| Edellinen | Seuraava |
Vähärauman metsikön kuntopolkua on kesällä tullut tallottua edestakaisin auringonpaisteessa sekä pilvisäällä ja sama rumba vaan jatkuu. Ei toki kuntoilutarkoituksessa vaan siksi kun apostolinkyyti on ainoana kulkuneuvona.
Syyskuun käynnistyttyä on todettava että koulu on kyllä jo alkanut, mutta lukujärjestyksessä odotti ärsyttävä yllätys: Ryhmän neljännen vuoden syyslukukauden lukujärjestyksen mukaan on syksyllä mahdollisuus ansaita tasan tarkkaan pyöreät nolla (0) opintopistettä.
Ainoat ryhmälle syyslukukaudella tarjotut kurssit ovat organisaation ja yritystoiminnan johtamiseen liittyvät kurssit jotka on jo aiemmin suoritettu verkossa. Haluan kuitenkin olla hengessä mukana joten koetan osallistua näille kursseille vaikka en niistä mitään hyödykään.
En edelleenkään aio johtaa yhtään mitään enkä ketään, eli asenteeni on sama kuin silloin kun KrhK/HämJP komppanianpäällikkö (kapteeni Tammi vaiko hänen sijaisensa, yliluutnantti jonka nimeä en muista?) tiedusteli joskus öbauttiarallaa 1978 Hämeenlinnan Linnan kasarmilla (nykyisin tykkimuseo) että josko olisin halukas lähtemään RAUK:kiin (Reservin AliUpseeriKouluun) koulutettavaksi johtajaksi. En ollut. En herra, mutta en myöskään orja kenenkään.
Tällä samalla linjalla jatkan edelleen, mitäpä sitä enää vaihtamaan. Syyskuun lopussa pamahtaa 58 ajastaikaa tämän sällin mittariin. Jos oikein hyvin käy niin saatan ehkä suorittaa tutkinnon "insinööri AMK" hiukan ennen eläkkeelle siirtymistäni.
Noh, pieni paniikki uhkasi käydä päälle kun snaijasin että kurssit on jo melkein käyty eikä oman ryhmän puitteissa ole enää paljon mitään tarjontaa. Samalla kävivät lääkkeet vähiin joka ei parantanut tilannetta. Mutta onhan noita opintopisteitä jo suhteellisen riittävästi ja hiukan lisääkin voin saada Espanjan perusteiden kakkoskurssista sekä Matematiikka-moduulin ensimmäisestä kurssista. Ja lääkereseptit sentään pystyin uusimaan helpostikin.
Suuri "MUTTA", rasite ja etenemisen este insinööriksi tulemisen tiellä voi olla opinnäytetyö, koulun lopputyö eli "insinöörityö". Olen aiemmin luullut että opinnäytetyö on aivan pakko tehdä yrityksessä eikä ole mitään muuta mahdollisuutta.
Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt että, vaikka opinnäytetyön tekeminen yrityksen puitteissa suositeltavaa onkin, niin myös itse kotona tehty lopputyö saattaa tulla kyseeseen.
No minähän aloin oitis värkätä erästä alustavaa ideaa opinnäytetyöksi uudessa projektissa INSSI, vaikka en mitään opinnäytetyön virallista aloittamislupaa olekaan vielä saanut.
Idea on Katon läpi asennettava ekvatoriaalinen peiliaurinkokello, minusta aivan huippuhyvä idea. Ei kuitenkaan kannata ihan heti ruveta talojen kattoja auki repimään sellaisen asennusta varten, eikä pidätellä hengitystään tuloksia odotellen.
Jos tämä idea ei kelpaa opinnäytetyöksi niin sitten koetan keksiä jotakin muuta. Mihinkään yritykseen en kuitenkaan usko pääseväni. En ole yrityksiin päässyt töihin muutenkaan enää moneen vuoteen, joten miksi tämä olisi erilainen tilanne. Siksihän juuri aloin ikämiehenä opiskella kun muutakaan ei voinut tehdä. Nuorille yrityksissä ehkä on näköaloja, mutta itse en enää odota ihmeitä. Ihmeitten aika meni jo ohi.
Uskon toki itse lujasti että INSSI-projektin aihe on tärkeä ja jonkun sellainen välttämättä pitäisi toteuttaa. En vaan usko että kukaan muu olisi niin hullu että alkaisi tosissaan tuollaista suunnitella, joten kyllä minun on tämä projekti itse suunniteltava valmiiksi korkean omakätisesti. Vaikeuksia toteuttamisen tiellä on vaikka mitä, mutta tärkeintä on jalo päämäärä.
|
Jos INSSI ei kelpaa opinnäytetyöksi niin sitten ei kelpaa, mutta kyllä se silti valmiiksi täytyy saada.
Että sellaisia elämän polkuja on nyt tallottava, sataa tai paistaa. Pysähtyä elämässä ei voi. Kaikki voi mennä päin Helvettiä, mutta minkäs tekee. Eteenpäin on pakko yrittää.
Kirjaston kurssikirjojen kanssa täytyy spekuloida aivan kauheasti jos niitä yrittää hyödyntää. Kurssikirjojen laina-aika on vain yksi viikko, niistä kirjoista on ankara pula ja jos kirjaan on varaus niin lainaa ei voi uusia.
Tilannetta saattaa helpottaa se että kirjojen varaukset eivät kohdistu kirjayksilöön. Kovalla pokerinaamalla saattaa saada pitää kurssikirjaa itsellään jos uusii lainan joka päivä (jos ja kun pystyy) ja odottaa aivan kalkkiviivoille asti ennen luovutusta jos Finna ilmoittaa että kirjaan on varaus. Se varaus voi purkautua jos joku muu samanlaisen kurssikirjan lainannut heittää pyyhkeen kehään ensin ja palauttaa kirjan. Ensin kirjaan oli varaus, mutta sitten ei enää olekaan, HURRAA, joten lainan pystyy uusimaan. Kauheaa kyttäämistä.
Opinnäytetyö on innostava asia, mutta koulu ei paljoa tarjoa. Koulun henkilökunta ei ilmeisesti ole "iltakursseihin" kauhean innostunut. Olin kuvitellut pääseväni jossakin vaiheessa oikeasti käsiksi mm. termodynamiikkaan ja lämmön siirtymiseen, mutta sellainen jää ilmeisesti kaukaiseksi haaveeksi.
Olen aika tavalla tyrmistynyt siitä että teknillistä ohjelmointia ei harrasteta koulussa. Halutaan käyttää valmisohjelmia vaikka ollaan muka niin insinööriä ETTÄÄ! Mikä insinööri se sellainen on joka sokeasti luottaa valmisohjelmiin joiden todellista toimintaa hän ei voi yksityiskohtaisesti tuntea. Eikö olisi parempi saada tuntumaa tekniikkaan ohjelmoimalla itse.
Tieteellistä maailmankuvaa pidetään kovasti esillä koulun juhlapuheissa, mutta konkreettinen tekniikan alan tarjonta jää kovin vähiin, ainakin kone- ja tuotantotekniikan aikuispuolella. Ohueksi jää se maailmankuva.
En ole tyytyväinen. Olin elämältä odottanut enemmän. Koulu tuntuu jäävän ikäänkuin kesken koska neljäntenä opintovuonna todellista sisältöä ei enää ole. Jotakin vähäisiä tuotantotekniikan harjoituksia keväällä ja siinä se. Melkein kuin olisi käynyt insinöörikoulun kirjekurssina.
Yhteiskuntakin taitaa olla aika pahasti rikki. Suomi on niin sivistynyt valtio että täällä ei pystytä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Halutaan olla hienompia kuin yhteiskunnalliset ongelmat.
Ammattiin valmistuminen halutaan tehdä yhä vaikeammaksi. Suomen hallitus jää historiaan kaikkien aikojen opiskeluvihamielisimpänä. Kannattaa pistää hallitukseen osallistuvat tahot visusti korvan taakse, he ovat kaikki tästä vastuussa, persut mukaanlukien. Ilmeisesti se tulevaisuuden ammattityövoima aiotaan sitten Suomeen keräillä jostakin Turkin pakolaisleireiltä? Ja maan kantaväestöä edustavat opiskelijat sekä työttömät pakotetaan joko paskakuskeiksi tai yhteiskunnan ulkopuolelle?
Työttömyyden suhteen tilanne näyttää jo aivan toivottomalta. Työttömät eivät ole tarpeeksi hienoja ihmisiä työelämään. Poliitikkojen perusasenne on että työttömät ovat vaan liian laiskoja, eivätkä halua tehdä palkkatyötä. Että siltäkö pohjalta pitäisi tulevaisuuteen ponnistaa? Politiikka on jalo taito puhua asioista niin että kansa ei tajua mitä aivan oikeasti tarkoitetaan.
Hengissä aion kuitenkin selvityä tässä elämässä. Sen aikaa minkä selviydyn. Ja kyllähän opiskelussa koen kuitenkin olevani lähes täystyöllistetty kun Espanjan kakkonen ja Matematiikka ykkönen ovat alkaneet ja opinnäytetyötä värkkään aina kun pystyn.
Se on sellainen kymmenen kilometrin lenkki edestakaisin täältä Tekunkorvesta keskikaupungille. Se pistää sandaalit lujille.
Paljon pitempi patikkamatka minulta ei ehkä enää onnistuisikaan, edes näissä melkoisen kesäisissä olosuhteissa, kun jotakin kantamistakin sentään aina on mukana. Telamiinoja ei sentään ole tarvinnut kanniskella pitkään aikaan. Armeijassa sellaisia mielellään ripusteltiin taisteluliivien koukkuihin.
Asuntomessut Porissa 2018 on aihe johon törmää aina Karjarannan ohi kulkiessaan. Yleisölle omistettuihin tauluihin on ilmestynyt kaksi uutta kommenttia tai signeerausta sitten viime näkemän. Ne vaikuttavat tyyliltään jotenkin tutun tuntuisilta.
Luulenpa että olen nähnyt aiemmin saman artistin töitä eräissä seinissä, muuntaja-asemissa, siltarakenteissa tmv. pinnoilla joihin tosin ei ole ihan erikseen mitään yleisön kontribuutioita tai Nummisuutareiden Eskon puumerkin kaltaisia hyväksymismerkintöjä pyydetty.
Toivoin voivani kesällä osallistua koulun projektiin joka liittyy tuleviin asuntomessuihin. Noh, näin ei sitten käynyt.
Ei kuitenkaan ole aivan mahdotonta ettenkö vielä myöhemmin pääsisi osallistumaan johonkin asuntomessuihin ja talotekniikkaan liittyvään koulun projektiin. Sellaiset eivät vaan ole vielä käynnistyneet ja onhan tässä vielä aikaa kesään 2018.
Minua kiinnostaisivat erikoisesti omakotitalojen kattorakenteet. Tällä saattaa olla jotakin tekemistä sen kanssa että haaveilen insinöörityöstä nimeltä Katon läpi asennettava ekvatoriaalinen peiliaurinkokello.
En silti usko että kaava-alueella ihan noin vaan rakennettaisiin katolle ylimääräisiä torneja joissa olisi valoa heijastava peili. Katon kantavat rakenteet ovat lisäksi pyhä asia, tabu, jota virkamiehet puolustavat kynsin ja hampain sekä veressä päin vaikka kyseessä ei olekaan heidän kotinsa katto.
Ohikulkijaa ja naapuria saattaa kaava-alueella häiritä vaikkapa se että vieraan talon pihasta on kaadettu puu tai talon katolla näkyy jotakin ylimääräistä. Sellaisesta voi tehdä valituksen ja ainakin sakkoja saattaa rapsahtaa ellei kaikkia pykäliä ole noudatettu viimeisen päälle.
Naapurisopu ei ehkä edisty parhaalla mahdollisella tavalla. Nämä ovat kuitenkin arkipäivän realiteetteja kaupunki-asumisessa.
Niinpä vaan on edelleen kaupunginsairaalan kohdalla viitta PÄÄRNÄISTEN PÄIVÄKOTI, vaikka myös meidän Vähärauman koululle on kesällä ilmestynyt vastaava kuten jutussa #371 olen kuvannut.
Onkohan kyseisellä päiväkodilla siis toimintaa kahdessa paikassa samanaikaisesti? Vai onko vanha viitta vaan jäänyt sinne yksin ja unohdettuna? Viitathan ovat tabuja, pyhiä lehmiä joihin tavallisen kuolevaisen ei ole lupa koskea. Älä ihminen kuvittele että voisit itse pystyttää tai poistaa joitakin viittoja!
En oikein ymmärrä mihin enää nykyisin kaikessa tarvitaan niin vahvaa virkamiehistön asioihin puuttumista. Mitä hyödyttää valtava määrä byrokratiaa. Sehän maksaa aivan hirmuisesti. Pitäisikö ihmisiä suojella heiltä itseltään? Eikä kaunis sana "kansalaisyhteiskunta" oikeasti tarkoitakaan mitään? Emmekö valtio olekaan me itse vaikka joku roomalainen on näin aikoinaan väittänyt.
Porin kaupunginkirjastossa on pienimuotoinen näyttely Porin Taidekoulun vanhoja töitä - "Arkiston aarteita ullakolta".
|
Kyseinen Taidekoulu näyttäisi sijaitsevan melko lähellä kirjastoa, kauppatorin suunnalla. Näiden välimailta puistosta löytyy mm. taiteilija Akseli Gallen-Kallelan isolla kukkaruukulla somistettu patsas.
Olen usein ihaillut ohi kulkiessani taidekoulun talon portinpylvästä, vaikka en mikään baskeripäinen taidemaalari olekaan.
Taiteellisen kompetenssini voi vapaasti riitauttaa ja asettaa kyseenalaiseksi, mutta henkirahan minäkin edestäni maksan.
En kai ole koskaan tosissani haaveillut taiteilijan urasta tai edes mistään laajempimittaisesta taiteellisesti motivoidusta tai silleen orientoituneesta vapaalla kädellä piirtelystä tai maalailusta.
Olen enempi suoran viivan ja puhtaan kapeaviivaisen ympyrän miehiä jonka sielulle jo ellipsikin tuottaa suurta luomisen tuskaa. Jyrkän linjan insinöörin ei sovi haahuilla ja juurikin tiukkailmeinen hetero-insinööri minä haluan olla.
Vaikka täytyy myöntää että jopa perinteisessä konepiirustuksessa on parhaimmillaan hiukan taiteellisia piirteitä. Tarkoitan lähinnä isometrisiä piirroksia. Tietokoneavusteisessa suunnittelussa taiteellisuus kuitenkin usein osataan lopputuloksessa kadottaa.
En siis ole menossa Taidekouluun eikä minulle pystytetä pystiä Akseli Gallen-Kallelan viereen Porin Pohjoispuistoon, ei edes Mannerheim-tyylistä ratsastajapatsasta. Rennolla neekerivartalolla satunnainen ohikulkija voi kuitenkin tsiguloida erilaisia taideteoksia ja ehkä tuntea samalla sydämensä sopukoissa tai sielunsa syövereissä jotakin elähdyttävää tai raikasta tuulahdusta.
