Remontin jälkeen »uusi» uhkea koulu ja sen melko perinteinen ympäristö muodostivat melkoisen kontrastin. Alakoulu ja ulkorakennus olivat yhtä vanhoja kuin ennenkin. Yläkoulun entinen puutarha oli enää vain heinää kasvava pelto. Mutta keskellä tätä kaikkea tönötti kirkkaan keltainen rakennus joka kuului aivan eri vuosikymmenelle kuin ympäristönsä.
Oheiset kuvat esittävät koulua remontin jälkeisessä keltaisessa värissään. Useimmat kuvat ovat 1970-luvun puolivälistä. Näiden kuvien keltaiset näyttävät valitettavasti keskenään kovin erilaisilta. Kaipa totuus sitten on lähellä niiden keskiarvoa?
Remontin jälkeen koulun kaksi ensimmäistä luokkaa toimivat vielä yhden vuoden alakoulurakennuksessa, mutta siirtyivät sitten yläkoulurakennuksen voimistelusaliin.
Oheisissa kuvissa ovat vuosien 1971/1972 alaluokat alakoulurakennuksen luokkahuoneessa ja vuosien 1972/1973 alaluokat yläkoulurakennuksen voimistelusalissa. Mukana molemmissa kuvissa on myös pikkuveljeni Pasi. Voimistelusalissa on uusi komea lakattu puulattia! Alakoulun puulattia taas on perinteinen ruskeaksi maalattu.
Alakoulun itäpuolella, metsässä on vielä 1960-luvulla ollut »roskaläjä», epävirallinen roskatunkio jonne mm. keittolan jätteitä kaadettiin. Vasta remontin jälkeen alettiin jätteitä kerätä kellarin pohjoispuolella sijaitsevalla lavalla oleviin tynnyreihin, josta ne haettiin pois. Keittolan ruokajätteitä on kerätty myös hyötykäyttöön - kylän sikoja varten.
Myös lasten suosimien kiikkujen paikka siirtyi remontin jälkeen »yläkoulun puolelle», kellarirakennuksen lähistölle. Kiikut ovat sitten lapsuusvuosieni muuttuneet puurakenteisista metallirunkoisiksi.
Ennen remonttia vanhassa voimistelusalissa tehtiin myös puutöitä ; siellä oli seinille nostettavat höyläpenkit. Puutöitä tehtiin aluksi myös remontin jälkeisessä uudessa voimistelusalissa. Pian höyläpenkit ja puutyökalut kuitenkin siirrettiin alakoulurakennuksen luokkahuoneeseen ja poikien käsityöt tehtiin jatkossa siellä.
Puulato purettiin remontin jälkeen. Polttopuuta tarvittiin edelleen alakoulurakennusta, pesutupaa ja saunaa varten, mutta tarve oli pienempi kuin ennen. Puita alettiin säilyttää ulkorakennuksen siinä osassa jossa aiemmin oli ollut navetta. Myös halkopinot siirtyivät sen läheisyyteen, ulkorakennuksen pohjoispuolelle. Puuladon vanhalle paikalle on 1970-luvun puolivälissä tehty luistelua varten jäädytettävä alue.
Koulu muuttui 2-opettajaiseksi 1970-luvun puolivälissä oppilaiden määrän pudottua alle 20:n. Alaluokat siirtyivät tällöin voimistelusalista entiseen luokkien 3 ja 4 luokkahuoneeseen ja ylempien luokkien luokkahuoneessa olivat luokat 3 - 6. Yksi koulun kolmesta urkuharmoonista kävi tarpeettomaksi tässä yhteydessä ja myytiin pois huutokaupalla. Säännöt oppilaiden ja opettajien määrän suhteista vaihtelivat melko paljon aikojen kuluessa ja samojakin sääntöjä lienee sovellettu hiukan eri tavalla eri koulujen suhteen.
Uusi tekniikka saapui koululle 1970-luvulla. Koulu sai oman television (jonka antenni asennettiin vintille, ei katolle), spriillä toimivan monistuskoneen, diaprojektorin ja kelanauhurin.
Myöhemmin koulun toimistona tunnettu huone oli remontin jälkeen ikkunaton voimistelutarvikkeiden varasto. Vasta myöhemmin on sitä kehitetty toimistoksi mm. tekemällä siihen ikkuna. Toimistosta keittolaan johtava ovi on tehty 1970-luvun lopulla. Koulun toimistoon saatiin oma puhelin 1970-luvun lopulla.
Perinteisten urkuharmoonien seuraksi koululle tuli 1970-luvulla uusi piano. Se sijaitsi koulun kookkaassa eteisessä. Piano oli kuitenkin musiikkiopiston, ei koulun, omaisuutta ja sitä käytettiin musiikkiopiston toiminnan puitteissa.
Niinkin tekniset kapineet kuin tamppaus- ja pyykinkuivatustelineet ovat koululle saapuneet 1970-luvulla. Aiemmin pyykit kuivattiin pyykkinaruilla joita vedeltiin mm. kasvavien puiden välille. Myös rakennusten vintit ovat joskus toimineet pyykinkuivatuksessa apuna, koska siellä oli runsaasti joutilasta ja sateelta suojattua tilaa jonne oli helppo vedellä pyykkinaruja.