Siltoja on rakennettu yli ei-niinkään-synkän virran

Edellinen Seuraava

Lauantai 27.08.2016 oli aurinkoinen mutta melkoisen tuulinen päivä. Myrsky sai nimen Rauli. Siltoihin voi yleisesti ottaen luottaa myös tuulisina päivinä, joten tarkastellaanpa niitä. Porissa on aivan kunnollisia siltoja Kokemäenjoen yli. Ja Kokemäenjoki on aivan kunniallinen joki, eikä mikään surkuhupainen puropahanen. Huonompiakin siltoja ja niiden ylittämiä mittasuhteiltaan säälittäviä vesistöjä on tullut nähtyä.

Raumansilta

Kokemäenjokihan haaraantuu merta lähestyessään. Tässä seurataan vain sen erään haaran ylittäviä siltoja. Vähäraumasta keskikaupungille päin kulkien ensimmäinen joen ylittävä silta olisi Turunsilta jonka yli kulkee 8-tie eli Turun suunnalta pohjoiseen kulkeva liikenne. Se on kuitenkin jalkamiehelle sen verran pitkän kiertotien takana että jätän sen väliin.

Varsinaisen kaupunkialueen voinee laskea alkavaksi Raumansillasta jossa on viitta Kirjurinluotoon. Silta ei ole kovin pitkä eikä se johda surullisenkuuluisaan Rauman pikkukaupunkiin. Joki lie tuossa kohdassa noin 100 metriä leveä. Yläjuoksulla on tätä leveämpiä kohtia.

Rauma on ennen tarkoittanut yksinkertaisesti satamaa, joten Raumansillan voinee kääntää nykysuomeksi Satamansillaksi. Porin nykyinen satama on kuitenkin kaukana Mäntyluodossa.

Karjarantaan asuntomessualueelle tulee myöhemmin jokin uusi melko kevytrakenteinen silta Turunsillan ja Raumansillan väliin. Siitä voivat sitten uudet asuntoalueen asukkaat sipsutella joen yli ruokaostoksille.

Meren läheisyys on joen rannasssa selvästi aistittavissa. Vaahtopäitä näkyy vedessä aivan yleisesti ja välillä saa pitää lakistaan kiinni ettei se lähtisi tuulen teille.

Raumansillan läheisestä puusta löytyy vaarallinen merikäärme ... tai ehkä se on jokikäärme? Sillä on isot keltaiset silmät ja pitkä punainen kieli joka liehuu tuulessa. Se on kietoutunut puun ympärille. Hirmuista, sanoisi Paasikivi!

Raumansiltaa voinee luonnehtia rakenteeltaan melko moderniksi, mutta se on kuitenkin liian pieni herättääkseen suuria tunteita. Olisiko tuo alapuolisella teräspalkilla jäykistetty betonisilta?

Vieressä on luiska jota voi käyttää pienveneiden vesillelaskuun ja vedestä nostoon trailerin avulla.

Seuraava eräänlainen kevytrakenteinen silta joen yli on nimeltään Taavi. Se ei käy ajoneuvoille mutta jalankulkijoille kyllä. Nähtävästi se samalla toimii myös veneiden laiturina. Voisiko sitä nimittää ponttoonisillaksi?

Veneellä pääsee Taavin alitse sopivassa kohdassa. Alikulkukorkeus on rajallinen, mutta merellä päin joka tapauksessa tulee vastaan silta jonka suurin alikulkukorkeus on ainoastaan neljän metrin luokkaa, joten kovin korkeilla veneillä ei merelle muutenkaan pääse (mastoa kaatamatta).

Purjeveneet jäävät Mäntyluotoon. Porissa prutkutellaan moottorilla.

Ravintolalaivojen ohi kulkiessa näyttää kyllä ihan siltä että aiemmassa jutussa kuvattu Aquila Rosa saattaisi olla jopa toiminnassa, mutta en nähnyt asiakkaita enkä henkilökuntaa. Onko se siis aavelaiva, Lentävä Porilainen?

Ravintolaivan pääsisäänkäynti on saanut koristeekseen komean airoilla, lyhdyillä ja pienellä ruorilla koristetun portin. Siipiä on tekstien mukaan tarjolla naposteltavaksi. Arvattavasti siipikarjan siipiä.

Mutta sitten tulee se kaikkein komein silta joka saa metallimiehen sydämen sykkimään kiihkeämpään tahtiin, Porinsilta.

Porinsilta on perustettu kiviarkuille. Sillan metallirakenteet on näköjään koottu vanhalla kunnon liittämismenetelmällä, niittaamalla. Sillan kantavat rakenteet ovat nähtävästi pääasiassa terästä. Ristikkorakenne auttaa kantamaan ison kuorman pitkän jännevälin yli.

Selväähän se että niitattu kestää. Jalasjärven Luopajärvellä vanha rakennusmestari Olavi Koskinen uskoi lujasti näin ja kertoi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa ihan faktana että eihän hitsatut laivat voi millään kestää merellä. Katkeaahan ne merenkäynnissä yhdeksi kappaleeksi hitsatut pitkät laivat! Niitattu laiva sitävastoin kestää koska se joustaa niittien kohdalta!

No joo, tämä tällaisena kevyenä kenttähuumorina ja humoristisena välipalana. Niin talonpoikaisjärjen kanssa yhteensopivalta kuin se ehkä saattaakin äkkipäätä kuulostaa. Ehkä hitsaustekniikassa todella aluksi oli jotakin ongelmia jotka aiheuttivat jopa laivojen katkeamisen merenkäynnissä 1940- tai 1950-luvulla? En sinänsä ole suuri hitsaustekniikan fani.

Joka tapauksessa kovin huonosti on niitattu levyt yhteen jos se liitoskohta joustaa. Niittiliitos on voimaliitos, niitin kuuluu puristaa levyt yhteen niin että ne eivät pääse liikkumaan toistensa suhteen. Kitka levyjen välillä estää levyjä liikkumasta. Eihän se pelkän niitin varassa voi olla. Jos niittauskohta liikuu, siinä on niitissä leikkausjännitys ja sellainen on aivan yhtä kiellettyä kuin leikkausjännitys pultti- ja ruuviliitoksissa jotka ovat voimaliitoksia. Niittejä ei ole tarkoitettu kestämään leikkausvoimia. Joten ne eivät niitä kestä.

Porinsilta

Niinpä on todettava rakennusmestari Koskisen - Luopajärven Breesnevin - väitteen vastaisesti että niittiliitoksen liikkuminen on osoitus heikkoudesta eikä kestävyydestä.

Porinsilta epäilemättä on vanhaa tekoa. Siinä on klassista tyyliä, vanhanajan porvarillista uskottavuuttaa. Porinsillalla on persoonallisuus ja karisma. Se on enemmän kuin pelkkä silta.

Olisihan niitä siltoja varmaan Kokemäenjoen yläjuoksulla enemmänkin, mutta viimeinen tarkastamani oli Linnansilta jota pitkin olen muutamia kertoja päässyt sujuvasti posottelemaan henkilöautolla Porin kaupungista ulos pohjoisen suuntaan.

Porinsilta ja Linnansilta sijaitsevat melko lähekkäin ja muodostavat yhdyssiteen joka sitoo joen jakaman Porin yhteen. Vaikka vähemmän minun siellä joen pohjoisrannalla on tarvinnut kulkea.

Linnansilta näyttää aivan modernilta betoniluomukselta. Se on virtaviivaisen näköinen, pitkät jännevälit. Joen lisäksi se ylittää huomattavan pitkän maa-alueen.

Yläjuoksulla näkyy seuraava kevytrakenteinen riippusilta jonka alikulkukorkeus on esimerkillisen suuri ja jänneväli mahtava, mutta ehkä se on oikeasti vain teollisuuslaitoksen putkilinja joka kulkee joen yli? Vanha ei jaksa tutkia asiaa sen enempää.

Sillat eivät ole mekanismeja, mutta täytyyhän niissä varautua ainakin lämpölaajenemisen eroihin. Sillan kuuluu kestää turvallisen staattisesti paikoillaan, mutta värähtelymekaniikkaakin niiden suunnittelun yhteydessä voi tarvita. Sillan värähtelyn ominaistaajuuksien selvittäminen saattaisi olla mielenkiintoista?

Pisimmän rakentamani puurakenteisen sillan jänneväli on vain 5 metriä, joten en voi pitää itseäni siltojen asiantuntijana.

Klassista insinööritaitoa sillat kuitenkin ovat. Joku kuuluisa riippusilta on hajonnutkin tuulessa, siinä taisi olla rakenteen resonanssitaajuus sopimattomassa kohdassa. Nämä Porin sillat kuitenkin tuntuvat tuulessa kestävän.

Lakki pysyi lauantaikävelyllä päässä hiukan välillä kädellä avustaen ja hieno saksalais-saksalainen sanakirja tuli vietyä kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllyyn tarjolle sekä 7 DVD-elokuvaa hankittua käytettynä alan liikkeestä. Toivottavasti sanakirja päätyy hyvään kotiin. Siellä kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllylläkin vallitsee tuo nykyisin niin yleinen hyväksikäyttömentaliteetti "kaikki heti mulle nyt". Luulenpa että kirjasto on jo joitakin kertoja täydentänyt vaihtohyllyä omista kokoelmistaan ettei se aivan tyhjenisi. Vaihtamisen idea tuntuu eräiltä olevan hukassa tai luvattoman heikossa hallinnassa.

Italialaiset sandaalit kestävät hyvin. Saksalaiset Magnus -sandaalit olivat kevyet ja mukavat, mutta hajosivat kävelyretkillä nopeasti. Se kuuluisa saksalainen laatu? Vanhat ruotsalaiset sandaalit ovat myös edelleen käyttökelpoiset, mutta niillä ei jaksa kävellä pitempiä matkoja. Säärilihakset rasittuvat liikaa kun joutuu joka askeleella kipristelemään varpaita että ilman kantapäätukea olevat sandaalit pysyisivät jalassa.

Linnansilta




Haaveiden harsot ja karu todellisuus kohtaavat Karjarannassa

Tässä eräänlainen panoraamakuva rakenteilla olevasta Karjarannan tulevan asuntomessualueen (2018) eteläisimmästä osasta melko viattoman ulkopuolisen ohikulkijan silmin.

Tässä vasemmalla oli aiemmin aitaan kiinnitettynä valkoisia mielipidetauluja kansan karttuisaa kättä ja kynää varten, mutta ne on jo poistettu. Eipä tauluissa kylläkään edellisenäkään lauantaina enää ollut mitään uutta sisältöä. Porilaisten sanainen arkku on tyhjentynyt. Selväksi tuli että limakalvokontakti sijaitsee edelleen arvopaikallaan kansakunnan kaapin päällä, ainakin puheissa ja teoriassa. Loppumaton mieskunto ja urosten viriiliys on tabu sekä pyhä asia jota ei sovi julkisuudessa epäillä.

Hetkinen hetkinen, seuraavana lauantaina 03.09.2016 ne samat tutut tekstitaulut olivat kuitenkin siellä samassa aidassa kiinni. Oliko minulla niin paha Black Out etten niitä edellisellä viikolla havainnut, vai onko tauluja siirretty? Olen äimän käkenä.

Kesällä oli tavoitteena jollakin tavalla osallistua asuntomessujen ympärillä pyörivään koulun projektiin, mutta se tilaisuus vaikuttaa jo menneen ohi. No, mitäpä tuosta, luultavasti sillä ei olisi ollut mitään tekemistä tekniikan kanssa oikeasti, joten en tunne paljon menettäneeni. Asuntomessut ja rakentaminen yleensäkin vaikuttavat olevan oikeita virkabyrokraatti-wampyyrilaumojen verensyöksyorgioita, joten menetän sellaisen mahdollisuuden aivan levollisin mielin ja ilman sieluni tuskatiloja.

Kesällä oli myös tarkoitus osallistua Oulun AMK:n louhintaa käsittelevälle verkkokurssille ja kyllä siinä alkuun pääsinkin. Heinäkuussa kriittisillä hetkillä täytyi kuitenkin todeta että oululaisten Moodlen ylläpito oli pistänyt Moodlen huoltotilaan eli pois käytöstä ja ilmeisesti lähtenyt kesälomilleen. Kurssi oli kokonaan Moodlen varassa. Moodle oli uudelleen toiminnassa vasta 15. päivä elokuuta ja kun vanha salasanakaan ei enää kelvannut, en voinut muuta kuin todeta että mynkään meni.

Sääli, mikään todellinen ei ole mahdollista. Tuota menetystä suren koska se louhintakurssi oli periaatteessa ihan hyvä, mielenkiintoinen ja asiallinen. Olisin halunnut sen suorittaa, mutta ei se ole enää mahdollista. Noh, toisaalta, tuskinpa vaan sen alan suunnittelu- tai muihinkaan töihin voisin oikeasti koskaan päästä. Ja kaikenlainen rakentaminen on joka tapauksessa byrokraattien hallitsemaa valtakuntaa jossa todellisia mahdollisuuksia on erittäin vähän.

Tässä "työvoimapulan" vaivaamassa maassa on pitkäaikaistyöttömiäkin yli kolminkertaisesti avoimiin työpaikkoihin nähden. Poliitikot ponnistelevat kaikkensa tehdäkseen ammattiin kouluttautumisesta vaikeaa. Työelämän kynnys halutaan pitää mahdollisimman korkealla. Toivon avoimen vilpittömästi AY-politrukeille, byrokraateille, poliittisille broilereille ja muille paskantärkeille jarrumiehille poikkeuksellisen pitkää ikää ja erikoisen huonoa onnea. Armomurha ei tule heidän kohdallaan kyseeseen. Vaadin että heidät on pidettävä hengissä keinolla millä hyvänsä niin että voivat kokea vanhuuden kaikessa tyrmistyttävässä raihnaisuudessaan. Kipulääkitystä he eivät tarvitse.

Rakentaminen ei oikeasti ole mahdollista, mutta eräistä ideoista en hellitä. Haluan suunnitella peileillä toimivan aurinkokellon talon katon sisään. Idea on sellainen että katon yläpuolella oleva kiinteä peili heijastaa Auringon valoa (esim ±6h meridiaanista) aukon läpi katon alapuolelle. Rakennelma suunnataan peilien avulla maapallon pyörimisakselin mukaan niin että Auringon valo heijastuu aika-asteikolle tuntikulmien mukaan oikein jokseenkin riippumatta Auringon deklinaatiosta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että meikäläisillä leveyksillä rakennelma on pohjoiseen kalleellaan noin 30° ... 25° pystysuorasta.

Ajattelisin että katon yläpuolella on suojarakenteen sisällä kiinteä peili joka ei ole kaareva napa-akselin suhteen, mutta se kaareutuu joko sisään- tai ulospäin napa-akselin ympäri niin että se pystyy heijastamaan valoa lähes napa-akselin suunnassa Auringon deklinaation vaihdellessa välillä +23,5° ... -23,5°. Talviset kaikkein negatiivisimmat deklinaatiot tietysti yleensä ovat melko hyödyttömiä joten esim. δ = -15° voisi riittää alarajana. Toisen peilin tehtävä on koota siihen tulevat valonsäteet niin että ne tulevat samalle aika-asteikolle. Auringon deklinaation vaihtelu saa näkyä asteikolla, eli ihan samaan pisteeseen valon ei tarvitse tulla eri vuodenaikoina, mutta tuntikulmien on aina tultava johdonmukaisesti oikein. Toinen peili on siis kovera ja lisäksi sen oltava kaareva myös toisessa suunnassa niin että se pystyy heijastamaan oikein esim. ±6 tuntia meridiaanin molemmin puolin pyöreälle aika-asteikolle.

Kun aurinkokellon rakenne on periaatteessa ekvatoriaalinen niin paikallisaikakorjauksen voi tehdä kiertämällä tasavälistä asteikkoa napa-akselin ympäri. Vyöhykeajan ja kesäajan problematiikka on jollakin sopimuksella ratkaistavissa. Ajantasausta asteikko ei ehkä pysty korjaamaan, tai ehkä voisi jos valo saadaan heijastumaan eri deklinaatioilla sopivasti. Tällaisessa peiliaurinkokellossa aikaa ei siis näytä varjo, vaan valo itse.

Luulenpa että tuollaisen suunnitelman analyysiin ja synteesiin tarvittaisiin "3D ray-tracing" -ohjelma. Uskon pystyväni tekemään sellaisen itse. Muuten on aika vaikea sanoa miten hyvin kokonaisuus kerää valoa aika-asteikolle ja millaisia ei-toivottuja heijastuksia se synnyttää. Valo saattaisi systeemin sisällä heijastua häiritsevästi koska sen täytyy pystyä käsittelemään laajasta tuntikulma-alueesta tulevaa valoa. Problematiikka ei ole ihan samaa kuin kameran objektiivissa tai peilikaukoputkessa, mutta jotakin yhteistäkin on.

Katon rakenteiden suhteen tämä suunnitelma tietysti on aika ronkeli. Katon rakenteet eivät saisi olla valon tiellä, mutta tietysti katon tulisi olla normaalin kestävä. Aluksi valoa toki voidaan tuoda lähes pystysuoraan, suunnilleen maapallon pyörimisakselin suuntaisena vaikeimpien kattorakenteiden läpi. Vasta alempana tarvitsee tilaa aika-asteikolle. Asuinpinta-alaa tällainen toki kuluttaa. Toivottavaa on matala katto tai katto jonka lämpöeristys on heti vesikaton alla. Tai sitten rakennelma on vintillä lämpöeristämättömässä tilassa.

Ilman muuta virkamiehet keksisivät vaikka mitä verukkeita miksi tuollaista ei saa rakentaa. Olisi silti mielenkiintoista tietää mitä vaatisi sellaisen hyvä toteuttaminen, toki vain kaava-alueen ulkopuolella ja uudisrakennukseen. Kattorakenteet sovitettaisiin yhteen peiliaurinkokellon kanssa. Kaupungista ja vanhoista katoista en huoli edes haaveilla. Mikä se sellainen aurinkotalo muka on joka ei ole tietoinen aurinkoajasta!


Galleria