 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
Viime kevät oli melkoisen raskasta aikaa. Hengitystiet olivat vielä kelirikkoaikaankin heikossa kunnossa. Niinpä päätin että otan influenssarokotuksen tämän talven tulevaa influenssaepidemiaa vastaan.
|
Minulla on parantumaton aineenvaihduntasairaus, aikuisiän diabetes, joten sikälikin influenssarokotus on perusteltua. Aiemmin minua on kai rokotettu influenssaa vastaan kaksi kertaa, mm. solunsalpaajakuurien aikaan, jolloin vastustuskyky on heikko vahvan lääkekuurin vuoksi.
Ja kyllä esimerkiksi opiskelijoita rokotetaan jos he niin tahtovat, vaikka ei mitään sen kummallisempaa perustelua olisikaan esittää. Sote-alalla työskenteleville sellainen taitaa olla pakollistakin? Jonkinlainen sivuvaikutusten riski rokottamiseen toki voi sisältyä, kuten sisältyy myös rokottamatta jättämiseen. Elämässä on riskejä, minkäs sille tekee.
Muuten rokottelu on viime aikoina - lapsuusiän jälkeen - jäänyt aika vähiin. Mitä nyt vähän on sokerinpalaa imeskelty 1980-luvun puolivälin paikkeilla (1984?) Polio-rokotuksena Rauman linkkariaseman vieressä vanhalla puurakenteisella työväentalolla (Soihtula?), joka pian sen jälkeen purettiin pois kun työväenyhdistyksellä ei ollut varoja rakennuksen ylläpitoon ja remontointiin. Rauman Työväenyhdistyksen varattomuus oli ihan TV:n uutisissa.
Tai niin joo, kyllähän varusmiesaikana myös pistettiin Hämeenlinnassa Linnan kasarmilla. Vaan eipä niillä vanhoilla rokotuksilla ole enää mitään merkitystä. Siellä Linnan kasarmilla (nykyisin tykistömuseo) oli oikein oma sairaala, vaikka eihän varuskunnan sairaala ole ihan sama asia kuin siviilisairaala. Sairaita varusmiehiä ei vaan kannata pitää muiden joukossa tautia levittämässä, joten heidät eristetään "sairaalaan", vaikka eivät mitään kuolemansairaita olekaan.
Influenssa voi sinänsäkin olla koettelemus, mutta jälkisairautena voi tulla esim. poskiontelon tulehdus tai keuhkoputken tulehdus, molemmat ikäviä ja ilman antibiootteja vaikeasti paranevia vaivoja joista on henkilökohtaista kokemusta.
Joku väittää urhoollisesti että kaikenlaiset kärsimykset vain jalostavat ihmisluontoa. En ole samaa mieltä. Turha kärsimys on turhaa. En muutu yhtään paremmaksi ihmiseksi vaikka miten räkisin, yskisin ja olisin pirun kipeä.
Satakunnan ammattikorkeakoulun terveysasema on nykyisin "Puuvillan" lähellä neuvolan toisessa kerroksessa. Puuvillan kauppakeskuksen kohdalla on sisäpiha (olikohan se nimeltään "kutomon aukio"?) ja sieltä aukion perältä löytyy neuvola. Loppuvuoden muutama perjantai on varattu rokotuspäiväksi. Perjantai ehkä siksi että rokotetut saattavat tulla hiukan kipeiksi seuraavana päivänä.
No juu, eihän se rokottaminen nykyisin tunnu enää paljon miltään. Neulat ovat kovin pieniä. Terveydenhoitajat saivat ylipuhuttua minulle jäykkäkouristuspiikin samaan käyntiin. Oikeakätisenä sain influenssarokotuksen vasempaan olkavarren lihakseen ja se jäykkäkouristuspiikki pistettiin sitten toiseen eli oikeaan olkaan. Rokotuksen jälkeen oli määrä hiukan levätä ja kieltämättä vasen käsi tuntui heikolta ja vapisevalta ja muutenkin olo oli hiukan väsynyt muutamia kymmeniä minuutteja piikkien jälkeen.
Lapsuusaikana Piikki-Iitat ja rokottaminen olivat kieltämättä hiukan pelottavia kokemuksia. Neulat olivat mielestäni silloin huomattavasti suurempia. Pikkuveljeni Pasi pakeni Alavallin koululla sijainneessa asunnossamme sängyn alle kun joku Tippa-Iita tuli häntä pistämään rokotuksen merkeissä. Mummamme Tyyne ei saanut Pasia sängyn alta rokotettavaksi. Etelä-Pohjanmaalla mummot eli isoäidit olivat nimenomaan mummia.
Puuvillassa käynti tapahtuu Porinsillan ja Kokemäenjoen yli kulkien. Joku "Citybussi" kai ajaa nykyisin melko tiheään kauppatorilta suunnilleen reittiä Puuvilla - Keskussairaala - Uusi matkakeskus, mutta en ole siihen tutustunut.
Matkan hinta lie "Citybussissa" vain 1€ ja jotkut opiskelijat haluaisivat matkustaa ilmaiseksi. Nämä kävelymatkat ovat kuitenkin kohtuullisen lyhyitä joten en itse ole niihin bussia kaivannut. Vähäraumasta kyllä mielelläni ajan bussilla Porin keskustaan koska en voi luottaa polvieni kestävyyteen sillä matkalla.
Mutta se Porinsilta, se on merkittävä rakennelma. Olen siitä kirjoittanut jotakin ja kuvannut ainakin jutussa #375. Rokotusreissulla huomasin jalkamiehenä että sillan palkit ovat KRUPP:in terästä numero 28. Niin palkeissa lukee. Autoilija sellaista tuskin havaitsee.
Krupp-terästehdas on mielestäni ainakin aiemmin ollut kuuluisa tykeistään. Muistaakseni mm. saksalainen kuuluisa 42 cm haupitsi lempinimeltään "Paksu-Bertta" on tehty Krupp-tehtaan teräksestä. Tehtailijalla taisi olla Bertta-niminen tytär, joka oli aina ruoka-aikaan kotona ja kasvoi siksi isoksi ja tukevaksi tytöksi.
Krupp-tehtaan hyvälaatuinen teräs on näytellyt maailmanhistoriassa merkittävää roolia. Venäläiset puhuvat "Leningradin ihmeestä", siitä miten nykyinen Pietarin kaupunki kesti saksalaisten piiritystä toisen maailmansodan aikana ihmeellisen kauan. Eipä se kuitenkaan ole sen suurempi ihme kuin Sevastopolin piirityksen pitkittymisen Krimillä aiheuttama piiritystykistön puute itä-rintamalla.
Saksalainen raskas tykistö ei ehtinyt Leningradiin ajoissa, koska Sevastopol oli yllättävän kova pähkinä murrettavaksi Krimin niemimaalla. Kyllä Krupp-tehtaan hyvä teräs olisi tehnyt selvää jälkeä Leningradin puolustuksesta jos aikataulut olisivat pitäneet ja kalusto olisi siirtynyt kuten oli tarkoitus.
Joku russkofiilinen taho selvästikin injektoi ajoittain venäjänkielistä kirjallisuutta Porin kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllyyn. Venäläisen tekstin kysyntä ei kuitenkaan täällä vaikuta kovin suurelta.
Ohessa on kuvattu saunatakkini päällä joitakin eksemplaareja venäläisestä lasten ensyklopediasta, biologiaa, 1900-luvun Venäjän historiaa, geologiaa ja maantiedettä.
Minulla kun ei ole russkofobiaa niin pystyn ottamaan tällaista materiaalia vastaan. Vaikkakin tämä on minulle aika vaativaa tekstiä, vaikka onkin lapsille kirjoitettu.
Olisinko ehkä hiukan lapsenmielinen, enpä tiedä. James Bondin autokokoelmakaan ei minusta ollut lapsellinen kaikkinen dioraamoineen ja pienoismalleineen.
Johtuneeko kahden rokotuksen aiheuttamasta rasituksesta vai mistä, mutta Yrjönkadun kohdalla oli pakko pysähtyä kuvaamaan "nukkekodin kalusteiden näyteikkunaa". En muista kaupan nimeä. Nukkekoti on aivan nasta dioraama. Nämä vaikuttavat ihan laadukkailta kalusteilta, detaljoiduilta ja hyvän näköisiltä.
Tokihan jonkinlaisen nukkekodin, tai ainakin sellaisen rungon pystyisi itsekin värkkäämään ja kehittämään kokoon, mutta tuollaisia kauniita ja hyvin viimeisteltyjä nukkekodin pienoiskalusteita olisi itse todella vaikea tehdä.
Heijastavan ikkunan läpi kuvaten kuvaustulos ei ole paras mahdollinen, mutta yksityiskohtia näistäkin suhteellisen vaatimattomista otoksista löytyy aika hyvin.
Joissakin kuvissa ehkä näkyy ikkunasta heijastuneita autoja kadulla tai kuvaajan vaatimaton persoona.
Nukkekoti kalusteineen istuisi aivan hyvin mikrovaltion imagoon.
Jos olisin vaikkapa suunnattoman äveriäs natsi-saksalainen terästehtailija ja sinnikäs tykkien valmistaja, niin varmana muuten hankkisin hienon nukkekodin ja siihen viimeisen päälle kalustuksen.
Tule siihen viereen homottelemaan, "sissyttelemään", naureskelemaan, älvistelemään ja aukomaan päätäsi, niin ammun vaikka suurella tykillä!
