| Edellinen | Seuraava |
Oikeastaan minun pitäisi kirjoitella kuivia ja tiukan koherentteja asia-artikkeleita tällaisen hervottoman NEWGAL-sekametelisopan asemesta. Pitäisi olla pitkä vakaa tähtäin, selkeä kokonaiskuva ja horjumattoman vakaa aikomus rakentaa maailma paremmaksi palanen kerrallaan. Se ei kuitenkaan aina elämän myrskyissä onnistu. Pitäisi voida keskittyä asiaan kerrallaan ja sellainen on vaikeaa keväisten rientojen ja koulutehtävien lomassa. Kesällä aion sitä tosissani yrittää. Kesällä on kaikki paremmin?
Nyt keväällä on kuitenkin vielä joitakin juttuja joista välttämättä haluan muistaa tarinoida ennenkuin koivun lehdet kasvavat täyteen mittaansa, voikukat valtaavat maaston kasvupaikat ja omenapuut kukkivat. Merkitsenpä niitä tähän ylös, paljolti oman muistini tueksi ja sitoutuakseni niihin ikäänkuin vastaisin niiden toteutumisesta hengelläni.
Tällainen olisi kevään agenda tai tällaisena se ainakin minulle nyt näyttäytyy:
Oho, tästäpä tulikin melkoinen toiveiden tynnyri. Ei mitään toivoa että nämä kaikki ehtisi ennen kesää.
Tavoitteet ovat joka tapauksessa hyviä olemassa. Jopa pakkomielle on eri hyvä juttu koska se tekee ihmisestä tavallista vahvemman. Aina hulluuteen saakka pakkomielteinen ihminen on erittäin motivoitunut, sitoutunut ja määrätietoinen.
Hmmm, eurooppalainen luonnonuskonto on kiehtova aihe. Tokihan suomalaisenkin luonnonuskon yksityiskohdat ovat paljolti menetettyjä. Ulkomaiset papit ja murhamiehet tuhosivat meidän alkuperäisen uskontomme edustajat ja sen pyhät paikat. Niinpä uutta luonnonuskontoa ei pystyne perustamaan vanhalle pohjalle. Toisaalta maailma on sen verran muuttunut tuhannessa vuodessa, että luonnonuskokin joutaa uusiin puihin. Nykyaikainen yhteiskunta ja tekninen sivilisaatio on vallitseva tosiasia joka on otettava huomioon myös uudessa luonnonuskossa. Luonnonuskonkaan ei pidä olla teknofobinen. Paremminkin uuden luonnonuskon tulisi olla teknillis-tieteellinen, luontoarvoista tietoinen luonnontieteiden kanssa sopusointuinen insinööriuskonto.
Kaikilla on evankelisluterilaisuus ja meikäläinen valtion ja kirkon allianssi eräänlaisena vertailumallina, joten paljolti peilaan tässä luonnonuskoa sitä vasten. Jos koettaisin hahmotella uuden luonnonuskon keskeisiä periaatteita, niin tällaista nyt tältä seisomalta tulee mieleen:
Metsässä Tekunkorven viereisellä kuntopolulla on huhtikuun alussa todettava että kevät on vahvasti tulossa. Naisten pikkuhousut roikkuvat oksalla, pajunkissat puskevat lammen rannassa voimalla esille. Lepät kylvävät ilmaan siitepölyään. Elämän jatkumisen signaalit ovat selkeät.
Lampien pinnat ovat vielä enimmäkseen jääpeitteiset mutta kauan ei talven valta enää kestä.
Eipä lie kuin viikon päivät siitä kun reipas nuoriso vielä ajeli lammen jäällä mopoautolla.
Kuntopolulla on ajoittain myös moottoriajoneuvoliikennettä. Nelipyöräisen ajoneuvon jälkiä näkyy tämän tästä ja joku motoristi on siellä ajellut moottoripyörällä. Poliisin maija-auto (kuin Musta-Maija, mutta sinivalkoinen VW pakettiauto) on siellä myös joskus tullut vastaan.
Joku on koettanut talvella urhollisesti hiihtää ulkoilupolulla. Enimmäkseen polulla kylläkin kuljetaan jalan. Sauvakävelijöitäkin on joukossa. Polulla on valaistus pimeänä aikana, mutta valaistu osuus ei jatku koululle asti.
Itse käytän kuntopolkua lyhyempänä reittinä koulun ja Tekunkorven majapaikan välillä. Varsinaisella tiellä sitäpaitsi ajetaan autoilla toisinaan huomattavan suurella nopeudella, joten siellä ei jalankulkija välttämättä koe olevansa turvassa. Varsinaista kevyen liikenteen väylää ei ole.
Metsässä on talven aikana tehty hiukan risusavottaa, mutta risuja ei kerätä pois vaan ne jäävät sinne makaamaan. Puusto on laadultaan melko vaihtelevaa, osittain aika heikosti hoidettua, oksaista ja pystyyn kuollutta.
Koiria yleisesti ulkoilutetaan polulla joten kannattaa hiukan katsoa mihin astuu. Roskia näkyy kertyvän metsään.
Tikka naputtelee usein männyn oksia kuntopolun varrella. Sitä täytyy varmaankin kaupunkilaiskulttuurissa nykyisenä luontotietoisena aikana pitää myönteisenä ilmiönä. Agraarikulttuurissa tikat eivät välttämättä olleet suosiossa.
|
Kuntopolun varrella on ainakin kolme kuntoilupaikkaa joissa voisi harjoittaa lihaksistoaan ja niveliään muutenkin kuin jalkojen osalta. Vanhoja nämä toki ovat mutta käyttökelpoisia.
Nosteltavaksi löytyy neljä eripainoista tukkia. Meikäläiselle niistä raskain on kohtalaisen vaativa kahdella kädellä nostaa. Kevyin tuntuu aivan naurettavalta. Niissä on kyllä jonkinlaiset merkinnät jotka ilmeisesti kuvaavat suorituksen vaativuutta, mutta en niitä muista ulkoa. En ole mikään rynnäkkövoimapukuinen ConanBarbaari joten nämä tukit eivät varmaankaan varsinaisia voimailijoita tyydytä.
Jos joku haluaisi vaikkapa rääkätä vatsalihaksiaan niin tarkoitukseen löytyy kolme erilaisessa kaltevuudessa olevaa penkkiä. Minä en ole vaivautunut kokeilemaan vatsalihasteni kuntoa niistä helpoimmallakaan eli vaakatasoisella. Vatsalihakseni eivät kaipaa lisärasitteita. Aamuinen ylösnouseminen on minulle aivan riittävä aamuliikunta.
Rekkitankoja on kaksi. Korkeammalla olevan tanko on noin 240 cm korkeudessa koska en siihen jalat maassa yllä, jää noin kymmenen sentin väli. Vieressä on kylläkin pölli jota voisi käyttää apuna roikunta-asentoon päätyäkseen. Pölli riittänee portaana noin 170 cm pituiselle ruholle. Näissä rekkitangoissa on kai tarkoitus vetää leukoja. Vaikka minulla nähdäkseni onkin vain yksi leuka, en ole sitäkään erityisen innokas nostelemaan.
Niin, tarkistuksen jälkeen voi todeta että nosteltavien pöllien vieressä on numerot 21, 26, 29 ja 36. Nuo luvut eivät ole verrannollisia pöllien raskauteen. Tuskin nuo myöskään ovat halkaisijamittoja. Paksuin pölli on moninkertaisesti raskaampi nostaa kuin kevein. Ääripäiden välillä on ehkä vähintään 3 ... 4 -kertainen ero?
Piirtoheitin, yliolanheitin ei kaiketi enää ole ylettömän ihmeellinen asia. Joissakin koulun luokissa sellainen vielä on mutta harvoin sitä näkee enää käytettävän. Kalvoton mies voikin nyt olla kelvollinen mies.
Videotykit ja dokumenttikamerat ovat valloittaneet koululuokat. Valkokangasta valaistaan katossa roikkuvasta projektorista. Kalvosulkeiset ovat pääosin siirtyneet digitaaliaikaan.
