| Edellinen | Seuraava |
Sven Dufva oli periaatteessa fiktiivinen henkilöä Vänrikki Stoolin tarinoissa. Ilmeisesti Sven Tuuvalla kuitenkin on ollut jonkinlainen esikuva elävässä elämässä ja tuo esikuva lienee ollut sotamies Bång Mustasaaren komppaniasta, Vaasan rykmentistä.
|
Sven Dufva ja Koljonvirta 1808 vuodelta 2001 on hiukan sekavaan tyyliin kirjoitettu, mutta se valottaa ainakin osittain tuon suomalaisille rakkaan tarinan taustoja ja miksei Vänrikki Stoolin tarinoita hiukan yleisemminkin.
Sotamies Bång siirtyi sodan jälkeen Ruotsiin ja eli siellä Lyckselessä. Hänelle on ainakin pari muistomerkkiä siellä pystytetty.
Bång oli ilmeisesti varsin värikäs persoona ja väkivaltainenkin. Hänestä on kertynyt paljon tarinoita.
Johan Zacharias Bång lie syntynyt 19.4.1782 Uumajassa. Hän kuoli 12.4.1845 ja haudattiin Vilhelminan kirkon hautausmaahan Ruotsissa.
Koljonvirran siltahan oli sen kuuluisan Sven Tuuva -tarinan näyttämö. Tosin ei sillalla lie ihan sellaista taistelua käyty kuin mitä J.L.Runebergin runokirja kertoo. Tärkeä taistelu Koljonvirta kuitenkin oli:
"Suuri merkitys Suomen tulevan aseman kannalta oli Koljonvirran taistelulla 27.10.1808, sillä se oli viimeinen suomalaisten voitto venäläisistä Suomen sodan aikana Suomen puolella. Koljonvirralla Sandelsin joukot osoittivat sellaista taistelutaitoa ja voitontahtoa, että se jäi pysyvästi venäläisten mieliin ja vaikutti siten ehkä enemmän kuin mikään toinen Suomen sodan aikainen taistelu ja suomalaisten voitto Porvoon valtiopäivien koollekutsumiseen ja sitä kautta Suomen kansan kohtaloihin."
|
On se tärkeää tuo historia. Sillä on arvoa joka kantaa kauas ohi Kataisen hallituksen.
Lamapoliitikot kuten juttaurpilaiset ja sauliniinistöt tuskin jäävät historiaan missään myönteisessä mielessä. Heillä ei ole tulevaisuuden eväitä tälle kansalle tarjota sieltä verovaroin kustannettujen virka-Audien takapenkeiltä. Jälkipolvi ei jää heitä kaipaamaan.
Suomen arvokas historia päättyi noin vuoteen 1990. Kansalaisyhteiskuntaa ei sitten tullutkaan vaan tuli tämä virkamiesyhteiskunta. Julkiselta sektorilta tuottamattomasta työstä voitaisiin mielestäni irtisanoa työvoimaa samaan tahtiin kuin yksityisen sektorin tuottavasta työstä, että tietty tasapaino säilyisi. Suomi pärjäisi pienemmälläkin määrällä välikäsiä ja paperien siirtelijöitä.
Vuosi on sitten vaihtunut uusiin lukemiin 2014 ja tältä pohjalta on taaperrettava eteenpäin. Elämässä on paljon arvokasta ja elämisen arvoista vaikka suuri osa unelmia onkin jo tuhoutunut.
Entuudestaan tiedetään että jyrkikataiset ja juttaurpilaiset haluavat ajaa ammattikorkeakoulut mieron tielle. Minulle aivan uusi yllätys on että myös raumalainen sosiaalitoimisto suhtautuu erittäin kielteisesti opiskeluun. Sosiaaliviranomainen ilmeisesti mieluiten näkisi työttömät makailemassa passiivisina sohvalla kaljapullo kädessä. Vaan minulla kun ei ole (eikä edes mahtuisi olemaan) sohvaa eikä kaljakaan maistu, niin täytyy vaan ryynätä puskajussina eteenpäin.
Venäjän kieltä aion vihdoin oppia kunnolla ja tässä tarkoituksessa perustan uuden sivuston rus. Sen verran nettiriippuvainen olen, ettei mikään tunnu oikealta ellei sitä tee nettiin. Epäilemättä teen paljon virheitä ja varmaan sivustoa voi joutua laittamaan uusiksi, mutta meillä perheettömillä sinkuilla ei ole varaa kainostella koska meidän täytyy maksaa lapsiperheiden verot ja virkamiesten palkat. Menkööt kansalta vaikka tuhkat pesästä ja viimeiset siemenperunat mutta palkkakuopassa kituuttavien verovapaitten sauliniinistöjen suolarahat on saatava kokoon. Sen verran täytyy yhteishenkeä olla!
