<<

01.01.2021

>>

Olen vuoden 2021 aloituksessa oikeastaan hiukan myöhässä, mutta eiköhän tänäkin vuonna ainakin yksi juttu tänne suomenkieliselle puolelle kirjoitettane. Pääosin kylläkin aion kirjoitella vain Esperantoksi, jonka nimen uhmakkaasti aloitan isolla kirjaimella koska kyseessä on erisnimi. Omat teknilliset projektit ovat se varsinainen kupletin juoni ja villakoiran ydin, mutta yleisempiäkään näkökohtia ei pidä unohtaa, olenhan sentään valtionpäämies. Niinpä tässä käsittelen niitä elämän yleisempiä näkökohtia.

Päiväänpä tämän artikkelin rehvakkaasti vuoden ensimmäiselle päivälle, vaikka eihän tämä suinkaan yhdessä päivässä synny ja valmiiksi tule, kuten eivät ole tehneet muutkaan kirjoitelmani. Eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.

Vuosi 2020 oli lokaaleille arvoille hyvä vuosi, eikä tämä uusikaan meille pahalta näytä. EU ja sen aisankannattajat kärsivät, kuten kuuluukin, mutta meille rakkaat paikalliset arvot etenevät voimallisesti. Globalismi osoittautuu jatkossa kestämättömäksi ja pienelle kansakunnalle turmiolliseksi. Nyt kannattaa pienten valtioiden käyttää etsikkoaikansa viisaasti ja hankkiutua eroon Brysselin turhasta painolastista. Nationalismi pelastaa. Kansallismielisyys on meille paras linja. Muu maailma joutuu itse kantamaan omat murheensa, me emme voi asiaa auttaa. Meillä on oma etumme ajettavana. Emme voi toimia EU-byrokratian näyteikkunana, koko maailman omanatuntona tai maailmanpoliisina, ei ole meillä sellaisia resursseja.

Olisi toki paljon mitä voisi kirota maan rakoon, paljon mistä voisi otsasuoniaan pullistella. Suomalainen kehno koulutuspolitiikka nostaa verenpainettani vaarallisella tavalla. Yliopistossakin olisi terävälle pyövelin kirveelle ja tukevalle mestauspölkylle runsaasti käyttöä. Tampereen haista-paskan yliopisto tarjoaa todella opiskelijoille hämmästyttävän vähän ja on vaikeaa keksiä miksi veronmaksajien pitäisi sitä tukea. Veronmaksajilta riistettyjen rahojen tulisi palvella suoraan opiskelijoita, eikä pelkästään korkeakoulujen eli näiden sisäänpäin lämpiävien norsunluutornien ummehtunutta henkilökuntaa.

Luulenpa kuitenkin että jätän jo maahan kaatuneet maidot ja muut paskanmarjat taakseni ja keskityn mieluummin hyödyllisiin asioihin joihin voin kehittyvänä insinöörinä vielä vaikuttaa myönteisesti omalla toiminnallani. Karhukin jatkaa jätteet ulos peräpäästä heitettyään tarmokkaasti matkaansa eteenpäin. Tärkeät seikat ovat kuonon puolella eli edessäpäin. Kökkö jää taakse. Tästä onkin syntynyt sanonta "jätti kuin karhu paskansa!"

Mikä olisi tärkeintä meille paikallisesti? Täydellinen omavaraisuus ei tietenkään enää nykyisin käytännössä ole realistinen tavoite. Toisaalta tuskin toivomme että kaikki mahdollinen toiminta ja tuotanto ulkoistettaisiin jonnekin kauas, Kiinaan tai Vinku-Intiaan. Luonnollisestikin tahdomme tukea paikallista toimintaa mahdollisuuksien mukaan. Haluamme osata itse mahdollisimman paljon. Haluamme olla mahdollisimman vähän riippuvaisia kaukomaista. Haluamme tuottaa itse sen minkä pystymme ja välttää turhia pitkiä kuljetuksia jotka suotta rasittavat ympäristöä ja kuluttavat resursseja, sen lisäksi että riistävät paikalliselta väestöltä elinkeinot, vievät leivän pöydästä ja tuhkatkin pesästä. Haluamme suosia ja kehittää paikallista tietotaitoa, paikallista kulttuuria, paikallista hyvinvointia. Eläköön lokalismi! Eläköön, eläköön, eläköön!

Meille tärkeitä ovat tietenkin elämän perusasiat, riittävä ravinto, elintila, asunto, vaatetus ja terveys. Emme kuitenkaan elä pelkästään leivästä. Tarvitsemme omia aktiviteetteja, omaa kulttuuria, hengen ravintoa, toimeentuloa, ammattitaitoa, yhteiskunnallista osallisuutta ja mielekästä toimintaa. Suuri maailma on kovan kilpailun maailma jossa jatkossa epäilemättä on yhä useammille tarjolla ainoastaan köyhyyttä, kurjuutta, osattomuutta ja niukkuutta. Meidän yhteisömme on tarjottava omille jäsenilleen jotakin parempaa kuin globalismin mässäilijöiden pöydältä varisseet leivänmuruset tai surkea suurpääoman riistetyn orjan osa.

Minä yksilönä en ole erikoisen hyvin viihtynyt Porin TE-toimiston tiskin hullun ämmän, satakuntalaisten sosiaalitoimistojen märkäkorvaisten nulikoiden, ulosottoviraston verenhimoisten wampyrellojen ja tamperelaisten yliopiston pahansuopien ulkomaanpellejen seurassa. Niinpä näkisin tulevaisuuteni insinöörinä mieluiten jossakin muualla. Satakunta ei vaikuta hyvältä kasvualustalta oikein minkäänlaiselle toiminnalle. Ilmeisesti täällä asuu vain sellaisia jotka ovat jääneet tänne jumiin. Tampereen surkean avuton yliopisto ei varmaankaan ole pystynyt ihan koko Tamperetta pilaamaan, mutta ei se hyvää kuvaa anna. Hervannan homppeleiden, ilmastohysteerikkojen, viherpipertäjien, sossujen, Yön Timojen ja tsambojen valtaama Tampere on parasta kiertää turvallisen kaukaa ja tuulen yläpuolelta. Suomessa lounaiset ilmavirtaukset ovat vallitsevia, joten yleensä Tampere kannattaa kiertää etelän puolelta jos välttämättä täytyy itään siirtyä.

Mieluiten näkisin itseni - sikäli mitä Suomeen tulee - jatkossa kotiseudulla rakentamassa Etelä-Pohjanmaalle parempaa tulevaisuutta. Varsinainen tavoite tietenkin olisi oman valtion rakennustyö, mutta siinä on ne samat vanhat ongelmat. Venäjän suunta kieltämättä vetää minua puoleensa, mutta kynnys on sinnekin korkea. Mieluummin kuitenkin Venäjä kuin NATO.

Kauhavalaisen insinööri Toivo Karjanlahden kertoman mukaan (Kurikan ammattikoulussa 1970-luvulla) eräs viime sotien soturi - sittemmin sodan jälkeen Suomessa muotiin tulleeseen vasemmistolaiseen politiikkaan turhautunut - julisti kouluttavansa lapsensa mieluummin dollareilla kuin ruplilla ... ja muutti sitten Atlantin valtameren väärälle puolelle jenkkeihin asumaan. Minulla ei ole lapsia koulutettaviksi, mutta jos olisi niin kouluttaisin heidät mielummin ruplilla kuin euroilla.

Niin, enkelit heittävät vielä arpaa. Tulevaisuus on paljolti avoin. Vaikea on mitään luvata 100% varmuudella. Niinpä toivomme parasta ja jatkamme tarpomista eteenpäin toivorikkaina päivä kerrallaan, kuin mummo lumessa, mutta sitkeän sissin ja kovakätisen korpisoturin asenteella. Kalpamme kärjessä onnemme on!

Niih, aiemmin kuvittelin että voisin eläkkeellä ylpeänä mutta leikkimielellä lauleskella ...

Voit mulle nauraa,
vasemmisto-militantti,
mutta kun leipää huutaa poikasi
Antti
ja taskun pohjalla on
viimeinen lantti
...
Samaa laulua laulat sä silloin itsekin!
...
En ole tavallinen konttorirotta,
olen nuorempana opiskellut korkeakoulussakin
...

... mutta valitettavasti meikän oma eläkhejoikhu muuttuu nyt surullisempaan muotoon ...

Kumpi voittaa,
karhu vai leijona?
Kysyi multa kerran töissä
johtaja
Kuka minä olen sille vastaamaan,
multa jäi luvut kesken aikoinaan
...

Ohjeistusta opiskelijalle

Kun tänäkin vuonna ilmeisesti opiskelijoita mm. Satakunnasta hakeutuu ns. korkeakouluihin, lie paikallaan - vastuuntuntoisena heebona - tarjota omakohtaista kokemusperäistä tietoa siitä, etteivät ne koulut nyt kuitenkaan oikeasti niin kovin korkeita kouluja ole. Joten ei kannata odottaa liikoja. Tämän ohjeistuksen teen porilaisesta perspektiivistä ja porilaisena Tampereen yliopiston opiskelijana, mutta pahoin pelkään että pätee yleisemminkin.

On ensinnäkin syytä selkeästi tiedostaa seikka se, että suomalaisessa korporativistisessa systeemissä yli 55 -vuotiaille ei ole tarjolla uusia ammattitöitä toisen palveluksessa. Joten on erikoisen vaikea nähdä miten korkeakoulu olisi ratkaisu tämän ikäluokan työttömille. Korkeakoulut ovat korporativistisen systeemin innokkaimpia aisankannattajia. Uudelle pienyrittäjälle ne eivät tarjoa yhtään mitään. Savupiipputeollisuus, tyrnevä pääoma ja rapsakka ikärasismi ovat korkeakoulujen suosiossa.

Yli viideltä vuodelta on kertynyt kokemuksia opiskelija-asunnosta, Porin YH-Asunnot Oy:n (Porin kaupungin omistama yritys) Porin Vähäraumassa sijaitsevasta Tekunkorven vuokra-asunnosta. Alunperin vuokraan sisältynyt DNA:n langallinen 2MB/s talolaajakaista ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Vuokra ei silti laske. Jossakin vaiheessa DNA lupasi vuokraan sisältyvän nettiyhteyden nopeuden nousevan arvoon 10MB/s mutta eipä sellaista tapahtunut. Sensijaan kyllä varsin aggressiivisesti kaupattiin maksullista ja kallista nopeampaa yhteyttä. Isännöitsijän mukaan ei ole hänen ongelmansa jos netti ei toimi. Kulkuyhteydet ovat täällä hankalia ellei omista autoa. Kunnollisia kevyen liikenteen väyliä täällä ei ole. Tämä oli kuitenkin ainoa asunto joka - tosin vasta pitkän vitkuttelun jälkeen - oli tarjolla maksuhäiriöitä omaavalle ja vuokra-asunnosta häädetylle ulosottoviraston uhrille. Porilaisista virkamiehistä minulla ei ole hyviä kokemuksia.

Parista raumalaisesta kerrostaloasunnosta tiedän että Satakunnassa ei ole osattu rakentaa taloon toimivaa ilmanvaihtoa. Satakuntalaiseen tapaan ilmanvaihto on täällä Tekunkorvessa surkean huonosti toteutettu. Liesituuletin vain kierrättää ilmaa asunnon sisällä, eikä sen suodatinta koskaan vaihdeta. Yhteyttä hormiin ei ole. Niinpä varsinainen ruuanlaitto on täällä ongelmallista, ellei halua laukaista palovaroitinta. Jotkut tuulettavat käryt surutta käytävään, eli pitävät oveaan auki ruuanlaiton aikana. Päätyasunnon seinäpinta-alasta suurin osa on kylmää ulkoseinää. Pakkasen laantuessa keskuslämmityksen lämmitysveden lämpötila laskee nopeasti, mutta ulkoseinä on edelleen kylmä, eikä asunnon termostaatti pysty kompensoimaan asunnon lämpötilan laskua. Eli kun ulkona talvella lämpenee niin sisällä asunnossa kylmenee. Ilmastointia, eli kesällä tarvittavaa jäähdytystä ei tietenkään ole. Joten helteillä pienen asunnon sisälämpötila voi hyvinkin lähennellä +30°C lukemia.

Jääkaappi satakuntalaiseen tapaan tungetaan pienen asunnon ahtaimpaan mahdolliseen rakoon, jossa se sitten helteillä saa yrittää jäähdytellä itseään oman hukkalämpönsä ympäröimänä. Jääkaappi-kauppiaiden idea varmaan, kohentaa kaupan kassavirtaa? Siis ihan oikeesti hei: Jääkaapin pitäisi päästä eroon siitä lämmöstä jota se yrittää siirtää kaapin ulkopuolelle. Niinpä helteilläkin olisi oltava jääkaapille riittävä ilmanvaihto ja tuuletusaukot. Jääkaapin hyötysuhde ei suinkaan ole 100% täyteen, joten se synnyttää tehohäviönsä kautta sellaistakin uutta lämpöä, joka ei ole peräisin kaapin sisältä. Jääkaappi sullottuna ahtaaseen loukkoon, niin että oven juuri saa auki, siinäpä jokseenkin idioottimaisuuden huippu.

Kokemukseni mukaan ammattikorkeakoulu on jokseenkin yhtä tyhjän kanssa. Eipä ole hääppöisiä nämä ammattikoulun jatkoluokat. Veikkaan että suomalaiset oppilaitokset yleensäkin käytännössä lukeutuvat maailman kaikkein kehnoimpien joukkoon. Varmaankin kouluja arvostetaan paljon, nimittäin yltiöoptimistiset sinänsä viattoman hyväntahtoiset kritiikittömän isänmaalliset henkilöt, kiiltäväposkiset poliittiset broilerit, tyrnevät virkamiehet, suurpääoman suosiota nauttivat median edustajat, varsinkin koulun oma palkattu henkilökunta ja ne jotka eivät asiaa sen lähemmin tunne. Mutta tyhjän saa pyytämättäkin. Nämä kulissit on jo nähty ja köykäisiksi havaittu.

Jotkut epärealistiset amk-opiskelijat ovat nyt varmaan ylen innoissaan kun pääsevät maksamaan erillisen pakollisen terveydenhoitomaksun. Luulevat kai saavansa jotakin vastineeksi. Se nyt vaan on niin että tyhjän saa ilmaiseksikin. Eipä ole hurraamista YTHS:n ("Ylioppilaiden Terveyden Hoito Säätiö") palveluissakaan. Ensimmäisestäkin hammaslääkäri-käynnistä laskutettiin erikseen, vaikka sen piti sisältyä vuosimaksuun. Paljolti nämä terveydenhoitosysteemit vain ylläpitävät henkilöstön mukavia suojatyöpaikkoja.

Yliopistosta minulla valitettavasti on myös kokemuksia kolmelta lukuvuodelta. Erikoisesti haluan varoittaa porilaisia luulottelemasta että heillä olisi muka reilu mahdollisuus suorittaa tutkinto Tampereen yliopiston paikallisessa instituutiossa. Kokemukseni mukaan yliopiston eräät keskeiset tamperelaiset henkilöt eivät halua että Porissa olisi reilu mahdollisuus opiskella. Aika vähän yliopistostakaan lopulta käteen jää. Eipä ole kaakoinen opisto. Paskan maku jää suuhun.

Korkeakoulut eivät tuota todellista lisäarvoa opiskeluun. Taloudelliset rasitteet siirretään surutta opiskelijoiden kannettaviksi. Siksipä olisikin mielestäni parempi jos nyt korkeakouluille maksettavat rahat sensijaan osoitettaisiin suoraan opiskelijoille. Opiskelijat tekevät sen todellisen työn ja kantavat yhä kasvavan kustannusten taakan. Opiskelijat eivät voi olla virallisesti työttömiä. Työttömät eivät voi virallisesti opiskella. Opiskelijoiden taloudellinen kohtelu on jokseenkin kohtuutonta. Pyövelin kirveelle olisi töitä akatemian kaikuvilla käytävillä ja vehrein laakeriseppelein koristelluissa pylvässaleissa. Reipas verenlasku muutamalta keskeiseltä ongelmakimpulta terävän kirveen avustuksella kaula pölkyn päällä - noin niinkuin varoittavana esimerkkinä - kohentaisi laitoksen ilmapiiriä. Se olisi yleisen edun mukaista.

Että eipä ole hurraamista suomalaisessa korkeakoulutuksessa. Ei voi luvata ruusutarhaa. Tietyn puna-vihreän puoluepoliittisen agendankin hävytön ajaminen koetaan korkeakoulujen johdossa tärkeämmäksi kuin todellisen opin ja tiedon edistäminen. Kokemusteni perusteella en voi suositella korkeakouluopiskelua aikuisille ihmisille, pitkäaikaistyöttömille, yrittäjähenkisille, kunnon konstruktööreille, oikeasti tiedonhaluisille, enkä varsinkaan satakuntalaisille paikallisesti.

Patistusta poliitikoille

Suomalaiset poliitikot tuntuvat elävän jossakin toisessa universumissa kuin missä minä olen korkeakouluja käynyt ... tai ainakin yrittänyt käydä, joten tarjoan tässä auliisti käytännön omiin kokemuksiin perustuvia neuvojani myös näille pohjoismaisen näyteikkuna-yhteiskunnan persikkaposkisille hienohelmoille.

Olen saanut sen vaikutelman että varsinkin Suomen Keskustan edustajilla on kuntavaalien alla kädessä kova hätä, josta ei selviä ihan vaan kädenkäänteessä. Pahat persut uhkaavat riistää äänet kunnissa, kaataa maan puna-vehreän hallituksen ja ryöstää kepulaisilta ministereiltä heille niin rakkaat rahakkaat ministerinsalkut. Niinpä hädissään lupaillaan kaikenlaista. Ehkä vaalien siirtäminen syksyyn pelastaisi kepulaisministereiden henkilökohtaisen talouden? Ei sitäkään tosin kaikki kannata, joten hakuammuntana luvataan hövelisti mm. uutta yliopistoa ratkaisuna kaikkiin maailmallisiin murheisiin. Jos vaikka se naula vetäisi?

Yliopistoistahan ei Suomessa ole varsinaista pulaa, siis lukumääräisesti. Ja sentään näinkin vaatimattomassa väkimäärässä. Kvantitatiivisesti akateemiset asiat vaikuttavat olevan hyvällä mallilla jo entuudestaankin, mutta kvalitatiivinen tarkastelu onkin sitten jo toinen juttu. Liekö joukossa ainoaakaan todella "maailman-luokan" opinahjoa, suuresti epäilen? Josko siis taas yksi haista-paskan yliopisto muiden jatkoksi, vaikka entisetkin ovat aivan kuralla? Mitä hyötyä haista-paskan yliopistoista muka olisi?

Eikö olisi järkevämpää laittaa jo olemassa olevat yliopistot ensin kuntoon, niin että niitä kehtaisi rehellisesti edes kutsua yliopistoiksi. Perustetaan uusia vasta sitten kun nykyiset saadaan kunnolla toimimaan, jos herroilla (tai heidän ehtymättömällä luonnonvarallaan, eli tyhmillä ja hyväuskoisilla veronmaksajilla) sitten vielä on tarvetta ja resursseja. Vaikka luulen kyllä ettei ole.

Opiskelijoiden taloudelliset ongelmat tuntuvat kovin vähän kiinnostavan päättäjiä. Yliopistot siirtävät ongelmia kohdatessaan surutta taloudelliset rasitteet opiskelijoiden kannettaviksi. Yliopisto käyttää opiskelijoita puskurina. Tästä suurten herrojen hiljaisesta viestistä on kai vedettävä se johtopäätös että heidän näkemyksensä mukaan oikeasti ainoastaan varakkaiden tulisi opiskella? Luokkayhteiskunnassa työtön proletariaatti ei tarvitse korkeakoulu-sivistystä? Hyvänhajuisten rikkaitten kanssa on muutenkin mukavampi kaveerata kuin persaukisten paskiaisten?

Koulutuksen politisoituminen ja saastuminen puna-vihreällä ideologialla on iso ongelma koululaisten ja opiskelijoiden oikeusturvan kannalta. Mielipiteen vapaus ei aidosti toteudu. Aivopesu ei ole ihan sama asia kuin aito demokratia ja sananvapaus. Persuja halutaan kovin innokkaasti demonisoida, vieläpä veronmaksajien rahoituksella. Halutaan pelastaa maapallon ilmasto suomalaisten kustannuksella. Halutaan saada ihmiset syömään jänisten eväitä kunnollisen ihmisravinnon asemasta. Halutaan marssittaa homoparaateja joka tuppukylässä kaikin sateenkaaren värein. Halutaan estää perinteisten mutta puna-viher-poliittisesti arveluttavien elinkeinojen harjoittaminen tai ainakin haitata niitä. Halutaan tehdä Suomesta monikulttuurinen yhteiskunta vaikka tosi tarvetta siihen ei ole, sillä eihän Suomessa ole koskaan ollut neekeriorjia. Halutaan tahallaan pistää desimaalierotin väärään paikkaan, suuruusluokat sekaisin puoluepoliittisen tarkoitushakuisesti. Ei haluta ymmärtää mitä eroa on mitättömällä hyttysen pierulla Saharan autiomaassa ja kiinalaisten kolossaalisilla fossiilisilla CO2 -päästöillä.

Minua tyrmistyttää se räikeä ristiriita että suomalainen suurteollisuus ei suuremmin lisää työvoimaa kaipaa, mutta yliopistojen koulutus kuitenkin on suunnattu vain suuryritysten tarpeisiin. Kuvitellaan että suurteollisuus olisi jokin ehtymätön työllistämis-Sampo, vaikka teollisuutta kiinnostaa lähinnä vain automatisointi ja työvoiman saneeraus, ulos talosta. En usko että mitään suurempaa uutta ammattitaitoisen työvoiman työllistymistä voisi toteutua muuten kuin aivan uusissa aloittelevissa yrityksissä, firmoissa joita ei vielä ole edes olemassa. Ja ei kyllä nykypolitiikalla koskaan pääse syntymäänkään.

Kouluista kantautuu huolestuttavia viestejä. Merkittävä osa peruskoulun päättävistä on jopa käytännöllisesti katsoen luku- ja kirjoitustaidottomia. Siitä voinee päätellä miten muitten, tätä vaativampien asioiden hallinnan kanssa on. Ei välttämättä kovin hyvin. Ja mikä on poliitikoille mieluinen ratkaisu? Joo, oppivelvollisuuden pidentäminen! Niillä jatkoluokilla tuskin kuitenkaan korjattaisiin aivan perusasioiden osaamisen puutteita. Koulutuksen todelliset ongelmat ovat liian hankalia korjata, joten jätetään ne sikseen, katsotaan niitä läpi sormien ja koetetaan touherrella kokoon jotakin muuta. Lakaistaan roskat maton alle ja värkkäillään pientä sumuverhoa arkoihin kohtiin naamioinniksi. Ehkä tehdään kouluista sellaiset rangaistuslaitokset joissa kaikkien motivoitumattomien on istuttava kakkunsa, olkoon se järkevää tai ei, josko asia sitten kiinnostaa tai ei? Koulutuksen kuuluu ihan oikeasti olla rangaistus koululaisille? Lisää byrokratiaa, lisää rahoitusta byrokraattien suojatyöpaikkoihin, sehän on virkamiesten ja poliitikkojen suosima linja "aiva lanttalauree", eteläpohjalaisittain ilmaisten.

Onkohan se KePu:lle rakas uusi (haista-paskan) yliopisto tarkoitettu juuri niitä luku- ja kirjoitustaidottomia varten? Siellä sitten vaan väännellään asiat rautalangasta tai opettaja puhuu varmuuden vuoksi hiukka hii-taam-miin ja tavallista KOVEMMALLA ÄÄNELLÄ? Ja sitten on taas kaikki hyvin Suomenmaassa?

Ottakaapas nyt poliittiset broilerit kuulkaa järki käteen. Jätetään se turhanpäiväinen näyteikkunapelleily vähemmälle ja katsotaan maailmaa vaihteeksi avoimin silmin. Suomen ei tarvitse olla mikään maailmanpoliisi, eikä myöskään koko maailman omatunto. Emme voi pelastaa maailmaa, joten yritetään pelastaa Suomi. Suomen tarvitsee olla ihan vaan Suomen omia kansalaisia varten. Ämerikkäläisten probleemat ovat ämerikkäläisten ongelma. Ei yritetä olla parempia kuin mitä ollaan, mutta tartutaan todellisiin ongelmiin ja nostetaan kissat pöydälle. Globalismista viis, lokalismi kunniaan.


Loppuhuipennuksena muistoja varusmiesajoilta Hämeenlinnan kaupungista 1970-luvun lopulta Linnan kasarmilta, joka kai nykyisin on Tykistömuseo siellä Hämeen linnan vieressä. Siihen aikaan Hämeen linnassa saattoi vielä olla naisvankeja? Tai hmmmm, näimme kyllä joskus neukkuvalmisteisen maastokuorma-auton lavalta myös uuden naisvankilan ohimennen. Olimme Panssariprikaatiin (PsPr) lukeutuvan HämJP:n eli Hämeen jääkäripataljoonan kranaatinheitinkomppanian (KrhK) alokkaita. Pataljoonan komentaja everstiluutnantti Pekka Mustonen kävi joskus meitä tarkastelemassa sieltä ankeasta Parolasta jossa pataljoonan muu osa jo oli pysyvästi.

Ai juu, Tykistömuseo tuli mainittua. Siihen varmaan olisi hyvä olla perustelu. Sanottiin alunperin hyvässä tarkoituksessa "Tyhmä saa olla mutta ei tykkimies" ja tätä sitten jotkut (mm. turkulaistunut veljeni Pasi) vääristelevät tarkoittamaan, että tykkimies muka olisi jonkinlainen tyhmyyden superlatiivinen ilmentymä. Eihän se niin ole, vaikka emme olleetkaan tykkimiehiä, vaan ihan kunniallisia heitinmiehiä, panssarineekereit... oho ... eikun, panssarijääkäreitä suoraan lavenevassa polvessa.

Oikeita tykkejäkin Linnan kassulla silti oli jo meidän aikanamme, sillä siellä oli myös samaiseen Panssariprikaatiin lukeutuva Jääkäripatteristo (Jpsto) joka ymmärtääkseni oli kooltaan suunnilleen rinnastettavissa pataljoonaan ja joka koostui useista pattereista, ymmärtääkseni meidän komppaniaa vastaavista yksiköistä. Enhän minä näiden punalaattaisten asioista paljoakaan tiedä, olivat kuitenkin hiukan eri porukkaa. Noh, he olivat toki enemmistö, joten oikeudenmukaisempaa kaiketi olisi esittää asia niin, että Jääkäripatteriston lisäksi myös me HämJP/KrhK olimme siellä Linnan kasarmilla.

Ja siis, kuuluuhan sotilaan toki omasta aselajistaan olla ylpeä ja samalla hiukan väheksyä muita. Linnan kasarmin ruokalan pöydissä käytettävää punaista jäteastiaa, virallisesti "risteilijä", me korohoromiehet kutsuimme kieli poskessa nimellä "Jipsto", joka tuntui - jostakin meille täysin käsittämättömästä syystä - ärsyttävän ruokalan järjestyksestä vastaavaa tiukkapipoista punalaattaista varsin mahtipontista alikersanttia. Tämä itsevarma veripää toisinaan rupesi kesken kaiken ruokasalissa huutamaan kurkku suorana KRANAATINHEITINKOMPPANIA! ja pisti meidät koko komppanian järjestäytymään uudelleen ulos ruokailua varten, kahden väkäsensä voimalla. Tai siis kun oli ruokalan vastaava, suurin paikallinen herra.

Ballistiikan ystävänä kuitenkin kunnioitan toki varsinkin tykistön teoriaa. Tykistö on tärkeä ja vaativa aselaji. Kuri oli varmaankin Jpston väellä meidän vihreälaattaisten krh-miesten kuria korkeammalla tasolla, mutta siis täytyyhän tykistön toiminnan olla hyvin täsmällistä, koordinoitua ja kurinalaista. Se on sodassa myös ihan tavallisten ryynäreitten, puskajussien ja nurmiporien etu, että oma tykistö ampuu tarkasti heidän yli eikä vahingossa heidän kohdalleen. "There is nothing friendly about the so called 'friendly fire'!"

Eveliina eli EvL P. Mustonen oli koiramiehiä, lempinimi "Musti", varmaankin kunnon kennel-miehiä. Oletettavasti hän rinnasti koirien kouluttamisen sotilaiden kouluttamiseen. Hän oli joskus löytävinään tuvista "villakoiria", eli huonosti siivottuja kohtia, joissa oli pölyä ja karvoja tai muuta sellaista roskaa. Niinpä hän nimitteli meidän komppaniaamme halveksuen nimellä "villakoira-kennel". Hän ei tainnut muutenkaan oikein arvostaa "korohoroa". Varmaankin hänen omat koiransa olivat jotakin aivan muuta kuin lapsellisen näköisiä villakoiria, ehkä jopa äärimmäisen timmejä saksan-natsi-sika-paimenkoiria?

Tarinan opetus: ... hmmmm ... mitähän vielä keksisi ... hmmmm ... Älä näytä tupaasi herroille tai siivoa ainakin ensin kunnolla?

Notta Homo-Helsinkin Herrat ja Rouvat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu