Edellinen | Seuraava |
Vaikka AMK-opiskelu vielä jatkuukin, pitäisi kolmen vuoden opiskelurupeaman kaiketi jo antaa jonkinlaista pohjaa arvioida sitä millainen merkitys AMK-insinöörin opintiellä on käytännön elämän kannalta. Onhan suurin osa 4½ vuoden oppiajasta kuitenkin jo takanapäin.
Tosin olen vain vähäpätöinen aikuisopiskelija, jota ilmeisesti yleisesti pidetään alempiarvoisena kastina, mutta siltikin. Saman tittelin ja insinöörin ilmeen aikuisopiskelijakin saa - jos hyvin sattuu.
|
Niinkin perustavan laatuisesta ja insinööriä koskettavasta teemasta kuin hammaspyörät emme ole koulussa virallisesti vieläkään oppineet mitään kolmen opintovuoden aikana, mutta edessä avautuu tekniikan avarat näkymät. Tekniikan kenttä on laaja ja sitä tuskin on kenenkään mahdollista hallita suvereenisti laidasta laitaan. Erikoistuminen jollekin suppeammalle osa-alueelle lie mielekästä.
Olen edellä kirjoitellut jotakin tekniikan opetuksen varhaisimmasta historiasta (teknikot ja insinöörit) Porissa jutussa #341. Ammattikorkeakoulu tietysti sisältää paljon muutakin kuin Porin Yksityisen Teollisuuskoulun perinnön, mutta jostakin syystä vain tekniikka nyt kiinnostaa.
Varmuuden vuoksi on parasta pitää kiirettä koulun kuvailemisessa koska ammattikorkeakoulujen määrä tulee mahdollisesti Suomessa vähenemään eikä Pori taida olla kovin vahvoilla. Poria ei pidetä kasvukeskuksena ja paremman tulevaisuuden ahjona, vaikka se onkin perinteisesti luokiteltu oloissamme suureksi kaupungiksi.
Ammattikorkeakoulujen synty tuntuu meikäläisestä ikämiehestä ensituntumalta aika tuoreelta tapahtumalta, mutta onhan siitäkin jo aikaa parikymmentä vuotta. Koulun kirjaston poistokirja vuodelta 2003 valaisee aihetta hankkeen taustojen sekä ensimmäisen vuosikymmenen osalta, joten siihen sietää tutustua.
Satakunnan ammattikorkeakoulun synnytystuskat epäilemättä olivat melko mittavat. Monta koulua yhdistyi. Monen paikkakunnan koulut yhdistyivät yhteisen maakunnallisen nimikkeen alle. Ei voi tehdä munakasta rikkomatta joitakin munia.
Kymmenvuotiskirjan mukaan "Ammattikorkeakoulut syntyivät Suomeen keskiasteen ammatillisessa koulutuksessa ilmenneiden ongelmien sekä kansainvälistymisen paineiden takia".
Satakunnan ammattikorkeakoulu lie aloittanut monien vaiheiden jälkeen kokeiluluontoisena vuonna 1992, vakinaistuen 1996. Liekö insinöörikoulutuksen taso laskenut tämän kauppaoppilaitospainotteisen monialaisen kouluhankkeen yhteydessä, kuten pelättiin? Vaikea tietää tarkasti, mutta sellainen vaara on olemassa. Insinöörivitsejäkin on jo niin paljon että pelkästään senkin vuoksi tason lasku on pelättävissä.
Uhkakuva on sellainen että teknillinen opetus jää kaupalliseen touhertamisen varjoon. Varsinkin konetekniikkaa pidetään vanhanaikaisena eikä sille siksi haluta osoittaa kunnollisia resursseja? Teknillisestä oppilaitoksesta yritetään tehdä kauppaoppilaitos? Voihan tosin olla että näkökulmani on vääristynyt koska aikuisopiskelijana tunnen itseni paljolti ulkopuoliseksi koulun varsinaisesta toiminnasta. Toivottavasti asiat ovat "nuorisopuolella" paremmin.
Insinöörikoulutuksen uudesta sukupolvesta on tehtailtu kirja vuonna 2012. En tiedä mikä painoarvo tuolle olisi annettava kun se jo neljän vuoden iässä on ajautunut koulun kirjaston poistoihin. Minun sukupolveani harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi.
Suomen kaikkien aikojen opiskeluvihamielisimmän hallituksen tekemät leikkaukset ajavat ammattikorkeakoulut jälleen uusien kipeiden päätösten eteen. Vuoden 2012 rohdot ja opit eivät välttämättä enää riitä? En kuitenkaan usko että koulu ihan hevin luopuu suurteollisuutta suosivasta ja pienyrittäjää syrjivästä linjastaan.
Vastaako insinöörikoulutus sitten nykyisin tarkoitustaan? Tavoite kaiketi on valmistaa työelämän haluamia insinöörejä lähinnä teollisuuden tarpeisiin? Kun en satu olemaan teollisuuden palveluksessa, on vaikea arvioida miten koulu varsinaisessa tavoitteessaan onnistuu. Pienyrittäjää ja yrityksen perustamista aikovaa tällainen sapluuna ei mielestäni paljoakaan tue. Aloitteleva pienyrittäjä on ammattikorkeakoulun kannalta kuin orpo piru.
Onkohan tuo toisen kerroksen luokan perältä löytynyt murikka näyte ontelolaatasta? Ehkä rakennuspuolen havaintovälineistöä. Konkreettisen reaalimaailman objektit minua kiehtovat, mutta vaikea lie rakennusalallakaan uuteen alkuun päästä enää tällä ikää. Asuminen on huipputärkeä aihe, mutta suljettuja ovat ovet silläkin suunnalla "luisin lukoin".
Kone- ja tuotantotekniikka oli valitsemani linja koska pidän konkreettista materiaalista, fysikaalista ja mekaanista maailmaa periaatteessa kaikkein tärkeimpänä. Se on välttämätön lähtökohta, tekniikan kivijalka, perinteistä insinööritietotaitoa. En siten oikein voi raportoida esim. sähköalan toteutuksesta. Vaikka olenkin ammattikoulun peruja elektroniikka-asentaja ja työelämää nähnyt ammattitaitoinen ohjelmoija (tosin lähinnä vain taloudellis-hallinnollisella puolella). Olen joka tapauksessa tieteellis-teknisesti orientoitunut henkilö.
Valitettavasti joudun tässä vaiheessa arvioimaan että AMK-insinöörikoulutuksen teoreettinenkaan sisältö ei riitä kovin pitkälle. Todellisen tekniikan ja perusopintojen väliin jää ammottava aukko. Lisäopin tarve on ilmeinen jos aikoo osaamisellaan jotakin uutta itsenäistä työuraa aloittaa.
Koulutuksen alussa periaate on vanha tuttu "tyvestä puuhun noustaan". Loppupuolella haluttaisiin kuitenkin päinvastoin nousta puuhun latvasta käsin? Oikeasti siihen puuhun ei oikein päästä ollenkaan sillä puun keskiosa jää kokonaan valloittamatta. Esimerkiksi insinöörifysiikka ja -matematiikka jäävät alkeisiin joista ei ole jatkumoa puun latvan korkeuksiin saakka. Järjestelmätasoinen osaaminen väitetään olevan omaksuttavissa ilman kaikkien yksityiskohtien syvällistä hallintaa, mutta minä sanon siihen vaan että höpön-löpön-höpö. Vertauskuvallisen tiedon puun latvassa on oikeasti lähinnä vain napinpainajainsinöörejä jotka eivät tunne ammattinsa perusteita kunnolla. Ja sitten on herroilla vielä otsaa kirjoitella opintojaksoselosteisiin tmv. jotakin "tieteellisestä maailmankuvasta".
Onhan vielä aikaa hangata koulun penkkiä, mutta uskon että todella merkittävä tekniikan osaaminen olisi hankittava jostakin muualta. Teoria loppuu kesken, missä hammaspyörät? Näkisin tulevaisuuden energiaomavaraisen talon asumiskoneena joka sisältää runsaasti koneita ja laitteita. Sellaista asuintaloa voisi pitää konetekniikan sovelluksena. Miltä osin koulutus tukee tällaista visiota?
Ei vaikuta että perusinsinöörin koulussa saama tekniikan tuntemus olisi kyllin syvällistä uusien tuotteiden markkinoille, sillä uusien tuotteiden täytyy olla lähes suklaalla kuorrutettuja ikiliikkujia ja ihmekoneita menestyäkseen. Jos neljäs opintovuosi todistaa asenteeni vääräksi, niin todistakoot vaan, mutta toistaiseksi olen skeptinen.
Ajattelisin että materiaalit, rakenteet, mekanismit, koneet ja laitteet ovat itse asiassa aika vaativia aiheita yksityiskohtaisesti käsiteltynä. Lämmön ja aineen siirtyminen ei ole aivan triviaali juttu laskennallisesti, paitsi aivan lapsellisissa tapauksissa.
Tokihan on niin että insinöörin odotetaan noudattavan alan standardeja. Standardeja on pakko noudattaa jos ne ovat työhön sovellettavissa. Se ei ole kovasti vaikeaa kunhan ymmärtää tehtävän sisällön oikein, sillä standardeja tuskin on tarkoitettu toimimaan salakavalina kompina joihin insinööri kompastuu. Standardien noudattaminen (Koneenosien mitoituksen tavoin) ei välttämättä ole erittäin mielenkiintoista ja haasteellista. Koneenosissa tuntuu että kaikki työ on jo aiemmin tehty. Rutiinityö ei ole erikoisen kiehtovaa. Sehän on melkein kuin olisi pahamaineinen napinpainaja-insinööri! Olin elämältä odottanut enemmän ....
Elementtimenetelmä on kova juttu monella tekniikan alalla. Olen edelleen siinä käsityksessä että teknisesti tietoiselle ohjelmoijalle on tässä maailmassa tarvetta. Mammuttimaiset ohjelmat kuten SolidWorks eivät voi olla ainoa ratkaisu, sillä ymmärtäminenkin on arvokasta. Periaatteiden osaaminen on arvokasta. Kaikkea ei ole järkeä integroida. Pieni voi olla kaunista. Yksityiskohtien hallinta on arvokasta. Nappulan painaminen ei vaadi erikoisempaa opiskelua. Köyhällä ei sitäpaitsi ole varaa sitoutua kalliisiin erikoisohjelmiin.
Paha ongelma tutkinnon kannalta on opinnäytetyö (päättötyö) joka on tehtävä nimenomaan yrityksessä. Mahtaako tässäkin tulla vastaan poliitikkojen luja usko maata vaivaavaan ankaraan työvoimapulaan? Pidetään kuin itsestään selvänä että jokainen halukas pääsee työelämään opinnäytetyötä tekemään. Ainakin minun ikäluokassani ainoa vaihtoehto luultavasti olisi oman yrityksen perustaminen. Se taas vaatisi ainakin jonkin verran pääomaa. Ilman opinnäytetyötä ja tutkintoa tuskin myöskään aukenee ukset jatko-opiskeluun. Siksipä jää jos kultaa kaipaa ken.
En oikein sympatiseeraa sellaista kuviota että pitäisi voida ennen insinöörin tutkintoa tehdä teollisuuden palveluksessa insinööritasoinen opinnäytetyö voidakseen todistaa olevansa mainitun tutkinnon arvoinen. Miten ihmeessä se voisi toimia? Miten se voi olla sine qua non
-tasoinen veret seisauttava ehto kaikille alan jatko-opiskelun mahdollisuuksille? Verien tulisi kiertää että elintoiminnot jatkuisivat normaalisti.
Suomen taloudellinen kehitys on vuoden 2011 jälkeen laahannut pahasti jäljessä. Olemme Euroopassa melkein jumbosijalla. Ruotsi vetää tässä maaottelussa kevyesti kirkkaamman mitalin. Euron ulkopuolella voi siis menestyä oikein hyvin. Olisikin kohtalonkysymys miten nopeasti Suomi pääsee irti Eurosta. Eurosta eroamisenhan täytynee olla pelkkä ilmoitusluontoinen asia koska rahaliittoon liittyminenkään ei vaatinut kansanäänestystä. Eroilmoitus olisi syytä tehdä ennenkuin euro-alueen korkotaso lähtee nousuun ja suomalaiset asuntovelalliset joutuvat velkavankeuteen.
Muun muassa Venäjän kaupan ongelmat iskevät pahoin suonta Suomi-neidosta. Vienti laskee edelleen. Suomen talous on täysin retuperällä. Olisiko aika tajuta se että Venäjä on arvokas lähinaapuri ja jenkit vaan heiluttelevat keskisormeaan ja huutelevat törkeyksiään jossakin kaukana valtameren takana. Sotahullut jenkit eivät osta meiltä paljon mitään. Ystävät lähellä, viholliset kaukana, eikös se pitänyt olla niin päin?
Ammattikorkeakoulu painottaa mielestäni vahvasti suurteollisuutta, haluaa tuottaa työvoimaa suurteollisuuden tarpeisiin. Tämä näkyy monessa oppiaineessa. Ongelmana opiskelijalla nykyisin on lähinnä se että suurteollisuuden porteista henkilövirta ei niinkään kohdistu sisäänpäin vaan paremminkin ulos. Suurteollisuus ei enää paljoakaan uusia ihmisiä työllistä. Pienyritysten merkitys työllistäjinä olisi paljon suurempi, varsinkin sellaisten pienyritysten joita ei vielä ole olemassakaan.
Käsitykseni mukaan normaalin koneinsinöörin työ on vanhan savupiipputeollisuuden tarpeeseen sovitettua rutiinia. Se ei sinänsä anna aloitelevalle pienyrittäjälle suuriakaan alkueväitä. Tuskin voimme enää menestyä tekemällä sitä mitä tuhannet ovat tehneet ennen meitä. Mekaniikan ja tekniikan maailma sinänsä on täynnä mahdollisuuksia. Kehitystarpeita on vastaavasti koulutuksessakin.
Kehittyneempi tekniikka vaatii enemmän panostusta. Kilpailijoiden tuotteet ovat yhä kilpailukykyisempiä. Uuden yrityksen uuden tuotteen kehittäminen kilpailukykyiseksi on suuri ongelma kun kassavirtaa ei käytännössä ole. Esimerkiksi teräsrakenteet ovat hyvin pitkälle rationalisoitua tuotantoa. Uudella yrittäjällä ei sillä alalla ole varaa yhteenkään virheeseen. Pitäisi olla seppä jo syntyessään, muuten ei voi menestyä.
Sinänsä olen sitä mieltä että yritystoiminnan tehostaminen ei kokonaisuutena auta mitään, koska kilpailijatkin tekevät vastaavat parannukset. Kilpailu muuttuu entistä kireämmäksi ja työvoima on entistä tiukemmalla. Kokonaisuus ei paljoakaan muutu. Nollasummapelissä se mitä yksi saa on toiselta pois.
Suomella on silti tilanteessaan paljon parannettavaa, vaikkapa muun Euroopan kustannuksella. Kehityssuunta ei muutu nopeasti, mutta jos emme halua talouden syöksykierrettä niin oikeita päätöksiä olisi jo tehtävä. On kai kuitenkin parempi että tilanne paranee joskus, kuin että ei koskaan. Ajattelua näissä aiheissa olisi ryhdyttävä rivakasti tervehdyttämään että maa säilyisi toimintakykyisenä. Eivät ne poliitikkojen kallisarvoiset verovaroin ylläpidetyt norsunluutornitkaan kauan viihtyisän sopuisina säily jos maan talous menee täyteen sekasortoon.
Minulle tilanne näyttäytyy niin että EU:n ja NATO:n tie on Suomelle tuhon tie. Ehkä Suomen sinnittely EU:n jäsenenä on joillekin edullista, mutta ei ainakaan Suomelle. Meidän suomalaisten pitäisi ajaa omaa etuamme, suojella omaa tuotantoamme, rakentaa omaa yhteiskuntaamme. Emme voi pelastaa maailmaa uhrautumalla isojen maiden puolesta. Meidän tulee pelastaa itsemme.
Surullista että mm. perussuomalaisena esiintyvälle poliitikko Timo Soinille näkyy Israelin etu olevan lähempänä sydäntä kuin tavallisten suomalaisten etu, vaikka puolueen nimi ei olekaan "perusjuutalaiset". Surullista että eräät poliitikot kokevat saada säväreitä siitä että Venäjällä menee heikosti, huomioimatta että Suomella menee myös heikosti ja juuri tähän samaan kuvioon liittyen. Surullista kun tunnutaan ajateltavan että täällä pohjan perillä ei tarvitse enää oikeasti osata mitään. Kaikki tuotteet tulevat jostakin muualta, ulkomailta. Me vain kelaamme, me emme vastaa mistään. Olemme ulkoistaneet elämämme ja itsenäisyytemme ulkomaille. Surullista kun kuvitellaan että NATO:n etu olisi sama kuin Suomen etu. Suomen tulisi ihan oikeasti itsenäistyä vaikkapa vuonna 2017, tasan sata vuotta edellisen yrityksen jälkeen. Tällä kertaa olisi päästävä irti Eurosta ja EU:sta.
|
|
Kaiken kansalaisten harjoittaman inhimillisen toiminnan ei tarvitse olla virkamieslähtöistä kulissiyhteiskunnan hallintoalamaisiin kurinpidollisessa hengessä suhtautuen harjoittamaa köyhien ja vaivaisten ruoskintaa.
Tieto on voimaa.
Kuvien sininen väri tosin taitaa näkyä aika heikosti?
Parhaassa insinöörihengessä mottomme olkoon:
On autuaampaa ymmärtää itse kuin ulkoistaa ymmärrys fakki-idiooteille!
Kemia olkoon perusoikeutemme koska olemme vapaita kansalaisia.
Valtio, se olemme me!
Olemme sitäpaitsi biokemiallisia entiteettejä, joten kemian tiedot ovat paikallaan.
Kotikemia kunniaan!
Ruuti on jo keksitty, mutta entäpä sitten!
Pyöräkin on jo keksitty, mutta onko se kurantti syy kulkea jalan?
Anarkistit, pomminheittäjien verinen veljeskunta, ei anna armoa pöhöttyneelle virkamieskunnalle.
Kemia on kivaa!
Jos Suomessa on poliitikkoja tai virkamiehiä jotka pelkäävät pomminheittäjiä - eli siis ovat itsekin sitä mieltä että oikeasti heidät pitäisi räjäyttää taivaan tuuliin - niin räjäyttäkööt itse itsensä siekaleiksi, me emme juuri nyt sellaista ehdi. Tämähän on juurikin itsepalveluyhteiskunta!
Kemiallisia kokeilusarjoja oli kaupasta saatavissa vielä minun nuoruudessani, mutta luulenpa että sellaisia on nykyisin vaikea mistään löytää. Kemia halutaan ikäänkuin kieltää. Kemia halutaan leimata epäsosiaaliseksi ja rikolliseksi toiminnaksi. Poliitikot kokevat kemian kansalle täysin sopimattomaksi? Koskahan he aikovat kieltää biokemian kaikkine ihmisen elintoimintoineen? Vieläkö saa hengittää? Onko kemia yhteiskuntapoliittinen kannanotto? Eikö pääse hallituksen höyryävien lihapatojen äärelle jos lueskelee kotona salaa orgaanista kemiaa?
Viranomaisethan varsin tehokkaasti pystyvät estämään työskentelyn terveysalalla jossa pääsisi käytännössä tekemisiin tällaisen kemian kanssa. Kaikkea tietoa he kuitenkaan onneksi eivät pysty jemmaamaan. Monopolien aika on ohi peruuttamattomasti. Tietoa ei voi vangita. Ihmiskunta ei muutu fiksummaksi sillä että tietoa yritetään pimittää.
Huumeiden käytön ongelmathan esim. USA:ssa juontavat huumeiden sikäläisestä valtavasta kysynnästä. Markkinataloudessa kai juuri kysynnän ja tarjonnan laki on se jonka pitääkin rulata? Asiakas on oikeassa? Voisi myös kainosti tiedustella miten terveellä pohjalla on yhteiskunta jossa todellisuuspako on niin ylen suosittua. Onko se hyvän yhteiskunnan tunnusmerkki jos sitä ei moni kestä selvin päin?
|
|
|
Tähtien Sota -elokuvien aiheisia keräilykortteja on edellä hiukan sivuttu mm. jutussa #354. Viimeksi on R-kiskan hyllyyn ilmestynyt jonkinlainen jatko-osa "Extra" josta tässä hiukan näytettä. Osa korteista on holografisia kuten aiemmassakin sarjassa.
Ostamassani viiden pakkauksen erässä oli korttien mukana myös eräänlainen taiteltava jalustallinen REY-pöytäkoriste jonka tummaan pintaan pokkarin salamavalo hassusti heijastaa värejä kiiltävistä korteista alla olevassa kuvassa. REY -kortin kuvapinta on siis tässä lähes pystyssä.
Joistakin korteista tulee mieleen että olikohan siellä kaukaisessa galaksissa kauan kauan sitten pulaa hyvästä työvoimasta? Oliko kunnollista palvelusväkeä vaikea löytää? Insinööriä en näistä löytänyt, mutta teknikko vaikuttaa melkoisen voipuneelta.