Yrjönkadun talon ehkä hiukan sisäpihalta, torilta joelle päin, löytyi oheinen kookas taideteos. Tekijä K.Tapper ja vuosi 1961 sen vasemmasta alanurkasta ilmenee, mutta en löytänyt mitään laattaa joka kertoisi tarkemmin teoksen tematiikasta ja olemassaolemisen perusteista. Isoa parrua tuossa kai sahataan laudoiksi vanhanaikaiseen malliin. Ja joku lie kuollut oikealla? Ei kai tuo etualalla patsasteleva voi olla Santeri Alkio?
|
SAMK:in entisen Vähärauman kampuksen tekniikan puolen ohitse tulee usein kuljettua Teknikantietä pitkin, täällä Tekunkorvessa asuessa. Niinpä tulee väkisinkin syrjäkarein seuranneeksi entisen koulun remontin edistymistä.
SAMK:in kyltti on vielä rakennuksen seinässä siinä tekniikan pääsisäänkäynnin kohdalla, mutta Teku on ollutta ja mennyttä. Tekniikka on poistunut Vähäraumasta ja niinpä se kyllä tuntuu faktisesti poistuneen jo koko ammattikorkeakoulun systeemistäkin. Tekniikka ja tekniikan aito ymmärrys on ulkoistettu johonkin muualle.
Entisen koulun sisäpihalla saattaa tapahtua hurjia mullistuksia, mutta Tekniikantien suunnalla päällisin puolin suurimmalta uutiselta näyttää se, että entisen tekniikan puolen kolmannen kerroksen ikkunat muurataan kokonaan umpeen ja toiseen kerrokseen tulee vähemmän ikkunoita.
Tuo entinen tekniikan ulkoseinä on ollut remontin aikana paljolti pressuin peitelty, mutta välillä koittaa tällainen avoimuuden aika. Ulkoseinien ahkeran pressuttelun motiivi on arvatenkin kastumiselta suojaaminen. Noiden muurausten ja levyjen ulkopuolelle kun tulee lämpöeristys ja se halutaan pitää kuivana. Sateisella säällä seinä voisi kastua ja jälleen oltaisiin rakentamassa yhtä homekoulua kun kosteus jää sinne rakenteiden sisään muhimaan.
Ammattikorkeakoulu on kaikenkaikkiaan surullinen tarina, mutta tutkinto-opiskelijana minun täytyy yrittää tavoitella sitä tutkintoa. On siedettävä sitä huonosti toimivaa systeemiä ja toivottava että vielä joskus pääsen ulos tästä piinallisen epätoivoisesta kujanjuoksusta, todellisten asioiden äärelle.
Marraskuun lopulla syyslukukauden ohjelmassa on enää matematiikka-moduulin 3.osa eli viimeiset niitit todennäköisyyslaskennan kurssin arkkuun sekä ns. "tutkimusviestintä", jostakin ihmeen syystä pakollinen kurssi.
Tiimin "vastaava" - joka ei oikeasti vastaa yhtikäs yhtään mistään - halusi estää pakolliseen tutkimusviestintään osallistumisen sillä perusteella että kun ei ole myönnetty opinnäytetyön aloituslupaa. Joillakin taas on tyylinä sellainen että ei pidetä mahdollisena pakollisen opinnäytetyön aloittamista ellei ole ensin suorittanut pakollista tutkimusviestintää. Tiimin "vastaava" esti minua saamasta opinnäytetyön aloitusluvan yksinkertaisesti olemalla havaitsematta tekemääni aloituslupahakemusta kokonaisen lukuvuoden ajan.
AMK-opiskelussa on siis ikäänkuin eräänlainen noidanlukko. Ei voi saada tutkintoa ellei saa tutkintoa.
Tutkimusviestintä ja opinnäytetyö ovat omituinen juttu, mutta ei silti välttämättä kaikkein hulluinta ammattikorkeakoulussa.
Opinnäytetyö pitäisi tehdä yritykselle mutta omaa toiminimeä katsotaan kieroon. Säännöt muuttuvat sen mukaan mikä herroille johtajille kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalta tuntuu. Tarkoitus se on huonokin tarkoitus. Silti oma toiminimi on yritys, vaikka onkin perustettu pelkästään sitä varten että saisi opinnäytetyön aloitusluvan, tai voisi ainakin anoa sellaista. Ehkäpä tietyiltä ihmisiltä, työelämän ulkopuolisilta, vain yksinkertaisesti halutaan estää tutkinnon suorittaminen, verukkeella millä tahansa, en keksi tuohon järjenvastaiseen dilemmaan muuta ratkaisua.
Juu, että siis heikkolaatuisen koulutuksen lopuksi olisi tehtävä vallan "tutkimus", hoh-hoijaa. Ja luvan saaminen siihen täytyy olla erikoisen vaikeaa. Äly hoi, älä jätä. Näin huudahdettiin ennen, mutta kyllä kaikki äly on jo AMK:n jättänyt kauas taakseen.
Niinpä jatkan velvollisuudentuntoisesti tutkinto-opiskelijana pyrkien työllistymissuunnitelman mukaiseen tutkintoon, vaikka paljon mahdollista onkin että tutkinto ei minulle oikeasti ole edes mahdollinen.
Kuitenkin kaiketikin, kevätlukukauden valopilkku on ehdottomasti matematiikka-moduulin neljäs osa, diffis eli differentiaali- ja integraalilaskenta. Sama aihe jälleen kerran, mutta se on aina yhtä mieltä kiihoittava ja sielua samalla sekä kurittava että hyväilevä.
Niin ja kesäkurssina olisi ehkä mahdollinen ranskan perusteet 2. Ranskan kieli on ollut pitkään paitsiossa SAMK:issa ja ykköskurssista on jo tovi aikaa. Täytynee kertailla ranskan kieltä. Kesä alkaa ammattikorkeakoulussa siinä huhtikuun lopulla. Joten eiköhän kesäkurssi ole pulkassa jo viimeistään heinäkuussa tai ehkä Juhannuksena.
Tosin voihan olla että valinnaisiin kursseihin ei enää pysty ilmoittautumaan. Ymmärtääkseni valinnaisia kursseja voi valita vain jonkin tietyn maksimimäärän.
Niin ja alkuperäinen opiskeluoikeuteni umpeutuisi tämän vuoden 2017 lopussa. Tosin onhan jo ilmoitettu vuoden lisäajasta, mutta olen jo vuosien varrella sen verran saanut kokemusta SAMK:in toiminnasta, toimimattomuudesta ja toiminnan puutteista sekä häiriöistä, että enpä tiedä voiko siihen luottaa. Jos voin käytännössä todeta vuodenvaihteen 2017/2018 jälkeen että koulun sähköposti ja muut tietojärjestelmät toimivat minulle ja opiskelu muutenkin vaikuttaa ihan oikeasti mahdolliselta, niin sitten uskon että opiskelu SAMK:issa saattaa jatkua. Muuten en.
Satakuntalainen terve ammattikorkeakoulun opiskeluperiaate on sellainen että lähtökohtaisesti SAMK on viallinen ja SAMK toimii virheellisesti kunnes toisin todistetaan. Eli hiukan vastaavasti kuin että länsimainen oikeusperiaate on että kansalainen on lähtökohtaisesti syytön kunnes toisin todistetaan. Kouluja ei yleensäkään kannattaisi käydä Satakunnassa, sillä täällä koulutuksen taso on yleisesti heikko, mutta meille joilla ei ole vaihtoehtoa, on satakuntalaisen koulutuksen kelvattava tai sitten jäämme kokonaan ilman. Jos pystyy liikkumaan, kannattaa toki suunnata muualle.
Maaliskuussa olisi ehkä mahdollista osallistua "maisterihakuun" ja pyrkiä "Puuvillaan" DI-koulutukseen, ehkä "SAMK-väylää" hyödyntäen. "SAMK-väylä" tarkoittaa käytännössä 4-osaisen matematiikka-moduulin suorittamista. Matematiikka-moduuli minulla kyllä pitäisi olla jo keväällä valmiina jos opiskelu jatkuu sinne saakka, mutta edellytetään myöskin suoritettu AMK-tutkinto ja kun valmistuminen ei välttämättä onnistu, mm. yllämainittujen ongelmien vuoksi.
Tosin lohdukkeena on että Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksella eli "Puuvillassa" on vain johtamispainotteinen linja. Muualle meneminen olisi taloudellisinkin perustein mahdotonta, ei pysty kulkemaan, ei pysty muuttamaan. En ole koskaan halunnut johtaa ketään enkä mitään. Aikuiset ihmiset eivät tarvitse mitään johtamista. Huonoja johtajia ja huonoja insinöörejä olen jo ehtinyt tähän ikään nähdä pilvin pimein. Joten enpä siinä oikeastaan paljoa menetä jos en Puuvillaan tule valituksi. Pyrin silti elämässä eteenpäin niin kauan kuin henki pihisee.
Joten arvattavasti aika heikot mahikset päästä Yliopistoon opiskelemaan tulevana vuonna, mutta kaikkea täytyy ihmisen yrittää. Pian 60-vuotiaana minulla ei niitä mahiksia enää mitenkään vaivoiksi asti ja ylenmäärin liikaa ole jäljellä, joten on koetettava hyödyntää kaikki. Ainakin olen sitten yrittänyt.