Sikäli piirtoheitin on kuitenkin optiikan harrastajalle mielenkiintoinen että sen vaakatasoisessa yläpinnassa ilmeisesti on kookas Fresnel-linssi.
Piirtoheittimen linssistä voi digipokkarin salaman kanssa kokeilemalla toisinaan saada aikaiseksi mielenkiintoisia heijastuksia.
Nämä oheiset linssin pintaa salaman kanssa vinosti kuvaamalla syntyneet pyöreämuotoiset kuviot kaiketi juontavat siitä että kyseessä kuitenkin pohjimmiltaan on pallopintainen linssi.
|
Hmmm, tuollainen iso linssi saattaisi löytää käyttöä aurinkogeometrian simulaattorissa. Kun simuloidaan Aurinkoa niin Aurinkoa kuvaavan lampun valo nimittäin pitäisi saada yhdensuuntaiseksi.
Aurinko on kaukana joten siitä tuleva valo on lähes yhdensuuntaista. Lähellä leveähköä valaistavaa kohdetta oleva lamppu ei tuota aivan vastaavaa valaistusefektiä ilman erikoisjärjestelyjä. Tosin ei ole aivan helppo speksata linssille sopivia arvoja että lopputulos olisi tyydyttävä. Aurinko näkyy puolen asteen suuruisessa kulmassa, mutta sellaiseen ei lampun kanssa ihan herkästi pääse.
Parabolinen peili yleisen käsityksen mukaan tuottaa yhdensuuntaisia valonsäteitä kun lamppu on paraboloidin eli pyörähdysparabelin keskipisteessä. Todellisuudessa lähellä olevasta lampusta suoraan, ilman heijastusta peilipinnasta, tuleva valo ei kuitenkaan ole likikään yhdensuuntaista. Linssi ei myöskään auttaisi asiaa koska valo tulee linssille peilistä ja lampusta eri suunnista.
Paras kompromissi olisi ehkä pallopeili jonka keskipisteessä on lamppu ja sitten ohuehko Fresnel-linssi joka yhdensuuntaistaa lampun suunnasta tulevan valon. Pallopeili heijastaa valon takaisin lampun suuntaan. Pallopeiliä voisi ohentaa vastaavalla periaatteella kuin mitä Fresnel-linssissä on käytetty.
Pieniä ne ovat kuitenkin optiikan ihmeet rahamaailman ihmeiden rinnalla. Nyt kohistaan kovasti veroparatiiseista. Tämä tuo kärjistetysti esiin sen kaksinaismoralismin joka yhteiskunnassa vallitsee rahan suhteen. Syömävelkaa pankki ei voi myöntää mutta rikkaitten toimettomina pankkien jemmoissa makaavat miljoonat ovat tabu. Syöminen ei ole tarpellista, ainakaan köyhille, mutta rikkaitten joutilas mammona on pankeille kuin pyhä lehmä.
|
Oikeasti vain sellainen raha on yhteiskunnallisesti hyödyllistä joka liikkuu ja vaihtaa omistajaa. Rahanhan kuuluisi olla vaihdon väline, joten se kuuluisi palauttaa mahdollisimman kerkeästi talouselämän kiertokulkuun.
Jos raha ei ole mukana yhteiskunnan toiminnassa aktiivisesti luomassa hyvinvointia ja paremman maailman rakentamista, vaan lojuu toimettomana jossakin pankin hämärässä holvissa, niin on ihan sama vaikka se makaisi vaikkapa valtameren takana. Yhtä hyvin se voisi maata vaikka valtameren pohjassa kuin Kolumbuksen myrskyssä uponneet kultalaivat. Yhteiskunnallisesti se on turhaa rahaa.
|
Yhteiskunnallisesti rikkauksien keräileminen ei ole oikeasti arvokasta toimintaa, vaikka se nauttii niin suurta yleistä arvostusta. Taloudellisen toimeliaisuuden luominen rahaa käyttämällä olisi paljon arvokkaampaa, vaikka sitä niin vähätellään.
Yleinen yhteiskunnallinen ongelma on sellainen noidakehän kaltainen tilanne että köyhillä ei ole mahdollisuutta hankkia parempaa toimeentuloa työtä tekemällä eikä siten varaa myöskään luoda uutta kulutuskysyntää joka voisi pitää yllä talouden kasvua. Samalla kun rikkaitten rahamassat lojuvat hämärissä jemmoissa homehtumassa.
Rahan kuuluisi poikia, mutta rikkaitten turhat passiiviset rahat ovat toivottomasti mahoja ja impotentteja. Edes iso kottikärryllinen Viagra- ja Levitra-tabletteja ei saisi rikkaitten homehtuvia rajoja poikimaan.
Rahan poistaminen talouden kiertokululusta on kielteinen ilmiö. Sellainen pitäisi kriminalisoida koska se on haitallista. Varat tulisi sijoittaa taloudellisesti merkittävään toimintaan joka tarjoaa toimeentuloa ja yhteiskunnallista kasvua.
Verottaja ei minulta myötätuntoa saa. Verottajalle ei kuulu antaa yhtään enempää kuin on aivan pakko, mieluiten ei mitään. Verorahat menevät vaan pöhöttyneelle julkiselle sektorille, mädännäisille virkamiehille, varakkaan kansan varakkaille kansanedustajille, jokseenkin tarpeettomalle presidentille joka ei maksa penniäkään veroa suurista tuloistaan.
Yksityisen talouden piirissä on mahdollista saada edes jotakin järjellistä aikaan, mutta julkisessa taloudessa tyhmyys voittaa järkiään. Julkinen sektori on käytännössä yhteiskunnallisesti pääsääntöisesti kielteinen asia.
Julkinen sektori yleensä vain tuhlaa rahaa koska se ei tuota uutta varallisuutta, se ei luo uutta kestävällä pohjalla olevaa hyvinvointia. Se on kustannusten pohjaton kaivo, todellisen hyvinvoinnin nielu ja toimeliaisuuden kadotus. Suomalainen järjestelmä on mätä koska YLEn tiedotustoimintakin on verovaroilla rahoitettua ja siis poliittisesti säänneltyä kuin Pohjois-Koreassa.
Sikäli pidän veroparatiiseja ihan hyvänä asiana, ellei rahoja haluta käyttää yhteiskunnallisen toimeliaisuuden, yritystoiminnan ja työnteon pyörittämiseen kotimaassa, toimeentulon ja mielekkään elämän mahdollisuuksien luomiseen laajemmille kansalaispiireille.
Tuhlaaminen on isommassa mittakaavassa sitä oikeaa rahankäyttöä, säästäväisyys yhteiskunnallisesti tuomittavaa.
Tuomitsen ehdottomasti hallituksen työttömyydestä rankaisemisen politiikan ("työnteon palkitseminen"). Työvoimasta ei ole todellista pulaa koska maassa ei ole kolmeasataatuhatta avointa työpaikkaa. Työtä tekeviä palkitaan muutenkin aivan riittävästi. Köyhien työttömien raskas verotus on aivan törkeä poliittinen linjavalinta samalla kun rikkaitten öykkäreiden palkoista pääomatuloksi maskeerattuja tuloja verotetaan kovin kepoisesti.
SAMK:in eli Satakunnan AMmattiKorkeakoulun Vähärauman kampuksen fyysisessä yhteydessä toimii myös joitakin lasten kouluja. Siellä tekniikan puolen yläpuolella kolmannessa kerroksessa kaltereiden takana toimii Koivulan koulu.
Kaltereiden ja (peruskoulun normaalin toiminta-ajan ulkopuolella) riippulukoilla suljettujen porttien pääasiallinen tarkoitus on ilmeisesti pitää meidät muut poissa peruskoululaisten tiloista.
Koulujen keväiseen toimintaan kuulunee jonkinlainen taiteellinen kuvallinen tai esineellinen ilmaisu esim. piirrosten tai käsitöiden muodossa.
Lastenkin koulut siirtyvät kuitenkin näköjään digiaikaan. Olen ymmärtänyt että kaunokirjoitusta ei enää opeteta koulussa laisinkaan? Mitä seuraavaksi, digitaalisia patalappujako? Digitalisaatio jyrää ja tappaa kaiken inhimillisen luovuuden?
Tässä joitakin näytteitä Koivulan koulun digikerhon valokuvanäyttelystä joka oli iloksemme ilmestynyt pohjakerrokseen portaiden juurelle uloskäynnin lähistölle.
Vaatimatonta tasoa oleva taiteellinen kompetenssini ei riitä sen seikan arvioimiseen josko digitalisaatio on surkastuttanut koululasten aivot ja pysyvästi raunioittanut heidän taiteellisen luovuutensa ilmenemismahdollisuudet.
|
Harvoinpa kai lapsiin ja nuoriin sekä heidän kehitykseensä on kautta linjan suhtauduttu myönteisesti.
Kun muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan niin kylläpä vaan silloinkin meitä usein vähäteltiin ja moitittiin. Nuoriso on kautta aikain ollut turmeltunutta. Antiikin Roomassakin jo nuoria morkattiin.
Toivottavasti nämä tietääkseni itä-porilaisesta Koivulan kaupunginosasta peräisin olevat peruskoululaiset eivät täällä Länsi-Porissa mäntymetsän reunalla koe että heidän koulutusuransa olisi menossa päin mäntyä, vaikka näyttelyn nimessä hiukan tähän suuntaan viitataan.
Nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa meillä joka tapauksessa lie ainoa tulevaisuuden toivo, pitemmällä tähtäimellä.
|
Kuvistani tulee aika kohinaisia vallitsevassa valossa kuvatessa, mutta se ei onneksi juurikaan näy tällaisissa pienissä näytteissä.
Eivätpä taida nuo kuvien tulosteetkaan ole ihan valokuvalaatuisia? Olisiko tulostuspaperi tavallista paperia eli valokuviin melko vaatimatonta laatua? En tosin ole papereiden erikoisasiantuntija.
Noh, SAMK tulee ilmeisesti lähivuosina häipymään Vähäraumasta. Tuntemattomia nuo tulevaisuuden yksityiskohdat ovat hyvin pitkälti. Harjannostajaiset on uudella kampuksella Porin keskustassa kuitenkin pidetty huhtikuun puolivälissä. Ehkäpä ensi vuoden 2017 syksyllä siellä aloittavat Vähärauman ja Tiilimäen (terveysala) kampusten ihmiset uuden vetreän toimintansa?
Täytyy kai yhteenvetää että minun nuoruudessani meillä kuitenkin yleisesti ottaen oli selkeämpi ja turvatumpi tulevaisuudenkuva kuin nykynuorilla.
Minun sukupolveni nuoruudessa maailma oli tavallaan helpompi, vaikka emme olleetkaan uusavuttomia sohvaperunoita. Nykyaika tarjoaa varmaankin nuorille monia ennennäkemättömän mahtavia mahdollisuuksia, mutta ei likikään kaikille.
Ihmisten välinen kilpailu on kovempaa kuin ennen. Yhteiskunnan toiminta on yhä selvemmin nollasummapeliä. Kilpailemme kaikki keskenämme samoista niukoista resursseista. Valitettavasti poliitikot pyrkivät vain hämärtämään tämän tosiasian "yhteiskuntarauhan" nimissä. Keskeisimmät yhteiskunnalliset asiat ovat liian arkaluontoisia jätettäväksi tyhmien kansalaisten, ali-ihmisten näkösälle. Politiikka pitäisi politisoida!
Koulurakennuksella on takanaan pitkä ansiokas palvelus. Moni insinööri on näitä käytäviä kuljeskellut tonnikala- ja sikanautapurkin voimalla. Ainakin tekniikan puolen rakennusten velat lie maksettu takaisin jo aikapäiviä sitten. Talon ikä kieltämättä näkyy monessa kohdin. Surullisempaa kuitenkin mielestäni on tietynlainen henkinen rappeutuminen.
Koulutusjärjestelmää ei kuitenkaan käy kokonaan irroittaminen ympäröivästä yhteiskunnasta. Koulu ei juurikaan muuta maailmaa, mutta maailma kyllä muuttaa koulua. Nykyisin tuo muuttaminen tapahtuu siihen suuntaan mihin yhteiskuntamme on muutenkin menossa eli ojasta allikkoon. Kun koulussa on YT-neuvottelut meneillään - jälleen kerran - niin sen kyllä huomaa.
Jaapa jaapa. Nuorten koululaisten ottamia kuvia oli myöskin viereisessä isossa SAMSUNG -näytössä silmukassa pyörimässä. Tällaiset jatkuvasti jotakin informaatiota, kuvia tai/ja tekstiä esittävät isot näytöt ovat kansoittaneet koulun käytävät. En oikeastaan ole niihin kovin ihastunut. Parempiakin investointikohteta saattaisi löytyä. Aurinko paistoi pahoin selän takaa joten heijastuksen vuoksi joutui kuvaamaan vinosti.
Tiedepuisto B:n toisen kerroksen eräs neukkari (neuvotteluhuone) on ilmeisesti peruskoulun käytössä. Eräänä kauniina iltana havaitsin että sen ovi ei ole lukossa. Sisällä huoneessa näkyi olevan fysiikan ja kemian oppimateriaalia. Siispä ei muuta kuin tutkimusretkelle tutkivan journalismin hengessä.
Siellä oli selvästikin käsitelty etyylialkoholia!
Tosin kyseinen etyylialkoholi oli merkitty denaturoiduksi eli juomakelvottomaksi.
Alkoholi on joka tapauksessa aina mielenkiintoinen aihe josta saa räväkkiä otsikoita.
Omasta nuoruudestani muistan että etanolin valmistus oli äärimmäisen mieltäkiinnittävä tavoite. Suuren ahaa-elämyksen sain siitä tiedosta että kalsiumin eräs suola soveltuu apuneuvoksi 100%:isen etanolin tislaukseen koska se sitoo tisleen veden itseensä eikä salli sen höyrystyä. Tuo suola tuskin liukenee alkoholiin joten makuhaitta lie olematon. Ilman tätä jippoa joutunee tyytymään noin 96% tavaraan vaikka miten huolellisesti tislaisi.
Viina on aina ollut suomalaisten innoituksen ja inspiraation lähde. Nuoruudessani tunsin tulevani humalaan jo yhdestä ykkösolutpullollisesta. En oikeasti tarvitse viinaa, enkä diabeetikkona saisi sitä maistella muutenkaan, mutta aihe on silti hauska ja mielenkiintoinen. Joillekin ihmisille viina on kuitenkin vakava ongelma. Ja eräille ihmisille se ei tunnu lainkaan sopivan, vaikka heidän omasta mielestään se sopii heille oikein hyvin.
Kotipolttoa en ole laajemmassa mitassa harjoittanut, niin muiden muassa viinan trokaamisesta vankilassa istuneen isän poika kuin olenkin. Pienessä mittakaavassa tosin olen tislannut kaupan viinistä sellaista "ippiä" joka polttaa kieltä. Se myös palaa liekillä tulitikulla sytytettynä. Ei ihan helposti keksi järkisyytä miksi juotavan tavaran pitäisi olla sen puhtaampaa. Se nuoruuden ihanne 100% ei ole käytännössä järkevää. Sääli.
Valitettavasti en tiedä miten denaturoidusta alkoholista saisi ne pahanmakuiset aineet poistettua. Kaikkein paatuneimpia alkoholisteja ne tosin eivät kuulemma juurikaan haittaa.
Viinanpolttajan ongelma on mm. se että alkoholikäymisessä voi syntyä etanolia myrkyllisempiä alkoholeja. Nämä kiehuvat tisleestä ensin, joten ne rikastuvat tislauslaitteesta ensin tuleviin höyryihin. Jos tislataan suurempaa erää niin ensimmäinen pullollinen kannattanee käyttää muuhun kuin juomiseen, siinä on metyylialkoholia joka voi aiheuttaa sokeuden.
Kokonaisuutena metyylialkoholin absoluuttinen määrä ei tokikaan lisäänny tislattaessa. Kaupan viini oletettavasti on melko puhdasta. Viinin valmistusta varten kaupasta saa myös ainetta joka estää metyylialkoholin syntymistä alkoholikäymisessä.
|
Tietysti suuren alkoholimäärän juominen on vaarallista vaikka se olisikin puhdasta. Yleensäkään ei pidä juoda sellaista mitä ei tarvitse. Puhdasta vettä juomallakin voi kuolla. Eräs pienikokoinen nuori nainen kuoli "rantalotossa" juotuaan kuusi litraa puhdasta vettä lyhyen ajan sisällä. Aivot kuulemma turposivat ja aiheuttivat kuoleman.
Alkoholilainsäädännön ihmeiksi lasken sen että kaupasta ostetun viinin väkevöittäminen on kiellettyä vaikka siitä alkoholista on maksettu täysi vero. Alkoholin kokonaismäärä ei tislattaessa lisäänny.
Tislaamisen eli kiehumispisteen avulla erottelun ohella mahdollinen alkoholin väkevöittämismenetelmä perustuu alkoholin vettä alempaan sulamispisteeseen. Viini jäädytetään pakastimessa ja annetaan sitten lämmetä, sulaa ja valua huoneenlämmössä. Lasipullo ei kuitenkaan kestäne sisällön jäätymistä. Väkevästäkin viinistä suurin osa - noin 4/5 - on vettä. Jääklöntistä ensin tippuva neste on väkevämpää kuin viini keskimäärin. Maku voi toki olla erilainen kuin alkuperäistuotteessa?
Tjaah, en ole kokeillut tuota, mutta oikeastaan puhtaan alkoholin sulamispistehän on aika alhainen. Voiko se jäätyä ollenkaan pakastimen lämpötiloissa? Herää kysymys tarvitseeko sitä jääviiniklönttiä lämmittää paljon mitään? Joka tapauksessa luulisin että jonkinlaisesta sentrifugista, separaattorista eli "keskipakovoiman" (oikeasti massan hitauden) avulla nestettä jääsohjosta ulos linkoavasta nopeasti pyörivästä säiliöstä voisi olla apua alkoholin erottelussa. Jonkun pitäisi kehitellä keittiökäyttöön siistejä pienehköjä separaattoreita jäisen viinin alkoholin väkevöittämistä varten. Mahdollisesti tämän yhteydessä kannattaisi käyttää muotteja joissa viini pakastimessa jäätyy separoinnin kannalta optimaalisen muotoisiin paloihin, esim. ympyräsymmetrisiksi levyiksi. Asiaa pitäisi kokeilla.
Perheen aamukahvipöydässä voisi ihan kiva olla Krups-kahvinkeittimen ja Krups-parranajokoneen sekä cappucino- ja leipäkoneen vierellä pienehkö kotitarvesentrifugi jolla aamuraukea herrasväki voisi lingota itselleen pienet aamunapanterit pakastimessa jäädytetystä viinipullollisesta. Toivottavasti kodinkonevalmistajat tarttuvat ideaan.
Tokihan on niin että valtiovallan näkökannalta alkoholin väkevöittäminen on aivan yhtä lailla kiellettyä, tapahtuu se sitten tislaamalla tai jäätynyttä viiniä sulattamalla. Valtion mielipiteille kukin vaan voi antaa sen arvon jonka niiden katsoo ansaitsevan. Mitä se valtiolle kuuluu mitä kansa kotonaan tekee!
Ranskassa tietääkseni saa tislata "calvados"-omenaviinaa omiin tarpeisiin ihan laillisesti. Sellainen käytäntö olisi Suomeenkin tervetullut. Vähittäismyyntiin tislatun alkoholin valmistaminen on aika kinkkistä.
Alkoholipolitiikka tietysti on maassamme kovin arka aihe. Valtio ei ole vastuussa kantasuomalaisen kansan toimeentulosta mutta verorahat se kerää oikein mielellään pois vaikka millä tekosyyllä, kuten kansanterveydellä perustellen.
