Edellinen | Seuraava |
Vitsin mukaan vanha vääpeli yritti armeijassa opettaa alokkaille että suora kulma on 100° ja vesi kiehuu +90°C lämpötilassa.
Tämän jutun asteluku on jo sellainen että kuulusteluiden kolmannet asteet kalpenevat sen rinnalla. Ympyrä sulkeutuu? Minkään epätoivoisen lukumagian valtaan ei kuitenkaan ole syytä vaipua. Ympyrän jako 360:een asteeseen on mielivaltainen valinta jolla ei ole mitään sen syvällisempää fysikaalista sisältöä.
Kevät keikkuen tulevi. Viileänä ja tuulisena Huhtikuun 15. päivänä noin klo 14 yllä kuvattu minulle tarkemmin tuntematon pikkulintu lentää mäjähti Vähäraumassa SAMK:in ruokalan päädyssä olevaan ikkunaan ja ilmeisesti kuoli heti. Ehkä se oli sairas ja viluissaan? Ehkä se lensi suoraan päin lasia ja siltä meni niska poikki?
Näin kun se putosi ja yritin lämmitellä sitä kädessäni. Vein sen hiukan suojaisempaan paikkaan turvaan jos se vaikkapa siitä vielä virkoaisi. Joskus ikkunaan lentäneet pikkulinnut toipuvat melko pian ja palaavat tajuihinsa. Tämä ei sijaltaan enää noussut tuntienkaan jälkeen.
|
Sellaista tuhlausta. Sääli. Miksi pitää lentää pitkä raskas matka tänne pohjoiseen kylmään maahan ja menehtyä melkein saman tien, ennenkuin kesän riemut ovat koettavissa.
|
Porin kaupunginkirjastossa oli pitkän SDP-mainostelun jälkeen esillä lasten töitä.
SDP:n lippua en vaivaudu kuvaamaan vahingossakaan, mutta lasten viattomat tekeleet sijansa saakoot.
Tai ehkäpä näitä pikku taitelijoita pitäisi asianmukaisesti nimittää Vekaroiksi ja Nappuloiksi?
He vaikuttavat joka tapauksessa poliittisesti melko sitoutumattomilta, turmeltumattomilta.
Elämä ei kuitenkaan lopulta ole reilu, heillekään.
Moni heistäkin voi vielä taittaa niskansa lentämällä epähuomiossa päin jotakin lasiseinää.
Mutta tärkeintä on että yhteiskunnassa kaikki on rauhallista.
Muutenhan rikkaat voisivat häiriintyä ja menisivät sekaisin rahojen laskennassaan.
Roope-Ankkojen on saatava rauhassa ottaa setelikylpyjä rahasäiliöissään.
Leipäjonoista kumpuavan valituksen ei saa häiritsevästi kantautua norsunluutornien hillityn tyylikkäisiin residensseihin.
Meidän köyhien on ymmärrettävä että rikkaiden elämä on raskasta ja vastuullista.
Köyhänä on helppo elää, ei tarvitse tehdä paljon mitään. Rikkaan elämä sensijaan on hyvin vaativaa ja haasteellista.
Rikkaan ökyäverikön alituisena piinana ja huolen aiheena on se mieltä kaihertava mahdollisuus että jossakin muualla sittenkin saisi rahoilleen paremman koron. En ole katkera, mutta kuitenkin, näin lyyrikon sanoin ilmaisten.
Ei ole helppoa olla rikas. Meidän köyhien on tunnettava sympatiaa ja sielun sukulaisuutta raharikkaita sielunveljiämme kohtaan. Olemme sen heille velkaa.
Niinpä heittäkäämme kauas pois kaikki kademieli ja katkeruus. Rikkaus on suuri henkinen taakka jonka vastentahtoisia kantajia meidän tulee ymmärtää ja kannustaa. Heidän osansa ei ole helppo.
Niin. Tärkeintä on että yhteiskunnassa ei keskustella keskeisistä kysymyksistä vaan vaietaan, vaietaan iäksi kuin tylpän nokkansa ikkunalasissa tylsistyttänyt värikäs pikkulintu.
Lasten paperiset väritetyt lentokoneet leijailevat katossa kuin ilmataistelua käyden?
Kovat taistelut tässä on muutenkin vielä edessä ennenkuin kunnian kukko saa tilaisuuden laulaa kajauttaa.
Koulun kevätlukukausi ei ole vielä aivan lopussa, mutta kesäksikin pitäisi kehittää mielekästä toimintaa.
Ammattikorkeakoulun normaali toiminta jokseenkin hyytyy huhtikuun loppuessa. Kesä on hiljaiseloa, paitsi ehkä jokunen kesäkurssi. Uudelleen henkiin koulu herää vasta elo/syyskuun vaihteessa.
Syksyllä alkaa ehkä noin puolitoista vuotta kestävä ratkaisutaistelu sen suhteen tulenko koskaan saamaan sellaista ammattitutkintoa kuin Insinööri AMK. Siihen vaaditaan mm. kaikki pakolliset aineet suoritettuna ja yrityksessä tehtävä opinnäytetyö. Kursseista pahimmin puutteena taitaa olla hydrauliikan ja pneumatiikan kurssi jonka lopputentin olen kyllä suorittanut, mutta en ole suorittanut ko.kurssia. Opinnäytetyön ohella matematiikka-modulin suorittaminen olisi luultavasti välttämätöntä jos aikoo opiskelua jatkaa.
Häpeäkseni on tunnustettava etten tiedä minkä kuntien vaakunoita nämä koulun seinää koristavat kilvet ovat. Siinä niiden vierellä oli muistaakseni aiemmin neljäskin vaakuna.
Ööh, Kokemäki on ehkä yksi näistä?
Kuulin radiosta että lauantai 23.04.2016 oli eräänlainen kirjan päivä. Niinpä täytyi tshekata miten se näkyy Porin kaupunginkirjastossa.
Noh, löytyihän sieltä lopulta eräänlainen plakaatti joka ilmoitti asiasta. Ihan lukuviikko on ollut menossa.
Jos olisi jaksanut jäädä odottelemaan, niin olisi voinut nähdä lukukoira Fiinan lastenosastolla, mutta minähän olen kiireinen mies enkä suinkaan mikään lapsi. Eikä sellaisesta lastenosaston lukukoirasta varmaankaan olisi ollutkaan apua insinööriopiskelijan lukuihin.
|
Kirjasto on joka tapauksessa mukava miljöö. Suorituspaineet ovat siellä yleisesti ottaen vähäisiä.
Kirjasto on yksi niitä harvoja paikkoja minne köyhä voi mennä maksamatta ja ihan luvallisesti.
Kirjastossa pohjoismainen lintukoto on vielä jäljellä. Ulkopuolella vallitsee viidakon laki, rahan valta ja raaka markkinatalous, mutta kirjaston seinien sisällä ihminen on turvassa.
Kirjasto varmaankin pistää Bill Gatesin itkettämään. Niin paljon ihmisiä eikä kukaan maksa hänelle mitään!
Kirjastossa ovat Jerry Cotton ja venäläiset sulassa sovussa keskenään.
Kylmä sota ja suurvaltaeturistiriidat ovat siellä vain paperilla, täysin hallinnassa.
Kirjojen maailma on turvallinen vaikka se voi käsitellä sinänsä hyvin vaarallisia asioita.
Rikinkatkuinen kirjaviisaus on vaaratonta, sillä sen voi joko ottaa tai jättää oman valintansa mukaan.
Kirjaroviot eivät ratkaise mitään.
Kirja on parempi kuin nainen, sillä voit pitää samanaikaisesti useita kirjoja. Vanha kirjasi ei pane pahakseen vaikka vietät aamuyön tunteja jonkin toisen kirjan seurassa. Riippumatta siitä montako koskematonta kirjaa olet avannut illan kuluessa, pystyt aina avaamaan uuden kirjan, etkä tarvitse siihen edes kemiallisia Viagra-/Levitra- avusteita.
|
Lastenosastolla on sitäpaitsi vaikuttava nallekokoelma.
Nalle on tietysti jokaisen lapsosen rakas leikkitoveri, mutta porilaisessa kirjastossa nallella voi olla myös karhukaupunkiin viittava merkitys (Björneborg, "Karhulinna").
Kirjastoauto Porissa tietenkin on olemassa ja onpa tuo joskus näkynyt seisovan myös Vähärauman kampusalueella Tiedepuisto B:n pääoven edustalla. En kuitenkaan ole ottanut asiakseni tutustua siihen lähemmin.
Kirjoja on paljon enemmän kuin mitä tulen koskaan pystymään lukemaan, omaksumisesta puhumattakaan. Se on toivoton taistelu jota ei voi voittaa.
Kirja, mitä se on? Se on vain pari pahvia ja paperia välissä. Silti siihen kohdistuu suuria intohimoja.
Miksi kasaan selluloosaa pitäisi suhtautua niin perin tunteenomaisesti? Eihän vessapaperirullakaan virittele sielumme kanteleesta kummoisiakaan sointuja, ei soittele sen sävelaloja päästä päähän!
Vessapaperirullalle tuskin koskaan tullaan pyhittämään omaa päivää jota juhlittaisiin valtakunnanlaajuisesti. Siitä huolimatta vaikka moni käsittelee päivittäin vessapaperia paljon enemmän kuin kirjoja.
Kirjat merkitsevät monille ihmisille paljon. Mitä ne oikeasti heille edustavat?
