| << | 20.11.2023 |
>> |
Näihin aikoihin on enää runsas kuukausi aikaa Jouluun. Niinpä kaupallisen Joulun koneisto polkaistaan jo liikkeelle. Korvatunturilla pukin pajalla voima-akselit, paineilmakompressorit ja muut tarvittavat tuotantokoneistot epäilemättä jo pyörivät täysillä kierroksilla. Koko tonttukaarti on värvätty pajalle duuniin, jopa tontuista nuorimmainen, vasta 300 -vuotias! Onkohan sellainen lapsityövoiman käyttö edes laillistakaan, Korvatunturin työehtosopparin ja tonttulainsäädännön puitteissa?
Eipä aikaakaan kun perinteinen punanuttuinen valkoskäggä-äijä jo alkaa hioa aattoillan koreografiaansa ja Petteri Punakuono, tuo suotta väheksytty logistiikan ihmelapsi ... tai -poro ... pärskähtelee ulkona kärsimättömänä sekä kuopii lunta. Joulupukin eukko katselee kaihoten uusia komeita kynttilöitä, muistellen aattoillan iloja. Eikä ihme, sillä vanha laulukin sen tietää että "... muori katala, pukin poissa ollessa, käytti kynttilöitä!"
Korvatunturin väki taitaakin sitten olla ainoa taho johon Suomessa voi olla edes jotensakin tyytyväinen.
Presidentin vaalista kohistaan jo hyvissä ajoin, ikäänkuin se muka jotakin ratkaisisi, mutta se on vain paljon melua tyhjästä. Media odottaa henkeään pidätellen seuraava galluppia, monenko prosenttiyksikön kymmenyksen suuruinen ero pääehdokkaiden välille nyt on saatu aikaiseksi? (Gallup-tutkimuksen virherajojen ollessa useita kokonaisia prosenttiyksiköitä 95% luottamustasollakin ja 100% todellisuudessa ehkä paljonkin laveammat.) Onko NATO-kannattaja Stubb NATO-kannattaja Haaviston edellä? Voi hurja, kuinka jännää???
En alennu kannattamaan vaalissa ainoatakaan NATO-intoilijaa. Äänestäminen on periaatteessa pääsääntöisesti tärkeää, mutta johonkin se on vedettävä raja hulluudessakin. En valitse NATO-paskoista yhtäkään edes ampuma-aseella uhattuna. Villit hevosetkaan eivät saa minua äänestämään NATO-hysteerikkoja. Paskaa en äänestä. Joulupukkiinkin uskon enemmän kuin NATO-henkiseen presidenttiin.
Viimeinen kunnollinen suomalainen presidentti oli Urho Kekkonen. Koko presidentti-instituution olisi voinut tarpeettomana purkaa pois jo vuosikymmeniä sitten. Se on pelkkää huijausta. Tämä viimeisinkin tuli valituksi NATO-skeptikkona, mutta mitenkäs kävikään, takki kääntyi melkein yön yli. Äänestäjiä vedettiin höplästä. Paavo Väyrynen olisi ainoa ehdokas jota vaivautuisin edes harkitsemaan.
Onhan tämä NATO-presidenttiehdokkaiden irvokas ohimarssi sikäli silmiä avaavaa, että tulee ajatelleeksi mitä ihmeen järkeä suomalaisessa yhteiskunnassa muutenkaan on. Valtamedia nähtävästi tahtoo puolustaa hallitusta ja virkamiehiä, se on linjansa valinnut. Vaan miksipä kansalaisten pitäisi puolustella virkahenkilöitten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä! Vastatkoon hallitus virkapersoonineen itse toiminnastaan ja linjavalinnoistaan.
Olen jo kehittänyt itselleni vaikean allergian kaikkia suomalaisia byrokraatteja, KELA:n kodin-TUHO-joukkoja, KEVA:n eläkkeen-TUHO-joukkoja, TE-toimiston ja "kuntakokeilun" epäasiallisia suojatyön tekijöitä, ulosotto-, vero-, sosiaali-, ym wampyrelloja kohtaan. Paras byrokraatti on kalmankalpea, eloton, kylmä ja rigor mortis -oireyhtymän vallassa.
Mielenkiintoinen poliittinen linja on esimerkiksi sellainen että Suomi mukisematta hyväksyy palestiinalaisten kansanmurhan, koska USA on Israelin liittolainen. Näin Suomi siis tukee palestiinalaisten kansanmurhaa. Jippii, kerrankin pieni Suomi pystyy vaikuttamaan isojen poikien asioihin??? Että sellaisia ne demokraattiset valtiot sitten ovat, kansanmurha on niille ilmeisesti aivan OK. Pistää miettimään miten korvaamattoman arvokasta se demokratia oikeastaan on, vai onko?
Ukrainassa soditaan ja Ukrainan sodassa on juurikin kyse Ukrainasta, ei mistään muusta. Läntiset sodanlietsojat ja USA:n asekauppiaat ovat kuitenkin onnistuneet vakuuttamaan merkittävän osan eurooppalaisista hysteerikoista uskomaan että koko Eurooppa on uhattuna. Erikoisen menestyksekkäitä nuo rahanhimoiset militaristiset tahot ovat olleet Suomen suhteen. Suomen pelokasta ja nöyrää - jo valmiiksi pitkälti amerikkalaistettua - kansaa ajettiin NATO-jäsenyyteen kuin käärmettä pyssyyn ja tulosta alkoi syntyä. Kassakoneet kilisevät iloisesti siellä Atlantin valtameren väärällä puolella.
Asetehtailija on länsimaisen poliitikon paras ystävä. Veronmaksajien taskut ja rahamassit ovat lähes loputon aarreaitta, ehtymätön raharänni, kunhan riittävästi lobataan, aivopestään ja propagoidaan. Vanha resepti, oman maan toivottomat ongelmat painuvat unholaan, kunhan löytyy ulkoisia vihollisia joita pystyy morkkaamaan ja mustamaalaamaan. Jeesustelu ulkomaisella uhalla ei ehkä juurikaan yhdistä kansaa, mutta pitääpä poliitikot vallassa vaalikauden yli.
Suomi on onnistunut kehittämään itärajalleen ihan oman pakolaiskriisin. Onhan se tavallaan johdonmukaista jatkoa ryssävihalle, Venäjän vastaisille pakotteille ja demonisoinneille, ydinaseita kuljettamaan rakennetun USA:laisen hävittäjän valitsemiselle ilmavoimille, pyrkimyksille eristää Venäjä kaikin puolin, Ukrainan sotilaalliselle tukemiselle, suurvaltojen välisen jännityksen kiristämiselle NATO-jäsenyyden kautta. Suomi on halunnut tehdä itsestään vihan saarekkeen Venäjän rajalle ja luonnollisestikaan sellainen ei jää vaille seuraamuksia. Kun aikansa verta kaivaa nenästään, niin - yllätys yllätys - sitä voi jossakin vaiheessa alkaa tulla. Vaihtoehtojakin olisi ollut, mutta on myöhäistä parkua kun se hätä on jo housuissa.
On väitetty että Suomi on niin pieni maa, ettei tänne kertakaikkiaan mahdu suurta katastrofia, mutta kyllä suomalaiset kyläpäälliköt näköjään kaikkensa tekevät ajaakseen tilanteen Euroopassa ja - ennen niin rauhallisella - Suomen itärajalla yhä kriittisemmäksi, niin että se lopulta johtaa suursotaan. Sitä saa mitä tilaa, sanotaan ja joskus se saattaa jopa pitää paikkansa. USA:n uhrilampaan osa osoittautuu epäkiitolliseksi. Kun juoksee pää edellä seinään, niin se voi hiukan sattua.
Paljon on maailmassa epävarmaa, mutta yhdestä olen varma. Yhtenäiskulttuurin aika on Suomessa jo jäänyt taa pysyvästi. Yleiskieli on yleistynyt koko Suomessa, mutta mielipiteiltään suomalaiset eroavat toisistaan yhä enemmän. Kuplat erkanevat toisistaan yhä kauemmas. Lintukodon perustukset murentuvat ja lentokyvyttömät linnunpoikaset tippuvat pesästä. Yhteiskunta on sirpaloitunut ja tulee sirpaloitumaan edelleen. Siihen ei auta EU, NATO, USA, SoTe, Pyhä Euro, uusi presidentti, kahvimerkin vaihto, uudet villasukat, nenäpäivä, heijastin, kultapossukerhon jäsenyys, raumalainen Pönthiittinen, Möhköfantti, Höpönassu, eikä mikään muukaan. Suomalaiset erkaantuvat toisistaan henkisesti, kansa ei enää koskaan yhdisty.
Suomalainen koulutusjärjestelmä ja sairaan ikärasistinen työelämä ovat ihan kärjessä inhokkieni listalla. Äskettäin minulle ehdoteltiin, että josko vastaisin työuraa koskevaan kyselyyn jonka tuloksia voitaisiin käyttää ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, nuorison hyväksi. Siis jumalauta, nuorison hyväksi!
En vastaa galluppeihin. Viime vuosilta ei edes ole työuraa. On lähinnä vain työttömyysuraa ikärasistisessa yhteiskunnassa. Ei sillä etteikö ammatillisessa koulutuksessa olisi kehittämisen varaa, kyllä olisi, mutta se ei onnistuisi ilman vallankumousta. Norsunluutornit pitäisi purkaa pois ja rakentaa koko tsydeemi uusiksi. Oppilaitosten henkilökunta ja heidän auvoiset suojatyöpaikkansa ei ole se kaikkein tärkein arvo koulutuksessa.
Ettäkö pitäisi suomalaisen ikärasistisen tuotanto- ja talouselämän uhrina pyrkiä parantamaan nuorison tulevaisuutta? Ettäkö siis minunkin pitäisi osaltani suosia ikärasismia, niin että nuoriso kukoistaisi ja minun oma syrjitty sosiaaliryhmäni kärsisi entistäkin enemmän. Ettäkö minun sosiaaliryhmälleni kuuluisi vastuu oppilaitosten suojatyöpaikoissa huilailevien opettajien työstä. Meille uhreilleko muka kuuluisi vastuu poliitikoiden ja virkamiesten toilailuista.
En voi kuin ihmetellä sen gallup-porukan henkistä tilaa. Onkohan heillä edes kuivaa sahanpurua korviensa välissä, vai onko kallonsa jo aivan läpimätä?
Järkevin julkaisuaikataulu näille suomenkielisille jutuille olisi oikeastaan 8 juttua vuodessa puolentoista kuukauden välein, eli perinteisen suomalaisen ajanlaskun mukaan: 1. talvipäivänseisauksen aikaan joulukuun lopulla, 2. talvenselkä helmikuun alussa, 3. kevätpäiväntasaus maaliskuun lopulla, 4. vapun aikaan toukokuun alussa, 5. kesäpäivänseisaus kesäkuun lopulla, 6. elonkorjuu elokuun alussa, 7. syyspäiväntasaus syyskuun lopulla ja 8. kekri marraskuun alussa.
|
Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea" |