<<

01.09.2021

>>

Syyskuu on minut kuukauteni, koska täytän kuukauden lopussa 63 vuotta. Synnyin nimittäin vuonna 1958. Olen siis jo aika vanha, monien byrokraattien mielestä varmaankin jo lahtipenkkiin sopivaa ainesta, mutta uskon että aktiivista elämää voi vielä olla jäljellä. Ellei minulla ilon aiheita muuten liiemmin olekaan, olen joka tapauksessa iloinen ainakin siitä että olen perustanut tämän oman mikrovaltioni. Se on suuri apu ja tärkeä tuki matkan varrella. Oma kaikesta byrokratiasta ja byrokraateista vapaa valtioni Mueleja Insulo on monessa suhteessa ylivertainen Suomen surkeaan byrokratian ikeessä kärvistelevään valtion irvikuvaan nähden.

Haluan nähdä oman mikrovaltiomme kuin oheisessa kuvassa esiintyvän hitaan metsän koppakuoriaisen, joka mustikan varvulle kiivetttyään piankin kuvaamisen jälkeen yllättäen pyrähti komeasti lentoon. Olemme aivan yhtä kovia tyyppejä. Olemme yhtä lailla määrätietoisia ja tulevaisuuteen suuntautuneita, toivorikkaita. Moni asia on jo aivan päin kristittyjen Helvettiä, mutta me emme luovuta. Moni voi kuvitella että meistä ei ole lentoon lähtijöiksi, mutta me uskomme omiin kykyihimme kuin paksu koppakuoriainen. Me uskomme itseemme ja autamme itseämme.

Pitkäpartaiset tiedemiehet väittävät että meidän ei korpulenttina kitiinimöykkynä missään tapauksessa pitäisi pystyä lentämään, mutta mepä lennämme vaan!

Suomi on kuulema evakuoinut Afganistanista paikallista väestöä ja jopa NATO:n afganistanilaisia yhteistyökumppaneita. Minusta NATO:n väki olisi joka tapauksessa pitänyt jättää sinne. Itsepä ovat soppansa keittäneet, nauttikoot nyt tuloksista. Ei ole Suomen asia auttaa tappaja-NATO:a. Afganistan kuuluu afganistanilaisille, eivätkä heidän asiansa meille kuulu. Talibanit ovat afgaaneja siinä kuin muutkin. Suomen ei olisi alunperinkään pitänyt puuttua vieraiden maiden asioihin millään tavalla.

Ei ole kunniakasta osallistua siviilien lahtaamiseen vieraassa maassa. Ei ole järkevää tuoda Suomeen ulkomaalaisia naapureittensa ilmiantajia, isänmaansa pettureita, oman kansansa vakoilijoita, läheistensä selkään puukottajia, tappaja-jenkkien kätyreitä, maanmiestensä kavaltajia, epämääräisiä, epästabiileja ja vilpillisiä ongelmakimppuja, joilla on oman kansansa verta käsissään kyynärpäitä myöten. Heistä epäilemättä kehkeytyy Suomessakin ennen pitkää vakava turvallisuusongelma. Parempi linja löytyy Fänrikki Stoolin tarinoista: "Maan petturill' ei olla saa, ei juurt', ei last', ei vanhempaa!"

Kaikkea sitä onkin Suomessa kuviteltu ja uskoteltu huumaavassa NATO-kiimassa. Kaikki kelpasi kun kenraalit tahtoivat mukaan NATO-pöytään. Luultiinko aivan todella että jenkit olisivat muka menneet Afganistaniin kohentamaan ja puolustamaan sikäläisten naisten oikeuksia tai rakentamaan afgaaneille uutta parempaa yhteiskuntaa! Kyllä ne "trigger-happy yankees" menivät sinne ihan vaan tappamaan. On varsin typerää kuvitella että me täällä kaukaisessa pohjolassa muka tietäisimme afgaaneja paremmin miten heidän kuuluu siellä omassa maassaan elää. Kukin kansallisvaltio päättäköön itse asioistaan. Itsenäinen ja suvereeni kansallisvaltio on pyhä asia.

Suomen puna-vihreä hallitus vaatii että Suomen tulisi kulkea koko maailman eturintamassa ilmastotoimia toteuttaen, "ilmastokatastrofin" torjumiseksi. Vihernatsien, ilmastohysteerikkojen ja ympäristöfashistien mielestä Suomen siis pitäisi tehdä ilmastotoimia enemmän kuin mikään muu maa, välittämättä seurauksista pienen maan taloudelle. Vihreillä on taas desimaalipilkku väärässä paikassa ja suuruusluokat heikosti ymmärrettyinä.

Vihreille olisi hyvä huomauttaa, ettei maapallon ilmasto ole Suomen pelastettavissa, tahtoisimmepa sitä miten paljon tahansa ja vaikka tekisimme asian eteen mitä hyvänsä. Pienen maan ei tule suotta uhrata talouselämäänsä toivottomassa taistelussa, sillä se ei auta. Vastuu maailman globaaleista asioista kuuluu pääosin suurille maille kuten USA ja Kiina. Entä mitä tekevät Intia, Brasilia ja Puola? Mahtavat suurvallat ja suurimmat saasteiden tupruttelijat olkoot edelläkävijöitä ja me muut tulemme sitten perässä, jos sattuu huvittamaan. Isot päästöt merkitsevät eniten. Isoiset näyttäkööt esimerkkiä. Millaista esimerkkiä Kiina uusilla suurilla kivihiilivoimalaprojekteillaan näyttää?

Suomalaisen tieteen rahoitus on myös ollut esillä. Hallitus haluaa leikata tieteen rahoitusta Suomessa. Kaikki hallituspuoleet eivät tosin halua kantaa vastuuta siitä päätöksestä. Tätä en paheksu, sillä haista-paskan yliopistoille on aivan oikein että niiden rahahanoja kuristetaan. On sinänsä ikävää että suomalainen ammatti- ja korkeakoulutus on niin surkean häpeällisen heikkoa, mutta uskon että ns. tieteen rahoituksen leikkaus osuu juuri niihin jotka ovat ongelmaan syypäitä. Ainakin paha saa nyt palkkansa.

Koulutus ei olisi opiskelijoille yhtään sen parempaa vaikka koulujen henkilökunta ja dekadentit yliopistot kylpisivät rahassa kuin Roope-Ankka messevässä rahasäiliössään. Asenteet ja arvot ovat korkeakoulumaailmassa täysin viturallaan. Opiskelijoiden etujen tulisi kaikissa oppilaitoksissa olla ensisijaisia, ei henkilökunnan. Veronmaksajien rahoja on turha antaa korkeakouluille, koska nämä eivät aja opiskelijan etua. Tarvitaan iso reformi että asiat saataisiin kohdalleen. Kosmeettisin toimenpitein tilanne ei koskaan korjaannu, tarvitaan raju vallankumous. Verta, paskaa, höyheniä ja pompannappeja on lenneltävä ilmassa sakeasti. Veronmaksajien olisi syytä valveutua ajamaan etuaan, elleivät tahdo olla pelkkiä orjailevia hallintoalamaisia, vaan tiedostavat todellakin kustantavansa koko lystin.

Tulisipa pian se aika jolloin aletaan tosissaan syynätä virkamiesten toimien asianmukaisuutta korona-epidemian aikana. Ehdotan että yliopistojen toimintaan kiinnitetään erikoisen kriittistä huomioita. En olisi lainkaan pahoillani jos esimerkiksi Tampereen Hervannassa alkaisi ns. päitä putoilla kuin giljotiinin viereiseen koriin. On syytä pitää mielessä että laki velvoittaa kaikkia virkamiehiä noudattamaan nimenomaan HYVÄÄ hallintotapaa. Tampereen kökkö-opisto saa minun puolestani tuhoutua kokonaan, en sitä tarvitse. Lahtipenkkiin vaan koko tekniikan tiedekunta ja ruumiit heivataan Hervantajärveen muitten joukkoon mätänemään.

Näkisin runsaasti remontin tarvetta muutenkin byrokraattien, poliitikkojen ja median kullanhohtoisissa norsunluutorneissa. Perusturva on Suomessa onnistuttu kääntämään virkamieskunnan eduksi ja unohdettu loppukäyttäjät. Virkavaltaisuudesta on tullut itsetarkoitus. Valtava joukko välikäsiä on palkattu veronmaksajien rahoin papereita pyörittelemään, mutta unohtuiko siinä kalliin byrokratian ja turhan hierarkian rakentelussa, että jotakin rahaa pitäisi jäädä asiakkaillekin? Köyhyys ja työttömyys ei maasta koskaan poistu sillä tavalla että palkataan vaan suunnaton määrä tuottamattomia virkamiehiä istua tönöttämään suojatyöpaikkoihin kirjoituspöytien ääreen. Sellainen ei ole terveellä pohjalla. Turhat välikädet pois ja apu suoraan tarvitsijoille. Tarvehankinta on tarpeetonta ja kallista, eikä edes tuota oikeaa lopputulosta.

Olen toki mielestäni työtön insinööri koska opiskelu yliopistossa päättyi toivottomaan umpikujaan. Joudun kuitenkin päivittäin kohtaamaan sen irvokkaan asetelman etten saa olla virallisesti edes työtön työnhakija, vaikka olen suorittanut ammattikorkeakoulussa insinöörin tutkinnon hyväksytysti. Pahantahtoinen TE-toimisto haluaa rankaista minua siitä, että olen yrittänyt opiskella Tampereen kökköopistossa. Opiskelusta siis Suomessa rankaistaan!

Olen mukamas edellen "päätoiminen opiskelija", vaikka viimeinen lukuvuosi päättyi heinäkuussa. Meille oli tarjolla vain 3 vuotta opiskelua. Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen olisi voinut pitää välivuoden, mutta niin ei kukaan meistä neljästä jäljellä olevasta porilaisesta tekniikan tiedekunnan sinnittelijästä tehnyt, vaan yritimme vetää kolmannen vuoden putkeen. Aika toivotontahan se kyllä oli, koska koulutus ei voinut jatkua Porissa toisen vuoden jälkeen, Hervantaan ei kuitenkaan voinut mennä ja virusepidemiakin iski. Lähiopetusta ei enää sallittu. Muilla oli työpaikat, joten heille asia ei ehkä ollut niin suuri ongelma. Minulle siitä nähtävästi sellainen tuli.

Muut porilaiset DI-opiskelijat kuuluvat eri tiedekuntaan, joten heillä on aivan eri tilanne. Heistä koulutetaan suuria johtajia ja heillä on erilainen aikataulu. Varmaan heistä tulee aikanaan uusia "asiantuntijoita" TE-toimistoon, tai muita äärimmäisen mahtipontisia herratirehtöörejä ja ylypiäjohtajia?

Yliopisto ei tarjonnut minkäänlaista vaihtoehtoa diplomityön tekoon, joten ainoa mahdollisuus oli yrittää tehdä sitä omalle toiminimelle toukokuuhun mennessä, joka oli takaraja tarkistamiselle. Sitä ei kunto ja terveys kestänyt. Apua en saanut. Halusivat sitten vielä kääntää puukkoa haavassani luokittelemalla minut yritystoiminnan harjoittajaksi. Aika ilkeä temppu. Sen johdosta joku vielä pieree verta. Toiminimen ainoa olemassaolon tarkoitus oli kuitenkin yrittää selviytyä tutkinnossa pakollisesta diplomityöstä, muiden vaihtoehtojen puutteessa. Diplomityö oli tehtävä nimenomaan yritykselle ja toiminimi oli nimellisesti eräs yritys. Se ei tietenkään ollut varsinaista yritystoimintaa, mutta luuletteko että esim. veroviranomaiset olisivat sen uskoneet! Kaikkeni yritin, viimeiseen saakka, mutta se ei vaan riittänyt. Toisaalta, enpä sitä uutta titteliä tarvitse.

Ihmeellinen asia tuo suomalaisten byrokraattien rankaisumentaliteetti. Kun pikkuvirkamiehellä, TE-toimiston "asiantuntijalla", on niin niukalti pätemisen paikkoja, niin hänen täytyy alkaa nokkia heti kun pienikin tilaisuus tarjoutuu. Hänelle iskee päälle aivan mahdoton rankaisukiima, jonka avulla hän koettaa kokea itsensä tärkeäksi. Turhia välikäsiä, turhaa byrokratiaa, tarpeettomia peukalonpyörittelijöitä, vittumaisia pikkunilkkejä suojatyö-virkapaikoissaan, heitä tulisi karsia suomalaisten veronmaksajien palkkalistoilta kovalla kädellä. Sillä veronmaksajathan toki kaikki ne turhat virkamiesklovnit ja sirkustirehtöörit ylläpitävät, haluavat tai eivät.

Vaikeaksi käy eläminen ennen loppuaan. Ei jaksa kaikkea. Päivä kerrallaan eteenpäin. Murehtimisen aihetta olisi jo niin paljon, että on pakko yrittää keskittyä siihen vähään mikä elämässä vielä voisi olla elämisen arvoista. Tämä oma mikrovaltio ainakin on sellainen arvokas elämän kultajyvä.

Todellisen käytännön tekniikan harrastuksesta en tokikaan koskaan luovu - ainakaan niin kauan kuin kynä ja ruuvimeisseli kädessä pysyy - mutta suomalaiset sisäänpäinlämpiävät korkeakoulut saavat minun puolestani jäädä mätänemään omassa sairaalloisessa itsekeskeisyydessään. Tulen loppuun saakka kärkevästi kritisoimaan huonoa koulutusta. Suomalaiset korkeakoulut eivät ole käytännössä hyödyllisiä.

Eläköön Mueleja Insulo, kuolkoot kaikki hyödyttömät suomalaiset byrokraatit sankoin joukoin!

Notta Homo-Helsinkin Herrat ja Rouvat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu