 |
 |
 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
|
Muuttotavaraa täytyy kuljettaa Raumalta pois päälle tulevan häädön alta, mutta opiskelupaikkakunnalle Poriin ei ainakaan vielä pysty muuttamaan. Niinpä täytyy valmistautua muuttamaan Etelä-Pohjanmaalle isän vanhaan mökkiin, ainakin väliaikaisesti. Sieltä en kylläkään pysty Porissa kulkemaan ja asuminen olisi talvella vaikeaa kun vesi jäätyy. Mukavuuksia ei juurikaan ole, jätevesiratkaisuun ja porakaivon toteuttamiseen loppuun saakka ei raha riittänyt. Asunto voi mennä lämmitys- ja asumiskieltoon.
Toyotan uusi Ranskassa rakennettu etuvetoinen pakettiauto PROACE [prou'eis] oli uusi tuttavuus ja miellyttävä sellainen. Tämä noin 3000 km ajettu vuokrapaku oli melko henkilöautomainen ja helppo ajettava. Aiemmin olen ajanut paria Toyotan HIACE [hai'eis] -pakettiautomallia.
Kohtuukokoisen auton kantavuus on 1000 kilon luokkaa ja tiellä se tuntuu vakaalta. Sopiva istuma-asento löytyi helposti. Vakionopeussäädin keventää ajotyötä isommilla teillä. Polttoaineen kulutus oli matka-ajossa keskimäärin 6,6 litraa dieseliä sataa kilometriä kohti kun puolet ajosta oli kuormattuna ja toinen puoli lähes tyhjänä. Ilmastointi ei ollut koko aikaa päällä.
Ilmanvaihdon toiminta aiheutti sadekuurossa yllätyksen. Ikkunat menivät karmeaan huuruun joka pakotti pysähtymään. Tämä ehkä johtui kierrätyksen ja ilmastoinnin yhteisvaikutuksesta? Ilman kierrätyksen merkkivalo on kovin huomaamattoman himmeä.
Pienen kanan kokoinen kamikaze-lintu törmäsi matkalla alaviistosta tuulilasille ja veri vaan roiskui. Niin yllättäen voi elämä päättyä. Surullista. Meillä ei linnun kanssa ollut mitään riitaa keskenämme, ei ehtinyt olla. Heinikossa peruutettaessa pakusta irtosi roiskeläpät. En edes ole varma olivatko ne edessä vaiko takana, luultavasti takana.
|
Peräseinäjoen Kihniänkylään, 210 kilometrin päähän Raumalta kuitenkin lopulta päästiin onnellisesti.
Riihen katon kunto on varsinainen murheenkryyni. Ja kuvassa sentään näkyy se riihen parempi, peltikatolla katettu puoli. Toinen puoli näyttää aivan karmealta. Kattorakenteet ovat niin pahoin romahtaneet ettei niitä pysty korjaamaan, eikä oikein uskalla edes mennä katon alle. Riihen vanhan mutta tukevan hirsirakenteisen ydinosan haluaisin säilyttää koska sitä ei mielestäni vaivaa mikään. Riihen hirsirakenteinen osa on suhteellisen pieni ja joen puoleisessa päädyssä matalampi. Riihen kyljessä joen rannassa oli kanala jossa sisällä ei tarvittu täyttä seisomakorkeutta.
Tarkoitus on koettaa tehdä riihen surulliselle kunnolle jotakin. Mielestäni tässä vaiheessa riittäisi romahtaneen katon purkaminen pois ja hirsiosan kattaminen pressulla. Kalakosken Harri naapurikunnan Jalasjärven Alavallista voinee järjestellä asiaa. Harri on jatkossa viime kesäisessä jutussa #212 mainitun kosketinsoittimen haltija. Eipä saa ulosottomies sitä, LÄL-LÄL-LÄÄ! Kalakosken Harrin hallussa on nyt myös se irtonumeroina keräilty pienoismallien sarja Mestareiden Ralliautot josta olen aikoinaan kyhäillyt jonkinlaiset vaatimattomat nettisivut.
|
Säätiedotukset yrittivät jatkuvasti masentaa matkalaisen mieltä, mutta Etelä-Pohjanmaalla oli kylläkin Juhannuksen jälkeisellä viikolla aivan hieno kesäilma. Viileähköä toki, mutta aurinkoista. Mark Twainia mukaellen voisi ehkä todeta että turha niistä säistä on marmattaa ellei aio tehdä asialle mitään.
Kihniänjoen Hiirikoskessa vesi virtailee komeasti kuin olut konsanaan. Tai ainakin vastavalossa joen vesi putouksessa näyttää tummalta oluelta. Kontrasti taitaa olla vanhan pokkarin dynamiikalle liian suuri.
|
Pääosin tilan rakennukset ovat vielä pystyssä, vaikka niiden kunnolla ei voikaan erikoisesti rehvastella ja rintaa röyhistellä. Ainakaan kesällä ei välttämättä ole fyysistä estettä sille miksi täälläkin ei henkilökohtainen onni voisi kukoistaa.
Jos nimittäin muuten pystyisi elämään. Kyläkauppaa ei enää ole ja kulkuyhteydet ovat haja-asutusalueella vaikeat. Seinäjoen kaupungissa asutaan, mutta kaupungin keskusta on puolen tunnin automatkan päässä. 3G-verkkoa ei Kihniänkylässä tietääkseni vieläkään ole, joten etäopiskelukin voisi olla hankalaa.
|
Raumalaisen Nuorten työpajan valmistamat linnunpöntöt vaikuttavat päällisin puolin melko hyväkuntoisilta, mutta suuaukon edestä tikku on parista pöntöstä irronnut.
Enpä ole ehtinyt pönttöjä keväällä siivoilla ja roskista tyhjennellä. Linnut asustavat niissä omalla vastuullaan. Jos vanhoista kakoistaan jonkin pöpön saavat niin syyttäkööt itseään.
Istutetut kasvit ovat sentään vielä osittain hengissä. Isän vinttikamarin ikkunan alle istutettu hapankirsikka on voimissaan, vaikka näytti syksyllä niin pahalta. Ja näkyypä riihen takana muutama kirsikkapuu myös vielä olevan vihreä, siellä korkeitten rikkakasvien keskellä elintilasta taistellen. Roskaisiahan ne ovat, mutta niitä ei oikein uskalla kasvukaudella leikata koska vuotavat niin paljon.
Vadelmapensaat ovat täysin hunningolla. Resurssini eivät ole riittäneet niiden kunnostamiseen. Vadelmissa on surullista se että kun niihin iskee virus niin maa on vadelman marjomista ajatellen pilalla yli kymmeneksi vuodeksi vaikka sairastuneet pensaat hävittäisikin. Virus pysyy maassa.
Juhannusruusut ovat vielä hengissä rikkakasvien keskellä ja kukkivat täyttä päätä heikosta istutuspaikastaan huolimatta. Isotuomipihlaja ja marjatuomipihlaja jatkavat elämäänsä vaikka eivät kovin isoja olekaan. Niihin tulee melkein kuin mustikan marjat. Linnut ovat niihin marjoihin aivan hulluina ja saavat minun puolestani ne pitää.
|
Eri lajikkeita edustavat syreenit kukkivat ja voivat nähtävästi kohtalaisesti vaikka ovatkin hiukan luonnonpuiden varjossa. Olen kai antanut noiden syreenipensaita varjostavien puiden kasvaa liian isoiksi, mutta Vesa vesuri heilahtaa tarvittaessa.
Ötökkäprikaatien symboliset edustajat ovat nyt valvomassa etujani ja koordinoimassa kotitontun, saunatontun ja riihitontun välistä yhteistyötä. Riihitontulla ei ole aihetta kiukutella koska riihen hyväksi tehdään mitä pystytään. Saaren Väki ja Veden Väki täytyy myös huomioida suhdetoiminnassa. Kuin myös esi-isien henget ja erilaiset luonnon henget. Siinä epäilemättä riittää ötököille taiteilemista ja kultaisen keskitien etsintää.
Ei pidä unohtaa myöskään sitä että minulla on oma itsenäinen valtio. Entisen Hiirikosken myllyn tai Niemen myllyn takana olevassa saaressa sijaitsee mikrovaltio Myllynsaari, esperanton kielellä Insulo de Muelejo. Tullipuomi puuttuu vielä valtion pääsisäänkäynnin kohdalta. Valtion talouselämä on verrattain kehittymätön. Vakinaisia asukkaita ei ole. Valtionpäämies SAMELI IV "Julkea" yrittää toistaiseksi elää pakolaisena Suomen länsirannikolla salanimen suojissa.
Naapurikylässä Alavallissa asuvan Kalakosken Harrin voisin ehkä nimittää Myllynsaaren kulttuuriministeriksi. Hänellä on kokemusta ainakin musiikista ja eräänlaisten tilataideteosten laatimisesta. Niitä teoksia näkyy Alavallintien varrella noin 17 km kunnan keskustasta. Ellei hän sitten ylpisty liiaksi muuttuessaan kaupunkilaiseksi kun talousongelmissa kamppaillut Jalasjärven kunta on kuulemma liittymässä Kurikan kaupunkiin.
Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmassa oli myös joskus mies joka oli julistanut pienen saaren itsenäiseksi. Hän tiukkasi tiukan tullimiehen ominaisuudessa vierailulle pyrkiviltä ministeriön virkamiehiltä ettei näillä vain suinkaan ole alkoholijuomia tai siveettömiä julkaisuja, jotka hänen olisi pakko takavarikoida. Virkamiehet vannoivat yhteen ääneen ettei heillä sellaisia paheellisia tuotteita ole hallussaan. Siihen mies vaan huokaa surullisesti että "Sääli ...".
