Paperintaittelutyyliä

Edellinen Seuraava

Paperintaittelusta puheen ollen James Bondin Autokokoelman numeron #16 Lotus Esprit on linjoiltaan niin suoraviivainen että sen muotoilua voisi nimittää eräänlaiseksi paperintaittelutyylin ilmentymäksi.

Dioraaman pohjassa on elokuvalavasteena komea kivi- tai betonimöhkäle. Pohjan alapuoli on kuitenkin melko tasainen. Möhkäle on pohjaan lisätty rakennelma.

Lotuksen runsaasta varustelusta näkyvät tässä vaiheessa takaosan sivuun taittuvan rekisterikilven takaa paljastuvat suuttimet joista voi ruiskuttaa taka-ajajan tuulilasille mohnää jolle paremmatkaan lasinpyyhkimet eivät mahda mitään.

Pienoismallin etupyörät ovat vauhdikkasti vinossa eivätkä ne pyöri.

Poikkeuksellisesti pienoismallia avattaessa pohja ja matkustamo irtoavat valuosasta yhtenä kokonaisuutena. Valuosasta löytyy merkintä UH-1962-D01. Dioraaman pohja sensijaan oli ilman merkintää.

Auton pakoputki on esitetty osittain pohjassa ja osittain yläosassa, mutta sen pää voisi olla siistimpikin.

Runsaasti kääntyneet etupyörät on kiinnitetty paikoilleen ruuveilla, joka tehnee helpoksi ymmärtää miksi ne eivät pyöri. En yritä avata näitä ristipääruuveja.

Nämähän ovat dioraaman pohjan päälle paikoilleen kiinnitettyjä pienoismalleja, joten eihän niiden pyörien varsinaisesti tarvitsekaan pyöriä.

Sisätiloissa on jonkin verran mallinnettu kojelaudan mittaristoa mutta se on niin tiukasti koottu ajajan ympärille että kuvaaminen on hankalaa.

Kieltämättä malli on nätti. Tekstitkin ovat ihan siistejä vaikka niitä on vaikea vaaleasta kyljestä kuvata.

Tämän auton pitäisi laiturilta veteen ajettaessa muuntautua sukellusveneen kaltaiseksi, mutta sellaisesta metamorfoosista ei pienoismallin sisäosista löydy mitään viitteitä.