Rupeiskohan sitä insirööniksi, hevoshierojaksi vaiko taikuriksi

Edellinen Seuraava

Olen vuosien varrella koettanut raportoida insinöörikoulutuksesta, kun nyt kerran sellaisessa olen sattunut olemaan. Enää se ei tunnu mahdolliselta, koska olen opintojen nimellisesti edistyessä saanut kokea, että vuosi vuodelta tiedän yhä vähemmän siitä mihin insinöörikoulutuksella varsinaisesti pyritään.

Voihan toki olla että minulla on täysin epärealistinen käsitys siitä millaista työtä insinööri tekee. Tarvitaanko napin painamiseen 4½ vuotta kestävä koulutus ja tutkinto? Tai kenties koulutuksen suunnittelijoilla ja toteuttajilla on aivan väärä käsitys siitä millaisia valmiuksia ihan oikea insinööri tarvitsee. Olisiko ehkä hyvä ajatus tarjota koulutusta tulevaisuutta, eikä niinkään jo peruuttamattomasti ohitse mennyttä menneisyyttä varten?

Sensijaan uskoni on kyllä samalla lujittunut siihen että ammattikorkeakoulun insinöörikoulutus pitäisi pistää aivan uusiin puihin, kokonaan uusiksi. Ammattikorkeakoulu on niinkuin entisen alokkaan asento (varusmiehen ryhdikkääksi ja kunnioittavaksi tarkoitettu kurinpitoseisonta) siellä armeijan harmaissa. Se oli niin huono asento ettei sitä kannattanut korjata, kun siitä ei korjaamalla saanut parempaa, vaan se piti tehdä kokonaan uudestaan.

Taikuria minusta tuskin koskaan tulee, vaikka korttitemput periaatteessa kiinnostavatkin. Motion magic -liiketaikuus on minulle täyttä hepreaa. Ainoa body language jonka tunnen on ns. kansainvälinen käsimerkki, "keskari", jota jotkut paljonkin heiluttelevat mm. liikenteessä. En ilmeisesti ole liikunnallisesti lahjakas.

En esimerkiksi koskaan oppinut upottamaan lentopalloa vihollisen kenttään sellaisella näyttävällä hyppylyönnillä jota usein lentopalloverkon lähellä näkee, varsinkaan verkkoon sotkeutumatta. Samanaikainen hyppääminen ja lyöminen, vieläpä niin että osuu onnistuneesti palloon mutta ei itse törmää verkkoon, se on vaan minulta liikaa vaadittu, koordinaatiokyvyt ja motoriikka eivät riitä.

Hevosen hierominen sensijaan voisi olla aivan mukavaakin puuhaa. Hevosen hierominen olisi varmaankin hyödyllistä toimintaa. Tai miksei koiraakin voisi hieroa, sillähän on pitkä vaakasuora selkä joka voi ehkä olla kipeä. Hevosista kyllä tykkään vaikka minulla ei sellaisia olekaan. Eipä ole kyllä koiraakaan, mutta näkeehän näitä täällä metsän kuntopolulla ja kaupungilla. Useimmat niistä vaikuttavat aivan yhteiskuntakelpoisilta. Useimmat porilaiset eivät opeta koiralleen että kadut ja kujat muka kuuluvat niiden omaan henkilö/koira-kohtaiseen reviiriin. Muutamat poikkeukset jäävät hyvin mieleen.

Henkilökortti se vaan jaksaa ärsyttää

Jonkinlainen voimassa oleva henkilöllisyystodistus on kovastikin tarpeellinen, koska esim. pankki ei suostu vanhaa asiakastaan muuten tuntemaan. Sellainen henkilöllisyystodistus saisi maksaa korkeintaan 10€ ja sen pitäisi olla voimassa vähintään 10 vuotta. Sen ei tarvitsisi olla matkustusasiakirja, eikä sen tarvitsisi olla sähköisesti luettavissa. Mielestäni jokaisella kansalaisella täytyisi olla oikeus edulliseen henkilöllisyystodistukseen. Eikö oma henkilöllisyys muka ole ikimuistoinen nautintaoikeus, eikö oma henkilöllisyys ole perusoikeus?

Henkilökortista tarvittaisiin kevitetty versio köyhää kansaa varten. Henkilökortti on voimassa vain 5 vuotta ja kortin uusiminen maksaa jo peräti 58€ + valokuva joka ei saa olla puolta vuotta vanhempi. Henkilökortin yhteydessä myydään pakollisena kytkykauppana matkustusasiakirja ja sähköisesti luettava kortti. Henkilökortti maksaa jopa enemmän kuin passi. Virkamiesten eläkerahasto on pohjaton kaivo.

Mitä hittoa tekisin matkustusasiakirjalla? Mihin käyttöön tarvitsisin sähköisesti luettavan henkilökortin? Miksi minun pitäisi rahoittaa sellaisten henkilöiden kortteja joilla on varaa matkustella ja joilla on suojatyöpaikassaan tarve sähköisesti luettavalle henkilökortille? Miksi minun pitäisi kartuttaa mädännäisten virkamiesten eläkerahastoa!

Vanha paperinen 1980-luvulta peräisin oleva ajokortti ei käy henkilöllisyystodistuksesta, vaikka kelpaa kyllä ajokorttina. Jälleen jotakin sairasta virkamieslogiikkaa. Kuorma-autoakin saa ajaa paperisella ajokortilla, jonka ei sitten kuitenkaan katsota todistavan että kukahan se kuski oikein on miehiään niinku ihka omalta henkilökohtaiselta henkilöllisyydeltään. Autoa voi siis luvallisesti ajaa tuntemattomana henkilönä, kunhan vaan on mukana sellainen paperinen ajokortti, joka ei todista ajajan henkilöllisyydestä yhtikäs mitään. Voi Pyhä Byrokraatia.

Luulenpa että päiväykseltään vanhentunut henkilökortti ei kelpaisi edes äänestyspaikalla, eli käytännössä sen kalliin henkilökortin päiväyksen vanheneminen voi johtaa äänioikeuden menetykseen.

Henkilörekisterilaki on edustava esimerkki siitä miten mopo on lähtenyt byrokraattien käsistä keulimaan. Virkamieslähtöinen ajattelutapa on läpitunkevaa, mutta minne ovat unohtuneet kansalaisen perusoikeudet. Virkamiehet turvaavat omat verovaroin ylläpidetyt työpaikkansa, mutta entäpä kansan syvät rivit, eivätkö ne paina mitään oikeuden jumalattaren vaakapuntarissa?

KELA lähetti pitkään emmittyään maksusitoumuksen asiakirjaa varten. Luulin että se olisi poliisiasemalla kelvannut vanhan henkilökortin uusimiseen. Mutta eihän sillä oikeasti mitään tehnyt. Se olisi ehkä joskus aiemmin kelvannut passin hankinnassa maksusitoumukseksi, mutta mitään vahvasti parfymoitua, aromirikkaasti maustettua ja kiimahajustettua passia en tarvitse, koska en edes pysty matkustamaan mihinkään. Tarvitsen vain aivan tavallisen vanilla henkilöllisyystodistuksen.

Poliisin virkailija esitti että olisin tunnin jonotettuani käynyt KELAssa vaihtamassa maksusitoumuksen uuteen. Ilmeisesti hän kuvitteli että sellaisia riihikuivia maksusitoumuksia on KELAssa vino pino valmiina odottamassa, sen kun vaan käy hakemassa. En ryhtynyt selittämään että sitä täysin turhaksi osoittautunutta paperiakin olin odottanut jo kuukausien ajan ja uuden saaminen olisi jopa kyseenalaista. Käytännössä KELAn postissa lähettämä maksusitoumus oli siis aivan merkityksetön.

Minusta on irvokasta jos toimimaton maksusitoumus estää henkilökortin uusimisen. Irvokasta on minusta myös että uutta henkilökorttia on vaikea saada lunastettua kun ei pysty vanhalla henkilökortilla todistamaan omaa henkilöllisyyttään. Minulla kun mielestäni on ollut tämä sama henkilökohtainen henkilöllisyys ihan syntymästäni saakka ja pidän henkilöllisyyttä aivan kansalaisen luovuttamattomana perusoikeutena.

Virkamieslähtöisen ajattelutavan ja virkamiesten edun ajamisen ohella olisi kiva jos yhteiskunnassamme esiintyisi myös kansalaislähtöistä ajattelua, kansalaisten edun ajamista. Että niinkuin heiteltäisiin vähemmän lapsosia pesuveden mukana pois viemäriin ja keskityttäisiin substanssiin. Henkilöllisyyden ei pitäisi olla rangaistus. Henkilörekisterilaki on aivan perperistä. Henkilökortin ei saisi olla tuollainen virkamiehiä hyödyttävä ja köyhän kansan kustantama automaattinen lypsylehmä.

No juu, tosin KELA on jälkikäteen hövelisti hyvittänyt pankkitilille sen henkilökortin hinnan 58€. Pudotin sinne KELAn postilaatikkoon kelvottoman maksusitoumuksen tulikivenkatkuisen saatekirjeen ja kuitin kera, ikäänkuin perustoimeentulotukihakemuksen liitteeksi. En kuitenkaan ota sanojani takaisin, sillä hyvää kiukuttelua ei kannata koskaan hylätä. Ja sitäpaitsi henkilökortti on joka tapauksessa täysin törkeää kusetusta.

Niin ja perustoimeentulotukihakemuksen vuoksi myös reseptilääkkeet, diabetes- ja kolesteroli-lääkkeet saa sähköisellä reseptillä apteekista käytännössä ilmaiseksi. Kolesterolilääke ainakin on kallista. Varastoon diabeteslääkkeitä ei kuitenkaan pysty ostamaan, sillä apteekki säännöstelee niitä. Vaikka reseptillä olisi miten paljon lääkkeitä, niin uuden erän lääkettä voi saada vasta tietyn päivämäärän jälkeen. Eli jos vanhat reseptilääkkeet jostakin syystä ovat hukassa säännöllistä lääkitystä tarvitsevalta diabeetikolta, niin uutta lääkärin parantumattomaan sairauteen määräämää reseptilääkettä saa vasta sitten kun apteekki suostuu sitä luovuttamaan. Eläköön byrokratia!

Elonkorjuuaika urbanisoituneen kaulusköyhälistön näkövinkkelistä

Elokuussa agraaritaloudessa on perinteisesti korjattu elo eli vilja. Nämä ovat siis täällä Suomessa eteläisemmiltä seuduilta peräisin olevia heinäkasveja jotka on valjastettu tuottamaan jyviä joista saadaan jauhamalla ravinnepitoista ja elintarviketuotannossa helposti hyödynnettävää jauhoa.

Vaan eipä tullut minusta maanilveilijää ja jyväjemmaria, ainakaan vielä, vaikka tavallaan maaseudun poika olinkin. Noh, eipä silti, aika lailla hävityltä jutulta se maatalous jo vaikuttaa muutenkin. Hävitty peli kannattaa hylätä ja etsiä muita jatkoja.

Uutisissa on kerrottu että pienet pölyttävät hyönteiset ovat niin vaikutusvaltainen taho että he pystyvät tekemään yli miljardista ihmisestä työttömiä. Siis kaikenlaiset inisevät mehiläiset ja perhosenruipelot pystyvät antamaan kenkää yli miljardille ihmiselle!

Moniko mahtipontinen kokoomukselainen pystyisi samaan saavutukseen! Kaksoisleukaisilla mersumiehillä luulisi jo olevan ns. kylmä rinki peppureiän ympärillä. Maailman todellisia valtiaita eivät olekaan pankit ja rahaa käsittelemään tottuneet piirit, vaan pienet hyönteiset.

Suomalaisittain lohdullista on kuitenkin tietää se että meikäläiset viljat ovat tuulipölyttäjiä, paitsi ehkä jos sattuu olemaan siitepölyille allerginen. Niinpä pölyttävien hyönteisten vähentyminen ei ainakaan suoraan uhkaa suomalaista viljantuotantoa.

Globaalisti maailma voi olla niin perin erilainen kuin lokaalisti. Ei varmaankaan ole erikoisen trendikästä vähätellä globaaleja näkökohtia, mutta ne nyt vaan ovat niin homoja.

Minun katsantokantaani sopii paremmin että on ajateltava lokaalisti ja myös toimittava lokaalisti. Globaaleja murheita meidän on turha kantaa. Päättäjät, media ja virkamiehet yrittävät meitä turhaan niistä syyllistää.

Globalismi on vain rasite, ratkaisut täytyy etsiä lokaalisti. Lokalismi on voimaa, globalismi kusetusta.

Koulukin saattaa alkaa syksyn tullen. Meidän kurssimme AME13SP kuivahti kokoon jo vuosi sitten ja mielestäni erinomaiseen opinnäytetyöideaan en ole saanut minkäänlaista vastausta, joten onhan tässä oma problematiikkansa.

Olisihan se tutkinto sinänsä mukava saada kasaan esim. viiden vuoden opiskelun jälkeen, mutta ilman hyväksyttyä opinnäytetyötä se ei onnistu. Ilmeisesti sellaista opinnäytetyötä ei voida hyväksyä johon ei saa edes aloituslupaa. Toiminimikään ei ehkä siihen auta. Koulu toimii suurteollisuuden ehdoilla. Näyttää heille vaan paremmalta jos ei valmistu niin paljon insinöörejä työttömiksi, joten ei ole heidän ongelmansa. Heidän jopa kannattaa estää valmistuminen jos työllistymisen todennäköisyys on heikko. Koulu ei vastaa ainakaan opiskelun keskeyttäneistä.

Noh, mahtuuhan maailmaan murheita. Elämän on kuitenkin tarkoitus jatkua. Uskaltauduin oikein ostamaan uuden rannekellon kävelykadun varrelta kun alennusta sai 30%, joten kyllä kai minulla sitten on tulevaisuudenuskoa. Ehkä tämä ei ole ihan se täydellinen "lopullinen kelloni", mutta kellotaulu on ainakin esimerkillisen selkeä. Ja siinä on jopa päivyri. Ei sekuntiviisaria, mutta eipä se yleensä ole sekunneista kiinni.

Syksyllä olen valmis osallistumaan matematiikka-moduulin kolmoskurssille kuin suutari sotaan. Todennäköisyyslaskentaa en koe erikoisen keskeiseksi, mutta olen hengessä mukana. Jo suoritettu samanniminen - vaikkakin ihan erilainen - matte3 ei estänyt uudelle kurssille ilmoittautumista, vaikka tällaista uhkakuvaa olen elätellyt.

Raumalla on ehkä tapahtumassa jotakin muutosta matematiikka-moduulissa? Tai sitten olen vaan väärässä. Sikäläinen kurssin vetäjä kyseli keväällä hiukan skeptisen tuntuiseen sävyyn raumalaisten halukkuutta uudelle kolmoskurssille, joka olisi siis normaalisti todennäköisyyslaskentaa.

Voisi spekuloida että Raumalla onkin diffistä kolmoskurssilla koska todennäköisyyslaskenta ei insinööreille ehkä tunnu erinomaisen kiehtovalta? En voi sinänsä heitä siitä soimata. Aika alhaalla se minunkin ranking-listallani sijaitsee. Siis onhan todennäköisyyslaskentaa toki hyvä osata, mutta ei se millään riemukkaasti resonoiden soittele kunniallisen tekniikan miehen herkän sielun kannelta montaakaan äänialaa ja oktaavia.

Virallisesti matte1 ja matte2 olivat raumalaisia kursseja SAMK:issa, mutta todellisuudessa niitä täällä Porissa pyöritti Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitos. Onko kolmoskurssi siis Raumalla diffistä ja Porissa todennäköisyyttä? SoleOPS:issa on nyt joka tapauksessa erilliset toteutukset kurssista matte3 Raumalle ja Porille ja sikäli voisi aavistella että Rauma aikoo lähteä omille teilleen sooloilemaan matematiikka-moduulin kolmannessa osassa, kärvisteltyään kärsivällisesti ja arvatenkin kasvavan turhautumisen vallassa edellisenä lukuvuonna kahden lineaarialgebran kurssin edestä siellä taustakuorossa, poissa parrasvalojen niin ylen kiihoittavasta hohteesta.

Koulu ei näytä ollenkaan hyvältä, mutta eipä tuota jaksa joka päivä itkeä. Yritetään sinnitellä eteenpäin päivä kerrallaan. Siihen paljon puhuttuun insinöörin ilmeeseen olen kaiken uskoni ja kunnioitukseni menettänyt jo aikapäiviä sitten. Tavallinen insinööriys on pelkkää huijausta. Tekniikka on edelleen ylen innostavaa ja kiinnostavaa, mutta ammattikorkeakoulu ei ole.

Toisen vuoden syksyllä ulosoton ja raumalaisesta vuokra-asunnosta häädön vuoksi rästiin jäänyt pakollinen Energiatekniikka pitäisi kuitenkin nyt onnistua, koska kampustoimisto poisti vanhan ilmoittautumisen SoleOPS:ista ja olen siten pystynyt ilmoittautumaan uudelle toteutukselle nuorison ryhmässä NMT16SP. Niin ja pakollinen tutkimusviestintä voi myös toteutua vaikka en olekaan saanut opinnäytetyön aloituslupaa. Noh, pakollisiapa nuo opinnäytetyönkin opintopisteet ovat.

Kesällä olen koettanut käydä netissä kahta energia-alan kurssia, Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) bioenergiaa ja KPAMK Centrian (Kokkolassa?) energiatehokkuutta. Ideana on ollut että ehkäpä saisi näin hyväksiluetuksi sen pakollisen energiatekniikan, mutta paremmatkaan ideat eivät ole SAMK:issa onnistuneet, joten luultavasti tuo lähiopetus on tässä - mukamas monimuotokoulutuksessa - välttämätön. Ja onhan näissä kyllä kieltämättä toisistaan poikkeava sisältö.

Peiliaurinkokello on huippuidea aina ja ikuisesti, mutta jos koulun opinnäytetyö ei kelpaa edes toiminimelle tehtynä, niin sille tuskin voin mitään. Yritetty on mutta tangoon tarvittaisiin toinenkin osapuoli. Häjyn ei oo hyvä mikää! Peiliaurinkokello voittaa silti, eläköön tekniikka, opiskelu ja peiliaurinkokello! Suksikoon kuuseen surkea AMK ja turha päättötyöbyrokratia. Ehkä yliopistossa olisi mahdollista opiskella ihan oikeasti, mutta AMK ... blääh, kusetusta.

Elämä jatkuu joka tapauksessa, sitä eivät edes pienet hyönteiset pysty estämään, villeistä hevosista puhumattakaan.



Galleria