| Edellinen | Seuraava |
Syysloman loppurutistuksena onnistui vielä vierailla kotona Kihniänkylässä julkisin kulkuneuvoin. Kun lähtee Porista liikkeelle perjantaina aamuyhdeksältä kohti rautatieasemaa, niin vielä onnistuu ajella liikennöitsijä Myllärin Seinäjoen matkakeskuksesta 14:05 starttaavalla linja-autolla ihan Peräseinäjoen Kihniänkylään asti - vaikka virallisesti se on kylläkin Seinäjoen kaupungin Kalakoski. Karhukin siellä on nähty talon pihassa, ei kovinkaan kaukana minun isäni mökistä.
Maanantaina aamulla kun lähtee raijaamaan matkatavaroitaan maantien varteen puoli seitsemän aikaan, niin yhdeksän aikaan on jo junalla Tampereella vaikka linja-auto ajaakin väärään suuntaan. Porin junaa joutuisi odottamaan liki kolme tuntia, joten klo 10:30 lähtevä Onnibus on se sujuvin kulkuneuvo eikä se kustanna kuin 0,40€ enemmän kuin junalippu opiskelija-alennuksella.
Taksimatka Porin linja-autoasemalta Vähäraumalle tänne Tekunkorpeen puolestaan maksaa vielä pari euroa enemmän, mutta laukut painavat kannettaessa paljon enemmän kuin pakattaessa, liekö jokin suhteellisuusteoreettinen efekti? Porin Linjojen bussilla olisi päässyt koululle saakka, mutta vanha ei jaksanut kantaa sitä kilometrin metsätaipaletta joka siitä vielä on Tekunkorven vuokrakasarmille.
Hiiriä ja rottia taisi kotona nyt menehtyä kymmenkunta viikonlopun aikana, ehkä joku myyräkin joukossa? Myrkkyä pistin lisää, kutsumatomat vieraat vastatkoot seurauksista. En ole käskenyt ketään paskantamaan tupaani. Tupani on linnani.
Toinen myrkyistä on sellaista että pussia ei kuulemma tarvitse lainkaan avata vaan jättää aggressoreiden avattavaksi. Syötävän haju tulee muovin läpi? Hmm, enpä tiedä toimiiko, mutta RATAKin siniset siemenet käyvät hyvinkin kaupaksi lattialle siroteltuina ja sen huomaa. Linnunsiemeniin niitä vaan ei parane sekoittaa.
Harry Potter -elokuvia tuli viikonloppuna katseltua urakkaluontoisesti ja kummasteltua miten paljon niissä onkin astronomista ja astrologista symboliikkaa. Tylypahkan Noitaopistossa näkyy olevan komeita astronomisia kelloja. Kyllä siellä kelpaisi opiskella minunkin.
|
Noh, kelloja siirreltiin taas ns. kesäajasta vyöhykeaikaan sunnuntaina 25. lokakuuta. En vaan ymmärrä miksi niitä täytyy veivata edestakaisin. Mielestäni Keski-Euroopan vyöhykeaikaan siirtyminen olisi järkevää jos kelloja tosiaan on aivan välttämätöntä vatkata edestakaisin joka siunaaman vuosi. Aikaero naapurimaihin säilyisi vakiona (jos nekin noudattavat sitä kirottua kesäaikahullutusta). Kesäiset illat olisivat hemmetin valoisia silloinkin. Yhteys alkuperäisen kellonajan eli tosiaurinkoajan kanssa toimisi paremmin kesällä jolloin se Aurinko kai enimmäkseen näyttäytyy.
|
Nykyisin on kesällä Länsi-Suomessa virallisen kellonajan ja todellisen aurinkoajan välillä eroa 1½ tuntia, koska virallinen kello näyttää puolitoista tuntia liikaa.
Jos siirryttäisiin Keski-Euroopan vyöhykeaikaan, olisi virhe kellonajassa Länsi-Suomessa kesäaikahullutuksen aikaan vain +½ tuntia ja itäisimmässä osassa maata jokseenkin nolla. Kesäaikahullutuksen ulkopuolella ("talviaika" eli oikeammin vyöhykeaika) kellonajan virhe olisi lännessä -½ tuntia ja idässä -1 tunti. Lännessä virallinen kellonaika olisi siis todellista aurinkoaikaa jäljessä noin puoli tuntia. Keskimäärin kellot näyttäisivät oikeampaa aikaa ja virhe olisi ennenkaikkea pienimmillään silloin kun asialla on eniten merkitystä.
No, en tokikaan usko että nykyisestä Itä-Euroopan vyöhykeajasta olisi Suomessa mahdollista luopua, vaikka Moskovan itäpuolisen paikallisajan käyttäminen suuren osan vuotta ei oikein tunnukaan mielekkäältä, varsinkaan Länsi-Suomessa.
Suomessahan on mahdotonta tehdä mitään sellaista uuudistusta mille pyhä EU ei siunaustaan anna. Jos EU ei vaadi, niin ei käy. Jos EU edes kainosti ehdottaisi, niin aivan pakko olisi toteuttaa. Meidän asiamme eivät kuulu meille, päättäköön muut meidän asioistamme! Venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme tule, älkäämme siis myöskään uskaltako olla suomalaisia! Hip-hurraa, tyhmyys voittakoon! Näin munatonta kansaa ei toista ole.
Tärkeintä on olla kiltti pakolaisille ja sopeutua heidän kulttuuriinsa. Suomalaisen kantaväestön asioilla ei täällä Suomessa ole merkitystä.
No joo, kansa on tietysti aina väärässä täällä pohjoisessa rajamaassa, tsaarikin sen jo hyvin tiesi ja virkamiehet jatkavat uskollisesti tsaarin perinnettä.
Mutta komeaakin kotiseudulla oli, niin syrjäinen kuin sen sijainti onkin. Kuu oli lähes täysi, mutta aamuyöllä ehti nähdä upeaa tummaa tähtitaivasta. Leijonan tähdistön eteläpuolella (dementspechend "alapuolella") ovat kirkkaat planeetat Venus ja Jupiter "lähekkäin" eli lähes samalla suunnalla, eikä punertava Mars ole sekään kaukana niistä itään (dementsprechend "vasemmalle").
|
Koulun kirjasto poistaa taas vanhoja kirjoja ja niistä löytyy arvokkaita historiallisia tiedonhitusia koulun alkutaipaleelta.
Täytyy perehtyä asiaan tarkemmin. Nykyinen SAMK sisältää toki paljon muutakin kuin Porin Teknillisen Oppilaitoksen perinnön ja toimii muillakin paikkakunnilla, mutta aion tässä keskittyä (kone)tekniikan opetuksen ja insinööriyden historiaan Porissa.
Otsake on ehkä hiukan korkealentoinen. Lyyrikonkin mukaan päitä kääntävät kauppaopiston naiset ja Tiilimäen kampuksella oppia omaksuvat tarunhohtoiset sisar-hennot-valkoiset kuulunevat nykyisin myös SAMK:in piiriin, mutta heistä en osaa sen enempiä tarinoida. Tämä ei siis kuitenkaan ole koko SAMK:in tarina, vaan ainoastaan tekniikan tarina. Merenkulkuakaan en tässä sivua vaikka se nykyisin niputetaan yhteen tekniikan kanssa.
|
Taustasta yleisesti täytyy todeta että teollisuuden alkaessa maassamme kehittyä 1800-luvulla, tiedostettiin kotimaisen teknillisen koulutuksen tarve. Vuonna 1842 perustettiin muutamiin kaupunkeihin sunnuntai-iltakouluja sivistämään käsityöoppilaita ja vuonna 1847 annettiin asetus teknillisten reaalikoulujen perustamisesta. Päiväkouluina toimivia reaalikouluja perustettiin Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan. Teknillinen opetus lie kuitenkin ollut verrattain alkeellisella tasolla.
Vuonna 1885 teknilliset reaalikoulut lopetettiin ja niiden sijalle määrättiin perustettavaksi teollisuuskouluja. Valtio perusti teollisuuskouluja mm. Helsinkiin, Turkuun, Vaasaan, Kuopioon, Tampereelle ja Viipuriin. Opetusta annettiin koneosastolla ja rakennusosastolla. Tavoite oli kouluttaa työnjohtajia, konepajamestareita teollisuuden eri aloille sekä koneenkäyttäjiä.
Poriin valtio ei siis mitään teollisuuskoulua perustanut, ei edes aikonut. Porilaiset lienevät olleet pettyneitä koska paikkakunnalla sentään oli teollisuutta ja kehitysnäkymiä. Porin teknillisen oppilaitoksen idea syntyi vuonna 1899 yksityisestä aloitteesta. Aloitteen teki lehtori E. Granit (Ilmoniemi) Porin suomalaisella klubilla kesällä 1899.
Hanke lähti räpsäkästi kehittymään ja perustava kokous pidettiin 30.08.1899. Perustavassa kokouksessa olivat läsnä maisteri O.Lilius, insinööri J.Nordling, kaupungin rakennusmestari Arthur Fagerholm, konetehtailija K.F.Jakobsen, kultaseppä Isak Saha ja lehtori E.Granit. Muita perustajia olivat konsuli F.H.Malin, lehtori C.G.Sundell, apteekkari Joh. Nervander, nahkatehtailija K.E.Stenvall ja konekauppias A.Widenius.
Oppilaitoksen alkuperäinen nimi oli Porin Yksityinen Teollisuuskoulu ja juurikin teollisuuden tarpeita se oli luotu palvelemaan. Koulun johtajaksi kutsuttiin Raumalta arkkitehti Onni von Zansen ja apuopettajaksi matemaattisiin aineisiin lehtori David Lassila. Ensimmäinen pääsytutkinto pidettiin 30.09.1899 ja koulu alkoi 02.10.1899 klo 8 aamulla.
Toiminta oli pienimuotoista ja tapahtui vuokratiloissa. Opetussuunnitelma noudatteli valtion teollisuuskoulujen opetussuunnitelmaa. Koulu oli aluksi 2-vuotinen ja oppilaita otettiin joka toinen vuosi. Vuonna 1911 koulu muuttui 3-vuotiseksi valtion teollisuuskoulujen esimerkin mukaan. Kun luokkia oli vain yksi, otettiin oppilaita sitten vain joka kolmas vuosi.
Porin teknillinen oppilaitos ei siis alussa suinkaan ollut valtion koulu niinkuin eräät isommat oppilaitokset alunperinkin olivat. Valtionapua se kuitenkin lie saanut lukuvuodesta 1901-1902 alkaen. Pienestä se toki lähti liikkeelle, mutta konetekniikka oli jo varhain mukana kuvioissa, syksystä 1901 alkaen. Valtion ja kaupungin avustukset vaihtelivat, joka aiheutti johtokunnalle päänsärkyä. Talous vaikutti ajoittain olevan heikolla tolalla.
Erikoisuutena mainittakoon että huoneenrakennusosasto jouduttiin lakkauttamaan vuonna 1908 oppilaiden puutteessa. Tilalle yritettiin saada sähköosastoa, mutta hanke hyytyi komitea-asteelle.
Koulua pyrittiin laajentamaan. Sahateollisuuskoulua puuhattiin Poriin, mutta se meni Viipuriin. Puunjalostusteollisuusosasto perustettiin. Koulussa oli vuodesta 1929 lähtien vain yksi luokka mutta 3 opintolinjaa. Vuonna 1938 koulu muutetiin 2-vuotiseksi ja 2-luokkaiseksi jolloin oppilaita voitiin ottaa joka vuosi.
Koulun nimi muuttui vuonna 1920 lyhyempään muotoon Porin Teollisuuskoulu ohjesäännön uusimisen yhteydessä. Porin Teollisuuskoulu oli siis aluksi yksityinen. Porin kaupunki oli mukana rahoittajana. Koulun johtokunta pyrki useaan otteeseen siirtämään koulun joko kaupungin tai valtion haltuun, aluksi heikoin tuloksin. Vuonna 1936 koulusta vihdoin tuli kunnallinen koulu kaupungin aloitteesta eli se siirtyi Porin kaupungin omistukseen.
Porin Teollisuuskoulun muuttuminen kunnalliseksi oppilaitokseksi muodostui ratkaisevaksi tekijäksi sen kehityksessä. Koulu sai vankan taloudellisen pohjan joka takasi toiminnan jatkuvuuden ja mahdollisti nopean laajenemisen.
Porin teollisuuskoulu jatkoi kaupungin haltuun tultuaankin toimintaansa huoneistossaan Gallen-Kallelankatu 14 (siitä ei ole kuvaa) syksyyn 1938 saakka. Sitten se pääsi aloittamaan huomattavasti paremmissa tiloissa Ammattikoulujentalossa Rautatienpuistokatu 5-7. Sota-aikana koulu tosin väliaikaisesti joutui siirtymään entiseen huoneistoonsa.
Kun valtion teollisuuskoulut olivat muuttuneet teknillisiksi kouluiksi, päätti johtokunta v. 1941 ehdottaa koulun nimen muuttamisesta muotoon "Porin Teknillinen Koulu" ja kaupunginvaltuusto nimen hyväksyikin. Kauppa- ja teollisuusministeriö valtion edustajana tosin kannatti ensin nimeä "Porin kaupungin teknillinen koulu", mutta taipui sitten porilaisten valintaan.
Koulun kirjasto laajeni huomattavasti 1940-luvun lopulla.
1960-luku oli mullistusten aikaa. Porilainen teollisuus oli kehittynyt voimakkaasti. Porin Teknillinen Seura teki aloitteen insinöörikoulutuksen aloittamisesta Porissa ja niinpä kaupunginvaltuusto päätti 24.05.1960 perustaa Poriin teknillisen opiston. Opiston toiminta käynnistyi syksyllä 1961. Opistoon tuli kolme opintosuuntaa: koneenrakennus, sähkötekniikka ja talonrakennus, mutta tilojen puutteessa vain koneenrakennus pääsi heti aloittamaan.
Nykyiselle Vähärauman kampusalueelle teknillinen oppilaitos on varmaankin päässyt iskeytymään hyvin pian sen valmistuttua vuonna 1964.
Niin, muistaakseni 1990-luvulla tulivat sitten nämä nykyiset ammattikorkeakoulut jotka yhdistivät monia oppilaitoksia, mutta tästä kehitysvaiheesta vanhat kirjat eivät tietenkään kerro. Siitä minulla ei siten nyt ole tarkempia tietoja tarjota. Teknikko- ja rakennusmestarikoulutus lie Porissa loppunut 1999. Mutta koneinsinöörejä toki valmistuu kuin liukuhihnalta? Mekaniikka ei vanhene koskaan!
Täytynee opiskella lisää ...
Lammen rannassa on kasvillisuutta jo niin paljon että tällaista kuvaa ei enää pysty maan pinnalta ottamaan.
Olen monasti ruokalassa lihasoppaa ja kotikaljaa hörppiessäni mietiskellyt miten vanhoja ikkunoiden edessä kasvavat männyt mahtavat olla. Mielenkiintoista tässä vanhassa vuoden 1964 kuvassa on se että ruokalan ikkunoiden edessä ei näy olevan isoja puita. Tällä perusteella pidän itseäni kyseisiä puita vanhempana tai ainakin suunnilleen saman ikäisenä koska olen syntynyt 1958.
1970-luku oli ilmeisesti insinööriyden kulta-aikaa. Koulun 75-vuotisjuhlajulkaisu antaa tilastotietoa vain vuoteen 1974 saakka.
