| << | 22.11.2025 |
>> |
Talvi on jo saapunut myös Poriin - ainakin väliaikaisesti - kuten oheinen otos parvekkeelta kokeee toteen näyttää. Toivottavasti tätä talvea ei seuraa vuosikausia kestävä maailmanlaajuinen ydintalvi, joka olisi ydinaseilla käytävän sodan seurausta. Niinpä Ukrainan olisi parempi pikaisesti suostua rauhaan ydinasevaltio Venäjän ehdoilla, meidän kaikkien parhaaksi. Jenkkien kiinnostus Ukrainan tukemiseen on jo käynyt vähiin ja EU:sta eli läntisen Euroopan dekadenttien banaanivaltioiden huterosta yhteisöstä tuskin on paljoakaan apua käytännön sotatantereella. Vain kevyt sanasota on heidän kykyjensä rajoissa.
Kyllähän Venäjäkin toki kuuluu Eurooppaan suurelta osin, sillä Eurooppa ylettyy aina Ural-vuoristoon saakka. Tämä tosiseikka on hyvä pitää mielessä kun päivittäin altistuu yleiselle NATO:n poliittiselle liturgialle ja Ukrainan sotapropagandalle. Media tahtoo aivopestä suomalaisia nöyriksi NATO-uhrilampaiksi.
Jutun päiväys juontaa siitä, että tähän aikaan kuukaudesta - suunnilleen kuukauden 21. tai 22. tai 23. päivä - on paikallisen aurinkoajan ja paikallisen tähtiajan suhde erikoinen ja helposti muistettavissa. Tämä tekee mahdolliseksi laskea vuoden ja kellon ympäri yksinkertaisella nyrkkisäännöllä, missä asennossa taivaan tähtöset kulloinkin ovat horisontin suhteen. Lähinnä tästä on hyötyä "pimeän" (tai hämärän) aikaan, eli Auringon ollessa horisontin alapuolella. Tähdet kun eivät oikein muuten näy.
Mainittu nyrkkisääntö on kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen: Kuukauden X (arvoväli 1 .. 12) suunnilleen päivänä 22 paikalliseen aurinkoaikaan 18 tuntia on paikallinen tähtiaika 2*X tuntia.
Nyrkkisäännön kaveriksi on hyvä muistaa että tähtiaika kasvaa 2 tuntia kuukaudessa ja siten (samaan aurinkoaikaan) ½ kuukautta, eli 2 viikkoa, eli siis 14 päivää aiemmin, on tähtiaika yhtä tuntia vähemmän. Kuukauden neljäsosassa, eli siis noin yhdessä viikossa, kasvaa aurinkoajan ja tähtiajan välinen ero noin ½ tuntia.
Lyhyemmällä aikavälillä, kuten saman vuorokauden sisällä, voimme ajatella, että aurinkoaika ja tähtiaika etenevät suunnilleen samalla nopeudella. Näiden työkalujen avulla voimme arvioida paikallisen tähtiajan koko vuoden aikana kaikkina kellonaikoina. Paikallisen aurinkoajan ero viralliseen kellonaikaan tosin vaihtelee, joten se täytyy muistaa erikseen.
Oheinen yksinkertainen piirros kokee havainnollistaa muistisäännön ydintä. Kevätpäiväntasauksessa, maaliskuun (eli 3:nnen kuukauden) noin 21. päivänä on Aurinko Maapallolta katsoen kevättasauspisteen (KTP) suunnalla. Keskipäivällä eli klo 12 paikallista aurinkoaikaa on Aurinko etelässä.
Aurinko on lännen suunnalla kello 18 paikallista aurinkoaikaa, eli 6 tuntia myöhemmin, koska Maapallo on pyörähtänyt Auringon suunnasta vastapäivään suoran kulman eli 90° (punainen nuoli). Etelästä myötäpäivään (sininen nuoli) mitattu Auringon paikallinen tuntikulma on silloin 6 tuntia eli 90°. Myös paikallinen tähtiaika on samalla 6 tuntia, koska tähtiaika on kevättasauspisteen tuntikulma.
Siis sekä Aurinko että kevättasauspiste ovat tässä tapauksessa samalla suunnalla. Niinpä sääntö kertoo: 2 * kuukauden numero = 2 * 3 = 6 tuntia on paikallinen tähtiaika paikalliseen aurinkoaikaan 18 tuntia.
Tämä piirros pätee Auringon ollessa kevättasauspisteen suunnalla, mutta vastaava sääntö pätee muillekin vuoden kuukausille, eli myös muille arvoille X.
Esimerkki : Ajatelllaanpa juuri tätä päiväystä, 22. päivä marraskuuta, joka on kalenterivuoden 11. kuukausi. On siis X = 11 ja aurinkoajalle 18 tuntia saamme tähtiajaksi 2*X = 2*11 = 22 tuntia. Kaksi viikkoa eli 14 päivää aiemmin, eli noin päiväyksenä 8.11. tulee samalle aurinkoajalle 18h tähtiajaksi tuntia vähemmän, eli 21 tuntia.
Normaalin vyöhykeajan (UT + 2h) ollessa käytössä, on paikallinen aurinkoaika läntisessä Suomessa noin ½ tuntia vähemmän kuin vastaava virallinen aika. Itäisimmässä osassa maata (maantieteellinen pituus noin 30° itään Greenwichin nollameridiaanista) paikallinen aurinkoaika on silloin suunnilleen sama kuin virallinen kellonaika. Tyydymme tässä noin varttitunnin eli tunnin neljänneksen tarkkuuteen ( ±1/4 tuntia). Niinpä nyt ei tarvitse ajatella ajantasausta, eli keskiaurinkoajan ja tosiaurinkoajan välistä vaihtelevan suuruista eroa, joka on suurimmillaan noin varttitunnin luokkaa.
Kesäajan (UT + 3h) ollessa käytössä ero kasvaa yhdellä tunnilla. Niinpä virallinen aika on läntisimmässä Suomessa ns. kesäajan ollessa käytössä noin 1½ tuntia enemmän kuin paikallinen tosiaurinkoaika. "Idässä paikallisaika on enemmän kuin lännessä", hyvä avomerilaivureitten muistisääntö.
Jatkaaksemme esimerkkiä: Entäpä mikä on saman päiväyksen 22.11. tähtiaika paikallisella todellisella keskiyöllä, eli aurinkoaikaan 0 tai 24 tuntia? Nämähän ovat sama aika kun ei mietitä päivämäärää ; 24h = 0h. Voimme lisätä edellä laskettuun aikaan 6 tuntia, koska klo 24 on 6 tuntia myöhemmin kuin klo 18: Tähtiaika keskiyöllä : 22h + 6h = 28h , mutta 28 tuntia menee yli vuorokauden 24:n tunnin, joten palautetaan tulos normaalille välille 0 ... 24h vähentämällä siitä 24 tuntia: 28h - 24h = 4h eli lopputulos on siis : paikallinen tähtiaika keskiyöllä on 4 tuntia.
Tähtiaikaan ei nimittäin liity mitään päiväystä. Tähtiaika vain ilmoittaa tähtitaivaan asennon ja periatteessahan kaikki mahdolliset erilaiset taivaan asennot toteutuvat jokseenkin kaikkina vuoden päivinä, vuodesta toiseen. Mikrovaltiomme Mueleja Insulo kannattaa ylpeänä ja riemurinnoin luonnollista aikakäsitettä. Paikallinen tosiaurinkoaika ja paikallinen tähtiaika ovat toisiinsa tiukasti sidoksissa ja ne ovat niin vimpan päälle luomua kuin vain olla ja voi.
Se on helppoa, yksinkertaista ja luonnollista. Asiaa on turha komplisoida sen enempää. Simppeli on kaunista ja taloudellista. Räväkät rockvideot ja äänekäs valouruilla soitettu jytämusa eivät tuottaisi substanssiin mitään lisäarvoa.
Kiertääkö Maa Aurinkoa vai kiertääkö Aurinko Maata? Pyöriikö Maapallo akselinsa ympäri vai pysyykö Maa paikoillaan ja pyöriikö Aurinko Maapallon ympärillä? Voisin kuvitella että tällaiset kysymykset askarruttivat primitiivisen ihmisen mieltä joskus kauan sitten. Ei sillä ettäkö tahtoisin vähätellä esi-isiemme hengenlahjoja. Varmaankin ihmiset olivat esimerkiksi parikymmentä tuhatta vuotta sitten keskimäärin vähintäänkin yhtä lahjakkaita kuin nykyisetkin.
Moderni tieteellinen näkökanta on tietenkin sellainen, että Maapallo kiertää vuoden aikana rataliikkeessä (pohjoisesta katsoen vastapäivään) koko Aurinkokunnan massakeskipistettä, joka on aina lähellä Aurinkoa. Lisäksi Maa pyörähtää vuorokaudessa oman akselinsa ympäri, pohjoisesta katsoen vastapäivään, eli lännestä itään. Maapallon pyörimisliikkeen johdosta näemme eräänlaisena heijastusliikkeenä Auringon ja taivaan kaikkine tähtineen pyörivän ympärillämme myötäpäivään, eli idästä länteen.
Varmaankin ihmisten täytyi jo hyvin varhain oivaltaa, että Auringon suunta taivaalla tähtien suhteen muuttuu vuoden aikana. Keväällä auringonlaskun jälkeen näkyvät tähdet nimittäin ovat aivan erilaisia kuin syksyllä auringonlaskun jälkeen. Toisaalta joka vuosi keväisen auringonlaskun ja syksyisen auringonnousun tähtitaivaassa on huomattavia yhtäläisyyksiä. Samoin muistuttavat syksyisen auringonlaskun ja keväisen auringonnousun tähtitaivaat toisiaan.
Seuraavan kuvasarjan tehtävä on esittää Maapallon pyörimistä - yksinkertaistuksen vuoksi - jomman kumman tasauspäivän aikoihin, jolloin Auringon deklinaatio on nolla Maapallolta katsoen. Jokseenkin kaikkialla Aurinko nousee idästä kello 6 aamulla paikallista aurinkoaikaa. Todellisellla keskipäivällä eli kello 12 paikallista aurinkoaikaa on Aurinko suoraan horisontin eteläpisteen suunnalla, eli (ylä)meridiaanissa. Paikallista aurinkoaikaa kello 18 Aurinko laskee lännen suunnalla horisontin alapuolelle. Todellisella keskiyöllä eli 0/24h paikallista aurinkoaikaa on Aurinko etelään nähden vastakkaisella suunnalla eli pohjoisessa.
 |
 |
 |
 |
On kuitenkin luonnollisen tuntuista olettaa että Maapallomme on vakaa ja liikkumaton. Aurinko nousee idän suunnalta ja laskee lännen puolelle. Tähdet nousevat idän puolelta ja laskevat läntiseen suuntaan. Siltä se Maan pinnalla eläville ihmisille vaikuttaa. Maan liikkumattomuuden luonnollisen tuntuisen oletuksen kumoamiseen tarvittaisiin todistusaineistoa, jota primitiivisillä kulttuureilla ei ollut käytettävissään.
Nykyisen tieteen kannalta on varmaankin kerettiläistä olettaa Auringon ja tähtien kiertävän Maapallon ympäri. Modernin maailmankuvan mukaan maailmankaikkeus on aika iso systeemi. Olisi kovin outoa jos koko maailmankaikkeus pyörisi juuri tämän pikkuruisen Maan tai tavallisen tähden eli meidän Aurinkomme ympärillä. Minun mielestäni sellainen malli kuitenkin palvelee tähtiharrastajan tarkoituksia vallan hyvin, sillä siltä se meille näyttää. Maapallo ei ole maailmankaikkeuden keskipiste, mutta eipä sitä ole myöskään Aurinko. Myöskään Aurinkokunnan massakeskipiste ei kelpaa koko maailmankaikkeuden keskipisteeksi. Ei edes voida osoittaa mitään yleispätevää maailmankaikkeuden keskipistettä.
Keskipisteen voi valita mielivaltaisesti kulloisenkin tarpeen mukaan. Niinpä valitsen keskipisteeksi sen mikä kulloinkin on yksinkertaisinta ja tarkoituksenmukaisinta. Maapallon keskipiste on vallan käyttökelpoinen silloin kun on kyse taivaankappaleiden geosentrisistä suunnista. Yleensä Maan keskipiste on melko hyvä likiarvo paikallisten eli toposentristen koordinaattien origolle, kunhan ei ole kyse hyvin läheisistä kohteista.
Seuraava kuvasarja taas pyrkii kuvaamaan Auringon ja Maapallon keskinäisiä suuntia eri kellonaikoina, olettaen että Aurinko kiertää Maata ja Maapallo pysyy liikkumattomana. Moderni tiede tietenkin tahtoo nähdä asian hiukan toisin, mutta käytännön tähtitaivaan katselijan kannalta lopputulos on sama. Varsinkin kun on kyse likimääräisistä arvoista. Likiarvot ovat käytännössä järkevä lähtökohta, joka helpottaa kokonaisuuden hahmottamista.
 |
 |
 |
 |
Tässäkin Aurinko nousee idästä horisontin yläpuolelle kello 6 paikallista aurinkoaikaa. Keskipäivällä eli klo 12 paikallista aurinkoaikaa kulminoi Aurinko etelässä. Illalla kello 18 Aurinko laskee länteen. Keskiyöllä Aurinko on pohjoisen suunnalla.
Mietin tähän vielä jatkoksi graafista esitystä, joka havainnollistaisi paikallisen aurinkoajan ja paikallisen tähtiajan välisen suhteen koko vuoden ympäri, ajatellen nimenomaan yllä mainitun tähtiajan nyrkkisäännön aurinkoaikaa klo 18. Nyt voimme vapaasti pitäytyä moderniin näkemykseen jonka mukaan Maa kiertää Aurinkoa, tai ainakin Aurinkokunnan massakeskipistettä. Kevättasauspisteen suunta on kaikissa piirroksissa sama, koska tässä ajattelemme Maapallon kiertävän keskelle kuvatun Auringon ympäri, pohjoisesta katsoen vastapäivään, kuten punaiset nuolet Auringon ympärillä osoittavat. Tässä tulevat samalla kätevästi esiin mikrovaltiomme vuoden 8 tärkeää kohokohtaa, luonnolliset juhlapäivät 1½ kuukauden välein.
Lanttalauree on hyvä pitää mielessä tuntikulman määritelmä. Tuntikulma mitataan etelän suunnasta myötäpäivään taivaanekvaattoria pitkin ko. kohteen rektaskensioon saakka, nollasta aina 24:ään tuntiin. Niinpä suoraan etelässä olevan kohteen tuntikulma on nolla ja suoraan pohjoisessa olevan 12 tuntia. Tähtiaika on yhtä kuin kevättasauspisteen tuntikulma. Tähtiaika ilmoittaa myös suoraan etelässä olevan tähden rektaskension.
Nimittäin pätee kaava tähtiaika = rektaskensio + tuntikulma ; joten kohteen tuntikulman ollessa nolla, ovat saman kohteen rektaskensio ja paikallinen tähtiaika väkisinkin yhtäsuuret. Toisaalta jos kohteen rektaskensio (RA) on nolla, kuten on kevättasauspisteellä (KTP), niin silloin on tähtiaika yhtä kuin ko. kohteen tuntikulma, eli tähtiaika on yhtä kuin kevättasauspisteen tuntikulma. Jos taas tähtiaika on nolla, ovat kohteen RA ja saman kohteen tuntikulma toistensa vastalukuja. Tähtiaikaan 0h on KTP suoraan etelässä. Jos esimerkiksi kohteen RA = 1 tunti, niin kohteen tuntikulman olisi oltava -1 tunti, eli saman verran "väärään" suuntaan, tavanomaisemmin ilmaisten 23 tuntia. Rektaskensio ja tuntikulma kasvavat eri suuntiin.
Seuraavassa kannattaa kussakin osapiirroksessa kiinnittää huomiota Auringon suuntaan, kevättasauspisteen suuntaan sekä paikalliseen etelän suuntaan. Tuntikulma mitataan etelästä myötäpäivään ja rektaskensio mitataan kevättasauspisteen suunnasta vastapäivään. Rektaskensiota emme tässä grafiikassa suoraan kohtaa, mutta tähtiaika on kevättasauspisteen tuntikulma ja etelän suunnalla olevien tähtien RA on yhtä kuin paikallinen tähtiaika.
Aloitetaan tasaus- ja seisauspäivistä, koska ne sattuvat siihen tärkeään kuukauden 21 tai 22 päivän kohtaan ja X-arvot ovat tasalukuja. Kevätpäiväntasauksessa maaliskuun lopulla Aurinko on taivaalla kevättasauspisteen suunnalla. Tätähän jo alussa käsittelimme. Uudessa piirroksessamme Aurinko on kuitenkin Maan suhteen eri suunnalla, vasemmalle. Keskipäivällä Aurinko on pyörivän Maan suhteen etelässä ja 6 tuntia myöhemmin, eli klo 18 aurinkoaikaa paikallinen etelän suunta on pyörähtänyt Auringon suunnasta 90° vastapäivään (vihreä nuoli). Nyt Aurinko siten onkin lännen suunnalla. Hyvän nyrkkisääntömme mukaan on paikallinen tähtiaika (sininen nuoli) tuolloin klo 18 kaksi kertaa kuukauden numero (X=3), eli tähtiaika on 2*3 = 6 tuntia.
Tarkastellaanpa seuraavaksi toista tasauspäivää, eli syystasauspäivää, joka sattuu syyskuun lopussa. Aurinko on silloin taivaalla syystasauspisteen suunnalla, joka on vastakkainen kevättasauspisteen suunnalle. Piirroksessamme Aurinko on nyt Maapallosta oikealle, koska Maa on puolessa vuodessa siirtynyt rataliikkeessään Aurinkoon nähden vastakkaiselle suunnalle. Klo 18 aurinkoaikaa paikallinen etelän suunta on pyörähtänyt 6 tuntia vastapäivään Auringon suunnasta (vihreä nuoli). Etelän sunnasta myötäpäivään laskettu kevättasauspisteen suunta on tällöin 18 tuntia (sininen nuoli). Tämä on yhtä kuin paikallinen tähtiaika ja se täsmää kaavamme kanssa: 2 * kuukauden numero = 2 * 9 ja tästä tulee paikalliseksi tähtiajaksi tuo 18 tuntia, joka on hauskasti yhtäsuuri kuin paikallinen aurinkoaika 18h. Syyspäiväntasauksen aikaan voisi siis sanoa että paikallinen aurinkoaika ja tähtiaika käyvät hetken ajan yhtä jalkaa. Niinpä silloin keskiyöllä on tähtiaika nolla.
Elonkorjuu (elokuun alussa) |
Kesäpäivänseisaus (kesäkuun lopussa) |
Vappu (toukokuun alussa) |
Syyspäiväntasaus (syyskuun lopussa) |
 |
Kevätpäiväntasaus (maaliskuun lopussa) |
Kekri (marraskuun alussa) |
Talvipäivänseisaus (joulukuun lopussa) |
Talvenselkä (helmikuun alussa) |
Tutkitaan seuraavaksi seisauspäivät, jolloin Auringon liike taivaalla suunnassa etelä-pohjoinen hetkeksi pysähtyy. Talvipäivänseisaus on piankin todellisuutta, Joulun lähestyessä. Aurinko saavuttaa silloin eteläisimmän deklinaationsa, noin -23½°. Laskentasääntömme 2*X tuottaa tähtiajaksi klo 18 aurinkoaikaa tuloksen 24 tuntia tai yhtä hyvin 0 tuntia. Tämä liittyy siihen että paikallisen etelän suunnan keskipäivän jälkeen käännyttyä 6 tuntia vastapäivään Auringon suunnasta (vihreä nuoli), on etelämme kevättasauspisteen suunnalla, kuten piirros yllä osoittaa. Niinpä kevättasauspisteen tuntikulma (eli paikallinen tähtiaika) on tasan nolla, tai voisi kai sitä nimittää myös 24h, koska se on sama kulma, vastaavasti kuin suuntakulmat 360° ja 0° ovat yksi ja sama suunta. Täysi kierros on 360° eli 24 tuntia, joten 1 tunti on 15°.
Kesäpäivänseisaus Juhannuksen aikoihin ei ole tähtitaivaan kannalta pohjoisissa oloissamme erityisen antoisa, koska taivas on yölläkin kirkas. Katsotaan nyt kuitenkin sitäkin. Piirroksessamme Aurinko on tällöin alaspäin Maapallosta. Keskipäivällä Aurinko on tietenkin etelän suunnalla. Meitä kuitenkin kiinnostaa aurinkoaika 18 tuntia, eli hetki 6 tuntia myöhemmin. Kuudessa tunnissa Maapallo pyörähtää 90° niin että Aurinko näkyy meille lännessä. Tällöin on meidän paikallinen etelän suuntamme vastakkaisella suunnalla kevättasauspisteen suuntaan nähden. Niinpä on kevättasauspisteen tuntikulma, eli paikallinen tähtiaikamme, silloin oikokulman verran, 180° eli 12 tuntia. Tämä täsmää kaavamme 2*X kanssa kun on X = 6 kuten sen kesäkuun lopulla kuuluu olla.
Tasaus- ja seisauspäivien keskivälillä ovat perinteiset suomalaiset juhlat, jotka piirroksessamme sijaitsevat taulukon nurkkaruuduissa. Näissä kannattaa huomata Auringon suunta, joka on merkitty koko komeuden keskellä olevaa Aurinkoa kohti osoittavalla viivalla. Keskipäivällä klo 12 aurinkoaikaa on etelä tuossa suunnassa ja 6 tuntia myöhemmin (vihreä nuoli) paikallinen aurinkoaika on se meitä nyt niin kovasti kiehtova 18 tuntia.
Nämä perinteiset juhlapäivät eivät osu kuukauden 21 tai 22 päivän kohtaan, vaan tapahtuvat kaksi viikkoa aiemmin. Niinpä X-arvot ovatkin näille erikoisia. Vappu on toukokuun eli kalenterivuoden viidennen kuukauden alussa ; käytämme sille arvoa X = 4½ niin että saamme aurinkoaikaan klo 18 paikalliseksi tähtiajaksi 2 * 4½ = 9 tuntia. Elonkorjuu on 1½ kuukautta kesäpäivänseisauksen jälkeen, elokuun eli kahdeksannen kuukauden alussa ; käytämme arvoa X = 7½ joka tuottaa tähtiajan 2 * X = 15 tuntia. Kekri kuuluu syyspäiväntasauksen ja talvipäivänseisauksen keskivälille. Marraskuu on 11. kuukausi, mutta käytämme Kekrille arvoa X = 10½ joka tuottaa tähtiajan 2 * X = 21 tuntia illalla klo 18. Ja viimeisenä on vielä Talvenselkä helmikuun alussa ; käytämme arvoa X = 1½ joka tuottaa illan klo 18 tähtiajaksi 2 * X = 3 tuntia.
Tavalliseen tapaan osoittavat siniset nuolet näissäkin tähtiajan suuruuden. Aurinkoaika tulee Auringon suunnasta ja paikallinen tähtiaika saadaan kevättasauspisteen etelästä myötäpäivään mitatusta tuntikulmasta (siniset nuolet).
Tokihan on hyvä lisätä tähän yhteyteen myös annos käytännön konkretiaa, eli ekvaattorialueen tähtikartta. Horisontin lähistö kiinnostaa nyt, joten ekvaattorialueen kartta riittää. Muistakaamme että etelän suunnalla paikallinen tuntikulma on nolla, joten etelässä näkyvien tähtien rektaskensio on yhtä kuin paikallinen tähtiaika.
Ylläoleva vanhasta nautikaalista muokattu kartta ei ehkä ole maailman paras. Navigaatiotähtien nimet näkyvät valitettavasti väärin päin, koska kartta täytyi kääntää vaakasuunnassa, että rektaskensiot tulisivat oikein. Alalaidassa on RA:n tunnit merkittynä 0 ... 24 oikealta vasemmalle, eli vastapäivään. Maa pyörii vastapäivään, joten taivas näyttää pyörivän myötäpäivään. Etelässä oleva taivaan suunta kasvaa silloin kartalla vastapäivään. Punainen viiva esittää taivaan ekvaattoria, joka nousee horisontista idässä ja laskee lännessä horisontin alapuolelle, niin että taivaan ekvaattorista on aina puolet horisontin yläpuolella ja toinen puolikas horisontin alapuolella näkymättömissä.
Esimerkiksi tähtiaikaan 6 tuntia etelässä on tähdistö Orion ja sen tähti Betelgeuze (enkuksi XUEGLETEB takaperin). Kuusi tuntia myöhemmin on tähtiaika 12 tuntia ja etelässä on Leijonan tähdistö sekä sen tähti Denebola (enkuksi ALOBENED takaperin).
Uudemmasta nautikaalista kuvattu kaksiosainen ekvaattorialueen tähtikartta lienee selkeämpi. Ainakin se on valmiiksi oikein päin. Olen vain korvannut nautikaalin suosimat myötäpäivään kasvavat SHA-lukemat ("Sidereal Hour Angle" = 360° - RA°) vastapäivään kasvavien rektaskension tuntien merkinnöillä.
Esimerkiksi tähtiaikaan 20 tuntia etelän suunnalla on Kotkan tähdistön (AQUILA) kirkas tähti Altair, jonka voi lukea kuuluvaksi kesäkolmion asterismiin. Muita kesäkolmion tähtiä ovat Lyyran tähdistön Vega ja Joutsenen (CYGNUS) tähdistön Deneb, jotka tosin eivät näy tässä modernimmassa deklinaatiovälin -30° ... +30° kartalla. Vanhan nautikaalin kartan yläosassa lähempänä deklinaatiota +40° ne näkyvät takaperin kirjoitettuina (AGEV ja BENED) ja onhan siellä myös taperin kirjoitettu Altair, eli RIATLA.
Me pohjoisen asukit olemme sikäli onnellisessa asemassa esim. Australian asukkaisiin nähden, että tavanomainen ekvaattorialueen tähtikartta on meille suoraan oikein päin, pohjoinen ylhäällä ja etelä alhaalla. Australian eteläiset raukat joutuvat kääntämään kartan ylösalaisin koska heille eteläinen tähtitaivas on ylöspäin ja pohjoinen tähtitaivas alaspäin. Antipodeilla on lisäksi sellainenkin ongelma, että veri valuu päähän, koska he elävät ylösalaisin.
Lopuksi pieni virkistävä laskuharjoitus. Ylläoleva ekvaattorialueen tähtikartta osoittaa että Karhunvartijan tähdistön ("BOOTES") kirkkain ( α ) tähti Arkturus (enkuksi Arcturus) sijaitsee taivaalla noin rektaskensiossa 14 tuntia. Ajatellaanpa toukokuun alkua eli Vapun aikoja. Erinomainen piirroksemme antaa meille Vapulle arvon X = 4½ josta kerkeästi laskemme paikalliseksi tähtiajaksi klo 18 aurinkoaikaa yhtä kuin 2 * 4½ = 9 tuntia. Aurinko ei tuolloin varmaankaan vielä ole laskenut horisontin alapuolelle.
Kysymys kuuluu: Mihin kellonaikaan Vappuna kirkas tähtemme Arkturus (ylä)kulminoi, eli on taivaallamme meridiaanissa eli suoraan etelässä? Tähtiajasta aurinkoaikaan klo 18 (joka on 9 tuntia) tiedämme, että silloin ovat etelässä tähdet joiden rektaskensio on 9 tuntia. Arkturuksen RA on 5 tuntia enemmän kuin 9h, joten se on etelässä 5h myöhemmin kuin aurinkoaikaan 18 tuntia. Siispä Arkturus on etelän suunnalla paikalliseen aurinkoaikaan 18h + 5h = 23h. Kesäaikahullutus varmaankin on käytössä, joten voimme surutta lisätä aurinkoaikaan ainakin yhden tunnin saadaksemme virallisen kellonajan joka on 24 tuntia, siis virallinen keskiyö (mutta ei kuitenkaan vielä todellinen keskiyö). Läntisessä Suomessa voi kulminoinnin aikaan vielä lisätä puoli tuntia. Silloin Arkturus siis on Vappuna havaittavissa etelätaivaalla, mikäli taivas on kirkas ja pilvetön.
Otetaanpa toinenkin laskelma, nämä kun ovat niin hauskoja. Orionin tähdistön kirkas α tähti on nimeltään Betelgeuze, sen RA on noin 6 tuntia. Tähden nimi on muuten arabiaa ja se tulisi lausua suunnilleen [beteltseusee], ei siis missään nimessä enkkulaisittain [biiteldtsuis]. Ajatellaanpa aikaa kaksi viikkoa ennen Joulua, siis joulukuun alkupuolta. Lähin mainion taulukkomme päivä on talvipäivänseisaus. Talvipäivänseisauksessa aurinkoaikaan 18h on tähtiaika 2*12 = 24 tuntia, jota voimme nimittää saman tien nollaksi.
Kysymys: Mihin paikalliseen aurinkoaikaan Betelgeuze kulminoi kaksi viikkoa ennen Joulua? Siis joulukuun lopussa paikallinen tähtiaika on nolla kun aurinkoaika on 18 tuntia. Kaksi viikkoa aiemmin klo 18 tähtiaika on tuntia vähemmän, siis 23 tuntia, koska tähtiaika kasvaa kuukaudessa 2 tuntia ja siis puolessa kuukaudessa yhden tunnin. Betelgeuzen rektaskensio on 6 tuntia, joten se on etelässä (tuntikulma nolla) paikalliseen tähtiaikaan 6 tuntia. Siispä täytyy vielä vierähtää aikaa 7 tuntia aurinkoajan 18h jälkeen että tuo kuuluisa punerva tähti kulminoisi, sillä 23h + 7h = 30h, joka on yhtä kuin 30h - 24h = 6h. Paikallinen aurinkoaika on siis tuolloin 18h + 7h = 25h joka on käytännössä yhtä kuin 1 tunti. Virallinen aika on hyvin pyöreästi samaa luokkaa, normaalin vyöhykeajan ollessa käytössä. Siispä Betelgeuze kulminoi suunnilleen kello 1 yöllä.
Vielä kerta kiellon päälle? Ajatellaanpa ns. kesäkolmiota. Se ei ole varsinaisesti tähdistö, vaan kolmesta eri tähdistön kirkkaasta tähdestä aivoissamme muodostuva kolmion muotoinen kuvio. Se lie eräs helpoimmin opittavista taivaan asterismeista, koska se komeilee kauan loppukesän ja alkusyksyn eteläisellä iltataivaalla. Kesäkolmio on laaja kuvio, mutta valitkaamme sen edustajaksi kolmion eteläisin tähti eli Altair, jonka rektaskensio on noin 20 tuntia. Kesäkolmion pohjoisemmat tähdet Vega ja Deneb näkyvät talvellakin pohjoisen taivaalla.
Kysymys: Mihin kellonaikaan on kesäkolmio etelän suunnalla syyskuun lopulla? Syyspäiväntasauksen aikaan aurinkoaikaan 18 tuntia on paikallinen tähtiaika 18 tuntia. Rektaskensio 20 tuntia on etelässä 2 tuntia myöhemmin, eli kello 20. Vastaus on siis: Kesäkolmio on suoraan etelässä noin aurinkoaikaan 20 tuntia, joka kesäajan käytössä ollen vastaa virallista aikaa noin klo 21. Aurinko on silloin horisontin alapuolella.
Yritin ensin löytää esimerkin jossa kesäkolmio olisi ollut nähtävissä etelän taivaalla aamulla ennen Auringon nousua, mutta ei se taida kunnolla onnistua? Vappu (X = 4½) tosin on melko lähellä, mutta aurinkoaikaan 18 + (20-9) - 24 = 29 - 24 = 5 tuntia (eli odotetaan 20 - 9 = 11 tuntia klo 18:n jälkeen ja redusoidaan tulos alle 24:n) lienee jo liian valoisaa. Arvolla X = 5½ eli kesäkuun alussa tähtiaika olisi 11h klo 18, jolloin tähtiaika 20h saavutettaisiin 9 tuntia myöhemmin eli klo 03 yöllä, mutta enpä tiedä voiko sitä nimittää aamuksi.
Eläköön luonnollinen aikakäsite! Kohottakaamme kolminkertainen eläköönhuuto luonnolliselle ajalle, paikalliselle aurinkoajalle ja paikalliselle tähtiajalle! Eläköön, eläköön, eläköön!
|
Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea" |