Stonehengen kivikehään Britanniassa liittyy paljon vanhoja ja uusia tarinoita ja uskomuksia, jotkut niistä aivan villejä. Mikä sitten on todellisuus?
Nämä tiedot ovat lähinnä kirjasta Stonehenge Complete, Christopher Chippindale, 4.painos, 2012
Stonehenge on esihistoriallinen rakennelma jossa on tapahtunut useita muutoksia aikojen kuluessa. Sitä ei ole rakennettu yhdessä vaiheessa kerralla valmiiksi.
Stonehengen tila esimerkiksi 1900-luvun alussa ei suoraan kerro millainen se aikanaan on ollut. Satojen vuosien aikana sen ympäristö on historiallisenakin aikana muuttunut merkittävästi. Emme tiedä edes rakennelman alkuperäistä nimeä.
Historia ei kerro luotettavia yksityiskohtia Stonehengen käyttötarkoituksesta. Kivet ovat seisseet ja kaatuilleet ehkä vuosituhansien ajan, mutta kivikehän rakentajat ja alkuperäiset käyttäjät ovat kuolleet jo kauan sitten, eivätkä he jättäneet muistiinpanoja.
Kivissäkään ei ole juuri mitään vanhoja merkintöjä. Todellisuus uhkaa peittyä tarinoiden alle, signaali uhkaa hukkua kohinaan. Vain arkeologia voi jotakin tietoa meille enää pelastaa, mutta senkin mahdollisuudet ovat rajalliset.
Osa kivistä on kadonnut, ilmeisesti viety pois ja käytetty muuhun tarkoitukseen, jotkut ovat kaatuneet. Joidenkin kivien paikka lie hiukan muuttunut. Aivan tarkkoja suuntalinjoja ei kivistä enää saa.
Stonehenge on erikoinen sikäli että monet kivet ovat tasaisia ja kulmikkaita, muotoiltuja, mutta se ei silti ole aivan ainutlaatuinen. Samanatapaisia, joskin vaatimattomampia ja vähemmän tunnettuja kivikehiä on löytynyt useita muitakin kuten oikealla näkyvä Britannian kartta kertoo.
Stonehengen kivikehän kivet eivät ole aivan paikallisia. Kallioperä on siellä pehmeää kalkkikiveä, mutta kivikehän kivet ovat kovempia. Ne on tuotu muualta, kymmenien kilometrien päästä.
Selvästikin rakennelma koettiin tärkeäksi, arvokkaaksi ja sen haluttiin säilyvän läpi aikojen. Sen rakentamiseen tarvittiin suunnittelua ja pitkäaikaista monien ihmisten yhteistoimintaa. Silti ei ole itsestäänselvää mitä hyötyä siitä olisi käytännölliselle elämälle. Sen tarkoituksen täytynee olla seremoniallinen ja/tai uskonnollinen.
Tuntuu hyvin uskottavalta että Stonehenge on suunnattu pääasiassa Auringon mukaan. Perinteisen uskomuksen mukaan rakennelman tärkeä suunta olisi keskikesän auringonnousun suunta. Mainitun kirjan kirjoittaja on kuitenkin sillä linjalla että tärkeä suunta on lähes päinvastaisella suunnalla, Auringon lasku suunnilleen lounaaseen talvipäivän seisauksessa.
Ja hänen ajattelutapansa on perusteltu. Kun ajatellaan että Auringon laskun suunta talvella lounaassa on pyhä, on normaalia että pyhää suuntaa lähestytään kasvot sitä kohti. Tällöin kuljetaan koillisesta lounaaseen, pitkin eräänlaista käytävää. Sama periaate näkyy kirkkojen rakenteessa, läntisestä pääovesta tullaan kirkkoon kasvot kohti pyhää suuntaa, itää ja alttaria.
Stonehengen vanhimmat ulko-osat ovat noin 5000 vuotta vanhoja, mutta kivikehä on kuitenkin nuorempi. Aiemmin paikalla lie ollut puisia rakennelmia, mutta niistä ei paljon mitään tiedetä. Aivan lähistöllä on jopa noin 10'000 vuoden ikäisiä löydöksiä, mutta ei tiedetä onko niillä kivikehän kanssa mitään tekemistä.
Stonehenge on aiemmin toiminut jonkinlaisena hautausmaana. Siellä lienee edelleen vanhoja ihmisen luita. Kaivajat ovat löytäneet luita mm. 1800-luvulla ja peittäneet ne, ehkä hiukan eri paikkaan ja eri järjestykseen. Jos luita nykyisin kaivetaan ylös, täytyy ne uusien määräysten mukaan melko pian haudata, eikä niitä voi kovinkaan kauan tutkia, joten niitä tuskin kaivetaan ylös ellei ole käytettävissä hyviä resursseja. Läheskään koko aluetta ei ole tutkittu kunnollisin arkeologisin kaivauksin ja epäilemättä osa todistusaineistosta on jo ainiaaksi pilattu, sotkettu ja hukattu.
Astronomisen tulkinnan kukkeimmat päivät ovat ehkä jo ohi. Mahdollisia Kuun linjoja rakennelman eri piirteiden välillä on tutkittu mutta ne ovat hyvin spekulatiivisia.
Kuitenkin Stonehengen kivikehän kiinnostaa tässä lähinnä arkeoastronomisessa mielessä. Millaisia tähtitieteellisiä kytkentöjä Stonehengellä voisi realistisesti ajatella olleen? Tätä problematiikkaa aion omin vaatimattomin keinoin vielä lähestyä jossakin myöhemmässä esseessä.