Rippikoulun käynyt ja rokotettu ... ja nauttii kansalaisluottamusta?

Edellinen Seuraava

Viime kevät oli melkoisen raskasta aikaa. Hengitystiet olivat vielä kelirikkoaikaankin heikossa kunnossa. Niinpä päätin että otan influenssarokotuksen tämän talven tulevaa influenssaepidemiaa vastaan.

Minulla on parantumaton aineenvaihduntasairaus, aikuisiän diabetes, joten sikälikin influenssarokotus on perusteltua. Aiemmin minua on kai rokotettu influenssaa vastaan kaksi kertaa, mm. solunsalpaajakuurien aikaan, jolloin vastustuskyky on heikko vahvan lääkekuurin vuoksi.

Ja kyllä esimerkiksi opiskelijoita rokotetaan jos he niin tahtovat, vaikka ei mitään sen kummallisempaa perustelua olisikaan esittää. Sote-alalla työskenteleville sellainen taitaa olla pakollistakin? Jonkinlainen sivuvaikutusten riski rokottamiseen toki voi sisältyä, kuten sisältyy myös rokottamatta jättämiseen. Elämässä on riskejä, minkäs sille tekee.

Muuten rokottelu on viime aikoina - lapsuusiän jälkeen - jäänyt aika vähiin. Mitä nyt vähän on sokerinpalaa imeskelty 1980-luvun puolivälin paikkeilla (1984?) Polio-rokotuksena Rauman linkkariaseman vieressä vanhalla puurakenteisella työväentalolla (Soihtula?), joka pian sen jälkeen purettiin pois kun työväenyhdistyksellä ei ollut varoja rakennuksen ylläpitoon ja remontointiin. Rauman Työväenyhdistyksen varattomuus oli ihan TV:n uutisissa.

Tai niin joo, kyllähän varusmiesaikana myös pistettiin Hämeenlinnassa Linnan kasarmilla. Vaan eipä niillä vanhoilla rokotuksilla ole enää mitään merkitystä. Siellä Linnan kasarmilla (nykyisin tykistömuseo) oli oikein oma sairaala, vaikka eihän varuskunnan sairaala ole ihan sama asia kuin siviilisairaala. Sairaita varusmiehiä ei vaan kannata pitää muiden joukossa tautia levittämässä, joten heidät eristetään "sairaalaan", vaikka eivät mitään kuolemansairaita olekaan.

Influenssa voi sinänsäkin olla koettelemus, mutta jälkisairautena voi tulla esim. poskiontelon tulehdus tai keuhkoputken tulehdus, molemmat ikäviä ja ilman antibiootteja vaikeasti paranevia vaivoja joista on henkilökohtaista kokemusta.

Joku väittää urhoollisesti että kaikenlaiset kärsimykset vain jalostavat ihmisluontoa. En ole samaa mieltä. Turha kärsimys on turhaa. En muutu yhtään paremmaksi ihmiseksi vaikka miten räkisin, yskisin ja olisin pirun kipeä.

Satakunnan ammattikorkeakoulun terveysasema on nykyisin "Puuvillan" lähellä neuvolan toisessa kerroksessa. Puuvillan kauppakeskuksen kohdalla on sisäpiha (olikohan se nimeltään "kutomon aukio"?) ja sieltä aukion perältä löytyy neuvola. Loppuvuoden muutama perjantai on varattu rokotuspäiväksi. Perjantai ehkä siksi että rokotetut saattavat tulla hiukan kipeiksi seuraavana päivänä.

No juu, eihän se rokottaminen nykyisin tunnu enää paljon miltään. Neulat ovat kovin pieniä. Terveydenhoitajat saivat ylipuhuttua minulle jäykkäkouristuspiikin samaan käyntiin. Oikeakätisenä sain influenssarokotuksen vasempaan olkavarren lihakseen ja se jäykkäkouristuspiikki pistettiin sitten toiseen eli oikeaan olkaan. Rokotuksen jälkeen oli määrä hiukan levätä ja kieltämättä vasen käsi tuntui heikolta ja vapisevalta ja muutenkin olo oli hiukan väsynyt muutamia kymmeniä minuutteja piikkien jälkeen.

Lapsuusaikana Piikki-Iitat ja rokottaminen olivat kieltämättä hiukan pelottavia kokemuksia. Neulat olivat mielestäni silloin huomattavasti suurempia. Pikkuveljeni Pasi pakeni Alavallin koululla sijainneessa asunnossamme sängyn alle kun joku Tippa-Iita tuli häntä pistämään rokotuksen merkeissä. Mummamme Tyyne ei saanut Pasia sängyn alta rokotettavaksi. Etelä-Pohjanmaalla mummot eli isoäidit olivat nimenomaan mummia.

Puuvillassa käynti tapahtuu Porinsillan ja Kokemäenjoen yli kulkien. Joku "Citybussi" kai ajaa nykyisin melko tiheään kauppatorilta suunnilleen reittiä Puuvilla - Keskussairaala - Uusi matkakeskus, mutta en ole siihen tutustunut.

Matkan hinta lie "Citybussissa" vain 1€ ja jotkut opiskelijat haluaisivat matkustaa ilmaiseksi. Nämä kävelymatkat ovat kuitenkin kohtuullisen lyhyitä joten en itse ole niihin bussia kaivannut. Vähäraumasta kyllä mielelläni ajan bussilla Porin keskustaan koska en voi luottaa polvieni kestävyyteen sillä matkalla.

Mutta se Porinsilta, se on merkittävä rakennelma. Rokotusreissulla huomasin jalkamiehenä että sillan palkit ovat KRUPP:in terästä numero 28. Niin palkeissa lukee. Autoilija sellaista tuskin havaitsee.

Krupp-terästehdas on mielestäni ainakin aiemmin ollut kuuluisa tykeistään. Muistaakseni mm. saksalainen kuuluisa 42 cm haupitsi lempinimeltään "Paksu-Bertta" on tehty Krupp-tehtaan teräksestä. Tehtailijalla taisi olla Bertta-niminen tytär, joka oli aina ruoka-aikaan kotona ja kasvoi siksi isoksi ja tukevaksi tytöksi.

Krupp-tehtaan hyvälaatuinen teräs on näytellyt maailmanhistoriassa merkittävää roolia. Venäläiset puhuvat "Leningradin ihmeestä", siitä miten nykyinen Pietarin kaupunki kesti saksalaisten piiritystä toisen maailmansodan aikana ihmeellisen kauan. Eipä se kuitenkaan ole sen suurempi ihme kuin Sevastopolin piirityksen pitkittymisen Krimillä aiheuttama piiritystykistön puute itä-rintamalla.

Saksalainen raskas tykistö ei ehtinyt Leningradiin ajoissa, koska Sevastopol oli yllättävän kova pähkinä murrettavaksi Krimin niemimaalla. Kyllä Krupp-tehtaan hyvä teräs olisi tehnyt selvää jälkeä Leningradin puolustuksesta jos aikataulut olisivat pitäneet ja kalusto olisi siirtynyt kuten oli tarkoitus.

Joku russkofiilinen taho selvästikin injektoi ajoittain venäjänkielistä kirjallisuutta Porin kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllyyn. Venäläisen tekstin kysyntä ei kuitenkaan täällä vaikuta kovin suurelta.

Ohessa on kuvattu saunatakkini päällä joitakin eksemplaareja venäläisestä lasten ensyklopediasta, biologiaa, 1900-luvun Venäjän historiaa, geologiaa ja maantiedettä.

Minulla kun ei ole russkofobiaa niin pystyn ottamaan tällaista materiaalia vastaan. Vaikkakin tämä on minulle aika vaativaa tekstiä, vaikka onkin lapsille kirjoitettu.

Olisinko ehkä hiukan lapsenmielinen, enpä tiedä. James Bondin autokokoelmakaan ei minusta ollut lapsellinen kaikkinen dioraamoineen ja pienoismalleineen.

Johtuneeko kahden rokotuksen aiheuttamasta rasituksesta vai mistä, mutta Yrjönkadun kohdalla oli pakko pysähtyä kuvaamaan "nukkekodin kalusteiden näyteikkunaa". En muista kaupan nimeä. Nukkekoti on aivan nasta dioraama. Nämä vaikuttavat ihan laadukkailta kalusteilta, detaljoiduilta ja hyvän näköisiltä.

Tuollaisia kauniita nukkekodin pienoiskalusteita olisi itse todella vaikea tehdä.

Heijastavan ikkunan läpi kuvaten kuvaustulos ei ole paras mahdollinen, mutta yksityiskohtia näistäkin suhteellisen vaatimattomista otoksista löytyy aika hyvin.

Joissakin kuvissa ehkä näkyy ikkunasta heijastuneita autoja kadulla tai kuvaajan vaatimaton persoona.

Nukkekoti kalusteineen istuisi aivan hyvin mikrovaltion imagoon.

Jos olisin vaikkapa suunnattoman äveriäs natsi-saksalainen terästehtailija ja sinnikäs tykkien valmistaja, niin varmana muuten hankkisin hienon nukkekodin ja siihen viimeisen päälle kalustuksen.

Tule siihen viereen homottelemaan, "sissyttelemään", naureskelemaan, älvistelemään ja aukomaan päätäsi, niin ammun vaikka suurella tykillä!









Yrjönkadun talon ehkä hiukan sisäpihalta, torilta joelle päin, löytyi oheinen kookas taideteos. Tekijä K.Tapper ja vuosi 1961 sen vasemmasta alanurkasta ilmenee, mutta en löytänyt mitään laattaa joka kertoisi tarkemmin teoksen tematiikasta ja olemassaolemisen perusteista. Isoa parrua tuossa kai sahataan laudoiksi vanhanaikaiseen malliin. Ja joku lie kuollut oikealla? Ei kai tuo etualalla patsasteleva voi olla Santeri Alkio?



Galleria