 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
Armotonta menoa. Joulukuuta jo mennään hyvää vauhtia. Kolmannen vuoden insinööriopintojen syyslukukauden loppusuora aukenee. Syyslukukaudelle nakitettu työkalusuunnittelu ei kylläkään ole toteutunut ja tietokoneavusteinen suunnittelu (käytännössä SolidWorks-ohjelman käyttö) on käyty melko kevyesti, joten erikoisempia kiireitä ei ole ollut syysloman jälkeen. Maaginen kahdensadan opintopisteen raja tulisi kuitenkin rikkoutua aivan lähiaikoina. Joulu merkitsee lepohetkeä talven keskellä, eikä sitten oikein muuta. Ensi vuonna taas uudet kujeet.
Paljon jää kesken monella sektorilla mutta eteenpäin täytyy mennä, mikään ei auta. Jouluna ehkä sentään olisi hiukan aikaa ja energiaa paikkailla saitteja ja duunailla rästejä parempaan kondikseen ... tai ainakin niin sopii toivoa.
|
Aktiivisena minulla on lähinnä tämä James Bondin autokokoelman pohjalta syntynyt ja melko vapaamuotoisen omaelämänkerralliseksi kehittynyt NEWGAL-projekti ja sitten on mikrovaltion suurlähetystön sivut (amcim) jossa olen pyrkinyt tiukempaan formalismiin ja suurempaan asiallisuuteen. Tarkka työnjako näiden välillä on kylläkin vielä käytännössä ongelmallisen tuntuista. Oma domain on nyt kuitenkin taas saatu maksettua vuodeksi eteenpäin, joten karavaani ei pysähdy tähän.
En harrasta naamakirjaa ja muita ylen trendikkäitä sosiaalisia jutskia vaan olen "omin käsin onneen" -linjalla, TSI-miehiä kuten ennen kirjoitettiin (eli Tee Se Itse -persoonia). Olen kuullut että ainoastaan sosiopaatit eivät ole Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa ... noh, minulle ihan sama miten nimitetään. Ohjelmoija tekee ympäristönsä itse eikä turvaudu vieraaseen apuun. Älköön palvelko toista se joka voi olla oman itsensä herra!
Joulun lähestymisen huomaa mm. siitä että koulun kirjaston käyttämä Finna-järjestelmä pitää punaista tonttulakkia. Tuon järjestelmän kautta voi mm. uusia koulun kirjaston lainat. Kurssikirjoiksi luokiteltujen kirjojen lainat joutuukin uusimaan melkein kaksi kertaa viikossa koska laina-aika on tyhmästi vain yksi ainokainen viikko. Muiden kuin varsinaisten kurssikirjojen laina-aika on sentään kuukauden mittainen.
|
On kai tuossa Finnassa hakutoimintojakin, mutta niitä vähemmän tarvitsee. Lähinnä kiinnostaisi tietää että missä tietyn tyyppisiä kirjoja on kirjaston hyllyssä, mutta sitä tietoa nämä "fiksut" järjestelmät eivät niinkään auliisti tarjoa. Tai sitten syy on kirjojen luettelointijärjestelmässä. Ainakin Porin kaupunginkirjastossa minua on ärsyttänyt se että tietyn kirjan luokan (kirjastoluokittelun) eli käytännössä hyllypaikan saa tietää vain jos sellainen kirja on hyllyssä vapaana ko. kirjastossa. Jos se tietty nimeltä tuntemasi kirja on lainassa, et saa esiin myöskään muiden vastaavanlaisten kirjojen hyllypaikkoja. En hyväksy sitä että kirjojen luokittelu on piilotettu niin syvälle järjestelmään.
Joulun huomaa myös joulukuusista. Lunta ei ole vielä maassa, joten eihän ne kylläkään kuvissa paljon miltään näytä. Eetunaukion kuusessa ei ollut lamppuja lainkaan, vaan lippuja.
Täytyy koettaa muistaa kuvata Porin joulukuuset sitten kun maa tulee valkoiseksi. Onhan tässä kyllä jo välillä hiukan ollut luntakin maassa ja valkoista Joulua lupailevat radiossa. Vielä on kuitenkin suhteellisen lämmintä ja yöllä viimeisen päälle pimeää.
Jos joutuu illalla joskus seitsemän jälkeen poistumaan koululta liiketalouspuolen (siellä oli vapaa tietokoneluokka A107 kun kaikki tekniikan puolen tietokoneluokat olivat varattuja) pääoven kautta koska tekniikan puolelle johtava väliovi on jo lukossa ja pyrkii Tekunkorpeen suorinta tietä, niin joutuu menemään metsän läpi palan matkaa aivan valaisematonta polkua pitkin. Ilman taskulamppua ei pärjää, siellä on pimeää kuin neekerin sielussa. Näkyyhän kaukaisuudessa kylläkin häikäisevän kirkkaita horisonttiin suunnattuja valonheittimiä, mutta eipä niistä ole pimeässä metsässä kompuroijalle muuta kuin haittaa. Olen oppinut syvästi vihaamaan valaistuksen suunnittelijoita jotka suuntaavat valonheittimet horisonttiin tai jopa suoraan ylöspäin. Mitä hiton hyötyä sellaisista valaisimista on!
Joulun alla on ainakin Elämän Eliksiiri ry aloittanut EU-ruokapakettien jakelun joka toinen tiistai asiakkaiden omiin kasseihin. Siis muun toimintansa ohella. Olen mm. aiemmassa jutussa #307 hiukan kuvaillut ko. yhdistyksen hyödyllistä toimintaa itä-Porissa.
EU:n avustusruokapakettiin kuului hyvin säilyviä elintarvikkeita, ainakin pari laatikkoa hapankorppuja, sämpyläjauhoja, maitojauhetta, purkki hernekeittoa ja pari pussia kaurahiutaleita. Asiakkaalla täytyy siis olla omasta takaa jonkinlaisia ruuanlaittovalmiuksia pystyäkseen näitä tarvikkeita hyödyntämään. Niitä on osittain hankala syödä suoraan niinkuin jotakin lenkkimakkaraa tai valmiita leivonnaisia.
Hernekeittoa uskalsin kokeilla pitkästä aikaa ja hyvältä se maistui. Olen "aina" pitänyt hernerokasta, paitsi kun minulla oli jalassa ruusu pari vuotta sitten kesällä, olin yli 40°C kuumeessa ja aika lailla kipeänä. Yritin tuolloin syödä hernerokkaa, lempiruokaani, toivoen että saisin lisää voimia terkkarin päivystykseen raahautumiseen (seuraavan viikonlopun vietin sairaalassa antibioottitiputuksessa), mutta se maistui aivan karmealta. En ole koskaan sananmukaisesti yrittänyt syödä paskaa, mutta tuon kokemuksen pohjalta voin kuvitella millaista se olisi. Se hernerokka meni suoraan vessanpyttyyn koska sitä ei pystynyt syömään.
Olisiko tuo makuaistin muutos johtunut anomaalisesta kalium-ionien pitoisuudesta jota sittemmin olen oppinut nimittämään hyperaldosteronismin ilmentymäksi? Vai johtuiko se vaan laajasta ihon alaisesta tulehduksesta? Aiemmin raportoimani natrium-kalium-tasapaino kuitenkin saatiin palautettua diureettitableteilla jotka poistavat enemmän natriumia kuin kaliumia virtsan mukana.
Herneet sisältävät runsaasti valkuaista ja ne ovat sikäli hyödyllisiä esim. vannoutuneille kasvissyöjille (jollainen en itse ole) joiden lie vaikea muuten saada riittävästi valkuaista.
|
Niin ja joutuihan terveydenhoitokoneisto samassa yhteydessä vastentahtoisesti myöntämään että sairastan diabetestä. Heikentynyt sokeriaineenvaihdunta oli kyllä jo todettu työterveydenhoidossa vuosia aiemmin. Kynnys diabeteksen viralliseen tunnustamiseen tuntuu kuitenkin käytännössä olevan korkeahko.
Luulenpa että yritän paistaa plättyjä (ohukaisia) noista EU-avustusjauhoista vaikka ne tuskin siihen ihanteellisia ovatkaan. En osaa leipoa edes sämpylöitä. Ehkä muutama muna riittäisi sitomaan jauhot ohuissa paistotuotteissa? Täytyy tunnustaa että olen sen verran uusavuton etten tiedä mitä käytännön eroa plätty- tai voholu-taikinan kannalta on sämpyläjauhojen ja aiemmin käyttämieni puolikarkeiden vehnäjauhojen välillä.
|
Fiksu akkulaturi on fiksu vekotin. Se näyttää milloin akut ovat latautuneet täyteen.
Paristoja onkin aivan järjetöntä käyttää esim. laskimissa ja digikameroissa. Ne vievät sähköä niin sairaan paljon.
Ruotsalainen komisario Kurt Wallander Ystadin poliisista on ollut tarjouksessa Anttilan DVD-elokuvien osastolla. Hän on melko sympaattinen tyyppi, joskin elokuvat ovat minun makuuni hiukan liian ekstremeä tuollaisiksi sveduleffoiksi jotka kai on tarkoitettu koko perheelle. Siis eihän ne nyt sentään mitään Bondeja ole. Enkä minä ainakaan uskaltaisi asua tuossa svedujen pikkukaupungissa jossa ihmisiä murhataan vähän väliä.
|
Näissä kolmen euron uusissa DVD-levyissä saattaa olla jotakin pientä vilppiä, sillä jotkut niistä eivät toimi Windows 8:aan netistä lataamassani VLC media player -ohjelmassa. Kasi-Windowsissa ei nimittäin ollut elokuvien katseluohjelmaa, vaan se piti ladata netistä erikseen. Bill Gatesin normaalissa mediaplayerissä ne kuitenkin toimivat. Good Old Bill!
Kirjailija Mankell tuntuu olevan räjähdysaineista melko hyvin perillä. Siitä hänelle kuitenkin miinuspisteitä että nähtävästi kuvittelee diabeteksen voivan parantua. Jos henkilöllä on joskus ollut diabetes, on se hänellä edelleen, luultavasti pahempana. Diabetes on aineenvaihduntahäiriö joka ei parane koskaan.
Porin kaupunginkirjasto poisti myös joitakin Wallander-kirjoja joten iskin niihin heti kiinni kuin sika limppuun.
Pringles-kirjahyllyni on ollut aivan menestyksekäs. Tai oikeastaan se on lähinnä DVD-koteloiden hyllykkö jota ei pidä kuormittaa raskailla kirjoilla.
Aion siksi pykätä vielä toisenkin pikkuhyllykön Pringles-perunalastujen tyhjien pakkausten varaan.
Enkä edelleenkään tiedä mihin muuhun noita tyhjiä pahviputkiloita muka voisi käyttää. Ei niitä poiskaan raaski heittää koska niissä on metallilevystä tehty pohja.
Mutta sen vaaan sanon että kinematiikan tehtävä ei tarvitse olla kummoisenkaan näköinen kun se jo saa opiskelijan raapimaan päätään aivan tosissaan. Oheinen kytkettyjen kappaleiden harjoitus todistaa tämän. Sairaan hankala. Ratkaisun tulee aueta sen kautta että väkipyörien kautta kulkevat köydet tai vaijerit eivät veny, vaan niiden pituus on vakio.
Niin kuitenkin ajattelen ja toivon että kinematiikka tulee jatkossa olemaan merkittävä osa osaamistani. Mekanismit, rakenteet, koneet ja laitteet ovat elämän suola ja maustepippuri.
Olen mieluummin vaikka yksinkertaistenkin kinemaattisten mallien työtön-rakentelija-insinööri kuin teollisuuden-napinpainaja-insinööri. Tämä toki ennenkaikkea siksi että sinne teollisuuteen tuskin koskaan palkallisiin töihin pääsen. En suinkaan yritä salata että olen tästä katkera. Todellisuus täytyy vaan myöntää, mutta tappion voi kääntää voitoksikin. On turha jäädä itkemään maahan kaatunutta maitoa.
Osaaminen ja ymmärtäminen on joka tapauksessa tärkeää. Se on ihmisen todellista omaisuutta.
Ohjelmat sellaiset kuin SolidWorks - joka on tällä seudulla melko suosittu - ovat käytettävissä lähinnä vain työelämässä. Ammattitaitoisena ohjelmoijana en kuitenkaan jää toimettomaksi vaikka en enää työelämään pääsekään. Löydän omat ratkaisuni ja tunnen omanarvontuntoa sekä henkistä ylemmyyttä sen johdosta. En ole sellainen palkasta nauttiva insinööri joka pääsee painamaan nappulaa kapitalistin tehtaaseeen, mutta olenkin sellainen astetta parempi insinööri joka ymmärtää asiat syvällisemmin ja pystyy toteuttamaan jutskia aidosti omalla osaamisellaan.
Koulun päättötyö epäilemättä tulee olemaan ongelma koska se täytyy tehdä yrityksessä, joten en tiedä saanko koskaan tutkintoa, mutta tulen tuntemaan itseni insinööriksi kävi miten kävi. Rakenteita, mekanismeja, koneita ja laitteita pystyy käsittelemään työelämän ulkopuolellakin, perinteisin menetelmin ja omilla ohjelmallisilla valmiuksillaan. Kolmiulotteiset mallit ja elementtimenetelmät avautuvat ilman kallista SolidWorks-ohjelmaakin, en ole sen kipeä. Insinööritaitojen ja -tietojen monopoli ei ole palkallisessa työelämässä. Monopolien aika on ohi.
Tekunkorven uutisena kerrottakoon että tänne ensimmäiseen eli A-taloon on marraskuun alusta muuttanut ikääntyviä kehitysvammaisia. Talo oli pitkään remontissa ja sen osti Satakunnan sairaanhoitopiiri juuri tätä varten. Tuo talo ei siis enää kuulu YH-asuntojen piiriin. Siellä on komeita jouluvaloja ja joulukuusia parvekkeella. Luulen että nuo valaistut ikkunat oikealla ovat hoitajien huoneita, vaikka en olekaan vieraillut sisällä.
Pelkona täällä oli kesällä joillakin että siihen olisi tullut SPR ja joukko tummia turvapaikan hakijoita, joiden toivotaan kotiutuvan ja viihtyvän, porukkaa joiden meille vieraaseen kulttuuriin meidän suomalaisen kantaväestön olisi ollut sopeuduttava. No eipä sentään tullut ja nämä sairaanhoitopiirin hemmot ovat aivan rauhallisia naapureita.
En kylläkään ymmärrä miksi turvapaikan hakijan pitäisi vielä kotiutua mihinkään. Hänhän vain hakee turvapaikkaa, eli hänellä ei toistaiseksi ole myönnettyä turvapaikkaa. Kotiutukoot vasta sitten kun on pysyvän kotinsa löytänyt. En kyllä ymmärrä sitäkään miten joillakin on varaa matkustaa monen monituisen turvallisen maan halki hakemaan "turvapaikkaa" täältä Pohjolan periltä. Luulenpa että nuo paljon puhutut "turvapaikan" hakijat kulkevat hiukkasen vilpillisesti virheellisen etiketin alla. Turvaa heille kyllä olisi löytynyt lyhyemmänkin matkan päästä. Asyylioikeutta ei pitäisi saada löysin perustein.
Ei pidä ymmärtää väärin. Niin valmiina haasteisiin en kuitenkaan ole ettäkö asentaisin Windows 10:n tähän vanhaan koneeseen. Esimerkiksi vanhan nettimokkulan kanssa voisi hyvinkin tulla pahoja ongelmia, joten en edes yritä. Not knowing can be a blessing.
Autot ja muut kulkuneuvot luonnollisesti kiinnostavat teknisesti orientoituneita henkilöitä ja koulun pajalla näkyy usein sellaisia, mutta lie syytä kertoa ettei SAMK:in Vähärauman kampuksella varsinaisesti ole mitään autoalan koulutusta.
En lainkaan osaa arvata kuka on törkeästi asettanut seimessään kaikessa rauhassa koisivalle Jeesus-lapselle Sodexo-ruokalapun ja varrellisen tähden huulien väliin;-) Pikkusikari olisi ehkä ollut vielä näyttävämpi koriste Jeesus-lapsen suupielessä. Hitler-viiksien piirto nukelle mustalla tushilla olisi jo varmaankin ollut terrorismia joka olisi oikeuttanut ottamaan oikeuden omaan käteen ja jättämään kaikki kansainvälisoikeudelliset näkökohdat huomiotta epäillyn tekijän suhteen. Valtaapitäville tavattoman kätevää ; tarvitsee vaan leimata vastustaja terroristiksi eikä sitten tarvitse noudattaa enää mitään sääntöjä. Olen kuitenkin itse sillä linjalla että yhden miehen terroristi on toisen vapaustaistelija.
