapahtuma luonnollisen vuoden kulussa. Luonnon tapahtumat ja elämän perusteet ovat toki meille keskeisiä, vaikka olemmekin käytännössä pitkälti urbanisoituneita, kaupunkilaista elämästä vieraantuvaa surkuteltavaa kaulusköyhälistöä, urbaania uusproletariaattia.

Kevätpäiväntasaus tosin ei kestä hetikään koko päivää, vaan periaatteessa vain sen äärettömän lyhyen hetken kun Auringon keskipiste ohittaa taivaan ekvaattorin liikkuen kuvitteellisella taivaanpallolla etelästä pohjoiseen. Kevättasauspäiväksi monet ihmiset tätä kuitenkin kutsuvat.

Eka kuvituskuva on muutamaa päivää aiemmin otettu kostea ja liukas näkymä paikalliselta kevyen liikenteen väylältä täällä Porin Pormestarinluodossa, silti edelleen melko ajankohtainen.

Kevätpäiväntasauksen päivä on suhteellisen lämmin, ehkä toistaiseksi kevään lämpimin. Nyt kun Porin Pormestarinluodossa vielä on lunta näkyvissä, esitänpä muutamia ajankohtaisia paikallisia lumikuvia tavallisen kauppareitin varrelta. Kenties näin komeita lumikuvia ei enää pian pystyisi ottamaan?

Muutin tänne vuodenvaihteessa ja uskon sopeutuvani melko hyvin uusiin olosuhteisiin. Pakon edessähän se muutto Tekunkorvesta oli, koska vuokranantaja kaupungin omistama yritys Porin YH-Asunnot Oy tylysti irtisanoi vuokrasopimuksen. Parempi kuitenkin että pääsin sieltä Tekunkorvesta pois. Kaipaamaan jäin ainoastaan maadoitettuja pistorasioita, joita täällä ei ole. Maksuhäiriöiden vuoksi en muualta olisi voinut vuokra-asuntoa saadakaan.

Todellinen kotini Etelä-Pohjanmaalla on ulosotossa, asumiskiellossa, sähkötön, vailla hyväksyttyä jätevesiratkaisua ja asumiskelvoton. KELA kuitenkin pitää minua jonakin Rockefellerina tai Kroisoksena kun omistan sen isäpapalta perityn pystyyn mätänevän, mutta minulle kalliiksi tulleen mökkipahasen. Noh, siitähän minun on pakko pian hankkiutua eroon. Sitten voin yrittää alkaa opintolainojen takaisinmaksua, mikäli se työeläkerahoilla onnistuu. Jos se ei onnistu, niin opintolainojen takaaja, eli Suomen valtio maksakoon. Eivätpä nuo veronmaksajan rahoin pystyssä pidetyt korkeakoulut niin kovin kummoisia olleet, eivät tosiaankaan sen rahan arvoisia.

Isän vanhan pientilan rippeet olivat minulle kallis unelma vuodesta 2006 lähtien. Rahkeet eivät vaan siihen riittäneet. Olisi oikeastaan pitänyt siitä luopua jo 10 vuotta sitten, talouden romahtaessa, mutta yritin epätoivoisesti pitää toivon kipinää yllä. En ole iloinen, mutta ei ole enää muuta keinoa selviytyä kuin luopua turhasta riippakivestä. Olen käytännöllisesti katsoen varaton, rutiköyhäksi koulutettu. Tiukkaa tekee, mutta mikäs auttaa. Perheettömän on pakko jotakin yrittää.

Kauppamatka täällä ainakin on lyhyempi kuin Tekunkorvesta, eikä keskikaupungillekaan ole tolkuttoman pitkä matka kävellä. Bussitkin kulkevat kohtalaisen usein, varsinkin viikolla.

Isännöinti nähtävästi ei halua minun asumistani täällä lainkaan noteerata, vaikka huomautinkin asiasta asukaskokouksessa. Pitäisi toimia ilman huomautustakin, automatique. Noh, se ei ole minulle suuri ongelma. Kyllähän minä itse tiedän kuka olen ja missä asun. Itsetuntoni ei ole riippuvainen mistään lappusesta ovessa. Osoittaapahan vain Porin YH-Asuntojen isännöinnin leväperäisyyttä. Kun ovat kaupungin hommissa, niin eihän heidän tarvitse suotta hikoilla. Jospa se vaikeasti saatava ihmeellinen syöpälääke onkin nykyisin Porin kaupungin työntekijän tai toimihenkilön hiki, eikä enää VR:n?

Talon asukkaat ovat melko erilaisia kuin Tekunkorvessa, yleisesti ottaen vaikuttavat olevan vanhempia. Jo aika vanhana ukonkäppänänä sovin tänne oikein hyvin.

Täällä ilmeisesti ollaan yleisesti kovin kristillisiä. Seurakunnalla vaikuttaa noin äkkipäätä katsellen olevan tiukka ote tällä alueella. Talon kerhohuoneessa oli pitkä rivi virsikirjoja ja kristillistä kirjallisuutta. Noh, tällä alueella on ilmeisesti jonkinlaisia hoitokoteja ja tunnetusti kansa tulee synnintuntoon kun Helvetin tuliroihut alkavat helottaa.

Mehukkaan elämän voi surutta lahjoittaa Perkeleelle, mutta raihnaiset viimeiset päivänsä sopii silti tyrkyttää Jumalalle, eikä se siitä tykkää kyttyrää. Kristinuskon logiikka ymmärtääkseni menee niin, että vaikka olisit parempina päivinäsi tehnyt mitä tahansa, kunhan vaan viime henkäykselläsi pyydät Jumalalta anteeksi, niin taivaitten portit aukenevat sepposen selälleen, eikä Pyhä-Pietari pistä yhtään vastaan. Harppuvarastoon vaan kuittaamaan varusesineet ja pilven reunalle chillailemaan. Että sikäli, aivan turhaa on elää hyveellisesti aivan koko elämänsä, kun lyhyt loppukiri pitkällisen synnissä rypemisen päätteeksi riittää aivan samaan lopputulokseen, eli täyteen taivasosuuteen "ring-side" -paikoilla ja lounaskuponkien kanssa.

Ei sillä ettäkö olisin allerginen virsikirjoille. Voisin ihan mielellänikin laulaa virsiä, nehän ovat helppoja laulaa, eivätkä niiden sanat merkitse minulle mitään. Minulle virren laulaminen ei ole mikään uskontunnustus.

Noh, minähän en ole uskonnollinen, ainakaan ev.lut.kirkon tarkoittamassa mielessä. Kirkkojen kannalta olen varmaankin "pakana" tai "ateisti", vaikka onhan minulla toki oma maailmankuvani. Juutalaisten Jumala ei ole minun asiani, eivätkä vierasmaalaiset tuontiuskonnot yleensäkään erikoisemmin kiinnosta.

Perinteinen suomalainen luonnonuskonto on minulle ainoa kiinnostava. Toki uskon Jumaliin, monenlaisiin taivaan Jumaliin, luonnon Jumaliin ja ennenkaikkea paikallisiin Jumaliin. Uskon myös monenlaisiin henkiin ja luonnon haltijoihin, esi-isien henkiin, metsän väkeen, veden väkeen, kotitonttuun, saunatonttuun, riihitonttuun. Joulupukkiin en usko ollenkaan, mutta minä jos kuka uskon Jumaliin.

Mitään kovin erikoista ei ole lähiaikoina tapahtunut. Ukrainassa tietenkin on meneillään aseellinen konflikti, se johon sotahullu USA on asiat ajanut ja tähdännyt aina vuodesta 2008 alkaen. Länsimaiset asetehtaat iloitsevat kun aseiden viennistä tehdään EU:ssakin oikein pyhä velvollisuus. Auratkin taotaan nyt aseiksi. Rauta halutaan nyt rajalle, mitä lähemmäs Venäjää, sen parempi. Jenkkien pikku juoksupojat ahkeroivat nyt.

Suomea ajetaan NATO-jäsenyyteen kuin käärmettä pyssyyn. Valtamedia vaikuttaa olevan täysin konfliktihakuisen USA:n ohjailtavissa. Ukrainan johto on pelkkä jenkkien marionetti, eikä Suomessakaan olla siitä surullisesta tilanteesta kaukana. Venäläisvihaa lietsotaan antaumuksella kaikissa tiedotusvälineissä.

Hiukan vanhaa perinteistä agraaritalouden sanontaa "Maanviljelys on onnessa, kauppa se on joka kannattaa!" väännellen moderniin urbaanimpaan muotoon voisi lausahtaa: "Rehellisen työnteon kannattavuus on kyseenalaista, mutta aseteollisuus ja -kauppa kannattaa ihan sikana". Aseiden vienti sotaa käyvään maahan oli ennen iso tabu, täysin ehdoton "No, no!", vaan eipä ole enää. Vanhoista pyhistä periaatteista ollaan valmiita luopumaan loppujen lopuksi varsin kepeästi, kunhan sopiva veruke löytyy.

Noh, historia ei opeta mitään, mutta historianhan voi uusi vallanpitäjä aina kirjoittaa (tai kirjoituttaa, ellei satu olemaan kynämies-oletettuja) uudelleen oman makunsa mukaiseksi. Historiallinen totuus - kuten kauneuskin - on vain kunkin katsojan omassa silmässä.

Pantteri ei kuitenkaan pääse pilkuistaan [eroon], vaikka roskalavan päällä auringonpaisteessa makoilisi.

Tulevaisuus vaikuttaa synkältä, mutta kaikesta huolimatta pyrimme jatkamaan elämää. Venäjä säilyy mikrovaltiomme ystävänä kaikista konflikteista riippumatta. Tekniikka pysyy tärkeänä aiheena aina maailman tappiin saakka.

Venäjän ja tekniikan omaehtoinen opiskelu jatkuu. Tulkoon vaan kolmas maailmanpalo, meidän pyhät arvomme säilyvät ennallaan. Emme ole Suomen hallituksen sätkynukkeja.

Mutta ehkäpä ihmeitten aika ei sittenkään ole vielä ohi? Turpeen demonisointi polttoaineena ehkä lopetetaan Suomessa? Ehkä ympäristöfashistit ja vihernatsit vihdoin viimein tulevat järkiinsä? Ehkä kulutushysterian ja aidon poliittisen vehreyden välinen ristiriita vihdoin myönnetään?

Olisi mielekästä tunnustaa että liiallinen väestönkasvu, yhäti kasvava kulutus ja lisääntyvä tuotanto ovat se todellinen uhka ihmisten maapallolle, eikä sen välttämiseen ole olemassa mitään kiertotietä. Ihmisiä on liian paljon, tuotanto ja kulutus on liian suurta, luonnonvarat ehtyvät, pää tulee vetävän käteen. Kestävä kehitys ei löydy uusista sähköautoista.

Minua ei ainakaan vielä ole pyydetty osallistumaan mihinkään viidenteen kolonnaan. Kenttäkelpoisuuteni toki on kyseenalainen ja vähävaraisena mahdollisuuteni sinänsä hyvän aatteen taloudellisiin ja materiaalisiin tukitoimiin ovat kovin rajalliset. Olemme kuitenkin hengessä mukana.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu