<<

08.08.2023

>>

Olen sydän syrjällään seurannut "Raspberry Pi" -mikrotietokoneiden (lyhennettynä RPi) oman käyttöjärjestelmän ja muun ohjelmapaketin ("Full") vaatiman muistitilan kasvua. Kuten alla oleva kuva todistaa, vie /dev/root jo 50% tilaa nimellisesti 32 GB muistikortilla. Joudun tästä päättelemään että 16 GB muistikortti olisi jo "Bullseye" -version täydelle paketille liian pieni. Koko zydeemin kun on mahduttava yhdelle ainokaiselle pienelle muistikortille. Vaikka riittää kai se jos ei tarvitse niitä kaikkia ohjelmia.

Tokihan myös esimerkiksi 64 GB muistikortti on käyttökelpoinen ja sen voi formatoida samalla ohjelmalla, vaikka sen formaatilla onkin eri nimi. Voi jopa olla vaikea enää löytää pienempiä, mutta toistaiseksi riittäviä kortteja kuten 32 GB? Suosittelen kuitenkin kortin suuren muistin huolellista formatointia, sillä erään RPi 4 -koneen 64 GB kortin kanssa oli ensin asennuksessa ongelmia huonojen muistialueiden vuoksi. Isot muistikortit eivät välttämättä ole niin hyvälaatuisia ja luotettavia kuin niiden toivotaan olevan.

Tässä "Raspberry Pi 400" -koneessa on USB-liitännässä myös 32 GB KINGSTON -muistitikku, mutta varsinaisen järjestelmän ulkopuolisena sitä ei voine käyttää systeemin ohjelmille. Muistitikulla on vain ylen vaatimattomat 92 megatavua (92768 kilotavua) datatiedostoja, noin 1% sen kapasiteetista. En ole itse edes kaikkia niitä kirjoittanut.

Alla taas tietoja RPi 4 -koneesta jossa on (nimellisesti) 64 GB kortti järjestelmälle ja myös (nimellisesti) 64 GB muistitikku USB-liitännässä. Formatoitu kapasiteetti on aina hiukan pienempi, mutta ilman formatointia tiedot menevät hukkaan. Kuten näkyy, vie täysi asennus neljäsosan sille käytettävissä olevasta muistista.

Kannattaa ehkä havaita että sama määrä on kummassakin varattu /dev/mmcblk0p1 , muistikortista riippumatta ja se on 20% käytössä

Linux olkoon valtiomme tulevaisuus, se on järkevä käyttöjärjestelmä. Windows -koneitakin valitettavasti joutuu vielä käyttämään. Esimerkiksi kirjoittimen tai ulkoisen DVD-aseman asennus ja käyttö saattaa olla hiukkasen hankalaa Linux:ille.

Pieniä kuitenkin ovat mikrotietokoneiden ongelmat vielä verrattuna suuren maailman toivottomaan problematiikkaan ja poliittisiin ongelmiin.

Suomessa on kesällä kovasti kohistu "rasismista". En tiedä missä sitä ilmenee, ei minun kuplassani ainakaan. Lyhyesti voisin luonnehtia rasismikeskustelua määrein "typeryyden huipentuma" ja "limbojen limbo". Minulle on tuttua ainoastaan "ikärasismi", se suomalainen teollisuusstandardi joka estää minun sosiaaliryhmäni työllisyyden ja toimeentulon, mutta sitä taas puna-vihreät khmerit ilmeisestikään eivät koe minkäänlaiseksi ongelmaksi. Noh, olkoon näin, minä en tunnista "rasismia" ja puna-vihreät khmerit eivät tunnista "ikärasismia". Tasapeli.

Oikeastaan olen sitä mieltä että Saksan kuuma sisäpolitiikka on se todellinen aiheuttaja suomalaiselle rasismikeskustelulle. Siellä Saksassa kun ns. "äärioikeisto" alkaa jo olla voimissaan. Niinpä Saksa tarvitsee kipeästi ulkoista vihollista ja ulkomaisia ongelmia, pitääkseen kansan rivit ojennuksessa poliittisesti. Oman maan sisäpolitiikan problematiikka on siellä liian kivuliasta käsitellä suoraan.

Ymmärtääkseni paikalliset ylen korkeat kulttuuripersoonat ovat nenäänsä nyrpistellen valitelleet ja paheksuneet kesän yleisötapahtumien yli joen etelärannalla jatkuvia Porin 'Jokikeskuksen' rakennustöitä. Mielestäni kuitenkin monet 'Taavi'-sillan yli kulkeneet turistit vaikuttivat rakennustyömaasta hyvinkin kiinnostuneilta. Luulenpa että 'Jokikeskus' voi hyvinkin olla Porille jonkinlainen valtti ja hyvä voimavara, vaikka sillä on ollutkin niin paljon vastatuulta.

Koko maailman erittäin vaarallinen ja toivoton ongelma on USA:n sotahullu poliittinen johto. Sota Ukrainassa on ensisijaisesti USA:n sotahullun presidentin ja ulkoministerin syytä. Toissijaisesti vastuussa on Ukrainan hallitus joka luottaa sotahullujen jenkkien rajattomaan tukeen. Olemmehan saaneet kuulla miten tärkeänä mm. USA:n ulkoministeri pitää sitä että sodassa tapetaan mahdollisimman paljon venäläisiä. Hän jopa arveli että suomalaiset olisivat erityisen innokkaita juurikin tappamaan venäläisiä, mutta en tunnista itseäni hänen kuvauksestaan.

Niin, helppohan sieltä Atlantin valtameren väärältä puolelta on huudella kaikenlaista, mitä sylki sotahullun suuhun tuo. Sota Euroopassa ei sinänsä ole Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen ongelma. Paremminkin ulkoisen vihollisen - Venäjän - kortilla pelaaminen auttaa helpottamaan jenkkien sisäpoliittisia paineita, estämään sisällissodan USA:ssa.

Suomen hysteerinen hallinto on hakeutunut NATO:n jäsenyyteen, kuvitellen kai saavansa sen kautta jonkinlaista turvaa. Tosin se on turvaa vain sellaista uhkaa vastaan, jota ei todellisuudessa ollut olemassa. Olisi kannattanut seurata Itävallan esimerkkiä ja pysyä puolueettomana.

Varsinaisesti NATO-jäsenyys kiristää suhteita rajanaapuriin Venäjään, eivätkä EU-pakotteet paranna asiaa. Mitäpä sitten kun se surullisenkuuluisa NATO kenties muutaman vuoden kuluttua romahtaa, millaista turvaa Suomi silloin voi saada, aikansa Ryssille - ilman mitään oikeaa tarvetta - raskaasti vittuiltuaan? Suurvaltojen välinen sotilaallinen vastakkainasettelu on sen verran kiikkerä paatti, että sitä ei kannattaisi Suomenkaan keikutella.

Yhdysvaltain nykyisestä sotahullusta presidentistä aika varmaan piankin jättää. Sitten on viimeistään aika palauttaa mieliin vuoden 2014 tapahtumien juurisyyt ja tärkeä vuoden 2008 kokous. NATO on kaiken pahan alku ja juuri. Rauha Euroopassa ei ole koskaan mahdollinen siten että Venäjän turvallisuushuolet ohitetaan ja NATO:n ydinaseet ajetaan Moskovan porteille laukaisuvalmiudessa.

Toivotan Atlantin valtameren väärälle puolelle presidenttiehdokkaalle Donald Trump mitä parhainta menestystä, sillä hän voisi presidenttinä estää globaalin ydinsodan, jopa koko modernin sivilisaation tuhoutumisen. Luullakseni sellainen olisi suhteellisen hyödyllistä. Ukraina on uhrattavissa maailmanrauhan puolesta. Maailma on rauhallisempi ja turvallisempi paikka elää ilman Ukrainaa. Emme tarvitse Ukrainaa, mutta Suomi tarvitsee rajanaapurinsa Venäjän. Niinpä kannattaa luutia homot ja hysteerikot pois sorkkimasta Suomen ulkopolitiikkaa.

