 |
|
 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
| ||||
Tämä ei tosin enää ole erikoisesti James Bondiin liittyvä blogi, mutta toki salainen agentti 007 edelleen saa täällä VIP-kohtelun. Eräs uudehko Bond löytyi Porin kaupunginkirjaston poistoista.
Huominen Ei Koskaan Kuole vuodelta 1998 on elokuvana JB-faneille tuttu (ainakin jos ovat myös Pierce Brosnan -faneja, jota tosin kaikki eivät ole) ja elokuva näkyy kirjan kannessakin. Uudet Bond-kirjat ovat hyvin pitkälti elokuvan mukaisia jos niistä on elokuva tehty. Vanhat Bond-kirjat ovat sitten luku sinänsä. Vanhoista Bond-romaaneista tehdyillä elokuvilla ei ole paljoakaan tekemistä vastaavan kirjan kanssa.
Niin se aika kuluu. Täytän 55 vuotta 30.09.2013 kello 19:30 vyöhykeaikaa eli 20:30 kesäaikaa. Olen kuullut että ihmisen henkiset kyvyt ovat huipussaan noin 50 vuotiaana ja siitä sitten nollautuu pienen vauvan tasolle sataan vuoteen mennessä. No mitäpä tuosta. Monen mielestä varmaan tuo 50 vuottakin on henkisenä kulminaatioikänä hiukan yläkanttiin?
Elämänkokemus se kuitenkin vaan karttuu. Olen vaihtanut ekan kirjan Porin kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllystä ja tuntuu kuin olisin menettänyt neitsyyteni? No jaa, ehkä tuo sentään oli hiukan liioiteltu ilmaus. En ihan tuntenut maan liikkuvan jalkojeni alla, mutta se on nyt kuitenkin tehty. Sääli ettei ole lapsenlapsia (eikä kyllä lapsiakaan) joille voisi sillä uroteolla elvistellä näitä keinutuolissa polvellaan istuttaessaan.
Kun antikvariaatin 0,20 euron hintaiset jännityskirjat eivät porilaisille tunnu kelpaavan niin olenpa niitä sitten ostanut salkkuni täytteeksi Porissa kulkiessani.
Niinpä minulla oli mukanani MacLeanin Kaappaus San Franciscossa jonka vaihdoin Porin kaupunginkirjaston vaihtokirjahyllyssä houkuttelevasti esille pantuun pehmeäkantiseen Ian Flemingin kirjaan Elät Vain Kahdesti jonka suomennos on vuodelta 1965. Siitä ei vain voinut kävellä ohi. Ja tuo mainittu MacLeanin kirja alkaa jo mielestäni edustaa sitä liukuhihnakautta, joten en jää sitä suremaan.
MacLeanin Kalman koura ja Taivaan nuoli oli sidottu samoihin kansiin vuonna 1972 (neljäs painos) ja niiden etikettiä ei suurten kontrastien vuoksi saanut kuvassa näkyviin muuten kuin tekemällä kuvankäsittelyssä rajun histogrammioperaation.
Tuo neuvostoliittolaista alkuperää oleva matematiikan kirja ei kuitenkaan ole Porista vaan muistaakseni Turun Kvariaatista, 1980-luvulta. Kiitos siitä että se on julkaistu englanninkielisenä käännöksenä kuulunee intialaisille jotka tutustuivat alkuteokseen jossakin yhteistyöprojektissa neukkujen kanssa ja pitivät kirjaa kääntämisen arvoisena. Siihen on olemassa myös eräänlainen jatko-osa "Advanced Mathematics for Engineers". Vanhojahan nämä kirjat ovat mutta matematiikan periaatteet eivät välttämättä nopeasti vanhene.
|
Matematiikasta puheen ollen luulen että Myllynsaaren salaisen palvelun kryptografia-sivut valitsevat ElGamal -menetelmän julkisen avaimen menetelmäksi sekä kryptaukseen että allekirjoituksiin. Vaikka miksei myös tätä ehkä tunnetumpi RSA edelleen ole kiinnostava.
|
Oheiset kuvat graafisen laskimen näytöstä esittävät eräänlaista elliptistä funktiota reaaliluvuin ja elliptiset käyrät ovat hienoja, mutta myös ElGamal on jossakin käsiteltävä.
Tosin kyse on ainakin aluksi lähinnä vain "leluesimerkeistä" pienin luvuin jotka saa helposti toimimaan tavallisessa laskimessa ja jotka siten ovat käytännössä jokseenkin turvattomia. Keskitymme periaatteisiin.
|
Tavallisella laskimella pystyy laskemaan kokonaislukuja tarkasti vain noin kymmenellä numerolla, joten täytyy luultavasti aluksi tyytyä vain 5 tai 6 numeroisiin tulontekijöihin. Kahden luvun tulo täytyy pystyä käsittelemään tarkasti kokonaislukuna. Tuo numeroiden määrä on harmittavan vähän, mutta JavaScriptillä saa myöhemmin paljon lisää pienen laajennuksen kanssa.
Viisinumeroiset alkuluvut eivät ole kovinkaan vaikuttavan tuntuisia paljon isompiin tottuneelle, mutta täytyyhän niitäkin käyttää. Ja moniko meistä unissaankin muistaa ulkoa että esimerkiksi kuudenneksi suurin 5-numeroinen alkuluku 99923 = 1 + 2 * 47 * 1063 ja viidenneksi suurin 99929 = 1 + 8 * 12491? Parhaita ovat sellaiset alkuluvut p joiden p - 1 sisältää ainakin yhden ison alkutekijän. Tuo p - 1 itse tietenkin on parillinen luku, joten siinä on tekijänä ainakin yksi kakkonen, mutta muuten olisi toivottavaa että sen alkutekijät olisivat mahdollisimman isoja.
|
Olen edellisessä jutussa manaillut sitä miten vanhaksi itsensä tuntee kirjaston poistettujen nuorten kirjojen edessä. Samaa ongelmaa ei synny edellä mainitussa porilaisessa antikvariaatissa kauppatorilta itään. Siellä on nuoruuteni aikaisia ja vanhempiakin nuortenkirjoja vaikka huru mycket.
Aaro Honka oli kirjojen kova tekijänimi lapsuuteni Jalasjärven Alavallin sivukirjastossa ja Tauno Karilas oli toinen suosimani nuortenkirjailija. Hongan sankarin Väkevän Santun seikkailuja muistan lukeneeni useampia ja tässä tapahtumiltaan Australiaan sijoittuvassa antikvariaatin helmessä "Erämaan urhot" tapaan jälleen Santeri Rekolan ja Julius Henrikssonin tositoimissa. Yllättäen tuo Hongan nuorempi kirja on painettu Raumalla.
Vanhat nuortenkirjat ovat kiehtovia, varsinkin ne jotka on lapsena lukenut, mutta varsinaisia rariteettejä en metsästä. Viitosen hintainen kirja on OK, mutta kipukynnys minulla kulkee jossakin kympin yläpuolella. Jotkut vanhat nuortenkirjatkin on hinnoiteltu aika ylös, ehkä siksi että ovat jo siksi harvinaisia ja vaikeasti saatavia, varsinkin hyväkuntoisina. Sentään 1950- ja 1960-lukujen kirjojen hinta vielä yleensä liikkuu humanistissa lukemissa.
|
Mutta kyllä Raumallakin osataan kirjoja poistaa kirjaston hyllyistä. Rakennusalan kirjoja on viime aikoina ollut tarjolla epätavallisen paljon ja kyllähän se minulle sopii kuin puuro hullulle tai oljenkorsi hukkuvalle, muista onnahtavista vertauksista puhumattakaan.
Niin kutsutut Kanaalin saaret voisivat olla paratiisimainen paikka lottovoittajalle? Tai ainakin veropakolaiselle sieltä voisi löytyä siedettävät kaupunkiolot. Tosin nk. Kanaalin saaret eivät suinkaan sijaitse Englannin Kanaalissa, vaan lähellä Ranskan rannikkoa.
Eräällä pienellä saarella oli autoilu nimenomaisesti kielletty tuolloin vuonna 1989 kun tuo matkailukirja on kirjoitettu, liekö enää? Eipä silti ettäkö pienellä saarella asuessani erikoisesti autoa kaipaisin, lottovoittajanakaan. Hyvä vene olisi paljon tärkeämpi.
| ||||||
Minulla tosin on jo entuudestaan Robert van Gulikin Punainen Paviljonki, mutta romaani jossa on kartta, henkilöluettelo ja piirroksia kuvituksena, on ehdottomasti vähintäänkin euron arvoinen, joten ostinpa toisenkin.
Tuomari Deen vankkumaton hahmo ei voi kuin raudoittaa kirjan lukijan moraalia ja luoda luottamusta oikeuden toteutumisen väistämättömyyteen.
... Tai ainakin oikeuden toteutumisen väistämättömyyteen antiikin Kiinassa, jos kohta ei ihan aina ja kaikkialla maailmassa.
Keramiikassa on oudon tenhoisaa vetovoimaa. Jos voittaisin lotossa parikymmentä megaeuroa niin ehkä perustaisin keramiikkatehtaan? Tehdas voisi tehdä esimerkiksi tulenkestäviä ja vedenpitäviä tiiliä. Hyvää raaka-ainetta vaan ei luullakseni saisi Suomesta. Esimerkiksi porilainen savi, jota kyllä on määrällisesti paljon, on uskoakseni laadullisesti sopimatonta tulenkestävien tiilien polttoon.
Moni kylläkin on voimakkaiden sateiden aikaan Porissa talon vesivahinkojen vuoksi manaillut sitä ettei sellaiseen paikkaan olisi lainkaan pitänyt rakentaa mitään kaupunkia, vaan pelkästään tiilitehdas. Porilainen savipitoinen maaperä kuulemma läpäisee vettä aika heikosti ja siksi vaikeuttaa tulvatilannetta runsaiden sateiden jälkeen.
Ai hitsi kun tekisi mieli rakentaa ja omistaa kiinteistöjä. Mutta sama kuin ennenkin ekonominen epäjärjestys estää sen. Sydänalasta ahistaa lompakon kohdalta. Ja sitten on vielä sellainen selkävika kuin Knalli ja Sateenvarjo-radiokuunnelman sankareillakin ettei tahdo aamulla saada selkää irti sängystä. Kolesteroliongelmaa minulla ei ole, mutta kaikkia muita kyllä.
|
Rauman pääkirjaston lähellä vanhemman rakennuksen siipeä peittävät seinää pitkin kiipeilevät lehvät (kuvattu aiemmin jutussa #229) ovat saaneet syksyiset värit. Lähes kaikki lehtivihreä on jo evakuoitu pois talveksi pudotettavista lehdistä kasvin omiin varastopaikkoihin.
Uudemmassa rakennelmassa kiipeilevä ulkomaanpellekasvi sensijaan ei tajua omaa parastaan vaan vihertää vielä. Pöljä.
Lähellä raumalaista Iso-Hannu elokuvateatteria on suihkulähde vielä iloisesti roiskuvassa kesäisessä asussaan. Talveksi se tyhjenee.
|
Ja edellisissä jutuissa pariinkin otteeseen (jutut #231 ja #229) kuvatun linja-autoaseman lähellä olevan aukion ovat vallanneet talvenkestävät kasvit, kanervat ja katajat. Ei saakeli, tarkemmin katsoen ei nuo kyllä mitään rehellisiä suomalaisia katajia voine olla?
Tuo on sentään aika varjoinen paikka siinä Raumanlinnan ym. korkeiden rakennelmien katveessa. Iltapäivällä siihen Aurinko ehkä vielä voisi osuakin säteillään.
Aukion vieressä on aiemmin Syvärauman jutussa mainittu Lönnströmin Taidemuseo. Rakennus toimi poliisiasemana ja käräjäoikeuden istuntopaikkana kun tulin Raumalle. Poliisit ja muut silmäätekevät ovat kuitenkin jo aikoja sitten muuttaneet Kanaalin varteen rakennettuun kookkaaseen valtion virastotaloon.
|
Poliisiaseman aikaan rakennuksessa oli myös putka eräänlaisessa ulkorakennuksessa. Putkassa en ole vielä koskaan ollut, Raumalla tai muuallakaan.
Sisäänkäynti Lönnströmin taidemuseoon ei ole vanhasta tutusta poliisiaseman ovesta, vaan tontin sivuilta. En ole rohjennut käydä taidemuseossa sisällä, en luultavasti ole riittävän originelli persoona ja taiteellinen kyltyyrihenkilö.
Taidemuseon "ulkorakennuksen" ikkunattoman takaseinän takana oli taidemuseon alkuvaiheessa tyhjä tontti ja joku taitelija maalasi takaseinään sävyiltään sinivoittoisen taideteoksen jota juhlittiin ulkona sen edessä oikein lasit kädessä.
Sittemmin tuo tontti on kuitenkin otettu rakennuskäyttöön ja kookkaan taideteoksen sisältävä seinä on suurimmaksi osaksi peittynyt uuden kerrostalon autotalleilla. Vain seinään maalattujen puiden yläosia enää näkyy. Ilmeisesti tuhoutunut taideteos esitti jotakin äijää kävelemässä puistossa. Se äijä olisin ehkä voinut olla vaikka minä? En kuitenkaan ota tätä henkilökohtaisesti.
|
Keskuspuistossa oli lauantaina meneillään jonkinlainen koiratapahtuma ja lastentapahtuma. Onkohan se peräti jokavuotinen, muistelen aiemminkin nähneeni jotakin tällaista.
Rojohoppe toimi esiintymislavana. Eräällä esiintyjällä oli paksu räikeän oranssinvärinen tukka. Siellä oli pari tekohevosta joilla ilmeisesti oli tarkoitus ratsastaa.
Ilma oli jo hiukan viileähkö. Ilmeisesti koiria varten oli rakennettu jonkinlainen rata jossa oli esteitä ja tunneleita.
Lapsilla oli sinisiä ja valkoisia ilmapalloja joissa oli jotakin tekstiä. En kuitenkaan tutkinut tarkemmin. Kuuluttaja kertoi ohikulkiessani yleisölle että kasvomaalausta olisi tarjolla, ilmeisesti lapsille.
Paikalla oli myös kaikessa tyrnevässä varustelussaan ja henkilökunnalla maustettuna kirkkaan punainen paloauto johon yleisö sai tutustua. Letkuineen kaikkineen. Siinä varmaan riitti tampioilla ihmettelemistä.
|
Kaupungintalon ikkunassa pääoven lähellä oli yllättäen näytteillä joitakin veneiden pienoismalleja. Nuo ehkä ovat tyypillisiä raumalaisia veneitä? Mallit vaikuttavat verrattain huolellisesti tehdyiltä ja realistisilta.
En tosin ole mikään veneiden asiantuntija. Jos minulla jotakin merenkulkualan asiantuntemusta on niin se on navigoinnin alalla.
Minä vaan en jaksa haaveilla pienestä veneestä Wikström-keskimoottoreineen. Ja isoon veneeseen sitten taas puolestaan ei ole varaa. Tai kyllähän minä voisin haaveillakin jos vaikkapa omistaisin jonkin saaren merialueella Rauman edustalla. Mutta kun minun saareeni ei täältä veneellä pääse,
Pakkohan näitä malleja oli kuvata, vaikka ne eivät heijastelevan ikkunan läpi varmaan olekaan edukseen parhaalla mahdollisella tavalla.
Otanpa nyt muistaessani tähän mukaan myös erään vanhemman kuvan komeasta Vanhan Rauman kyltistä jonka olen tuottamuksellisesti missannut aiemmassa liikkeiden kylttien kavalkaadissa jutussa #228.
|
Ja onhan Vanhassa Raumassa muitakin aiemmin vahingossa missattuja kylttejä. Ja joitakin ihan tahallaan unhon yöhön painamiani. Tai ainakin olen sellaista yrittänyt.
Rauman kauppatorin etelälaidalta museon (entinen raatihuone) seinän kiiltelevästä tummasta kivikyltistä löytyy etäisesti tutun tuntuinen nimi Eversti Eek. Olenkohan sellaisen nimen nähnyt Vänrikki Stoolin tarinoissa?
"Telefoonsentraal" muuten tarkoittaa (vanhaa käsivälitteistä) puhelinkeskusta, näin sivumennen huomauttaen.
Tämmöttis täll kerta, sanoisi ehkä aito pesunkestävä raumalainen, jollainen en edelleenkään tunne olevani yli 30 vuotta Raumalla asuttuani.
Jäänpä sitten kuitenkin rauhallisesti ja vailla paniikkireaktiota odottelemaan että täytän 55 ajastaikaa. Kerrytän lisää materiaalia uusiin juttuihin. Odotan seuraavaa shakkinappulaa. Laihdun. Opiskelen. Valmistelen Myllynsaaren salaisen palvelun KGP:n nettisivuja.
Ensimmäiset opintopisteeni olen jo saanut kasaan kurssin JIM eli Johdatus InsinööriMatematiikkaan tentistä, vaikka tuntui että se meni aikapulassa aivan penkin alle eikä ehtinyt tarkistaa vastauksia. Silti on mahtava juttu omistaa 2 opintopistettä. Niitä vaan tarvitaan vielä paljon lisää.