Tuskin kirjan nykyisenä nettivetoisena aikana voi ajatella edes symboloivan erikoisempaa viisautta? Elämänviisauden ammentaminen kirjasta kuulostaa kaukaa haetulta ajatukselta?
Noh, oman päivänsä kirja oli nyt kuitenkin ansainnut. Se sujui ilman suurempia ilotulituksia.
Jonkinlaista kevätväsymystä on aistittavissa. Talous on jo sellaisissa vaikeuksissa että edes kaikkia lääkkeitä ei enää pysty ostamaan. Niinpä en ole vaivautunut mittailemaan veriarvoja. Menee miten menee. Uutiset kuolemaani koskien ovat kuitenkin ennenaikaisia. Haaskalinnut kaartelevat suotta pääni yläpuolella menehtymistäni vartoen. Turhaan ulvovat hyeenat yössä, turhaan hiovat verowamppyyrit hampaistoaan terävämmäksi.
Koulun kevätlukukausi käytännössä hyytyy aivan näillä näppylöillä, mutta elämä jatkuu. Vielä yksi tentti, johtaminen & projektitoiminta. Sen jälkeen on suuntauduttava kesän aktiviteetteihin.
Moni opiskelija varmaan kokee kevään eräänlaiseksi juhlaksi. Itse en voi juhlia koska kotini, isältä peritty mökki on mennyttä enkä pysty sitä pelastamaan.
Niin noh, aika epätoivoistahan se oli alunperinkin. Moraalinen velvollisuuteni olisi ollut nostaa paapan ja isän talo uuteen kukoistukseen, mutta nykymaailmassa moraali ei ratkaise. Jos ei oo sulla rahaa, niin kaikki haaveesi raukeavat.
Tunnustan että olen katsonut uuden Bond-elokuvan Spectre peräti kaksi kertaa, vaikka olenkin pitänyt eräänlaista boikottia yllä 007-linjaa kohtaan Skyfall:in lievästi ilmaisten epätyydyttävän lopun vuoksi.
Spectre:ssä uusi quartermaster Q ja sihteerikkö Moneypenny ovat paljon paremmin edukseen. Ehkä heitä jopa täytyisi pitää elokuvan varsinaisina pääosan esittäjinä? Voin arvailla että ohjaaja halusi korjata karmean mokansa, mutta korjaus menee lievästi ilmaisten överiksi.
Ei voi sanoa ettäkö Spectre olisi huono elokuva. Silti arvioin ilman mitään kostonhimoa että Bond on lässähtämässä tavanomaiseksi toimintaviihteeksi. Ennen Bond-elokuvat olivat jotakin erikoista. Nyt ne ovat pelkkää tusinatavaraa.
Iloisiakin asioita elämässä tarvitaan. Sote-uudistus saattaisi olla sellainen koska se voi tarjota kadun miehelle harvinaisen tilaisuuden antaa sosiaaliviranomaisille pientä palautetta. Minun sosiaaliryhmäni ei ole sosiaalitoimistosta apua saanut. Niinpä odotan sosiaaliviranomaisen kärsimystä suurella ilolla ja kostonhimolla. Avuntarvitsijan kohtelu Rauman sosiaalitoimistossa oli ala-arvoista. He ovat siellä vain varmistelemassa omaa suojatyöpaikkaansa koska kokevat olevansa itsetarkoitus. Turhat välikädet on karsittava pois sosiaalitoimesta. Elämä yksityisellä sektorilla tai työttömänä on kovaa, joten olkoon työelämä kovaa myös julkisella sektorilla. Myös yksin asuvilla keski-ikäisillä miehillä on oltava käytännössä toimiva sosiaaliturva. Muussa tapauksessa sitä ei ansaitse kukaan muukaan ja koko sosiaalitoimi voidaan lakkauttaa ja potkia sosiaalityöntekijät pellolle.
Terveydenhoitokin on vähän niin ja näin. Pitäisi syödä niin terveellisesti ja napostella lääkkeitä, mutta terveydenhuolto ei kerro mistä saisi siihen tarvittavan rahan. Pieni todellisuusterapia ei olisi pahitteeksi terveydenhoitohenkilökunnallekaan. Kantapään kautta ellei muu auta. En minä ainakaan usko että Pohjois-Korean malli suojatyöpaikkoineen Yleisradion tyyliin verovaroja tuhlaten olisi mikään ainoa autuaaksitekevä mahdollisuus. Itse asiassa työelämä julkisella sektorilla pitäisi olla paljon kovempaa kuin työ yksityisellä sektorilla, koska julkinen sektori on taloudellisesti kannattamatonta, verovaroilla ylläpidettyä. Veronmaksajien selkänahastaan tuottamattomaan työhön luovuttama raha pitäisi ansaita.
|