Veikko hankki tämän edullisen 1-piippuisen haulikon Bühag Suhl, kaliiperi 16/70, 1960-luvun alkupuolella. Melko pitkä piippu on täyssuppea. Ei ole taloudellisesti arvokas, mutta en myy mistään hinnasta.
Haulikon perä on murtunut jo vuosikymmeniä sitten ja sitä on yritetty paikkailla eri tavoin. Muistan että kaula oli murtunut ainakin jo 1970-luvun alussa ja sitä oli silloin korjailtu rautalangalla.
Aiemmin Veikolla oli luvilla kyläsepän tekemä suustaladattava luodikko, luultavasti pienireikäinen mustaruutiase, ehkä nallilukkoinen? Sitä en ole löytänyt, enkä ole sitä tietääkseni koskaan edes nähnyt.
Sisareni löysi yllättäen perikunnan aikoihin vuonna 2005 haulikkoon aika pitkän kaliiperin .25-20 sisäpiipun jota ei lie viime aikoina paljoa käytetty. Tällaisen tekemisessä joku on nähnyt paljon vaivaa.
Tähän haulikon sisäpiippuun piti hakea erillinen aseen osan lupa koska aseen osat ovat tässä välissä muuttuneet luvanvaraisiksi. Alunperin sisäpiippuun ei tarvittu mitään lupaa koska sitä ei sellaisenaan voi käyttää aseena.
Veikolla oli 1960-luvun lopulta alkaen aika hieno Sakon kivääri samassa pienessä kaliiperissa .25-20 joten tuo kivääri on ehkä piankin korvannut haulikon sisäpiipun, joka sentään taitaa olla aika hankala käyttää. Kiväärissä oli kiikaritähtäin joka ei tuolloin ollut kovin yleistä, enemmänkin "hienostelua".
.25-20 on melkoisen pienitehoinen kaliiperi joka soveltuu metsästykseen vain lyhyeltä matkalta. Luodin lentorata on melkoisen kaareva koska lähtönopeus on niin pieni. Kärsivällisyyttä ja metsämiehen taitoja siis tarvitaan.
Ampuma-aseista puheen ollen, myöhemmin Veikko on hankkinut vanhan käytetyn vipulukkoisen Winchester-kiväärin kaliiperissa .25-35 eli nuo mustaruutiajalta peräisin olevat kaliiperit ovat häntä miellyttäneet. Tuohon .25-35 vipulukkoon olen ladannut itse patruunoita joten siitä varmaan tarinoin vielä joskus.
Veikko latasi myös itse aseiden patruunoita, tosin nykymittapuun mukaan melko alkeellisella menetelmällä. Veikon kuoleman jälkeen annoin hänen vanhat ruutipullonsa pois koska en tiennyt mitä ruutia se oli. Hän oli ladannut patruunoita ainakin kaliipereihin .25-20 ja .25-35 ja myös joitakin haulikon patruunoita.
Kirjeenvaihdosta löytyy jälkiä siitä että Veikko on halunnut ostaa käytetyn sotilaskiväärin, eli luultavasti haussa on ollut 7,62x52R (tai 7.62*53R joka on käytännössä sama) mutta sellaisesta ei ole muuta havaintoa, eikä hänellä ainakaan luvilla sellaista ollut.
Jossakin vaiheessa Veikko oli hankkinut luultavasti käytettynä itselataavan kaliiperin .25 taskuaseen johon en kuitenkaan enää tällä ahdasmielisellä viherpipertäjähippien ja sisäministeriön kaappihomojen vuosituhannella yrittänyt lupaa saada tässä vainoharhaisessa maassa, vaan se meni poliisille (koska oli kyttien kirjoissa), eli valtion pohjattomaan Molokin kitaan.
Kiikarilla varustettu Sakon kivääri .25-20 lie myyty joskus 1980-luvulla Lapualle jollekin nuorelle hemmolle. Muut Veikon aseet minä olen perinyt.
Mutta kaikesta sisäpiippuhöpinästä huolimatta täytyy pitää mielessä että haulikolla on ensisijaisesti tarkoitus ampua haulikon panoksia. Veikon jäämistössä oli myös muutamia rihlattuja 16 kaliiperisia slakseja (vihreä hylsy), joten lienee tuo niitä täyssuppealla ampunut.
Aseisiin liittyen Veikon nurkista löytyi minulle yllätyksenä myös Anttilasta ostettu hiilihapporevolveri (joka ei ole ampuma-aselain tarkoittama luvanvarainen ase). Velipoika arveli että sitä on käytetty pikkulintujen kurittamiseen. Esimerkiksi varpuset olivat kiinnostuneita jyvistä joita riihessä olevalla kotitarvemyllyllä jauhettiin jauhoksi ja sellainen luvaton napostelu on saattanut alkaa Veikkoa nyppimään. Veikko on tarjonnut tuota ei-luvanvaraista pyssyä veljelleni ostettavaksi ehkä joskus 1990-luvulla. Reukkua oli käytetty ahkerasti, muovinen rullan osa oli kulunut niin että se ei enää kunnolla pyörinyt ja täytyi vaihtaa. Onneksi niitä löytyy varaosina (Hantaurus) kun malli oli niin yleinen.