Suomen tilanne vaikuttaa yhä kehnommalta, yhä suomettuneemmalta, joskin rähmällään olon ilmansuunnat vaihtelevat. Virallinen Suomi on valinnut militarismin tien. Suomi haluaa olla EU:n marginaalinen reunavaltio, vihan saareke Venäjän rajalla, USA:n edessä pokkuroiva vasalli. Suomen kansa polarisoituu, jakautuu ja sirpaloituu yhä pahemmin, mutta eihän sillä ole väliä, nimittäin valtapoliitikkojen norsunluutorneista katsoen.

Hallintoalamaiset eivät pysty itseään auttamaan. Moni heistä varmaankin vielä vetää henkeensä vaaleanpunaisen harhakuvan kansalaisyhteiskunnasta ja pohjoismaisesta lintukodosta. Demokratian rippeetkin faktisesti hiipuvat Suomesta, jäljelle jää pelkkä byrokratia. Ei tarvittu NATO-keskustelua, ei tarvittu Korona-komissiota, ei tarvinnut äänestää rahaliiton jäsenyydestä. Valtamedia nuoleskelee hellän nöyrästi läntisen sotilasteollisen yhteenliittymän peräpukamia ja muita intiimialueita.

RKP näköjään haluaisi kaataa sen hallituksen, jossa se itse istuu. Minulle ihan sama. Kokonaisuus tuskin paranee hallituksen kaadosta, mutta miksi yksi NATO-mielinen hallitus olisi huonompi tai parempi kuin toinen. Sinipunapa se vasta ongelmallinen olisikin, mutta en keksi miksi NATO-mielisellä hallituksella ei saisi olla ongelmia. Minun puolestani niitä saa olla vaikka huru mycket.

Jotkut silmäätekevät kantavat huolta ns. "Suomi-kuvasta". Käsittääkseni he tarkoittavat että heidän omista rakkaista arvoistaan, asenteistaan, mielipiteistään ja poliittisista linjoistaan pitäisi muodostaa jonkinlainen koristeltu näyteikkuna tai Suomi-harhakuva muuta maailmaa varten, eräänlainen puna-vehreä kulissi joka peittää karun totuuden. Minusta taas myös ulospäin näkyvän kuvan Suomesta tulee olla realistinen, raadollisen totuudellinen. Suomen tulee näyttää juuri tasan tarkkaan siltä mitä se on.

Olen kuullut että presidentin vaalit lähestyvät Suomessa. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että kansalaisen tulee karttaa galluppeja ja ilmaista vaaleissa mielipiteensä. Tässä tilanteessa on kuitenkin esitettävä retorinen kyssäri: Miksi yksi paska olisi toista parempi? Jos on olemassa vain tasaisen huonoja vaihtoehtoja, niin kehoitus äänestämiseen ei enää päde. Samanlaisista paskoista ei ole mieltä tehdä valintaa. Kun ainoastaan NATO-mielisiä ehdokkaita on tarjolla, niin todellista vaihtoehtoa ei oikeasti ole.

Voin toki harkita äänestämistä jos presidenttikisaan ilmestyy aidosti ja voimallisesti NATO:a vastustava ehdokas. Rauhallinen skeptismi tai viileä nenän nyrpistely ei siihen riitä. Suomi on vastuussa Suomen tekemistä valinnoista ja Suomen harjoittamasta politiikasta. Eikä sitä vastuuta voi koskaan ulkoistaa miltään osin, ei Ukrainalle, ei EU:lle eikä USA:lle. Jos koko maapallon ilmasto ja biodiversiteetti on Suomen kontolla, niin samoin on myös suurvaltojen välisen vastakkainasettelun kärjistäminen.

Tahdon lopuksi toivottaa kaikki suomalaiset byrokraatit kristittyjen alimpaan Helvettiin ja korventavien hiilivalkeitten äärelle. Toivotan suomalaisille byrokraateille kaikkea mahdollista pahaa.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu