<<

17.10.2020

>>

Piahkoin alkaa jo olla ajankohtaista miettiä kirotusta kesäajasta pois siirtymistä ja vyöhykeajan noudattamista. Kesä vaikuttaa sinänsä jo hyvinkin olevan ohi. Ankea talvi on edessä, mutta Suomessa talvella noudatettavan kellonajan nimi ei siltikään ole "talviaika", vaan se on nimeltään Itä-euroopan vyöhykeaika, UTC+2h eli kaksi tuntia enemmän kuin (karkaussekunnein) koordinoitu maailmanaika UTC.

Jotkut niin tykkäävät Suomen kesäajasta UTC+3h jota myös Moskovassa noudatetaan. Se on periaatteessa paikallinen keskiaurinkoaika maantieteelliselle longitudille 45° itään Greenwichistä. Tuo aikameridiaani sijaitsee Moskovan itäpuolella. Jos suomalaiset tuon tajuaisivat, niin kesäajan suosio saattaisi hiukan romahtaa. Eivät kai useimmat (hysteerisen russofobiset) suomalaiset ihan oikeasti kesälläkään halua noudattaa Moskovan aikaa, siis Vladimir Putinin aikaa???

Minulle Moskovan aika olisi aivan OK, kunhan sitä ei tarvitsisi kahdesti vuodessa veivata edestakaisin ilman todellista tarvetta tai hyötyä. Lähtökohtani on joka tapauksessa paikallinen (keski)aurinkoaika. Minun puolestani Suomi voisi vaikka poliittisesti liittyä Venäjän Federaatioon, koska maantieteellisesti Suomi olisi luonnollinen osa Venäjää.

Aika-asioissa(kaan) ei nykyisin ole paljoakaan järkeä, mutta kai ne menevät siinä kaiken muun hulluuden ohessa. Enemmän minua häiritsee se että edes yliopisto-opiskelussa ei oikein enää ole järkeä. Opiskelu ehdottomasti on sinänsä välttämätöntä jaloa kilvoittelua ja korkeakoulujen tulisi olla sen ylin temppeli, mutta byrokraatit ovat onnistuneet tuhoamaan yliopisto-opiskelun mielekkyyden.

Olen joskus kirjoittanut olevani ylpeä automaatiotekniikan opiskelusta. Sen lausunnon otan kiireesti takaisin. Automaatiotekniikka ei saa tehdä kansalaisista tarpeettomia. Se ei saa merkitä kansalaisten syrjäyttämistä normaalin toimeentulon ja sosiaalisen yhteyden piiristä. Automaatiotekniikassa on vallalla sellainen linja että automaation tulisi olla täysin näkymätöntä, havaitsemattomissa. Automaatiota ei siis sen mukaan lainkaan tarvitse ymmärtää. Eihän saisi edes havaita sen olemassaoloa.

Minulla lähtökohtana on ehdottomasti se että yhteiskunta on ihmisten ja kansalaisten yhteiskunta. Kansalaiset eivät ole yhteiskunnasta koskaan ulkopuolisia. Yhteiskunta ei ole koneiden yhteiskunta. Koneita tietenkin tarvitaan nykyisin, mutta koneet eivät ole pääasia. Koneet ovat olemassa vain ihmisten apuna. Ihmiset ovat se kaikkein tärkein asia. Koneet ovat ihmisiä varten. Tekniikka on nykyaikaisen teknologisen yhteisön ympäristöoppia joka kuuluu kaikille. Tekniikka kuuluu kansalle. Tekniikkaa tulee yleisesti ymmärtää koska sivilisaatiomme perustuu tekniikan käytölle.

Virallinen opiskelu menee nyt uusharkintaan

Minulla on tutkinto-opiskelijana vielä noin 7 kuukautta aikaa korkeakouluopiskeluun, ensi vuoden 2021 toukokuuhun saakka. Sitten ovat opintotukikuukaudet täynnä ja rahahana sulkeutuu. Opinto-oikeus ehkä sinänsä hiukan jatkuisi tämän jälkeen, mutta vaikka ihminen ei eläkään pelkästään leivästä, niin ilman leipää elämä käy vaikeaksi. Työtön ei voi opiskella. Vain opiskelijaksi kirjautuneella on mahdollisuus suorittaa tutkinto. Niinpä virallinen opiskelu loppuu toukokuun lopussa, riippumatta siitä onko tutkinto suoritettu tai eikö ole. Todellisuudessa uskon opiskelevani aina, epävirallisesti. On paljon innostavia käytännöllisiä ja teknis-tieteellisiä asioita, vaikka työelämä onkin käytännössä minulta suljettu. Enhän enää alle 50-vuotiaanakaan saanut uutta työtä, miten muka sitten yli 60-vuotiaana.

