 |
 |
 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
|
Tähän aion kirjoittaa uuden jutun sitten kun selviydyn diffiksestä. Sikäli kuin diffiksestä oikeasti koskaan selviytyy.
En ole vielä selviytynyt diffiksestä tätä aloitellessani, mutta kun jutun juurta pukkaa niin pakko on alkaa näpytellä. Menköön tentti miten menee. Minulle oikeastaan riittää tentin läpäisy rimaa hipoen. Hittoon kunnianhimo. Mutta hyvälaatuisena haluan tuottaa sen dokumentoinnin jota olen edeltävissä jutuissa aloitellut. Niitä juttuja ei ihan kevyesti kuitenkaan maasta polkaista. On niin paljon muuta mihin pitäisi puristaa työpanosta.
Ostinpa uhmamielellä König-radion sähköliikkeestä Porin kävelykadun varrelta. Siinä on myös keskipitkät aallot ja kaksi LA-aaltoaluetta. Radio Pori 89,4 MHz löytyi ensimmäisenä ja siihen asetus saattaa ULA:lla jäädäkin.
Pikavalintoja ei ole ja katkaisija on valitettavasti yhdistetty äänenvoimakkuuden säätöön. Ei ehkä ihan radioitten Mercedes-Benz, vaikka onkin käyttökelpoinen kampe. Tämä oli alle kolminkympin kauppa eli edellä esiteltyä Sonya halvempi tuote. Haaveksin edelleen joskus vielä saavuttavani maailmanradion tai ehkä jopa rehvakkaan liikennevastaanottimen.
Digitaalinen kello ja herätystoiminto tästä löytyy. Valitettavasti laite ei näytä kellonaikaa silloin kun radio on päällä. Digitaalinäyttö näyttää tajuutta kun radio on toiminnassa ja kellonaikaa kun radio on sammutettu.
Ihme kyllä samassa liikkeessä oli myös 6 ampeerin sulakkeita. Olen näitä turhaan etsiskellyt muualta. Kihniänkylän mökillä on tuvassa pistorasioita varten sähkötaulussa 6A sulakepesät joihin mahtuu vain 6A sulake. Kun pistää yhteisen sulakkeen takana olevat vesipannun, mikroaaltouunin ja vielä keittolevynkin päälle samanaikaisesti niin sulake palaa.
Kenties sulakepesät voisi vaihdattaa 10A sulakkeille sopiviin (itse niitä ei saa vaihtaa), jos vanhat sähköjohdot katsotaan sellaisen kestäviksi. Viiden tuuman rautanaula varmaan voisi kestää sulakkeena, mutta silloin on vaarana että johdot kuumenevat liikaa ja mökki syttyy tuleen. Mieluummin polttaa joskus sulakkeita kuin koko mökin.
Noh, täytyy vaan olla kytkemättä koko arsenaalia päälle samanaikaisesti kun kuuden ampin sulakkeita on näinkin vaikea löytää. Olenpa kamarinkin sulakkeen onnistunut polttamaan kytkemällä kaksi kappaletta pistorasioihin kytkettyjä parin kilowatin lämppäreitä päälle yhtäaikaa. Muurien lämmityksillä sentään on omat hiukan isompisietoiset sulakkeet.
Sähköliikkeessä oli muuten näytillä peräti 1000 watin hehkulamppu. Puna-vihreät poliitikot varmaan saisivat sätkyn sellaisen nähdessään. Siis hehkulamppuhan lämmittää. Eihän se sovi että kansalla on lämmitystä mökeissään. Suomalaisten kuuluu värjötellä kylmässä loisteputken valossa. Kenties vielä joskus käyn hehkulamppujen ostomatkalla itärajan takana Viipurissa?
Porin kaupunginkirjastossa olen jälleen käväissyt. Grimbergin Kansojen historiaa on nyt alennusmyynnissä Kirjakirpussa. Se kirjasarjahan on pitkä kuin nälkävuosi. Keskikoulu-lapsuuteni hissan-opella oli joku fiksaatio tuohon Grimbergin hissansarjaan, joten pakkohan sitä on kunnioittaa.
Aina löytyy hyllystä jokunen helmi kuten oheinen James Bond-kirja. Se kertoo todellisen Bondin tarinan, mukamas. Komentaja Bond oli muka hengissä vielä 70-luvun puolivälissä ja osittain työkykyinenkin. Kirjailija on muka haastatellut häntä Bermudalla jossa hän oli toipumislomalla. Rankka työ vaatii veronsa.
Aprillinpäivänä Porin kaupunginkirjastossa on lainaajille tarjolla ilmainen muoviämpäri. Se ei kuulemma ole aprillinpila. Jos ei sada niin voisin ehkä pilan päiten mennä jonottamaan sellaista. Ei ole tullut matkalaukussa kuljetettua tänne ämpäriä Kihniänkylästä, mutta kyllä ämpäri olisi hyvä olemassa, muutenkin kuin lainakirjojen kuljettamisessa. Esimerkiksi asunnon lattia olisi varmaan hyvä joskus luututa tai mopata ja ämpäristä olisi siinä apua.
Niin ja sitten kaupunginkirjaston näyttelytilassa oli tämä sairaanhoito-aiheinen näyttely josta kuvitusta oheisena. Siellä on joskus ihan päivystävä sairaanhoitajakin paikalla. Hmmm, oikeastaan aika erikoista että pelkistetyssä työasussa saa käyttää ammattiliiton merkkiä. Ammattiliittoon kuulumattomuus tuskin voinee olla todiste ammattitaidottomuudesta.
Piikkejä ja ruiskuja tietysti oli näytteillä. Kipu-siskot, Tippa-tädit ja Piikki-iitat ovat perinteisesti pitäneet lapsia kauhun vallassa. Kouluissakin ovat käyneet pistelemässä viattomia lapsia. Ja minuakin ovat pistäneet, vaikka en viattomuudestani voikaan mennä takuuseen.
Veljeni Pasi meni lapsena Alavallin koululla Piikki-iitaa pakoon sängyn alle. Me kun asuimme siellä. En muista saatiinko Pasia pistettyä ollenkaan sillä kertaa. Tai niin noh, ehkä oli kyse terveydenhoitajasta eikä sairaanhoitajasta. Pilkun viilausta?
No arvokasta työtähän nämä sisar-hennot-valkoiset toki tekevät. Puhumattakaan raskasta työtä tekevistä lähihoitajista jotka tietääkseni ovat aiemmin olleet perushoitajia tai apuhoitajia. Minua ei aikoinaan kelpuutettu tälle uralle, mutta jälkikäteen voin vain onnitella siitä etten kelvannut joukkoon. En varmaankaan pitemmän päälle olisi kestänyt henkisesti siinä ympäristössä. Pyrin aina hyvään signaali/kohina-suhteeseen ja tuon tyyppisissä töissä on vain hyvin vähän signaalia suhteessa kohinaan. Tulevaisuuden ala? Hah! Sallikaa minun naurahtaa, mistäköhän sellaiset rahat otettaisiin. Tuottamaton työ tuskin voi olla "tulevaisuuden ala". Se että työ tuottaa yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia ei tee siitä tuottavaa työtä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Eipä tosin ole kunnialla kestäneet eräät muutkaan, sen olen joutunut huomaamaan. Joten eipä se valintatilaisuuden psykologikaan sitten ollut erehtymätön vaikka veloitti työttömältä 50€ lyhykäisestä karsintahaastattelusta.
Demareiden AY-politrukki on kuulemma sitä mieltä että vanhusten hoitaminen olisi pitkäaikaistyöttömille oikea kutsumusammatti. En vaan tiedä millä tavoin pitkäaikaistyöttömyys pätevöittää nimenomaan vanhusten hoitoon hyvällä motivaatiolla ja ammattitaidolla. Vai onko vanhusten hoito niin vähäpätöinen tehtävä, ettei asialla ole väliä? Suutarin olisi parasta pysyä lestissään. AY-politrukkien ei pitäisi sotkeutua yleispolitiikkaan. Neville lausahti joskus Jerry Cottonille "Kätke kynttiläsi vakan alle, ettei kukaan huomaa että se on sammunut". Samaa voisin toivottaa demareiden AY-politrukille.
|
No joo, kesäaikaan siirtyminen on tehtävä maaliskuun lopulla, siis virallisen kellonajan suhteen. Äärimmäistä typeryyttähän se toki on. Jos joku haluaa kesällä nousta tuntia aikaisemmin, niin siitä vaan minun puolestani. Se ei kuitenkaan vaadi muuttamaan virallista kellonaikaa.
Maaliskuun loppuun mennessä koulussa on koneinsinöörin opintiellä jo käyty läpi sähkötekniikka eli sähköoppi fysiikan osalta ja hiukan alan tekniikkaa siihen päälle, yleisiä perustietoja sähkömoottoreista. Sähkötekniikan kurssi oli lyhyenläntä. Ilmeisesti kone- ja tuotantotekniikan insinöörille se katsotaan riittäväksi. Liki neljäkymmentä vuotta vanhoilla ammattikoulun elektroniikka-asentajan opeilla sähkömagnetismin ja sähkötekniikan kurssit eivät tuottaneet vaikeuksia, jos kohta eivät myöskään suurempaa tyydytystä.
Sähkömagneettisen kenttäteorian suvereeni hallinta häämöttää edelleen jossakin kaukana edessäni, autereisessa saavuttamattomuudessa.
Hyvällä hyötysuhteella toimivia generaattoreita ja sähkömoottoreita näillä opeilla, valmiuksilla ja avuilla ei myöskään vielä pysty suunnittelemaan. Edelleen elättelen sellaista hullua uskoa että suoravetoisen sähkömoottori-generaattorin integrointi esim. kevyen kolmipyörän levypyörään tuottaisi lisäarvoa. Asia täytyy minulle erikseen todistaa mahdottomaksi ennenkuin uskon ettei se nyt vaan käy. Suoravedolla tarkoitan sitä että generaattori/sähkömoottori on suoraan pyörän akselilla eikä siinä tarvita mitään mekaanista välitystä. Kompakti kokonaisuus, pienet häviöt.
Haluan olla yleisesti ottaen asenteeltani myönteinen, mutta tässä haluan kylläkin hiukan purnata. Luulenpa että joillekin tuo lyhyt kurssi ei antanut aiheesta kovinkaan hyvää ja toimivaa käsitystä. Aikaa ei sähkötekniikassa ollut juuri muuhun kuin tärkeimpien kaavojen läpikäyntiin. Useat olisivat hyötyneet ohjatusta laskuharjoittelusta. Siis tarkoitan että yhdessä lähiopetuksessa. Sähköopin perusteet eivät sinänsä ole monimutkaisia mutta ongelmanratkaisua täytyy harjoitella. Hitto, sähköoppi on paljon yksinkertaisempaa kuin elämä.
Opettajassa ei sinänsä isompaa vikaa ollut, mutta minusta on surullista jos sähkötekniikka täytyy tuntea jo entuudestaan ennenkuin aiheen opetusta pystyy mielekkäästi seuraamaan, über-tiukan aikataulun vuoksi. Jos opetuksen sisällössä jotakin kaipasin, niin mielestäni "jännitehäviö" olisi ollut äärettömän hyödyllinen käsite erikoisesti tasavirtapiireissä. Jännite häviää vastuksessa sähkövirran vaikutuksesta, tämä on hyödyllinen ajatustapa. Se auttaa ratkomaan vastusten yhdistettyjä rinnan- ja sarjaankytkentöjä.
Uri Geller oli 1970-luvulla kuuluisa israelilainen lusikantaivuttelija joka esiintyi Suomessa TV:ssäkin. Uskovainen tiedetoimittaja Pertti Jotuni vieressä nöyrästi selitteli että "on asioita joita tiede ei pysty selittämään". Myöhemmin Geller on kylläkin leimattu menestyksekkääksi taikuriksi ja muutkin taikurit ovat esittäneet saman tempun. Mustaa magiaa ja tieteellisen maailmankuvan kumoamista siihen ei tarvita. Uri Gelleristä on kuitenkin se hyöty että hänestä jäi pysyvästi mieleen sähkötekniikan kaava U = R · I. Nykyisin yhteinen muistisääntö sille ja tehon kaavalle (P = U·I) on kuulemma agraarisävyinen sana "PUI-m-URI". Niin se tekniikka kehittyy?
Sähkövirta ei katoa mihinkään, mutta se voi haarautua ovelalla tavalla. Jos tasavirtapiirissä on useampia virtalähteitä ja sähkölle vaihtoehtoisia reittejä, niin virtojen laskentaan tarvitaan yhtälöryhmä jossa on yhtä monta toisistaan riippumatonta yhtälöä kuin on laskettavia viirtojakin. Tällaisia tapauksia lyhyellä sähkötekniikan kurssilla ei käsitelty - ja hyvä niin. Perusteiden joukossa tuollaisten erikoistapausten merkitys on marginaalinen, joten niillä on viattomia ihmisiä turha kiusata.
Yritin vaan joskus ammattikoulussa ratkaista tuollaisen tehtävän ilman yhtälöryhmää kun mielestäni olin oivaltanut että siihen olisi helpompi ratkaisu. Ei se ratkaisu kuitenkaan kelvannut.
Sähkötekniikassa ei ollut varsinaisesti mitään yhteistä oppikirjaa käytössä, mutta insinöörifysiikan Momentti 2 on varmaan monelta jäänyt käteen sähkömagnetismin kurssilta. Kyllähän se tasavirtapiireissä voikin olla hyödyllinen, mutta vaihtosähkön osalta pidän sitä surkean epäonnistuneena. En ole koskaan nähnyt niin sekavaa ja vaikeaselkoista esitystä vaihtosähköstä kuin mitä on Momentti kakkosessa. Tekee mieli buuata ihan sikana BUUUU!. Kolmivaihesähköstä se ei edes tiedä mitään.
Matemaattisesti sähkötekniikan kurssi ei ollut vaativa. Kompleksiluvuilla laskentaa ei vaihtosähkössä tarvittu, vaan turvauduttiin havainnollisiin graafisiin vektori-esityksiin esim. loistehon havainnollistamisessa. Noh, eipä kyllä ole Tekniikan kaavastokaan sen vaativampi sähköopissa, joten lie perustason insinöörikoulutuksessa vallitseva standardi.
Surullista jos insinöörin katsotaan tarvitsevan parempaa tietoa sähköstä vain jos kyseessä on sähköinsinööri.
Mutta se Porin kaupunginkirjaston lupaus aprillipäivän ilmaisesta muoviämpäristä sitten vaan piti kutinsa. Ennen yhtätoista ämpäreitä oli ainakin vielä jäljellä. Ämpäriä tarjottiin heti kättelyssä siellä kirjaston ovensuussa ja luvattiin että ämpärin saa pitää jos lainaa sen täydeltä kirjoja. Onneksi oli poutainen sää. Sateella lainakirjojen kuljetus päältä avoimessa ämpärissä ei välttämättä olisi hyvä ajatus jalkamiehelle.
Taisin hiukan lintsata lainaamisen määrässä, sillä lainasin hät-hätää vain kaksi kirjaa jotka eivät täyttäneet ämpäriä, mutta vastapainoksi ostin Kirjakirpusta vielä lisäksi pari Grimbergin poistettua Kansojen historiaa (osat 1-2 ja 3-4 vuodelta 1964) ämpärin täytteeksi.
Paluumatkalla käväisin myös SAMKin koulun kirjastossa ja näyttelin ylpeänä lainausämpäriäni. Nuori tyttö siellä tiskillä yritti vokotella minua piehtaroimaan kurssikirjojen hyllyjen välissä uskottelemalla mitä pehmeimmällä sänkykamariäänellään että siellä on suklaisia pääsiäismunia kätkettynä kurssikirjojen joukkoon.
Hah! Vai muka suklaata kurssikirjojen syöttinä, kuin rotanloukussa. Kuinka ilmeisen läpinäkyvää! Jos se on totta niin se on moraalitonta. Jos se ei ole totta niin se on narraamista.
No enhän minä nyt sentään niin helppoon mene. Se oli tietysti aprillipila. Tyttönen olisi nauruaan pidätellen ja hihittää kiherrellen seurannut kun minä epätoivoisesti koluan kurssikirjojen hyllyjä turhaan namupala-suklaata etsien kuin jokin laboratorion sokkelo-hiirulainen. Ilmoitin kylmän rauhallisesti että minulla on diabetes ja en siten voi syödä paljon mitään. Joten turha minun on siellä hyllyillä kollata.
Samalla yritin visusti piilotella R-kioskista ostamaani 200 gramman Marabou-suklaalevyä. Ja säilytin itsekunnioitukseni. Tai ainakin katu-uskottavuuteni ja hurjan sällin maineeni vahingoittumattomana. Sininen ämpäri kädessä kaupungilla julkisena pellenä kuljeskelu vielä menettelee, mutta se tyttönen narrasi aivan varmasti. Äiti opetti että narraaminen on rumaa.
