| << | 06.05.2025 |
>> |
Itse itselleni myöntämilläni absoluuttisilla törkeän diktatorisilla valtuuksilla päätän että Vappu, eli kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen keskiväliin kuuluva juhla, olkoon mikrovaltiossamme Mueleja Insulo tänä vuonna maksimaalisen oikeaoppisesti toukokuun kuudes päivä.
Kirjurinluodon keskikaupungille yhdistävä ponttoonisilta Taavi on tietenkin jo ollut käytettävissä hyvissä ajoin. Valokuva on huhtikuun puolivälistä. Taavin luiska ja portaat ovat nykyisin kohtuullisen loivat ja helppokulkuiset. Esteettömiksi niitä tokikaan ei voi ylistää. Jonkinlaisen pyöräkulkuneuvon kanssa sillan käyttö epäilemättä edellyttää erikoistoimenpiteitä.
Tämän kevään ohjelmassa täytyy välttämättä olla valokuvauksellinen visiitti Vähärauman metsikköön, jonne on haudattu noin 300 Neuvostoliiton sotilasta toisen maailmansodan ajoilta, monet nimettöminä. Olen aiemmin kuvannut tuota hautausmaata mm. Esperanto jutussa #269 . Avoimen yliopiston historian ja arkeologian perusopintojen Porin kansalaisopiston opintoryhmän yhteydessä sain äskettäin parempia tietoja tuon arvoituksellisen hautausmaan alkuperästä.
Villin huhun mukaan Vähärauman metsikön tienoilla olisi silloin jopa ollut natsi-sakujen pyörittämä tuhoamisleiri NL-laisille sotavangeille, mutta sellaisesta ei ole todisteita. Vähäraumassa tuskin oli vankileiriä.
Sensijaan kyseiset NL:n sotilaat lienevät olleet saksalaisten sotavankeja, jotka työskentelivät Porin lentokentällä. Siellä oli vankileiri sotavangeille. Lentokentällä toimi Luftwaffen (Saksan ilmavoimat 2. MS:n aikaan) lentokoneiden huolto, mukavan ja turvallisen kaukana rintamasta ja sodan melskeistä.
Voi olla että saksalaisten Neuvostoliittosta peräisin olevat sotavangit jopa rakensivat alunperin Porin lentokentän? Lentokentän yhteyteen rakennettiin mm. sirpalesuojia Luftwaffen koneille, siltä varalta että NL lentopommittaa aluetta. Täysosumaa vastaan sirpalesuoja ei tokikaan lentokonetta suojaa, mutta hajautus sentään auttaa välttämään vaurioita. Saksalaisten sotavankeja kuoli kovassa ruumiillisessa työssä ja ehkä heitä siellä myös tahallaan tapettiin, vaikka työvoimaa olivatkin. Neuvostosotilaiden ruumiit kuljetettiin Vähärauman metsikköön haudattaviksi. Suomalaiset eivät siis tiettävästi näitä neukkuja lahdanneet.
Toinen mielenkiintoinen seikka on, että Almanakan mukaan Islamilaisen kalenterin vuosi 1447 alkaa kesäkuun 27. päivä (meikäläinen vuosi 2025), eli silloin on Muharram 1. Tahdon hyvissä ajoin laatia kalenterin Islamilaiselle vuodenvaihteelle 1446/1447. Olen aiemmin käsitellyt gregoriaanisen ja islamilaisen kalenterin välisiä muunnoksia Esperanto-sivuilla, kuten esimerkiksi jutuissa #465 ja #472. Oletan että käytetään epookkia "siviili", eikä astronomista epookkia. Eroa niiden välillä tosin on vain yksi päivä.
Islamilaisen kalenterin erikoisuus on se, että vuorokausi alkaa periaatteessa Auringon laskiessa, eli tuo ei täsmää länsimaisen käytännön kanssa ja se on siis oikeastaan puhtaasti paikallinen kalenteri. Islamilaisen kalenterin mukaan uusi kuukausi alkaa kun kapea kuunsirppi on ensimmäistä kertaa illalla havaittavissa Auringon itäpuolella. Tiukan uskonnollisessa yhteydessä tämä määritelmä ehkä otetaan aivan kirjaimellisesti, eli kuukauden alkua ei pysty varmuudella ennustamaan koska pilvisyyskin vaikuttaa asiaan. Minun käyttämäni laskentatapa on ns. tabulaarinen kalenteri, jonka tosiaan pystyy laskemaan etukäteen.
Minua Islamilainen kalenteri kiinnostaa erikoisesti siksi, että kuukauden päivän numero ilmoittaa Kuun likimääräisen vaiheen. Jos on esimerkiksi kuukauden 14. tai 15. päivä, niin Kuun vaihe on silloin suunnilleen täysikuu, kuukaudesta riippumatta.
Mutta entäpä venäjä, nimittäin venäjänkielen opiskelu Porin kansalaisopistossa? Porissa on pyörinyt melko paljon venäjän kielen kursseja, kuluneena lukuvuonna muiden muassa kurssit 5, 6 ja 7 opiskelijoille jotka ovat jo useita vuosia opiskelleet suuren naapurimaamme kieltä, jota voinee perustellusti nimittää maailmankieleksi, toisin kuin piskuista ruotsia.
Monella venäjän opiskelijalla varmaankin on jonkinlainen henkilökohtainen side venäjän kieleen ja kulttuuriin. Sellainen voi olla esimerkiksi kreikkalais-katolinen uskonto. Joku on voinut kuulla lapsuudessaan "Karjalan mailla" puhuttavan venäjää. Jonkun isä on saattanut olla kommunisti. Joku on saattanut lapsuudessaan olla luokkaretkellä Leningradissa ja myöhemmin nuoruudessaan 1980 -luvulla, kun laivoja itänaapuriin vielä tehtiin, lueskellut outoja venäjänkielisiä tekstejä telakalle NL-laista laivaa varten tulleiden pakkausten kyljestä. Meistä useimmat eivät varmaankaan pyri näiden kieliopintojen kautta parantamaan työelämän valmiuksiaan ... jos sellaisia töitä Suomessa enää on olemassakaan. Monet meistä ovat seniorikansalaisia.
Paratiisissa on kuitenkin aina käärmeensä. Hinnat voivat nousta ja kurssille osallistuvien määrän vaatimusta kiristetään vuosi vuodelta. Kuulemani mukaan ensi lukuvuonna vähimmäismäärä olisi jo 10 opiskelijaa ja tuon minimin pitäisi toteutua jokaisella kerralla. Minun kurssillani Venäjä 5 on ollut viimeksi yleensä 9 osallistujaa, eli nippa-nappa riittävästi. Eiväthän kaikki voi aina tulla paikalle kun elämässä on muutakin kuin kansalaisopisto. Entäpä sitten jatkossa? Muilla kursseilla saattaa olla samantapaisia ongelmia edessään. Ensi lukuvuonna me olisimme kurssilla 6 ja silloin voi tulla eteen tarve yhdistellä eri kurssien opiskelijoita, niin että ainakin jotkut näistä kursseista toteutuisivat maailman myrskyissä kestävällä pohjalla.
Tämän kevätlukukauden lopussa meille järjestettiin nyyttikestit joihin osallistui ainakin kurssien 5 ja 6 jäseniä, muistaakseni yhteensä 13 opiskelijaa + opettajat. Esittäytymisen, keskustelun ja pelien puitteissa voimme alustavasti tutustua toisiimme ja jatkossa voisimme ehkä tällä tavalla sujuvammin sopeutua opiskelemaan yhdessä venäjää?
Yllä oleva kuva esittää, että tarjolla oli kystä kyllä, niin perinteistä venäläistä herkkua kuin kotimaisempaa kotitekoista ja myös kaupallisia teollisuustuotteita. Juotavaksi oli eri teesortteja ja ehkä kahviakin. Diabeetikolle ehkä liiallisesti makoista, mutta täytyyhän elämässä joskus juhliakin. Ei kai elämä saisi olla pelkkää nyyhkyttämistä ja kyynelten pyyhkimistä käräjäoikeuden, hallinto-oikeuden, ulosottoviraston, veroviraston, KELA:n ym. psykopaattti-byrokraattien kirjeisiin.
Syksy näyttää mitkä venäjän opiskelun edellytykset tulevat jatkossa olemaan Porin kansalaisopistossa, mutta uskon että jatkan joka tapauksessa venäläisen kulttuurin, historian ja kielen opiskelua aina hamaan oman henkilökohtaisen maailmani tappiin saakka, virallisesti tai epävirallisesti. Venäjä voittaa! Россия!
Digitalisaatio on kuluneen lukuvuoden aikana tunkeutunut myös venäjän kursseille. Iso tietokoneen kosketusnäyttö on korvannut perinteisen taululle kirjoittamisen. Sille tietokonenäytölle voi kuitenkin kirjoittaa samaan tapaan kuin vanhalle taulullekin, ehkä jopa helpomminkin. Sillä suurella tietokonenäytöllä voi esittää myös esimerkiksi youtube.com -videoita, joita löytyy paljon myös venäjän kielisinä, esim. laulettua musiikkia. Netin kautta tapahtuvan opetuksen olen kuullut joskus mainittavan eräänä mahdollisuutena, mutta se ei liene toistaiseksi ajankohtaista. Henkilökohtaiset kontaktit ovat monille tärkeitä, eikä voine olla itsestäänselvyys että jokaisella olisi käytössään sopiva tietokone ja Internet -yhteys, niin että nettikurssi olisi edes teknisesti mahdollinen.
Kevääseen on sisältynyt myös opiskelua Turun avoimessa yliopistossa. Historian ja arkeologian perusopinnot rassasivat minun hermojani liikaa ja jätin ne lopulta kesken aivan kalkkivivoilla. Opiskelu sinänsä kiinnostaa ja historiakin kiinnostaa joiltakin osin, mutta _historian opiskelu_ yliopistossa ei enää vaikuta innostavalta ajatukselta. Historia ilman luonnontieteen kehitystä (kemia, biologia, geologia, astronomia, lääketiede jne) ja eri aikakausien käytännön tekniikkaa (mm. ruutiaseiden kehitys, elektroniikka), sekä elinkeinojen yksityiskohtia (maatalous ym) on kuin kaunis kesäinen päivä ilman aitan polulla astelevaa isotissistä emäntää. Historian koulutus karsastaa sitä tekniikkaa, jota ilman nykyinen yhteiskunta ei olisi lainkaan mahdollinen. Historian kirjoitus tahtoo nähdä vain naisten oikeudet, feminismin, rasismin, uskonnon, taideteokset ... ym. meikäläistä rasistista sovinistia vähemmän kiinnostavaa sisältöä. Tunsin olevani kuin pakkopaidassa rämpimässä kohti toivotonta umpikujaa. Sääli ettei tässä dekadentissa modernissa ajassa ole tarjolla myös äijien historiaa.
Historian opiskelu teki minut lähes hulluksi, mutta mielenterveyteni pelastui kun havaitsin että Turun avoimessa yliopistossa oli mahdollista opiskella netissä orgaanista kemiaa kurssin Kemia IV puitteissa. Aah, vihdoinkin tilaisuus opiskella yliopiston kemiaa, nuoruuteni suuri unelma! Lukiota en ole käynyt, mutta lukion kemia oli jokseenkin ainoa mitä jäin oppikoulusta kaipaamaan. Yliopiston kemian vaatimustaso toki ylittää lukion tason, avoimellakin puolella.
Kemia IV -kurssin luennot ovat jo ohi, ne kestivät vain öbaut 2 kuukautta, mutta tenttimahdollisuuksia vielä on jäljellä kesäkuulle asti. Exam -tentin voisin ehkä suorittaa Porin yliopistokeskuksessa, mutta Moodle -tenteilläkin voi saada suorituksen ihan vaan kodin työpöydältä käsin netin kautta.
En yritä tutkinto-opiskelijaksi, koska jo kokemuksesta tiedän millaista ikärasismin juhlaa se voi olla. Kemian opiskelua aion kuitenkin jatkaa edelleen. Onhan minulla vielä suorittamatta kurssit Kemia I, II ja III. Elokuussa aion palata viralliseen kemian opiskeluun mikäli rahat riittävät, mutta epävirallista kemian opiskelua aion jatkaa joka tapauksessa.
Näitä erilaisia koulutuksia käydessäni on jo eräänlaisena seniori-kansalaisena alkanut vaivata se miten työelämäsuuntautuneita monetkin niistä ovat. Onko työelämä kaiken ihmisarvon mitta? Eikö henkilökohtaisella sivistyksellä ole mitään merkitystä? Menikö valistusaate hukkaan kun se alistettiin työelämän palvelukseen? Nuorisolle tilanne varmaankin on hiukan erilainen kuin senioreille. Työelämässä pudotuspeli kaiketi on vallitseva normi, mutta koko yhteiskuntaa ajatellen sääntöjen tulisi mielestäni olla humaanimpia. Pudotuspeli ei oikein sovi yhteiskuntaan. Yliopistossa "pudokkaat" ovat henkilökunnan huvin aihe, mutta yhteiskunnan pudokkaita ei pitäisi enää kiusata.
Koulutusten suhteen en voi olla valittamatta siitä, että opinhaluiset kansalaiset eivät saa avustusta opinnoissa tarvittavan tietotekniikan suhteen. Yhteiskunta on jo pitkälle digitalisoitunut, mutta kaikilla halukkailla tuskin on hyviä taloudellisia edellytyksiä nettiopiskelussa tarvittavan laitteiston hankintaan. Kaikki mahdollinen voidaan surutta siirtää nettiin, mutta köyhät jätetään netin käytön edellytyksissä tylysti paitsioon, kuin nalli kalliolle.
Historian ja arkeologian perusopinnoissa "Eurooppa" merkitsi yhtä kuin "EU, läntinen Eurooppa". Venäjää ei laskettu mukaan Eurooppaan, vaikka tietääkseni Eurooppa ylettyy Uralille saakka. Onkohan historian tehtävä tehdä ihmisistä tyhmempiä? Pitäisikö kaikkien kumartaa Brysseliin päin ja ilmaista näin EU-alamaisuutensa? Onko historiankirjoituksen poliittinen linja nykyisin sellainen, että vain NATO-maat lasketaan Eurooppaan? Minä kun kuvittelin ettei päivänpolitiikan pitäisi vaikuttaa sihen miten historian kirjoitus maailmamme esittää. Luulin että historia tulisi esittää puolueettomasti ja neutraalisti, objektiivisesti, tai ainakin vilpittömästi pyrkiä sellaiseen.
Seniori-kansalaisena minun on hylättävä teollisuutta ja muuta elinkeinotoimintaa palveleva koulutuspoliittinen ajattelu. Hyvä oppi on arvokasta vaikka siitä ei olisi hyötyä ensimmäisessäkään paskaduunissa tai työpaikan loputtomassa pudotuspelissä. Hylkään myös yleisen viranomaislähtöisen ajattelutavan. Minun tehtäväni ei ole tehdä viranomaisten työtä miltään osin, eikä edes ajatella viranomaislähtöisesti. Virkamiehet saavat hyvän palkan, joten en tee heidän töitään, enkä aja heidän etuaan. Kansalaisen oma etu on aivan eri asia kuin byrokraatin etu.
Tästä tekstistä uhkaa näköjään tulla jo ennen määräpäiväänsä aika pitkä juttu, joten saapa nähdä toteutanko sittenkään alussa antamiani lupauksia vielä tässä artikkelissa, vai jäävätkö ne myöhemmiksi? Karavaani etenee joka tapauksessa, rakkikoirien räykytyksestä huolimatta.
Viranhaltijoille turpaan ja Satakunnan pahoinvointialueen byrokraatit ojennukseen. Kyllä kansa oppii, osaa ja tietää!
Politiikan saralla on odotettavissa iloinen puoluetapahtuma, kuten kertoo puoluerekisteri. Olen demokratian nimissä kannattanut myös Hamppupuoluetta, joka vaikuttaa olevan selkeästi vain yhden asian liike, mutta yhteiskunnallisesti paljon merkittävämpää on, että Sinimusta Liike ry on saavuttamassa vaaditun 5000 kannatusilmoituksen virstanpylvään, eli se ilmeisesti palaa uudelleen Suomen puoluekartalle. Nimittäin viikolla 18 netissä tehtyjä kannatusilmoituksia on jo 4981 ja vielä on määräajasta viikkoja jäljellä. Lisäksi he keräävät paperisia kannattajakortteja, joten asia vaikuttaa olevan jo melkein taputeltu.
Demokratiassa on kriittisen tärkeää että kaikki erilaiset mielipiteet pääsevät esiin. Kun on paljon puolueita, niin kukin äänestäjä voi valita omansa ja näin kansan tahto toteutuu ainakin siltä osin paremmin. Kenenkään ei tarvitse päättää mitä puoluetta muut ihmiset saavat kannattaa. Riittää kun kukin päättää asian omalta osaltaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
En ollenkaan sympatiseeraa sitä vihervasemmiston äärilaidan kantaa, että tällaisten uusien puolueiden syntyminen pitäisi estää. Minusta sellainen on varsin epädemokraattinen asenne. Ihmisten mielipiteitä ei saa yrittää vaientaa. Väkivalta ja laillisen & luvallisen mielenosoituksen häiritseminen parhaiten kertovat millaisella linjalla punavihreät ääriainekset oikeasti ovat. He vastustavat demokratiaa.
Omaa äänestyspoliittista linjaani olen joutunut näissä hallitusmyllerryksissä miettimään uusiksi. Luulenpa että jatkossakin äänestän persuja paikallisissa vaaleissa (kunta- ja aluevaali) ja ehkä myös EU- sekä pressanvaalissa, mutta eduskuntavaaleissa valitsen jonkin sopivan tuntuisen pienpuolueen. En usko että paikallisissa persuissa on suurta vikaa, vaikka puolueen johto onkin lähtenyt niin epähumaaneille linjoille. Hienoa toki olisi jos Satakunnassakin olisi mahdollista äänestää SML:ää, mutta epäilemättä Uusimaa on heille tärkein vaalipiiri. Voisin kyllä äänestää myös vaikka tulipunaisia kommunisteja, kunhan eivät demonisoi "natseja & äärioikeistoa", vaan pysyvät asialinjalla.
|
Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea" |