Kesälomakauden armoton loppurutistus

Edellinen Seuraava

Meikäläinen keräily- ja metsästyskulttuurin edustaja tarvitsee tyydytystä keräily- ja metsästysvietilleen. Metsästysviettiä voi ehkä tyydyttää lähes ilmaiseksi kehittelemällä suurlähetystön ruotsinkielisillä sivuilla ohjelmallista TA-simulaatiota. Keräilyvietin tyydyttäminen vaatii selkeämpää taloudellista panostusta.

Olen päätynyt dinosauruksia esittävien korttien keräilijäksi. Voipa olla ettei ole ihan minun ikäluokalleni (50+) tarkoitettu juttu, mutta en osaa hävetä. Urheilukortit eivät jaksa kiinnostaa ja esim. viime vuonna tarjottujen ötökkien kaltaiset keräilysarjat ( esim. tämän gallerian juttu #252 ) ja Star Wars -shakkinappulat ( esim. juttu #241 ) tuntuvat kadonneen lehtipisteistä. Monet sauruskorteista ovat oikein komeita.

Aloituspakkaus "Starter Pack" sisältää keräilykansion ja 24 normaalia keräilykorttia (+ 2 Limited Editon korttia) hintaan 9,95€. Lisäkortteja saa ostaa kahden euron hintaisissa pikkupaketeissa joissa on kussakin 6 (oletettavasti satunnaista) korttia. Piankin tulee eteen tilanne että on ostettava useita kahden euron korttieriä ennenkuin niistä löytyy yhtään aiemmin hankittuihin nähden uutta erilaista korttia. Kaikki kortit on kuvattu keräilykansion sisäkansissa pienessä koossa, joten keräilijä on jatkuvasti kiusallisen tietoinen siitä paljonko ja mitä häneltä puuttuu.

Jurassic World, Dinosaur Predators
Trading Cards (by Panini)

Hirmuliskot olivat minunkin lapsuuteni juttu Jalasjärven Alavallin koululla. Mikähän "Luonnon kultainen kirja" tjsp. se mahtoi olla jossa oli niistä komeita värillisiä piirroksia. Kuvissa oli oikein mittakaavatkin esim. tyyliin 1/300 jolloin yksi sentti kuvassa vastaa oikeassa luonnon dinosauruksessa 300 cm eli 3 metriä.

Eipä dinosaurusten oikeista väreistä tosin mitään varsinaista tietoa ole olemassa. Dinosaurusten luiden fossiilit eivät ole säilyttäneet ihon väriä. Niinpä värien käyttö dinosaurusten kuvissa on mielivaltaista, taiteellista vapautta.

No sittenhän oli tämä überkuuluisa aikansa mittapuiden mukaan veret seisauttavalla tietokonegrafiikalla ryyditetty elokuva "Jurassic Park" joskus 1980-luvulla? Ja taisi siihen leffaan olla vielä jatko-osakin. Sen myötä kiinnostus näitä muinaisia hirmuja kohtaan lie entisestään lisääntynyt.

Jotkut arvelevat että dinosaurukset olisivat olleet alkusyynä lohikäärmeitä koskeville tarinoille. Nykytiede ei kuitenkaan tarjoa tällaiselle spekulaatiolle tukea. Dinosaurukset oletettavasti kuolivat sukupuuttoon yli 50 miljoonaa vuotta sitten ja ihmisen esi-isät ilmestyivät tallomaan Afrikan repeämälaakson pohjaa vasta muutama miljoona vuotta sitten. Niinpä ei ole vallitsevan tieteellisen maailmankuvan mukaan mahdollista että edes kaukaisilla esi-isillämme voisi olla omakohtaista kokemusta elävistä dinosauruksista.

Tai noh, linnut ovat tavallaan dinosaurusten sukulaisia, nykyaikaisia lentoliskoja. Fossiileita, kivettyneitä eli kiveksi - alkuperäiset muodot säilyttäen - muuttuneita luita ovat jotkut edeltäjistämme toki voineet löytää ja ehkä ne ovat saaneet heidät hiukan mietteliäiksi, jos ovat olleet luonnontieteellisesti orientoituneita? Onhan myös taruja kuten Godzilla ja Loch Nessin hirviö, joissa hyvällä tahdolla voisi nähdä yhteyden hirmuliskoihin.

Vaikuttavia olentoja nuo oman aikansa maapallon valtiaat ovat kuitenkin olleet. Suurimmat niistä tuskin ovat voineet kulkea kuivalla maalla, vaan ovat tarvinneet hydrostaattista nostetta valtavan ruhonsa kannatteluun. Toisin sanoen ne ovat oleilleet lähinnä vedessä kun eivät muuten olisi pysyneet tolpillaan.

Hurjia elukkoja on maapallolla elänyt muutenkin, säilyneiden fossiilien mukaan. Kaksimetrisiä sudenkorentoja ja niin isoja (muistaakseni noin 3 metriä korkeita) lintuja että ne olisivat olleet ihmisellekin vaarallisia jos ihmisiä olisi silloin elänyt.

Sauruksilla on varmaan valtava ruokahalu kun korttien mukaan juoksentelevat jatkuvasti suu auki. Epätodellinen fiilis tulee kun katselee valtavia määriä lihansyöjiä lähellä toisiaan. Mitä ne syövät, toisiaanko? Pelkistä lihansyöjistä koostuva ekosysteemi ei voi olla pitkäikäinen. Todellisuudessa lihansyöjiä täytyy olla suhteellisen harvassa että niille riittäisi kasvinsyöjiä eineeksi ja hiukopalaksi. Ravintoketjussa tarvitaan muutakin kuin sen huippu, muuten huippu romahtaa.

Nämä kortit eivät kuitenkaan kenenkään silmille hypi. Kortteja sarjassa lie kaikkiaan 162 kpl. Plus joitakin "Limited Editon"-kortteja. Osa korteista on yksittäisiä, mutta monet niistä muodostavat 3 * 3 kortin kokoisen isomman kuvan, kuin eräänlainen palapeli. Lisäksi on 3 kolmen kortin sarjaa joista muodostuu isompi kuva sivusuunnassa, ne mahtuvat keräilykansion yhdelle sivulle.

Korteissa jotka ovat osa isompaa sommitelmaa, on takana pienet kuvat kaikista ko. osakokonaisuuteen kuuluvista korteista. Korttien asettelu kansioon järkevällä tavalla vaatii hiukan kokeilua ja opettelua, mutta kyll' vanhakin vaan nuortuu kuni lapsonen leikkiessään. Combokorttien yhtenäisestä taustaväristä on paljon apua.

Kaikkia kortteja minulla ei vielä ole, mutta dubletteja on kertynyt niin runsaasti että hankimpa toisenkin keräilykansion. Varmaan kortteja täytyy kerätä moninkertaisesti se 162 kpl ennenkuin kokoelmasta löytyy kaikki erilaiset kortit ainakin kertaalleen. Sikäli hassua, mutta kenties näitä on joskus mahdollista vaihtaa muiden keräilijöiden kanssa.

Korttien numerojärjestyksen alkupään kymmenen Crystal Relief -korttia tuntuvat olevan selvästi harvinaisempia kuin muut sarjan kortit. Pikaisen arvion mukaan 420 kortin joukossa minulla on Crystal Relief -korteista vain viisi eli puolet (ja yksi dubletti eli yhteensä 6 korttia). Myös pari muuta tavallista korttia uupuu. Dubletteja on joistakin hämmentäviä määriä. Siis tässä on mukana kaikkiaan jotakuinkin 70 kuuden kortin pakkausta joista 8 on tullut kahden aloituspakkauksen mukana ja 62 on ostettu hintaan á 2€. Hmmm, ei kovin halpaa hupia oikeastaan. Voipa olla etten koskaan saa kaikkia Crystal Relief -kortteja ostopakkauksista.

Tähän voisi ehkä suhtautua todennäköisyyslaskennan harjoituksena. Voisi määrittää kunkin eri kortin löytämisen todennäköisyyden, mutta en oikein tiedä paljonko kortteja pitäisi kerätä että saisi luotettavia yleispäteviä tuloksia. Onhan toki mahdollista että korttieriä tahallisesti tai tuottamuksellisesti levitetään maakuntaan niin että jakautumassa on vääristymä?

Kieltämättä jossakin sielun pohjasopukoissa on väijymässä kiusaus tehdä nettisivu jossa olisi kuvattu erikseen jokainen sarjan kortti ja laskettu havaintojen mukainen todennäköisyys saada tuollainen kortti kaupasta ostettuna. Tällä perusteella voisi määrittää korttien vaihtosuhteen, arvon toistensa suhteen. Onhan selvää että Crystal Relief -kortti vastaa montaa tavallista korttia koska on paljon vaikeampi löytää. Keskimäärin kortit maksavat sen 2€/6kpl (jättäen aloituspakkaus huomiotta) eli noin 0,33€/kpl, mutta Crystal Relief -kortti täytyy arvottaa moninkertaisesti tuon arvoiseksi koska sen löytääkseen täytyy todennäköisesti hankkia noin kymmenen kuuden kortin erää ja sittenkin se voi olla dubletti. Tuskin kuitenkaan tällaiseen kirjoittelu-urakkaan ryhdyn ennenkuin saan kokoelman täyteen ja se voi käytännössä merkitä : en koskaan.

Pitäisi ehkä kerätä yli tuhat korttia ennenkuin niiden mukana saisi kaikki Crystal Relief-kortit. Se maksaisi satoja euroja ja yleisempien korttien dubletteja joutuisi säilömään turhauttavia määriä. Verenpaine nousisi, aikaa ja tupakkia kuluisi, menisi ikä ja terveys. Mutta jos vain olisi rahaa niin kyllä minä varmaan niin hullu olisin että sen tekisin, aikaa myöten, perustaisin mikrovaltio Myllynsaaren keräilykorttien vaihtopörssin. Sen noteerauksia varmaankin siteerattaisiin tämän tästä johtavassa mannermaisessa uutismediassa kuin jotakin "DAUTSOUNS-indeksiä"?

Näin äkkipäätä ajatellen. Erilaisia kortteja on siis 162. Jos kuuden kortin pakkauksia on vaikkapa 270 eli kortteja kaikkiaan 1620 kpl, niin keskimäärin yhtä korttia olisi 10 kpl. Keskimääräisen kortin arvo on 1/3€. Jos vaikkapa jotakin Crystal Relief -korttia, yhtä niistä kymmenestä mahdollisesta, on tässä erässä vain yksi kappale, täytyy sen olla 10 kertaa arvokkaampi kuin keskimääräinen kortti, eli tämän mukaan sen arvoksi tulee 10/3€ = 3,33€. Jos jotakin korttia on samassa erässä 20 kpl, on sen arvo vain puolet keskiarvosta eli 1/6€. Ensinmainitulla arvokkaalla kortilla tulisi saada vaihdossa (10/3)/(1/6) = (6*10)/(1*3) = 60/3 = 20 niitä paljon yleisempiä kortteja. Tilanne muuttuisi dramaattisesti jos löytyisi toinenkin sellainen arvokas kortti ; arvokkaan kortin vaihtoarvo putoaisi kertarytinällä puoleen. Otannan täytyisi olla todella suuri ennenkuin tulokset olisivat mielekkäitä. Eikä kannata edes aloittaa ennenkuin on ainakin yksi kortti kutakin eri lajia.

Jotkut korteista lienevät pimeässä hohtavia. Ja niinpä ne pikaisen vessassa kokeilun perusteella vaikuttavat olevankin, mutta ensin niitä pitää valaista kunnolla.

Metallinhohtoiset kortit sarjan loppupäässä ovat komeimpia. Jos ne eivät tulisi niin hulvattoman kalliiksi niin voisin hyvinkin ottaa metallinhohtoiset keräilykortit käyttöön mikrovaltio Myllynsaaren rahana. Metallikorteista saisi oman valtion setelirahalle esimerkiksi kolme erilaista arvoa jossa jokaista arvoa edustaa 9 erilaista korttia. Ainakin niitä lie vaikea väärentää.

Hiukan epäkäytännöllisiä tuollaiset jäykät kortit voisivat kylläkin olla setelirahana. Niistä tuskin kannattaisi tehdä elokuvissa näkyvää röhnevää rahakääröä koska kortit ovat aika paksuja ja jäykkiä. Mutta eipä ole mikrovaltiolla välitöntä tarvetta omalle valuutalle. Valtion kassa on tyhjä. Kultakantaa valtiolla ei ole, paitsi mitä nyt hiukan omissa etuhampaissa kuorikkoina ja vaarin yli sata vuotta vanhassa amerikankellossa.

Erikoisen informatiivisia nämä kortit eivät ole, sillä luonnonhistoriallinen tekstuaalinen asiasisältö uupuu. Korttien kääntöpuolen kuvitus lie mm. siitä elokuvasta. Lajeja ei ole nimetty. Jotkut korteista ovat kuvaltaankin hyvin yksinkertaisia.

En mitenkään voi kokea että kaikki kortit olisivat saman arvoisia esim. vaihdossa. Ikipäivänä, ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana en luovuttaisi hienon hienoa metallikorttia jotakin erittäin pelkistettyä krypellystä vastaan.



Pakkohan tästä kesästä on nyt nauttia kun ei sitä myöhemmin enää takaisinkaan saa. Vaikka hampaat irvessä ja naama vinossa. Vaikka syrän märkänis. Hiukan kosteaa on ollut, mutta ei se ole minua haitannut, minulla on sadetakki ja kesäisessä sateessa kyllä tarkenee shortseissakin.

Käytännön kielitieteen saralla olen sen verran edistynyt että olen jonossa uskaltanut puhua venäjää naiselle jonka kuulin puhuvan venättä. Sanoin hänelle mm. näin : Извините, вы русская? Я шлушал что вы говорила по-русски. Tämä on varmaan venäjänkielisen urani huippusuoritus. Hän puhui kyllä ihan hyvää suomeakin, vain lievällä korostuksella.

Pitäisi kyllä virkistellä niitä itäisen valtakielen valmiuksia, kuten tietysti montaa muutakin asiaa. Käytännön kielitaito on vielä kaukana, mutta ei kieltä opi kunnolla ellei sitä itse aktiivisesti käytä. Virheitä täytyy uskaltaa tehdä, muuten ei opi. Koulussa työelämän venäjän kurssi olisi vielä ehkä joskus mahdollista, mutta tekniikan venäjää tokkopa vaan voi täällä koskaan opiskella.

A vot, Porin murteessa on muuten hauskasti venäjään muistuttava sanonta "Pas kattoon" kun kehoitetaan katsomaan jotakin. Se muistuttaa kovasti venäjän kehoitusta Посмотри!

Kyllä minä vaan sen kansantalouden perusteiden kesäkurssin loppuhuipennuksen eli talouskatsauksen Suomen taloudellisesta tilasta palautin määräaikaan 31.7. mennessä, vaikka en vaadittua kymmentä sivua pystykään siitä aiheesta hakkaamaan tekstiä Word-tiedostoon. Se 10 sivua oli vaatimuksena vieläpä ilman kuvia ja taulukoita, pienehköllä 10 pisteen fontilla. Minä en yltänyt kymmeneen sivuun edes isojen graafien kanssa. No, mitäpä tuosta, pärjään kyllä ilmankin niitä opintopisteitä.

Taloustieteen alalla minulla ei varmaan koskaan tule olemaan mitään tarjottavaa. En ryhdy vääryyden asianajajaksi ja täkäläisten omituisten käytäntöjen (YLE ja ALKO "vapaassa markkinataloudessa", eurooppalaisesta käytännöstä poikkeava suomalainen autoverotus, suomalainen työmarkkinajärjestelmä yms) parhain päin selittelijäksi. Olen pahoillani, mutta saan taloustieteestä sen käsityksen että se välttää visusti puuttumasta yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja haluaa nähdä kokonaisuuden myönteisessä valossa päättäjien kannalta, riippumatta siitä miten kansalla menee. Poliitikkoja se varmaan kiehtoo, mutta minulta ei sellaiselle koskaan tule siunausta.

Aika synkältähän tuo maan talouden tila nyt vaikuttaa. Kun korot nousevat niin moni velallinen tulee olemaan kusessa korviaan myöten kun työllisyys ei tulle lähiaikoina ainakaan paranemaan. Suomi on jäänyt EU:n kelkasta. EU:n etu ei ole sama kuin Suomen etu. Kun talouskasvu jyllää tuolla parempien ihmisten Euroopassa niin korkojen on pakko nousta. Suomen negatiivisen talouskasvun tilanteessa korkojen nousu on myrkkyä. Jotakin on perusteellisesti pielessä. Yritykset eivät ole investoineet Suomeen vaikka korkotaso oli erittäin matala ja teollisuudessa tiettävästi olisi ollut huomattavia uushankintatarpeita joita tyydyttämällä olisi voinut parantaa kilpailukykyä ehkä huomattavastikin.

Kukaan ei nähtävästi enää usko tämän maan tulevaisuuteen, paitsi että pääomia varsin hanakkaasti sitovaan ja kovin hitaasti - jos koskaan - mitään tuottavaan ydinvoiman lisärakentamiseen ilmeisesti oltaisiin valmiita törsäämään ja haaskaamaan vaikka tuhkatkin pesästä ja viimeisetkin siemenperunat.

Odotetaan sitten vaan kaikessa rauhassa Suomen talouskuplan puhkeamista? Vedetään joukolla paperipussit päähän ja mennään huoneen nurkkaan (Parkanon Paronin mukaan oikeastaan "soppeen") istumaan polvet koukussa ja pää käsien välissä kuin ydinsotaharjoituksissa konsanaan, lämpöydinräjähdettä odottaen, taistelukärjen detonointia hartaasti vartoen? Työnnetään pää pensaaseen kuin epätoivoinen jänis-jussi ja toivotaan että mörkö menee ohi?

Juu, puna-vihreä huippuälykäs ja yhteiskunnallisesti vastuuntuntoinen (?) ratkaisuhan tähän ongelmakenttään on se että kaikki paha johtuu monikulttuurisuuden vastustamisesta, rasismista, nationalismista ja perussuomalaisista.

Jos mielipiteesi eivät ole SDP:n puoluetoimiston sertifioimia, niin sinulla on vaan väärät mielipiteet. Puna-vihreä AY-politrukisto päättää mitä tässä maassa saa ajatella ja korporativistinen media säestää enkelikuorona taustalla. Maan hallitukset vaihtuvat, mutta AY-politrukit pysyvät. Työttömiä ei tarvita työmarkkinaneuvotteluissa vaikka he ovat juuri niiltä samoilta työmarkkinoilta työttöminä.

Hyvin menee kun herrat nauraa, nimittäin ko. herroilla.




Galleria