| Edellinen | Seuraava |
Eipä tunnu elämä suomalaisille erikoisesti hymyilevän kun marraskuun idus on ohitettu, mutta vielä vaan hengissä sinnitellään, kaiken uhallakin. Joulu lähestyy, kuusi on jo torilla, mutta ei kai vielä erikoisempaa joulutohinaa näy kaupungilla.
Joskus markka-aikaan laulettiin että vitosella saa kahvin ja pullan. Porin kauppatorilla Cafe Parlamentissa voi kaupunkibussia odotellessaan nauttia vaikkapa kahvin ja täytetyn sämpylän sisätiloissa istahtaen. Kaukana paha maailma.
Tässä ei siis ole pulla kyseessä, mutta hinta on tällä kattauksella 4,10€. Markoissa laskien siis yli 24 markkaa jos ajatellaan että yksi euro vastaa kuutta markkaa.
Nuo Cafe Parlamentin katosta riippuvat lamput varjostimineen ovat varmaan sinänsä aivan hienoja. Nuo varjostimet eivät kuitenkaan ole mitään riisipaperia, vaan kovaa ja painavaa tavaraa.
Pahoin pelkään että tavallinen sähköjohto ei ole tarkoitettu kannattelemaan tuollaisia yllättävän painavia taideteoksia. Sähköjohdot eivät ole mitään kantavia rakenneosia. Painavammat lampunvarjostimet pitäisi ripustaa katosta erikseen esim. vaijerin varassa.
No joo, varmaan tässä maassa suurempiakin ongelmia on, kahvia hörppivä yleisö ei lie kovin suuressa vaarassa tässä tapauksessa. Periaatteessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä se hyvä suunnittelusääntö että sähköjohtoja ei ole tarkoitettu kannattelemaan painavia esineitä, vaan siihen tarvitaan omat ratkaisunsa.
|
Torin lähistöllä huomiota on kiinnittänyt kevyt kolmipyöräinen sähkökäyttöinen ajoneuvo. Siitä oli jotakin jutussa #372
Siinä on näköjään nyt hiukan lisävarustelua. Nastarenkaat on alla ja takaosassa on kuormaliinalla kiinnitetty jonkinlainen hiukan epävirallisen näköinen nestesäiliö josta tulee letku ulos.
Mihin tarkoitukseen tuo säiliö lieneekään? Pissapojan pesunestesäiliö? Vai olisiko tuossa kotterossa katalyyttinen sisätilojen lämmitin? Olisiko tuo jälkiasennetun katalyyttisen lämmittimen polttonestesäiliö? Lämmitys ei olisi maassamme talvella ollenkaan pahitteeksi ja sähköakusta sellaisia lämpöjä tokkopa vaan on mahdollista ulos ottaa.
Tälle 3-pyörä sähkömopolle ilmoitetaan muuten ajomatkaksi yhdellä latauksella jopa 80 kilometriä. Sähkötehoksi on mainittu 2kW. Sähköakun kapasiteetin täytynee olla noin 4 kWh jos ajatellaan että nopeus olisi noin 40 km/h ja akku riittäisi noin 80 km matkaan eli kahden tunnin ajeluun. Ehkä akun nimellisen kapasiteetin pitäisi olla hiukan isompikin (5kWh?) koska ihan tyhjäksi sitä ei saa ajaa. Akut menevät pilalle jos ne puretaan liian tyhjiksi.
Tai noh, ehkä tuo "jopa 80 km" on pienemmällä ajonopeudella?
Huippunopeus on 45 km/h. Onhan se kohtalainen nopeus kaupungissa, mutta aika harva kuitenkaan taitaa lähteä ajamaan esimerkiksi 80 kilometrin matkaa tällaisella kulkuneuvolla. Täytynee siis vetää yhteen Rolls-Roycen vanhan mainoksen "RR:n moottorin teho on riittävä" tapaan että "toimintasäde on ajoneuvon luonne ja käyttötarkoitus huomioiden riittävä".
Koulussa on ollut kone- ja tuotantotekniikan toimintaa sen verran että valmistustekniikan laboraatiot ehkä voi kuitata sillä suoritetuiksi kunhan raportit valmistuvat.
En vaan kuitenkaan malta olla ihmettelemättä sitä miten vaikea kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi opiskelevan on päästä työstökeskukselle ihan omin avuin kokeilemaan. Sellainen tilaisuus on äärimmäisen harvinaista herkkua. Ei puhettakaan ettäkö voisi koneistaa messinkilevylle tasoaurinkokellon aika-asteikkoja.
Olen saanut kuvattua plasmaleikkurin toiminnassa polttamassa 6 mm paksua teräslevyä. Oletettavasti materiaali on rakenneteräs S355 vaikka täyttä varmuutta oli vaikea saada.
Vanha kamera on niin hidas että useampaa kuvaa samasta poltosta on vaikea ottaa. Leikkuri tekee hommansa niin räpsäkästi.
Jonkinlainen pieni vetosauvakoe on myös tullut tehtyä. Kyseisestä 6mm teräslevystä vedettiin poikki vetosauva jonka ohuemman osan poikkipinta-ala on 60 mm2. Poikkileikkaukseltaan 6 mm * 10 mm vetosauvan poikki vetämiseen tarvittiin lähes 25 kN voima eli vanhanaikaisesti ilmaisten noin kahden ja puolen tonnin painoa vastaava voima. Suurin jännitys vetosauvassa oli luokkaa 400 N/mm2.
Noh, vetosauvan poikkipinta-ala on toki alkuperäisen sauvan pienin poikkipinta-ala. Kyllähän sauvan poikkipinta-ala pienenee kun sauva venyy.
Tjaah, missähän se myötöraja mahtoi olla? Siinä 19 kN vaiheilla vetosauvan venymän kuvaajassa on kohta jossa sauva venähtää huomattavasti vain pienellä voiman muutoksella. Tuossa noin 315 MPa eli 315 N/mm2 jännityksen kohdalla materiaalissa ilmeisesti tapahtuu palautumaton muutos, point of no return. Tuntuu siis mahdolliselta että teräslevyn materiaali oli S355 eikä ihan mitään kakkarautaa.
Samasta 6mm paksusta materiaalista valmistettu vapaamuotoinen nostokoukku kesti noin 10 kN vetoa ennen luovuttamistaan. Tämä siis vastaa vanhanaikaisesti ilmaisten noin yhden tonnin painoa edustavaa voimaa.
Ohut ja litteä teräslevystä leikattu nostokoukku ei tosin mene vetokokeessa poikki kuten vetosauva, vaan se vääntyy kieroon. Sellaista efektiä ei saa aikaiseksi SolidWorks simulaatiossa. Ohjelmallinen simulaatio ei ole niin fiksu ettäkö se pystyisi mallintamaan ohuen koukun sivuttaista nurjahdusta.
En tiedä miten ihan oikea esimerkiksi vähintään 8-lujuusluokan taottu nostokoukku käyttäytyisi vetokokeessa. Takomisen ansiosta sen aines olisi mittoihinsa nähden tuplasti kestävämpää. Voisiko se taittua poikki? Paksu koukku ei ehkä menisi kieroon. Voisiko siitä ehkä jopa lentää sirpaleita? Ei kai sentään.
Ei lie mitään järkeä karkaista nostokoukkua niin että se muuttuisi hauraaksi. On ihan hyvä että nostokoukku muodonmuutoksellaan varoittaa mahdollisesta ylikuormituksesta. Ihmisten kaikkea tyhmyyttä ei pysty estämään, mutta sitkeä materiaali tarjoaa pelivaraa ja käyttäytyy ennustettavasti. Jos nostokoukku ylikuormittuu, niin se tekee sen suhteellisen turvallisella tavalla, vahinko ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Nämä sitkeät rakenneteräkset antavat rasituksessa periksi aika eleettömästi, ei paukahduksia, ei suurta dramatiikkaa eikä ympäriinsä lenteleviä sirpaleita. Niitä nimittäin vedetään koneella hallitusti siten että venymä ei pääse kasvamaan äkillisesti.
Mutta kyllä meidän hieno nostokoukkumme vaan taisteli miehekkäästi loppuun asti. Toisen ryhmän avantgardistisesti muotoiltu koukku luovutti jo 5 kN kuormalla eli noin 500 kilon painoa vastaavalla kuormalla. No joo, tosin on myönnettävä että tuo kilpaileva nostokoukku oli tehty vain 3 mm paksusta materiaalista, joten vertailu ei ole ihan reilua.
Tuo hydraulinen kone vahvoine leukoineen pystyisi luullakseni vetämään jopa 250 kiloNewtonin voimalla, eli sen suurin vetovoima vastaisi 25 tonnia painavan möhkäleen painoa. Mahdollisesti se pystyisi vetämään suoraan poikki sellaisen tavallisen pyöreän terästangon jonka halkaisija olisi noin 30 mm.
|
Luntakin on jo välillä ehtinyt olla maassa sen verran että SAMK tekniikan eteen oli nurtsille ilmestynyt muutamia lumiukkoja. Näissä on myös paidannappeja ja kasvonpiirteitä.
Arvattavasti nämä ovat peruskoululaisten tekosia? Insinööreillä ei yleensä ole ollut tapana tehdä lumiukkoja, ainakaan selvin päin.
Nurmikko sopii lumipallojen pyörittelyyn sikäli että siihen kertynyttä lunta ei aurata pois.
Sittemmin on tosin ilma lämmennyt ja on satanut vettä niin että lumiukot ovat hiukan kärsineet. Talvi ei sittenkään tullut vielä marraskuussa.
Keväällä on ehkä mahdollista viimeinkin suorittaa perusopinnoista rästiin jäänyt hydrauliikan ja pneumatiikan kurssi. Olen kyllä suorittanut tuon pakollisen peruskurssin uusintatenttinä mutta muita suorituksia puuttuu, joten arvosanaa ei ole. Toivottavasti vanha ilmoittautuminen ei estä uudelle kurssille ilmoittautumista.
Eläkkeelle lähtenyt ja vaikeasti korvattavissa oleva Lassi Nurmi on siis saanut seuraajan pneumatiikan ja hydrauliikan osalta, mutta uudesta metalliopin opettajasta en tiedä onko sellaista vieläkään. Metallioppi on yllättävän hankala aihe ymmärtää kaikkine erikoispiirteineen.
Työelämän espanjan kurssi saattaa toteutua keväällä. Olen sinne ilmoittautunut ja elän toivossa. Ilmoittautuneita ei ole vielä riittävästi kurssin alkamiseen, mutta onhan tässä vielä aikaa.
Kurssi olisi monimuoto-opetusta eli se pyörisi lähinnä netissä oppimisympäristö Moodlessa, eikä lähiopetuksena. En sinänsä ole etäopiskelun suuri kannattaja. Lähiopetus on poikaa.
Espanjan kieli on kuitenkin maailmankieli ihan eri tavalla kuin suomen kieli, joten kyllä sitä kannattaa harrastaa. Elämä siellä Espanjassa voisi hyvinkin olla järkevämpää kuin täällä Pohjan perillä jossa suuri osa ajasta ja energiasta menee lumen, jään, kylmyyden ja pakkasen kanssa kamppailemiseen, eli täysin hukkaan. En usko turhalla kärsimyksellä olevan edes ihmisen luonnetta tai sielua jalostavaa merkitystä. Pakkasessa paleleminen ja kosteissa syystuulissa värjöttely ei nosta minua henkisesti korkeammalle tasolle.
Aurinkokellonäkymätkin olisivat siellä etelässä paljon lupaavampia. Aurinkokelloa pystyisi käyttämään talvellakin. Kylmyyden ja kosteuden aiheuttamat ongelmat olisivat paljon vähäisempiä.
Sähköisistä kirjoista kohistaan nykyisin paljon. Espanjan perusteet kakkoseenkin sellainen kai olisi saatavissa, mutta en ole innostunut. Todelliset perinteiset kirjat ovat parempia. Todellista ymmärrystä ei voi korvata sähköisellä kirjalla ja digitalisaatiolla.
Virtuaaliähkyn vastainen taistelujärjestö Harmaat Koneinsinöörit tuomitsee jyrkästi itseisarvoisen digitalisaation ja umpityhmän sähköisen vouhotuksen. Digitaalisuus on poliitikkojen pyhä lehmä, mutta käytännössä se vain pahentaa yhteiskunnallisia ongelmia. Digitaalihuume ei maailmaa pelasta.
Olen yrittänyt tilata kirjakaupasta matematiikkamoduulin oppikirjaa jonka kolmatta editiota vuodelta 2006 kuvasin edeltävässä jutussa. Se on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Ei ihan ole tehnyt mieli repiä hiuksia päästään, mutta harmittanut on.
Yritin ensin tilata Suomalaisesta kirjakaupasta tuon David C.Lay:n kirjan Linear Algebra and its Applications neljännen edition joka on vuodelta 2009. Editioiden numeroista siellä ei tosin tiedetä mitään, heidän tietojärjestelmänsä tuntee vain kirjan painamisvuoden. Neljäs editio olisi sikäli hyvä että osa kurssin tehtävistä on siitä ja muissa editioissa tehtävät ovat osittain erilaisia.
Toimitusajaksi luvattiin pari viikkoa. Kun kolmas viikko odottelua oli kulumassa umpeen, kävin kysäisemässä onko tilauksesta kuulunut mitään. Paikalla vastattiin että noin viikon kuluttua voisi tulla. Pian sen jälkeen tuli puhelu ja tekstari että tilattu tuote ei ole saatavissa, painos loppuunmyyty. Suomalaisen kirjakaupan asiakkaan tarvitsee siis odotella vain kolme viikkoa saadakseen tiedon siitä että tilattu kirja ei ole saatavissa! Räpsäkkää toimintaa!?
Sen lineaarialgebran oppikirjan aion vielä saada käsiini, mutta jostakin kumman syystä en ryhtynyt asioimaan sen enempiä Suomalaisen kirjakaupan kanssa. Sieltä oli ilmoitettu ettei tilattua tuotetta ole saatavissa joten katsoin sen asian loppuunkäsitellyksi. Marssiin sensijaan kilpailevaan kirjakauppaan torin nurkalle ja tilasin sieltä saman kirjan viidennen edition vuodelta 2015.
Nyt kahden viikon kuluttua tilauksesta tuo viides editio on kuulemma jo ehtinyt Suomeen, mutta posti ei ole vielä sitä saanut kuljetettua Poriin saakka. Elän toivossa. Haluan oppia tekniikassa tarvittavaa matematiikkaa syvällisesti, kävi miten kävi. Lineaarialgebran kirjasta tulee joululahjani. Ja löytynee sille käyttöä myös kevätlukukauden kurssilla Matematiikka 2 jonne on jo voinut ilmoittautua.
Sen toisen kirjakaupan äijä uhosi että joskus kauan sitten ovat tilatut kirjat tulleet ulkomailtakin yhdessä päivässä. Kehitys on nyt kuitenkin kehittynyt niin pitkälle että tiedon kulun lisäksi myös tavaroiden kulku tökkii pahan kerran. Vain digitalisaatio on arvokasta, tuloksilla ei niin väliä?
MatLab-ohjelmaa on hiukan käytetty matematiikka 1 -kurssilla. Erillistä koetta siitä ei ole, mutta muutamia harjoituksia on suoritettavana.
SAMKin tietokoneissa MatLabin saatavuus on heikohko, se löytyy vain Tiedepuisto A:n eli liiketalouspuolen luokasta B211 ja Tiedepuisto B:stä eli tekniikan puolelta käytävältä muutamasta yhteiskäyttöisestä koneesta teknisen tuen lähistöltä, mutta Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) Porin laitoksella, eli kansanomaisesti ilmaisten "Puuvillassa" se on aivan yleinen.
MatLabin peruskäytön paatunut C/C++ ohjelmoija oppii helposti.
Joissakin tehtävissä on kuitenkin yllättävästi vääntöä. Ohessa kuvatun tehtävän 3 viimeinen osa e) oli minulle suuri järkytys kun sitä oli ratkottava tosiajassa opettajan valvovan silmän alla.
Matriisiyhtälölle Ax = b on löydetty kaksi mielivaltaista yksittäisratkaisua vektorit x1 ja x2. Tässä siis A on 6x4 matriisi ja x sekä b ovat sen kanssa yhteensopivia sarakevektoreita, x 4-rivinen muuttujavektori ja b 6-rivinen vakiovektori.
Arvatkaapa paljonko on A*(x1 - x2)? Noh, haparoivakin MatLab -käyttäjä saa helposti tulokseksi 6-rivisen nollavektorin 0 = [ 0, 0, 0, 0, 0, 0 ]T .
Mutta miten selitetään matemaattisesti tämä tulos? Miten hitossa on mahdollista että tulos on nimenomaan nollavektori, onko se puhdas sattuma? Ei tarvitse edes tietää matriisin A tarkkoja arvoja.
Matriisi A on yhteensopiva mainittujen vektoreiden kanssa ja mielivaltaisilla yksittäisratkaisuilla pätee aina matriisiyhtälö A*(x1 - x2) = 0 eli tulos on väistämättä aina nollavektori vaikka A ei sisällä yhtään nollaa. Vektorit x1 ja x2 ovat erisuuria eli niiden erotus ei ole nollavektori.
Lähes fyysistä kipua aiheutti sen seikan vähittäinen oivaltaminen että A*(x1 - x2) = A*x1 - A*x2 ja että sekä A*x1 että A*x2 ovat kumpainenkin yhtä kuin alkuperäisen matriisiyhtälön Ax = b vakiovektori b. Niinpä lauseke pelkistyy vektoriyhtälöksi muotoon b - b = 0 . Sellaista se on, matematiikka. MatLab ei kerro kaikkea, vaan omaa ajatteluakin tarvitaan.
Nyt on Joulua rinnassa enemmän kuin aikoihin. Tilattu lineaarialgebran oppikirja - joululahjani - on vihdoin omani, Suomalaisesta kirjakaupasta huolimatta, eikä siihen yhteensä mennyt edes seitsemää viikkoa. Tunnen itseni vahvemmaksi kuin koskaan.
Kirjan viides "global edition" vuodelta 2015 maksoi 84,50€ eli huomattavasti odotettua vähemmän. Kuvassa taustalla näkyy koulun kirjaston "third edition update" vuodelta 2006. Sen voin nyt ylpeänä palauttaa koulun kirjastoon vaikka en olekaan onnistunut saamaan sitä tavoiteltua neljättä editiota käsiini. Tehtävissä saattaa siis olla joitakin eroja, mutta en usko että lineaarialgebran opiskelu siihen kaatuisi. Eri editioiden linja on kuitenkin pitkälti sama.
Jonkinlainen "setti" tämä on, sisältä löytyy kuori joka saattaa sisältää jonkinlaisen ohjelman nettilisenssin avaimen? En ole tutkinut tarkemmin. Vaatisi kuitenkin myös kurssin tunnuksen, joten eipä taida onnistua. Kirja on se tärkeä, mitäpäs noista lisäkilkkeistä.
Me itseisarvoisen digitalisaation, typeryysdigitaalisuuden ja virtuaaliähkyn vastaisen taistelujärjestön Harmaat Koneinsinöörit kantavat voimat suhtaudumme muutenkin hyvin pidättyväisesti kaikkiin yltiömoderneihin virtauksiin ja muihin hömpötyksiin. Konkreettinen on kaunista, käsinkosketeltava on todellista, siinä mottomme. Digitaalisuuden kuuluu olla vain nöyrä palvelija, ei isäntä, ei palvonnan kohde.
Sain INFO-kirjakaupasta kaupanpäällistä jonkin kahden euron sanomalehtimuotoisen kaunokirjallisen "nyyrikki"-teoksen, mutta en jaksanut siihen sen enempiä syventyä, vaan jätin sen koulun kirjaston poistokirjahyllyyn mahdollisten halullisten sielujen ahmittavaksi.
Omaa kirjaa täytyy juhlia. Niinpä söin Porin keskikaupungilla uuden kirjani kunniaksi Quattro-pizzan oikein salaatin kanssa. Hinta juomineen 7€. Vähäraumassa olisi tullut kalliimmaksi ilman salaattiakin.
Lineaarialgebra on periaatteessa tärkeää mm. oman ohjelmallisesti synnytetyn 3D-grafiikan kannalta. Tekniikassa sille löytyy viljalti käyttöä vaikka en olekaan suunnittelemassa jumbojettien siipirakenteita tai stealth-hävittäjiä. Löytyyhän lähteistä kaavoja, mutta on parempi ymmärtää aihe syvällisesti. Matematiikkaan ei todellakaan ole olemassa mitään "kuninkaantietä", laskuharjoitukset tekevät tämän harvinaisen selväksi.
En varsinaisesti pidä itseäni matemaattisesti lahjakkaana. Mahdanko koskaan sujuvasti oppia kaikkia niitä surjektioita, injektioita, Span-joukkoja, joukon virittämiä avaruuksia, riviredusoituja porrasmuotoja, "onto"- ja "one-to-one"-suhteita, ef-muotoja, ylä- ja alakolmiomatriiseita, lineaarikombinaatioita, takaisinsijoituksia, tukisarakkeita ja tukialkioita. Etenen kuitenkin vastustamattoman vakaasti kohti tekniikassa merkittäviä laskentavalmiuksia ja riittävää matemaattista ymmärrystä.
Minun ikäluokalleni uuden palkkatyön saaminen on aikaslailla mahdotonta. Yli viisikymppisten työmarkkinat ovat aika vaimeat muutenkin ja siinä 57 ikävuoden kohdalla työnsaantimahdollisuudet jokseenkin tyrehtyvät. Päättäjät haluavat näköjään marginalisoida meidät pitkittämällä työttömyysuriamme ja ajamalla meidät ennenaikaiseen hautaan.
Herrat ja poliitikot haluaisivat ilmeisesti romuttaa työkyvyttömyyseläkejärjestelmän sillä verukkeella että kun eläkeikää lähestyvät eivät työllisty. Voivat he varmaan niin tehdäkin jos köyhän kansan työkyvyttömyyseläkkeen mahdollisuus heitä kovasti kiusaa esimerkiksi viemällä yöunet, mutta enpä usko että siitä koskaan syntyisi yhtään uutta työpaikkaa. Ikärasismi on suomalaiseen työelämään juurtunut varsin syvälle.
Sitkeänä sissinä kuitenkin jatkan eteenpäin. Minua eivät pysty lannistamaan verottaja, ulosottomies, sosiaalityöntekijät, wampyyrivirkamiehet, erilaiset haaskalinnut, raadonsyöjät ja verenimijät sen paremmin kuin suojatyöpaikoistaan pottuilevat YLE:n toimittajat, vilpilliset poliitikot tai TE-toimistojen täysin tarpeettomat ämmätkään. Jätän vanhat rasitteet taakseni kuin karhu paskansa ja tallustelen eteenpäin.
Viettäkööt virkamiehet ja muut julkisen sektorin verenimijät aivan kaikessa rauhassa pikkujoulujaan verensyöksyorgioiden merkeissä. Suomalainen valtiokoneisto ja virkamieskunta on mätä, en ota siitä vastuuta miltään osin. Globalisaatio ei voi olla itsetarkoitus. Globalisaatiossakin pitäisi olla mukana järki ja oman yhteiskunnan kokonaisuuden edun valvonta. Yksityiset yritykset eivät voi koskaan ajaa yhteiskunnan kokonaisetua, vaan se olisi kansallisvaltion tehtävä, tehtävä jonka suomalainen valtio törkeästi laiminlyö.
Selkeää materiaalia Porin kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllyyn. Koulun kielenopetuksen vanhat lähinnä ruotsinkieliset C-kasetit ovat muuten hyvinkin menneet yleisölle "kaupaksi" kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllyn kautta, enpä olisi uskonut.
Hääh! Porin kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllyn vieressä näkyy olevan kaappi josta voi lainata liikuntavälineitä kuten kävelysauvoja ja kahvakuulia. Näin kai toivotaan edistettävän terveyttä.
Hmmm, omakohtaisen kokemuksen viisastuttamana pyydän kuitenkin saada huomauttaa että "terveellisellä" liikunnalla voi saada mm. polvensa sellaiseen kuntoon että pitkään aikaan ei pysty ottamaan kunnolla yhtään askelta.
Liikunta on kaksiteräinen miekka. Sillä voi ehkä muutamalla iskulla leikata yhden pään osittain irti ja yhden kaulan osittain poikki kauhealta tultasyöksevältä seitsenpäiseltä lohikäärmeeltä, mutta sillä voi myös satuttaa itsensä.
Minusta tuossa on traaginen tilastollinen harha. Varmaan paljon liikkuvat ihmiset ovat terveitä, mutta siitä ei seuraa että sairaalloiset ihmiset muuttuisivat terveiksi runsaalla liikunnalla. On poliittisesti tarkoituksenmukaista vihjailla liikuntakyvyltään vajavaisia ihmisiä laiskureiksi ja näin siirtää syyllisyyden taakka pelkästään heidän kapoisille harteilleen. Politiikassa ei tarvita totuutta. Uhrien syyllistäminen tulee halvemmaksi kuin todellisten ratkaisujen etsiminen.
Terveyspalveluiden linja on sellainen että ihmiset ovat itse syypäitä sairauksiinsa. Sairaat halutaan syyllistää sairaudestaan. Sairaudet ovat itse aiheutettuja. Sairaiden ei pidä häiritä sairaanhoitohenkilökuntaa koska nämä kuitenkin vaatisivat lisää palkkaa jos joutuisivat tekemään enemmän työtä. Kärsi ruumis, olethan parempiakin päiviä nähnyt!
Minun puolestani kaupungin laajasta julkisen sektorin henkilökunnasta voitaisiin lomauttaa loputkin ja sitten vaan unohtaa kutsua takaisin töihin. Eipä näistä paljon iloa ole. En minä tarvitse mihinkään esimerkiksi sellaista lääkäriä joka sanoo että se polvi nyt vaan on kipeä eikä siihen mitään lähetettä saa esim. ortopedille koska ei se ole hänen muistaakseen joskus ennenkään jotakuta auttanut.
Jos taas kaipaa lisää vaatetusta syksyn tuuliin ja sateisiin, niin Vähärauman kuntopolun varrella näkyy roikkuvan puun oksilta jokunen ylimääräinen mustanpuhuva vaatekappale. Nämä tosin taitavat olla melko kevyitä alusasuja, pitsipöksyjä, joten pakkasiin tarvittaneen näitä pitempipulttuisia ja paksumpia asusteita.
