Luullakseni 1990-luvulla isäni Veikko on hankkinut tämän vanhan vipulukkoisen vuoden 1894 mallisen Winchester-kiväärin, jonka kaliiperi on .25-35
Aseen piippu ei kuitenkaan ole alkuperäinen, vaan sen on vaihtanut kauhajokelainen VIITASEN ASEPAJA
Olen hiukan sepittänyt tätä vanhaa asetta, mutta täydessä lyönnissä se ei vieläkään ole. Patruunan syöttö piipun alla olevasta putkimakasiinista kangertelee, mutta sitä uskaltaa käyttää vain tylppäkärkisten luotien kanssa. Teräväkärkisiä luoteja taytyy ampua yksitellen.
Varsinainen ongelma on kuitenkin ollut siinä että tehdasladattujen patruunoiden melko painavat luodit eivät vakaudu lennossa, vaan ne näköjään voivat lyhyelläkin matkalla lentää ilmassa lähes poikittain! En tiedä mistä johtunee, ilmiön syytä ei ole tarkemmin tutkittu. Eikö raskas luoti saa piipussa vakaaseen lentoon riittävää pyörimisliikettä, onko piipun kaliiperissa tai rihlauksessa jotakin omituista?
Itseladattujen patruunoiden kevyemmillä luodeilla tätä ongelmaa ei esiinny, vaan luodit tekevät tauluun siistejä pyöreitä reikiä. Noita kevyempiä teräväkärkisiä luoteja vaan ei uskalla pistää putkimakasiiniin koska terävän luodin kärki painaisi vasten toisen patruunan nallia, joka aseella ammuttaessa tuntuu suhteellisen huonolta idealta.
