<<

01.06.2021

>>

Moni seikka elämässä varmaankin on jo tässä vaiheessa menetetty ja aivan witurallaan - en edes jaksa niitä laskea ja luetella - mutta vihdoin olen vapaa tällä päivämäärällä. Olen vapaa yliopiston ikeestä. Se epäterveellisen turhauttava painostavan epämääräinen kujanjuoksu on nyt jo ohi, lopullisesti. Olen vapaa!

Pääskyset lentelivät jo toukokuun lopulla iloisina kukkivan kesäisen niityn yläpuolella. On siis kesä, koska pääskysestä ei vanhan sanonnan mukaan siihen ole päivääkään. ( Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäisen, pääskysestä ei päivääkään. )

Turhat luulot suomalaisten korkeakoulujen ylevyydestä ja kaikkivoipaisuudesta ovat karisseet pois omakohtaisen kokemuksen kautta. Turhista rasitteista ja vääristä luuloista on yleensäkin edullista hankkiutua eroon mahdollisimman ripeästi. Paljas totuus on parempi. Oli sentään hyvä että ehdin oppia kantapään kautta miten dekadentti ja turhanpäiväinen laitos yliopisto jo on.

Talvi ja kevät olivat raskasta ja turhauttavaa aikaa. Flunssat ja siitepölyt on kuitenkin jo paljolti voitettu. Toivun hyvää vauhtia. Elämän taistelu jatkuu. Jätkä sen'kus porskuttaa, ruista ranteessa, verta pakissa ja kauraa kattilassa. Eikä juurikaan vielä ns. "päreitä kainalossa", sillä ihme kyllä en ole vieläkään tullut täysin hulluksi tässä yhä hullummassa maailmassa.

Olen työtön tällä päivämäärällä. Odotukset työelämän suhteen eivät tokikaan ole korkeita. Ruumiini ei ole enää alle 50-vuotiaanakaan kelvannut teollisuuden palvelukseen. Siitäkin on sentään yli 10 vuotta eivätkä valmiuteni tällä hetkellä ainakaan paremmat ole. Niin, työelämän uraputket, oravanpyörän, teollisuuden ja tehtaat voin mitä luultavimmin kokonaan unohtaa. Se niin urbaanin trendikäs "Rat race" ei ole minua varten.

Noh, onhan minulle kyllä jo ehditty vuosikymmenten varrella pottuilla sen verran, että eipä taitaisi enää ruotoni taipuakaan herroille ja rouville kumarteluun ja pokkurointiin. Joten parempi heille ja parempi minulle että tiemme eroavat.

Epäilemättä se TE-toimiston tiskin hullu ämmä ja muut sikäläiset suuret "asiantuntijat" haluavat nyt rankaista minua kun en suorita tutkintoa ja valmistu 3-vuotisen yliopisto-opiskelun jälkeen. Noh, kaiketi kunkin meistä on tehtävä kuten parhaaksi katsoo. Vanha tsaristinen rankaisumentaliteetti istuu syvässä ja lujassa pyhässä suomalaisessa virkamiehistössä. Todellisuudessa ne mahtavat "asiantuntijat" ovat totaalisen hyödyttömiä.

Kutsutaan sitä vaikka toimialarationalisoinniksi ; Kukin keskittyköön siihen mitä parhaiten osaa. Tai TE-toimiston osalta : siihen ainoaan asiaan mitä osaavat. Otan työelämän ja työttömyyden mielettömyyden vastaan stoalaisella tyyneydellä. Tai noh, potut kyllä maksan takaisin pottuina, mutta epäterveellisen korkeat verenpaineet jätän byrokraateille. Olen jo kyllin näitä kumarrellut ja äyskintäänsä kuunnellut, joten mitta on jo tullut täyteen. Korkea verenpaine ei ole hyväksi. Minulla joka tapauksessa täytyy olla työttömänä insinöörinä oikeus hakea mielekästä työtä - kun yliopisto-opiskelussakaan todistetusti ei ole järjen hiventä - miellyttää se sitten TE-toimistoa tai ei.

Nyt on vaan niin että paskaduuni ei oikeasti hyödytä tekijäänsä pitemmän päälle. Paskaduunista saa vaan elämälleen pysyvää haittaa. Jos sielu ei ole työssä täysillä mukana, niin se ei ole tekijälleen pelkästään turhaa, vaan myös vahingollista. Ei kannata edes hakea työtä jota ei halua tehdä. On parempiakin vaihtoehtoja.

Oikealla kuvatun pienen linnun munan kuoren puolikkaan löysin läheisen metsikön polulta. Joku pieni tirpuunen siitä ilmeisesti pesässään kuoriutui ja kuori putosi maahan.

Olen itsekin melko vastakuoriutuneen oloinen. Korvantaustat eivät enää ole märkiä, enkä ole aivan keltanokka, mutta silti olen uusi ihminen. Kävelen, olen siis olemassa.

Toki minun elämässäni tulee jatkossakin olemaan sisältöä. Tarvitsen ainoastaan merkityksellistä elämää. Talouden realiteetit tietenkin rajoittavat käytännössä aika paljon. Sehän talouden tehtävä juurikin on - viedä ihmisiltä liiat mahdollisuudet pois. Vain suhteellisen harvat asiat ovat enää mahdollisia, mutta kyllä minulle siltikin tekemistä on aivan riittävästi koko loppuelämäksi, myös työelämän ulkopuolella.

Rahan puutteessa mikrovaltion kehitys on toistaiseksi mahdollista lähinnä vain teoriassa. Onhan se sinänsä surullista, mutta me emme koskaan antaudu. Taistelu jatkuu. Taistelulippumme liehuu verihurmeisten kenttien yllä niin kauan kuin elämän kynttilässä liekki lepattaa. Syvä iskumme on, viha voittamaton ...

Päivä kerrallaan etenemme, nuoren hienon kannibaalin asenteella. Saappaat jalassa. Tappajan hymy huulillamme, huuliamme nuoleskellen, vihollisen kaulavaltimosta tirskuvan hyvällä ruokahalulla imetyn veren norot terävistä kulmahampaistamme valuen. Tapa tai tule tapetuksi, se on luonnon ainoa todellinen laki.

For nature,
heartless, witless nature,
Will neither care
nor know ...

Notta Homo-Helsinkin Herrat ja Rouvat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu