| Edellinen | Seuraava |
Elokuvakokemus, se on erikoinen. Ennen se oli jopa ainutlaatuinen. Ohikiitäviä hetkiä ehkä hyvinkin erilaisessa ajassa ja paikassa. Epätodellisia, mutta mieleenpainuvia. Viihdettä, jännitystä, ehkä taidettakin. Taidetta ei ehkä perinteisen näkemyksen mukaan juurikaan ole James Bond-elokuvissa, mutta kansaan ne ovat menneet kuin häkä.
Ennen elokuvat olivat tavalliselle kansalle jokseenkin ainutkertainen elämys, joka jää muistikuvien ja arvostelujen yms. kirjallisen aineiston varaan. Elokuva oli sidottu tiettyyn paikkaan ja aikaan. Elokuva oli kuin ohi kiitävä villihevonen. Sen jälkeen alkoi arki.
Nykyisin koteihin levinneet tallenteet antavat mahdollisuuden valita jokin elokuva milloin tahansa ja kelailla sitä edestakaisin. Elokuvan voi pysäyttää, sen voi avata kuin sammakon leikkausveitsellä. Nykyisin tallennetun elokuvan seuraaminen on melkein kuin kirjan lukemista. Elokuva on kesytetty.
"Kuvat Kulkevat", Sven Hirn vuodelta 1981 kertoo elokuvien varhaisimmasta kehityksestä. Kyse on tässä todella vanhoista asioista, paljon ajasta ennen Bondeja.
Tätä kirjaa ajatellen olen syntynyt liian myöhään, mutta niin on myös James Bond. Olemme molemmat avaruusajan lapsia.
Minun ensimmäiset kokemukseni elokuvasta ovat maaseudulta jostakin 1960-luvun puolivälistä. Olikohan se toimelias (nuoriso-ohjaaja?) Josua Pajula joka joskus kävi kirkonkylästä elokuvia näyttämässä Jalasjärven kunnan Alavallin kylässä. Tekniikka oli silloin jo paljon edistyneempää kuin näissä kuvanäytteissä.
|
Edes jotakin täytyy James Bondista saada tähänkin juttuun vaikka väkisin.
|
Pelastavaksi oljenkorreksi tarjoutuu "Hutchinson Encyclopedia" vuodelta 1995.
Se tuntee Sean Conneryn, mutta ei kylläkään muita Bond-pääosan esittäjiä, ei edes R.Moorea.
Pieni on kuitenkin kaunista omalla tavallaan, tähän mielipiteeseen voinemme yhtyä, saitin pääaihe (elokuva-autojen pienoismallit) huomioiden.
Tällainen taskuensyklopedia kylläkin vie ratkaisevasti pohjaa pois sen rehvastelun uskottavuudelta jota Honey Rider harjoitti elokuvassa Dr. No. "Ei tarvinnut käydä koulua kun meillä on kotona tietosanakirja".
|
Se taitaa ola tämä Eaglemoss joka markkinoi Bond-filmien autojen keräilysarjaa James Bond Car Collection.
Samainen Eaglemoss lähetteli sähköpostia ilmeisesti siltä enkkusaitilta saamansa osoitteen avulla jossa voi tilata vanhoja JBA-irtonumeroita.
Hmmmm, eipä ole muuten mallia JBA #75 edelleenkään kuulunut vaikka olen sen kahdesti tilannut ja etukäteen maksanut postikuluineen. Pakettien mukana yli vuosi sitten oli lupaus toimittaa myöhemmin, mutta eipä niitä ole näkynyt
Nyt olisi tarjolla Bat-kokoelma. Komea kokoelma varmaankin sinänsä, mutta taidan jättää väliin. Batman oli minulle lapsuuden TV- ja sarjakuvatähti. Ihan samaa hohtoa sekä elokuvahistoriallista jatkuvuutta ja kantavuutta siinä ei ole kuin mitä on Bondissa, uusista elokuvista huolimatta.
Ylpeänä esittelen Rauman kirjaston lehtienlukusalin "kuittien"-kokoelmaani. Olen lukusalin poistettuja lehtiä ostamalla onnistunut keräämään kolmenlaisia "kuitteja". Euron "kuitit" ovat olleet yleisimpiä, mutta kuten kuvasta näkyy, on olemassa myös puolen euron ja kahden euron "kuitteja". Tosin nämä eivät ole kuitteja sanan täydessä merkityksessä, mutta se ei himmennä iloani.
Kuvan taustana on kirjaston poistettu kirja jonka toivon tuovan mukaan lisää hohtoa kirjastohistorian muodossa. Kirjaston poistetuista kirjoista saatava kuitti kylläkin on erilainen, tylsä lämpöpaperituloste vaalealle paperille. Siitä ei kirjastohistorioitsijoille paljonkaan iloa irtoa.
Kaikissa vanhoissa poistetuissa kirjoissa ei ole korttia vaikka niissä on tasku (Raumalla noin vuoteen 1990 saakka). Jotkut työntekijät varmaan poistavat kortin poistokirjan taskusta, mutta olen kuullut myös ainakin yhden heistä tahallaan jättävän vanhan kortin paikalleen.
Nuo kirjojen eräpäiväliuskat ja korttitaskut koen jokamiehen arvokkaiksi kirjastohistoriallisiksi muistoiksi. Kuten myös kirjaston lukusalin värikkäät poistolehtien "myyntikuitit".
Näin sivumennen mainiten Rauman lukusalin hinnoittelupolitiikka on horjuvan tuntuista. Maksun perijästä riippuen hinta voi olla joko 3 tai 5 lehteä eurolla. Harkinnanvaraisuus on mukana kuvioissa. Jos valvoja katsoo että lehdet ovat pieniä tai niistä olisi vaikea päästä eroon niin säälittävissä tapauksissa hän voi antaa alennusta. Tinkinyt en ole koskaan, mutta taksaan nähden ylimääräisiä lehtiä olen joskus saanut.
Eräs nainen määrää poistettujen lehtien hinnaksi aina tasan 1€ vaikka tiskille raahaisi kahmallollisen Britannian Kruununjalokiviä. En ole vastaankaan pistänyt, kauppias määrätköön taksan, minulla on vapaus joko ostaa tai ei.
Erikoisen huolestuneena (maailmanlopun 21.12.2012 ohella) olen viime aikoina seurannut StarWars-elokuvaan perustuvien shakkinappuloiden tilanteen kehitystä. Eikä edes keräilysarjan numeron 9 jälkeen voi kuin surkutella Luke Skywalker:in valkoisen tiimin vaikeaa tilannetta henkilöstöresurssien osalta.
Jopa valkoisen uusi vahvistus Han Solo vaikuttaa päättämättömältä ja epävarmalta mustan ilmiselvän ylivoiman edessä. Toivottavasti numerossa 10 luvassa oleva hänen karvainen kaverinsa Chewbacca tuo tilanteeseen tasapainoa jousineen. Kokovartaloviikset kieltämättä luovat hänen olemukseensa tiettyä karismaa ja uskottavuutta.
... Tosin vielä enemmän hänellä voisi sitä uskottavuutta olla jos ymmärtäisi pitää turpansa kiinni. Olla vain kaunis ja hiljaa (ääneti), joka ominaisuus mainitaan naissukupuolen parhaaksi avuksi vanhemmissa lähteissä.
No joo, kohtuuden nimissä täytyy painottaa etteivät nämä ole käytännöllisiä shakkinappuloita. Todellisuudessa ne ovat pieniä koriste-esineitä, elokuvamuistoja, kuten myös James Bondin Autokokoelma.
