| Edellinen | Seuraava |
Joulukuu on käynnistynyt vetreästi. Keskitalven lohdutusjuhla lähestyy. Pian juhlimme EU:lle eli Eurostoliitolle menetettyä itsenäisyyttämme. Ensi vuonna saamme surra koko vuoden menetetyn itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa. Hurraa. Herrojen kuten Sauli Niinistön on Sulo-Suomessa hyvä olla. Herran pelko on kansalle kaiken tyhmyyden alku.
Noh, eipä silti, minulla on vihdoinkin maapallon näköinen kynänteroitin josta olen aina haaveillut. Se on liian hieno käytettäväksi, joten se jää koriste-esineeksi.
Pallo on pyöreä, siinä alituisen ihmetykseni aihe ja ehtymätön voimavara. Saivarrelkoot saivareet appelsiinista, kananmunasta, ellipsoidista ja geoidista, kyllä meidän maapallomme on ennenkaikkea pallo.
Kristallit ovat myös hieno juttu. Luulenpa että hienot hiotut kristallit voisivat olla komeita peiliaurinkokellon aika-asteikolla. Niiden kanssa ehkä saisi tehtyä Auringon valon avulla aikamerkinnät mahdollisimman hyvin?
Noh, kovin tarkasti aikamerkintää ei ehkä pysty muutenkaan tekemään, se luultavasti leviää peilioptiikassa melko paljon, mutta ainakin asteikko näyttää komealta kun siinä on komeasti kimmelteleviä kristalleja.
Ajattelin ennen että sopivasti läpikuultava maitolasi voisi olla ihanteellinen peiliaurinkokellon aika-asteikon materiaali, mutta enpä tiedä. Valon kuuluu tulla asteikosta läpi niin että valon osumiskohta näkyy mahdollisimman hyvin.
Fiksusti hiotuilla ja fiksusti asetelluilla kristalleilla asteikon saisi ainakin laadukkaan näköiseksi. Huipputarkuuksiin ei ehkä pääse muutenkaan. Hiukan ongelmalliselta tuntuu kristallisen asteikon kierto keskiakselin ympäri, koska kristalliasteikosta tuskin saa tehtyä kovin kevyttä.
Tasaisen maitolasiasteikon kanssa olisi tarvinnut kiertää ainoastaan aikamerkintöjä, mutta kristallit olisivat sinänsä eräänlaisia aikamerkintöjä, joten niiden täytyisi liikkua kierron mukana. Kierto optiikan keskiakselin ympäri on oleellisen tärkeä ekvatoriaalisen aurinkokellon paikallisaikakorjauksen, ajantasauskorjauksen ja kesäaikakorjauksen vuoksi. Luulenpa että asteikon akselista on tehtävä mahdollisimman paksu, siis se täytyy saada mahdollisimman lähelle asteikkoa.
Varmaan peiliaurinkokellon aika-asteikko täytyy asettaa jonkinlaisten laakereiden, johteiden tai rullien päälle niin että se liikkuu kuitenkin kevyesti ja meluttomasti. Kesäaikakorjaus tehtäisiin vipua kääntämällä jolloin asteikko kääntyisi sen 15° jonka Aurinko tunnissa liikkuu. Paikallisaikakorjaus pistettäisiin kohdalleen jo asennuksessa, joten sitä ei asiakkaan tarvitse pidellä. Ajantasauskorjaukselle pitäisi kehittää ovela epälineaarinen mekanismi joka hammaspyörien kautta säätää asteikolle oikean korjauksen kun asiakas esim. vääntää jostakin rullasta vuodenajan ja kuukauden kohdalleen.
Noh, kauas on pitkä matka. Peiliaurinkokello voisi olla minulle koko loppuelämän mittainen projekti. Sen optimoinnissa riittää haastetta. Olen aivan tyytyväinen vaikka siitä ei koskaan mitään valmista syntyisikään. Pelkkä suunnitteleminenkin on varsin palkitsevaa.
Aurinkokellojen ja sen sellaisten astronomisesti motivoitujen rakennelmien suunnittelun ja ehkä pienimuotoisen tuotannonkin kuuluu sisältyä hallinnoimani mikrovaltio Myllynsaaren ydinosaamiseen. Valtioni tulee jatkossa lujasti panostamaan mm. peiliaurinkokellon hyviin suunnitteluvalmiuksiin. Tosin suunnitelmat ovat vielä kauttaaltaan - etten sanoisi eteläpohjalaisittain lantta lauree - levällään kuin proverbiaaliset Jokisen eväät, eli pahasti kesken, mutta eipä Roomaakaan yhdessä päivässä rakennettu. Mikrovaltion ydinosaaminen ja elinkeinot tulevat vielä löytymään tässä kujanjuoksussa ja monet niistä askelista ovat hyvinkin elämisen ja kokemisen arvoisia. Toivotan itselleni työn iloa, vaikka olenkin suomalaisesta työelämästä toivottomasti ulkopuolinen. Omassa mikrovaltiossani olen täystyöllistetty.
|
Mutta palataanpa juhlahumusta karuun reaalitodellisuuteen. Nimittäin tupakoiva nuoriso on meikäläiselle ikämiehelle sopiva paheksunnan ja itsetunnon kohottamisen välikappale. Olen jo siinä iässä että minun kuuluu kiivailla nuorison kurittomuuden ja kaikenpuolisen kelvottomuuden johdosta.
Kävelin eräänä päivänä kaikessa rauhassa Vähärauman metsikön halki kuntopolkua lyhintä tietä kohti SAMK:ia ja juurikin sen liiketalouspuolen pääsisäänkäyntiä. Tämä lienee lyhin reitti Tekunkorvesta koulun kirjastoon.
Mitä vanhat silmäni näkivätkään! Grillikatosta muistuttavasta tupakointiin varausta rakennelmasta nousee mahtava savu!
Tupakantumppien tuhkiksesta nousi parhaimmillaan oikein liekkejä. Kuvaan tosin ehdin saada vain hiukan savua.
"Savuton kampus" totta-tosiaan!
No, eipä silti, ei varmaankaan ainoa asia joka SAMK:issa on pielessä.
Olen menettänyt uskoni ammattikorkeakoululaitokseen, tai ainakin olen menettänyt uskoni Satakunnan ammattikorkeakouluun vähintäänkin kone- ja tuotantotekniikan osalta.
Tekniikka on kaunista, tekniikassa on suuria mahdollisuuksia.
Mutta mitä SAMK muka tietää tekniikasta. Kun katselen ryhmäni syyslukukauden lukujärjestystä niin en löydä sieltä tekniikasta hitustakaan.
Vitsin mukaan se joka osaa, hän tekee. Se joka ei osaa, hän opettaa. Todellisuus saattaa olla vitsiäkin naurettavampi. Ehkäpä kukaan ei oikeasti osaa edes opettaa.
Ryhmän lukujärjestyksen mukaan uusia opintopisteitä on mahdollista tällä syyslukukaudella ansaita nolla kappaletta. Siis ei yhtään. Keväällä saattaa olla edessä sama tilanne. Eipä se paljoa innosta. Tyhjän kun saa pyytämättäkin.
Tämä SAMK-problematiikka on jotenkin toivotonta. Tutkintoa ei saa ilman hyväksyttyä opinnäytetyötä. Jo 58 vuotta täyttäneenä en enää voi päästä oikeisiin töihin.
Opiskelija ei tietenkään voi olla työtön koska hän on päätoiminen opiskelija eli hänellä on päätoimi. Olen kuullut että TE-toimisto haluaa oikein erikseen rankaista entistä opiskelijaa joka ei ole suorittanut tutkintoa. Systeemi on aika omituinen. Työttömyydestäkin halutaan vielä erikseen rankaista. Kuvioiden ulkopuolelle jääneet halutaan myös pitää ulkopuolella. Köyhien täytyy olla riittävästi kyykyssä, se on demokratiaa.
Ne joiden kuulin aikoinaan manailevan aikuisiän opiskelun mahdottomuutta olivat siis oikeassa. Ammattikorkeakoulua voi pitää myös eräänlaisena ansana, loukkuna, pirullisena pyyntikuoppana. Kokemusteni perusteella en voi suositella aikuisopiskelua ammattikorkeakoulussa jos työtilanne on heikko ja varallisuuskaan ei päätä huimaa.
Uuteen ammattiin valmistuminen halutaan iäkkäämmille työikäisille tehdä yhä vaikeammaksi. Ainakin opin tielle haluavan on syytä tarkkaan varmistaa että koulussa on todella oikeasti mahdollista opiskella niitä aiheita jotka kiinnostavat. Ettei tulisi insinöörin neljännen opintovuoden käytännössä tyhjä lukujärjestys ikävänä yllätyksenä.
Kun opinnäytetyölle ei saa edes aloittamislupaa niin onhan selvää ettei opinnäytetyölle voi myöskään saada hyväksyntää. Miten muka voitaisiin hyväksyä opinnäytetyö jota ei ole saanut edes aloittaa? Eikä tietenkään voi saada opintopisteitä opinnäytetyöstä jota ei saa edes aloittaa. Ei myöskään voi saada opintopisteitä tutkimusviestinnästä joka on nakitettu yhteen opinnäytetyön kanssa.
Periaatteessa opinnäytetyön voisi tehdä myös yrityksen ulkopuolella, mutta vaikuttaa siltä että se on vain hurskas periaate joka ei käytännössä toteudu. Todellisuudessa tuo ei näytä toimivan. Todellisuudessa se menee näin : Ei aloittamislupaa -> ei opinnäytetyötä -> ei tutkintoa.
Juuri niin tyhmää touhua tämä on. Savuava grillikatos ei ole hetikään ainoa ongelma Vähäraumassa.
|
Tämä koulu oli uskoakseni ennen kunniallinen insinöörikoulu, mutta nyt siitä on tullut masentava tradenomikoulu.
En kuitenkaan halua jähmettyä katselemaan tätä jumiutunutta systeemiä. Tekniikka on kaikesta huolimatta hieno ja opiskelemisen arvoinen aihe. Tekniikkaa vaan on kovin vaikeaa päästä opiskelemaan. En mitenkään voi kokea ettäkö SAMK:issa olisi ollut oikeasti mahdollisuus opiskella tekniikkaa.
Johonkin tämä elämä kuitenkin johtaa. Haluan olla optimistinen. Ehkä vielä löytyy vähemmän sairas ja toimintakykyisempi koulu jossa on oikeasti mahdollisuus tehdä insinöörin tutkinnon edellyttämä hyväksytty opinnäytetyö. Oikeisiin töihin kun ei tällä ikää enää pääse, eikä omaa yritystä pysty perustamaan, niin ainoa tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus on jatko-opiskelu. Ilman insinöörin tutkintoa jatko-opiskelu jäänee haaveeksi.
Ehkä sitä kaivattua tekniikkaa aivan oikeasti vielä jostakin opinahjosta löytyy. Ehkä ihan kaikkea tekniikan opiskelua ei vielä ole ennätetty vesittää, saneerata pois, digitalisoida ja virtualisoida olemattomiin.
Matematiikkaan ja lineaarialgebraan uskon nyt kuin hullu puuroon.
Vaikka tavoite on kylläkin matikan soveltaminen tekniikkaan.
Puhdas tieteellinen matematiikka vaikuttaa edelleen epäilyttävältä.
Parempi matematiikka on avain parempaan tekniikkaan.
Todellinen tekniikka antaa toivoa tälle masennuksen syövereissä rypevälle ihmiskunnalle.
Digitalisonti ja virtuaalisuus tuhoavat elämän tarkoituksen. Konkreettinen tekniikka pelastaa sekä ruumiin että sielun.
Puistokadulla päivystävät jehovat ja mormonilähetyssaarnaajat korvautuvat ehkä piankin tekniikan stydiä ilosanomaa levittävillä saarnamiehillä.
Itseisarvoisen törkydigitalisaation ja virtuaaliähkyn vastainen taistelujärjestö Harmaat Koneinsinöörit ja sen jämäkät edustajat valloittavat vielä koko maailman. Digitalisaatiouskontoa palvoville poliitikoille lyödään luu kurkkuun. Digitaalisuudella vouhottajat vetävät vielä lyhyemmän korren ja ryyppäävät tappion katkeran kalkin.
Poliitikot haluavat pukea hyvinvointiyhteiskunnan alasajon digitalisaation valekaapuun. He haluavat meidän palvovan digitalisaatiota kuin pyhää lehmää niin että hyvinvointi voidaan purkaa pois savuverhon suojissa. Oikeasti me tarvitsisimme perustoimeentuloa emmekä digitalisaatiota.
Kuitenkin kaiketikin, konkreettinen on kaunista. Todellinen on oikeaa. Mekaniikka on kingi. Rakenteet ratkaisevat. Materiaali määrää. Mekanismeissa on enemmän järkeä kuin tusinassa poliitikoiden digitalisaatiohuijauksia ja virtuaalivedätyksiä.
Imaginääriluvutkin ovat reaalisempia kuin poliitikkojen vaivihkaa pois digitalisoitu "hyvinvointi". Digitalisaatiosta on tullut kiertoilmaisu köyhäilylle ja kurjistamiselle.
Kas siinäpä sinulle eineeksi virtuaalileipää kaupunkiköyhälistö. Ota sairas virtuaaliset kävelysauvasi ja käy! Eipä siis tarvita toimivaa sairaanhoitoa kun digitalisaatio pelaa näin loistavasti! Et millään voi olla viisaampi kuin tietokone! Paranna itsesi netissä!
Älä syntinen kurja syntisäkki epäile digitalisaation absoluuttista ja ehdotonta autuutta, vaan USKO, USKO!
Perfektistä on kysymys, kuten kuvista näkyy. Oppikirja on Ventana 2 ja nämä valkokankaalle projisoidut vastaukset edustavat sen opettajan materiaalia. Sähköinen kirja olisi kai saatavissa verkossa, mutta en ole siihen vielä innostunut. Ymmärtääkseni kyseessä on jonkinlainen pilottiprojekti.
Työelämän Espanja näkyisi toteutuvan kevätlukukaudella 2017 koska ilmoittautuneita on jo yli 16. Se taitaakin sitten olla pääosin etäopiskelua, tehtäviä oppimisjärjestelmä Moodle:ssa ja mausteena muutama Hill-videosessio verkossa. Kirja on sama, se on tarkoitus lukea loppuun.
En ole vielä saneerannut valtioni espanjankielistä kansalliseeposta uusien kielellisten valmiuksieni tasolle. Nyt sentään pitäisi olla perfekti hanskassa, joten ei tarvitse kirjoittaa koko kansalliseeposta preesensissä. Katsotaan keväällä mihin siivet kantavat. Ehkä oman itsenäisen valtion kansalliseepoksen laatimisen voisi ajatella olevan itsevaltaiselle valtionpäämiehelle eräänlaista työelämän espanjaa? Olenhan minä tietenkin töissä omassa valtiossani!
