Edellinen | Seuraava |
Näiden juttujen kirjoittelun edellytykset ovat muuttuneet, mutta Poriin on päästy ja hengissä ollaan. Teen kuvat läppärin Paintillä joka ei mahdollista suurtakaan muokkausta ja ilman pakkausta tiedostokoko muodostuu suureksi suhteessa kuvan mittoihin näytössä, joten kuvien laatu laskee. Heikentynyt työskentelyergonomia tekee näistä jutuista luultavasti jatkossa lyhyitä.
|
Porin Vähäraumassa SAMK:in takana Tekniikantiellä asuessa tulee tutuksi se SAMK:in vieressä järven rannassa oleva kreikkalainen teatteri jota hiukan viime keväänä kuvailin. Sisätiloista katsellen siihen ei niin tule kiinnittäneeksi huomiota.
Pori ei ole minulle entuudestaan täysin tuntematon. Olen käynyt mm. töissä Porin keskustassa yli 10 vuotta. Porilaiseen kaupunkiliikenteeseen sain ensituntumaa 1970-luvun puolivälissä ollessani Outokummulla kesätöissä. Olen käynyt Hodgkin-hoidoissa keskussairaalassa ja kepuun vielä kuuluessani osallistuin täällä mm. kepun Satakunnan piirin työmarkkinatoimikunnan kokouksiin. Minusta vaan ei ollut poliittiseksi broileriksi ja AY-politrukiksi. Vaan sitäpä en jää suremaan.
|
Asumisen alku Porissa oli ankeahko. Ainoa istuin kalustamattomassa opiskelija-asunnossa löytyi WC:stä. Asunto sinänsä on ihan siisti. Varmaan hienompi kuin minulla koskaan ennen. Nyt on jo sentään parin kilometrin päästä kirpputorilta löytynyt oma tukeva istuin viidellä eurolla, joten ei tarvitse tätä tekstiä pöntöltä kirjoitella. Ja hyvät verhot löysin ikkunoihin muutamalla lantilla. Fyysisesti elämä täällä on paljon helpompaa kuin Kihniänkylän jäätyvässä töllissä.
Lattiallakin pystyy jotenkuten nukkumaan, joten sänkyyn en ole uskaltanut investoida. Pöytä olisi kieltämättä mukava olemassa. Toistaiseksi täytyy turvautua väliaikaisratkaisuihin, mutta WC-pönttöä ei sentään ole tarvinnut raahata keittokomeron tiskipöydän eteen istuimeksi. Vaikka tyhjässä asunnossa WC-istuin oli asunnon ainoa istuin ja tiskipöytä ainoa pöytä.
Hesburger-pika-ateria sai havahtumaan siihen surulliseen seikkaan etten ollut vielä käynyt Porissa elokuvissa nykyisen systeemin vallitessa. Olen toki useasti käynyt Porissa elokuvissa 1980-luvulla puistokatujen varrella olevissa vanhoissa kinoissa, mutta ne vanhat erilliset kinot ovat kuolleet pois jo kauan sitten. Uuden Promenadikeskuksen elokuvat kävelykadun varrella ovat olleet minulle ratkaisematon mysteeri, elämäni eräs kirjoittamaton lehti.
|
Niinpä kävin katsomassa uuden Vares-elokuvan. En oikein tiedä pidänkö Vareksen uudesta tyylistä, mutta Promenadikeskuksessa sijaitsevassa elokuvateatterissa ei ole isompaa vikaa.
En muuten syönyt Hesen Vares-ateriaa, vaan ihan tavallisen kana-aterian. Sprite-juomaan pistettiin jäitä vaikka nimenomaan pyysin sen ilman jäitä. Tästä miinuspiste BePopin Hesburgerille jonka sisätilojen remontti oli loppusuoralla.
Edelleen minua kuitenkin vaivaa se ettei mistään helposti näe milloin elokuvia esitetään. Raumalla aikataulu on avoimesti näkösällä kinon ulkopuolella. Porissa joutuu asiaa erikseen kysymään. Varmaan netin kautta tietoja voi näkyä, mutta en ole tottunut niitä siten etsimään. Täällä harrastetaan paikkalippuja joita en Raumalla muista tavanneeni koskaan.
Hinnat alkavat jo hirvittää. Onneksi Anttilasta saa halpoja DVD-elokuvia. Uudemmat elokuvat tuppaavat olemaan minuun konservatiiviseen makuuni liian mahdottomia. Mikään tavallinen ei tunnu enää riittävän.
Promenadikeskuksen aulasta löytyi vanha tuttu, Maire jonka olen aiemmin tavannut mm. Raumalla taidemuseon edustalla ja Porissa Eetunaukiolla. Hän on talviteloilla sisätiloissa. Valitettavasti hän kiiltelee salamakuvassa häiritsevästi. Varsinainen säihkysääri. Ehkä hänen pintansa on puunattu kiiltäväksi ulkoilukauden jälkeen?
|
Porilaisten 5 elokuvateatteria ovat Promenadikeskuksen toisessa kerroksessa. Sieltä yläkerran aulasta löytyy myös mielenkiintoinen vanha filmiprojektori, josta näppäilin joitakin kuvia.
Epäilemättä kinon käytössä oleva tekniikka on jo kokonaan digitaalista. Vanhat koneet ovat kuitenkin näyttäviä. Vanha kunnon mekaniikka on kaunista. Ei tuo tosin ainakaan kaikilta osin voine olla kovin vanha, ehkä vain 10 - 20 vuotias?
Vanhat metkut minulla ovat edelleen käytössä. Leopardi ei pääse pilkuistaan. Mielenkiintoisten kirjojen keräilystä en ole herennyt vaikka resurssini ovatkin kovin rajalliset.
Aika mukavasti Porista onkin muutamassa päivässä löytynyt saksankielistä käytöstä poistettua kirjallisuutta ilmaiseksi tai nimelliseen euron kappalehintaan. Kaupunginkirjastosta ja SAMKin kirjastosta Vähäraumasta. Ei vaan ehdi lukea niitä kun on niin paljon muuta tekstiä päntättävänä.
Oikeastaan pitäisi pitää viikoittaista opiskelupäiväkirjaa koulun ruotsin opiskelusta, mutta en ole keksinyt siihen vielä hyvää keinoa. Joidenkin typeryyksien kirjoittelu Word-dokumenttiin ei tunnu tarpeeksi motivoivalta. Tiedostomuodossa se kuitenkin pitäisi olla.
Jos löytäisi sopivan ruotsinkielisen kirjan niin sen sisällön pohjalta voisi ehkä alkaa pitää jonkinlaista opiskelupäiväkirjaa? Toki tekstiä täytyy tuottaa myös itse vieraalla kielellä, ei siitä muuten paljon mitään opi.
Täytyy myöntää että olen ruotsinkielen suhteen hiukkasen hienonokkainen. Kuvittelen ehkä jo olevani Svenska-talande bättre folk? Ruotsi on aika marginaalinen kieli, venäjä ja saksa ovat tärkeämpiä.
|
Englanninkielistä kirjallisuutta kehun nykyisin aika pitkin hampain. Täytyy kuitenkin mainita että koulun kirjastosta lainaamani Calculus - A Complete Course on tuhti opus. Herrat Adams ja Essex ovat tehneet hyvää työtä. Valitettavasti se on kurssikirja jonka lainaus täytyy uusia joka viikko.
Pyrkimykseni vektorianalyysin ja sitä kautta sähkömagneettisen kenttäteorian herraksi kokee vaikeuksia. Tuskin pystyn osallistumaan kurssille Matematiikka 4, koska se on vain lähiopetusta Otan koululla Raumalla. Niinpä koetan keskittyä verkossa osallistumani Matematiikka 3 kurssin tenttimiseen kevääseen mennessä täällä paikan päällä Porissa. Verkossa ei voi tenttiä. Siinäkin on tekemistä, mutta nuo perusasiat on tärkeää osata kunnolla. Olen kylläkin aika laiska tekemään harjoitustehtäviä.
Tavoitteeni eivät ehkä ole täysin ja pelkästään kone- ja tuotantotekniikassa. Pakollisten aineiden hyvistä arvosanoista en sikäli enää välitä. Tärkeämpää on kulkea omaa polkuaan, Camel-buutsit jalassa, tosin vain kuvaannollisesti.
Haaveksin kovasti hyvän ja hyödyllisen 2D- ja 3D-grafiikan tuottamisesta. Kenties sitä voisi osittain tehdä koulun pakollisen ohjelmoinnin alkeiden kurssin puitteissa? En kylläkään pidä oliokieltä mahdollisimman hyvänä ajatuksena ohjelmoinnin peruskurssilla tuleville insinööreille. Proseduraalinen lähestymistapa olisi minusta yksinkertaisempi ja hyödyllisempi. Vain ohjelmoinnin ammattilaiset tarvitsevat oliokieltä.
Ajatukseni oli että opiskelisin sähkömagnetismin kurssin insinöörifysiikan kirjan Momentti 2 mukaan, mutta niistäpä on koulun kirjastossa niin heikko tarjonta ja kova kysyntä että lainaa ei pystynyt uusimaan.
No eipä siinä mitään. Tehtävät ovat tuosta kirjasta, mutta muilta osin kirjan materiaali ei ole mitenkään ainutkertaista. Insinöörin perusfysiikka on ihan standardikamaa kielellä kuin kielellä. Niinpä lainasin murhanhimoisten mattopommittaja-jenkkien fysiikan oppikirjan Fundamentals of Physics, Halliday-Resnick-Walker. Tämä kun ei ole virallinen kurssikirja niin niitä on hyllyssä vapaana useita ja laina-aika on pidempi.
Oikeastaan haluaisin boikotoida sotahulluja tappaja-jenkkejä, mutta jotkut heistä ovat kuitenkin aika sivistyneitä ja kirjoittavat hyvin. Siis noin niinkuin raivohulluiksi massamurhaaja-psykopaateiksi. Pure Jenkki.
Kyllä minä sitä mikrovaltio Myllynsaaren uutta suurlähestystön sivustoa vielä yritän vähitellen punnertaa eteenpäin vaikka arkipäivän rasitukset edistymistä hidastavatkin.
Jos ei tule uni silmään yöllä, niin voin lueskella kaupunginkirjastosta poistettua 3 vuotta vanhaa 4-osaista lääkkeiden kirjaa PHARMACA FENNICA. Ehkä löydän siitä tietoja myrkyistä, huumeista ja muista mielenkiintoisista kemikaaleista? Pommikirjoja kun vielä löytäisi niin hyvä olisi.