Tämä opintie on viime aikoina kääntynyt melkoisen katkeraksi. Toki koen konenäön omakohtaisen jonkin asteisen toteuttamisen tärkeäksi ja aion näihin asioihin panostaa mahdollisuuksien mukaan elämäni loppuun saakka. Tavoite ei siis kuitenkaan ole korvata ihmistä, vaan tarjota hänelle hyvä apuväline. Tutkinnon tiellä on kuitenkin esteitä. Hervannan robottilabran pahantahtoiset ulkomaalaiset pystyvät estämään valmistumiseni.

Voisi toki kysäistä että onko valmistuminen sitten enää tällä iällä niin oleellisen tärkeää? Siis työnantajat tuskin minua vahingossakaan palkkaisivat mihinkään insinöörille tarkoitettuun asialliseen tehtävään. Ikärasismi on vallitseva standardi yhtä lailla yliopistossa kuin työelämässäkin. Ja asiaa paremmin ajatellen, eihän se valmistuminen todellakaan oikeasti ole minulle mitenkään ratkaisevan tärkeä virstanpylväs, vaikka tutkinto-opiskelijana velvollisuuteni onkin siihen pyrkiä. Millä tavalla työttömänä DI:nä olisin paremmassa asemassa kuin työttömänä AMK-insinöörinä? Titteli ei ratkaise. Käytännön tietotaito on arvokasta.

Hervannan robottilabran sinänsä lapsellisen yksinkertaisia harjoituksia varten tarvittaisiin opiskelijan oma Windows-kone johon voisi lisäksi asentaa virtuaalikoneessa pyörivän Ubuntu/Linux-käyttöjärjestelmän ja tähän ROS-ympäristön. Minun Windows-koneissani on kuitenkin vain 4 GB muistia josta toisinaan on ollut yli 90% käytössä pelkästään Windows-ohjelmia ajettaessa. Linux + ROS vaatisi varmaankin vähintään tuplasti muistia tähän nähden kun niitä ajetaan rinnan Windowsin kanssa. Sellainen Windows-kone ei vaikuta minulle tässä vaiheessa mahdolliselta.

Yliopisto-opiskelu voi aiheuttaa nykyisin opiskelijalle melkoisen suuria kustannuksia koska koneet ja laitteet on hankittava itse ja omin varoin. Tähän ei ole julkisuudessa ollenkaan kiinnitetty huomiota. Luokkayhteiskunta etenee vääjäämättä kun konsulit katsovat poliittisesti korrektin hienotunteisesti muualle. Halutaan antaa se vaikutelma että kyllä opiskelijoitten kelpaa ja kyllä heillä on niin helppoa, mutta köyhät eivät voi enää opiskella. Yliopisto siirtää vaivihkaa kustannukset opiskelijoille.

Voisinhan yrittää ajaa ROS:ia Raspbian -käyttöjärjestelmässä (eräänlainen Debian-Linux) Raspberry Pi -korttimikrotietokoneessa Hervannan ulkomaanpellejen tyhmiä harkkoja varten. Ubuntua en mielelläni koneisiini asenna, vaikka se sinänsä olisi helppoa. Raspbian on parempi Raspberrylle, mutta ROS on ollut siihen vaikea asentaa. En halua heittää pois Raspbianin hyviä ominaisuuksia. Voin yrittää sellaista kurssin suoritusta toukokuuhun saakka, eli opintotuen puitteissa. Jos ei onnistu niin sitten ei. Toukokuussa joka tapauksessa lopetan virallisen opiskelun.

Hervannan ulkomaanpellejen robottilabrat olen jo aiemmin kokenut varsin turhauttaviksi. Edellisenä lukuvuonna me 4 sälliä yritimme niitä suorittaa Porin yliopistokeskuksessa Puuvillan luokassa 256 ryhmätyönä puutteellisin välinein. Emme saaneet apua vaikka sellaista luvattiin. Alunperin suorituksena vaadittiin jonkinlaista demoa tai esitelmää aiheesta, mutta sellaiseen ei oikeasti ollut tilaisuutta. Yliopisto lupasi huhtikuun alussa että meillä olisi vielä (siis viime keväänä) ollut mahdollisuus suorittaa tuo tyhmä kurssi nettipalaverissa Hervannan kanssa. Eipä vaan ollut.

Tämän lukuvuoden puolella meille myöskin luvattiin uudelleen mahdollisuus tuon kurssin suorittamiseen palaveeraamalla netitse. Eipä vaan sitäkään oikeasti ollut. Aika kummaa sinänsä että ne Hervannan kirotut ulkomaanpellet saavat terrorisoida suomalaisia opiskelijoita tuolla tavalla. Yhden kerran voisi ajatella vahingoksi, mutta useampi perättäinen "vahinko" alkaa jo tuntua tarkoitukselta. Uhkailu ei oikein rentoututa ilmapiiriä, vaikka olen saanut tappouhkauksen jo kymmeniä vuosia sitten, eikä se sikäli ole uutta.

Järjestelyvastuu ei kuulu opiskelijoille. Järjestelyvastuu on yliopiston siihen tehtävään palkatulla henkilökunnalla. Palkatulla henkilökunnalla täytyy olla velvollisuuksia ja palkattomilla opiskelijoilla joitakin oikeuksia. Onhan se toki kovin ikävää jos Tampereen yliopiston palkattu henkilökunta ei pysty keskenään sopimaan mitä tehtäviä kenellekin kuuluu, tai tehtäviään suorittamaan, mutta järjestelyvastuu ei siltikään ole opiskelijoilla. Yliopiston kuuluu olla vastuussa yliopistona olemisesta ja toimimisesta.

Tässä ehkä olisi vielä eräs mahdollisuus suorittaa tuo - valitettavasti - tutkinnossa pakollinen kurssi omin välinein netin kautta, mutta tosiaankin Hervannan robottilabran ulkomaanpellet epäilemättä pystyvät senkin estämään. Sitä he ilmeisesti tahtovat, aiheuttaa haittaa ja kiusaa. Toivottavasti se tuottaa heille iloa ja tyydytystä. Joten voinhan sitä kohtuuttoman vaikeaksi tehtyä, sinänsä lapsellisen yksinkertaisen kurssin suoritusta, vielä toukokuuhun saakka yrittää, mutta jos ei niin sitten ei. En jää itkemään tuon suorituksen ja tutkinnon perään. Minulla on parempaakin tekemistä runsain mitoin.

Tuo kurssi IHA-4206 Mechatronics and Robot Programming on varsin huonosti järjestetty, varsinainen yliopiston byrokratian kukkanen. Hankalaa tuossa on lähinnä sensoreille sopivan ympäristön asentaminen. ROS-osuus ei sisällä omaa ohjelmointia lainkaan, pelkkiä alkeistoimintoja valmiille laitteelle. Ympäristön asentamista ei sinänsä pidetä kurssin suorituksena, mutta se on ainoa vaativa osuus. Siellä robottilabrassa olisi valmiiksi asennettuja koneita juuri tähän tarkoitukseen, mutta kurssin suorituksessa nyt opiskelijalle pakollinen ympäristön oma asentaminen omaan koneeseensa jätetään huomiotta. Vaikeaa on löytää motivaatiota tuollaiseen turhanpäiväiseen piirileikkiin kun oikeaakin ja käytännössä hyödyllistä tekemistä olisi.

Diplomityö sinänsä on aivan mielekäs ja tärkeä. Se on paljon vaativampi työ kuin Hervannan ulkomaanpellejen turhat labrat. Vihdoinkin saa aivan oikeasti tehdä jotakin mielekästä. Yliopisto sen työn varmaankin haluaisi estää, mutta eipä vaan pysty. Läl-läl-lää. Diplomityön teko omalle toiminimelle on aivan hyväksyttävää, sillä oma toiminimikin on eräs yritys. Tokihan yliopisto voi silti hylätä diplomityön tulokset vaikka ei pystykään estämään työn tekemistä. Ja eihän tutkinto toteudu vaikka dippari hyväksyttäisiinkin, kun eräs tutkinnossa pakollinen Hervannan kirottujen pahantahtoisten ulkomaanpellejen turha lapsellinen piirileikki on virallisesti suorittamatta.

Paha maku epäilemättä jää suuhun yliopistosta, mutta tekniikan maailma on joka tapauksessa avara ja ihmeellinen. Eipä yliopistosta paljon hyötyä ole, ainakaan ellei ole nuori ja työssä yrityksessä jossa tutkinnolla ja tittelillä olisi merkitys. Kaltaiseni käytännön konstruktööri ei yliopistoa jää kaipailemaan. Yliopisto kai yrittää monopolisoida ja byrokratisoida korkeamman opiskelun, mutta ei sellainen enää onnistu nykymaailmassa. Tietotaito on vapaata. Osaaminen ei pysy kaltereitten takana. Yliopistolla on monopoli ainoastaan turhanpäiväisessä hyppyyttämisessä ja äkseerauksessa.

Yhteenvetona

Kuhertelukuukaudet yliopiston kanssa ovat ohi. Insinööritieteet ja yliopisto ovat aivan eri asioita. Tekniikka saa minut jatkuvasti euforian valtaan. Hyvien jutskien rakentelu jatkuu. Olen ylpeä diplomityöstäni, vaikka sitä ei hyväksyttäisikään. En menetä koskaan uskoani Tekniikan Jumalaan.

Yliopiston julistama "Ilmastohätätila", homoparaatin innokas kannatus, typerä asennemuokkaus/aivopesu ja kaiken maailman mitättömät strategiakyselyt ovat olleet minulle liikaa. Maailmoja syleilevä maailmanparannus ei ole todellisuudessa hyvä asia kun yliopiston sisälläkin riittäisi yhtä ja toista pientä korjattavaa. Ehkä ensin kotipesä kuntoon ja sitten vasta maailmaa parantamaan, jos jää ylimääräisiä resursseja. Ja mitä maapallon ilmastoon tulee, niin suomalaisia opiskelija-parkoja parempi kohdeyleisö sille vajaaälyiselle hapatukselle olisi esimerkiksi Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea.

Tutkinto-opiskelijana velvollisuudentuntoisesti koetan kärvistellä yliopisto-opiskelussa sen ajan joka vielä on taloudellisesti mahdollista, mutta keväällä se on loppu, virallisesta tuloksesta riippumatta. Automaatio ei välttämättä ole ehdottoman ylevä asia, jos sillä on epähumanistinen tavoite, ihmisen korvaaminen ja tekeminen tarpeettomaksi. Tekniikan oleellisin aspekti tulisi olla ymmärtäminen. Kansalle kuuluu osallisuus yhteisössä ja yhteisön tekniikassa.

En välttämättä ole kovinkaan pahoillani siitä jos yliopiston tutkinto jää saavuttamatta. Elämässäni ei oikeasti voi enää olla kyse mistään tutkinnosta. Hyvä Käytännön Konstruktööri on verrattoman paljon ylevämpi arvonimi kuin muodollinen DI. Tekniikan todellinen tietotaito löytyy paremmin muualta kuin yliopistosta. Yliopisto on selvästikin tarkoitettu korkeintaan kolmekymppisille nuorille. Minä en erikoisemmin viihdy sellaisessa lastentarhassa koska olen tuplasti sen ikäinen. En ole se märkäkorvainen alokas jona yliopisto minua kohtelee.

Haluan toimia ainoastaan aidosti motivoivien, kiinnostavien ja tärkeitten asioiden parissa. Yliopistosta sellaisia voi olla hämmästyttävän vaikea löytää, mutta yliopiston kaltereitten ulkopuolella tietotaidon maailma on avara ja vapaa. Ennen luulin että yliopisto olisi ylevä ja hieno asia. Enää en sellaista luule. Tekniikka on hieno asia. Todellisuus on kaunista. Yliopiston käytävillä on uskoakseni joskus kuulunut vieno akateeminen laakeriseppeleiden havina. Nyt siellä ovat vallalla aivan toisenlaiset äänet. Laakeriseppeleet ovat vaihtuneet orjantappurakruunuiksi.

Notta Homo-Helsinkin Herrat ja Rouvat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu