Tammikuussa 2018 ; Mites nyt suu pannaan?

Kouristuksenomainen unelma peiliaurinkokellosta ... se elää, joskin säästöliekillä. Jos onni suosii niin kenties tästä projektista joskus vielä jopa syntyy jotakin konkreettista. Mutta toistaiseksi projekti nukkuu prinsessa Ruususen unta.

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö ... surullinen tarina. Olen tehnyt jo kaksi hakemusta opinnäytetyön aloittamiseksi, joista kumpaankaan en ole saanut varsinaista vastausta. Jonkinlainen sopimus toiminimelläni kuitenkin on opinnäytetyön tekemisestä. En tiedä onko se pätevä, mutta muutakaan ei lie saatavissa. Opinnäytetyö ei kuitenkaan tule suoraan käsittelemään peiliaurinkokellon kaltoin kohdeltua ideaa, vaan se kulkee eri polkuja. Satakunnan ammattikorkeakoulu voi hylätä opinnäytetyöni, mutta SAMK ei koskaan pysty tyrmäämään katon läpäisevän peiliaurinkokellon äärimmäisen ylevää ideaa.

Joten mikä on peiliaurinkokellon suunnitelmien status talvella 2018?

Työ peiliaurinkokellon suunnittelun parissa tuskin juurikaan etenee ennenkuin saan jonkinlaisen opinnäytetyön aikaiseksi ja pääsen lopullisesti eroon Satakunnan ammattikorkeakoulusta, tutkinnon kanssa tai ilman sitä, enpä paljoa välitä miten käy. Leikki-insinöörin tittelillä ei ole niin väliä. Pystyn ilmehtimään insinöörimäisesti ilman virallista tutkintoakin. Tosiasiallisesti jatkan opiskelua joka tapauksessa. Jätän joka tapauksessa SAMKin taakseni kuin karhu paskansa. Ja suuntaudun uusiin asioihin.

En halua jäädä kieriskelemään ammattikorkeakoulun sairaassa problematiikassa, koska se ei ole arvokasta, eikä siihen ilmeisesti ole olemassa mitään mielekästä ratkaisua. Sama ongelma tulee epäilemättä kaatumaan monen muunkin opiskelua yrittävän aikuisen niskaan ilman että opetushallitus lotkauttaa asialle korvaansakaan, mutta sille minä en mitään mahda. Tässä Suomi-nimisessä byrokratian ja byrokraattien paratiisissa ongelmiin ei ole olemassa varsinaisia ratkaisuja, koska ongelmia ei byrokratian kannalta ole edes olemassa. Byrokratia on sisäänpäinlämpiävä totaalisen virheeton itsetarkoitus, eikä se voi koskaan olla väärässä!

En siis jatka taistelua amk-tuulimyllyjä vastaan, vaan suuntaudun mielekkäämpiin tavoitteisiin.

Katon läpäisevästä peiliaurinkokellosta viimeisin unelmani on halkaisijaltaan noin 15 - 20 metrinen pyöreä huone puiden latvojen yläpuolella. Se ei kuitenkaan ole pehmustettu, eikä siellä käytetä pakkopaitoja. Kyse ei ole mistään mentaalisanatoriosta. No okei, yhtä hyvin se voisi olla esim. 8-kulmainen huone. Huoneen nurkkaan ("soppeen" jos on Parkanon Paronin terminologisilla linjoilla) saa mennä, mutta päätä ei saa hakata seinään.

Sen ison huoneen katon läpi menee useita peiliaurinkokelloja, ehkä jopa parikymmentä, kunkin putken halkaisija metrin luokkaa. Kaikilla niillä on yhteinen aika-asteikko huoneen sisäseinissä runsaan kahden metrin korkeudessa. Se iso huone siis toimii aurinkokellona jossa asiakkaat ovat sisällä.

Juu, kaukainen unelma, mutta ei ehkä oleellisesti sen kaukaisempi kuin aiemmatkaan kaavailut. Joka pirtin massatuotetta tästä tuskin muutenkaan tulee, vaan tää on enempi niinku harvojen ja valittujen spesiaalijuttu.

Peilien suunnittelun periaatteet ovat hiukan erilaisia jos monien eri peilisysteemien täytyy keskittää aikaa näyttävä valo samoihin kohtiin jonnekin kymmenen metrin päähän. Kyllä se silti tehtävissä olisi jos talous sen mahdollistaisi. Puuttuu vain rahaa. Raha on vain elämän työkalu, ei siihen pidä suhtautua tunteenomaisesti. Raha ei ole elämän tarkoitus, turha sitä on palvoa. Raha on pelkkä väline, itsessään arvoton.

Oletettavasti hajavalon merkitys on pieni tällaisessä ratkaisussa, sillä olisi todella omituista jos monien metrien päässä toisistaan olevat peiliaurinkokellot tuottaisivat vääriä aikamerkintöjä jatkuvasti samoihin kohtiin.

Ajattelisin että kussakin peilisysteemissä on kolme peilipintaa joiden yhteinen "polttopiste" on aika-asteikolla huoneen sisäseinillä. Peilipintojen välissä on ikkuna joka toteuttaa lämpöeristyksen. Valo ohjataan mahdollisimman kohtisuoraan ikkunaa vasten. Viimeinen eli alimmainen peili kattaa korkeintaan 180° kulman (sillä muutenhan se varjostaisi itseään), mutta sen kautta on mahdollista tuottaa aikamerkintä yli 12 tunnin tuntikulmaerolle kun systeemi sijaitsee pyöreässä huoneessa sopivasti epäkeskisesti. Eri peilisysteemeille voi jyvittää erilaisia tuntikulmavälejä, joten myös "keskiyön aurinkoa" voisi hyödyntää usealla peilisysteemillä samanaikaisesti. Aikamerkinnät saadaan kirkkaiksi usean peilisysteemin avulla.

Kaikkien peilijärjestelmien ei tarvitse olla aina käytössä. Kukin peilisysteemi voitaisiin suunnitella, rakentaa ja säätää yksilöllisesti tarpeen mukaan. Katon yläpuoliset rakenteet ehkä hiukan varjostavat toisiaan kun Aurinko on lähellä horisonttia, mutta haittaa voi lieventää sopivalla sijoittelulla, eikä se ole iso ongelma.

Oheiset karkeat piirrokset koettavat havainnollistaa periaatetta. Peilisysteemejä olisi kuitenkin enemmän.

Aika-asteikko voisi olla esimerkiksi paikallisen aurinkoajan mukaan. Asteikon suuri koko tekee ajan mekaanisista korjauksista hankalaa. Auringon deklinaation ja korkeuskulman vaihtelu voidaan kompensoida tavalliseen tapaan jokseenkin täydellisesti valoaukkoja ja peilejä fiksusti käyttäen jos niin halutaan. ... Vai olisiko toivottavaa että vuotuinen Auringon deklinaation vaihtelu jonkin verran näkyy valon sijoittumisessa aika-asteikolla korkeussuunnassa? Pitäisikö vuodenajan kesä, kevät/syksy, talvi ilmetä valon osumiskohdassa aika-asteikolla? Kiinteä aurinkokello ei tosin pysty erottamaan kevättä ja syksyä toisistaan koska se "tietää" vain Auringon deklinaation, sekä tuntikulman, suunnan ja korkeuden.

Ajattelisin että huoneen katto koostuu keskeltä reunoille menevistä harjoista. Aurinkokellon peilisysteemit olisivat harjojen kohdalla oleellisesti yhtä korkealla. Huoneen keskellä ei voi olla kannatinta koska valon on saatava kulkea vapaasti aika-asteikolle. Katon mikään osa ei saa haitata valon kulkua peileiltä aika-asteikolle. Valo kulkee katsojien päiden yläpuolella. Katto täytyy siis olla loivahko ja melko korkealla lattiasta.


Yleiset asiat
PÄÄSIVU