<<

21.06.2020

>>

On aika alkaa valmistella juhlallista keskikesän julkilausumaa, joten päivään tämän artikkelin kesäpäivän seisauksen päivämäärälle, vaikka alankin kirjoittaa sitä jo viikkoa aiemmin.

Opiskella toki pitäisi ahkerasti, jos jaksaisi, mutta paljolti elämä on nykyisin vain päättymätöntä tulevaisuuden odotusta. Paljon mitään ei pysty oikeasti tekemään. Varojen puute on fataali ongelma. Valmista ei synny. Kaikki on lamassa. Jähmetyn jääksi näissä kesäisissä helteissä.

"Vain sorsa lentää pohjoiseen,
maahan kylmään sohjoiseen.
...
Vain sorsa siellä suoriutuu,
suolla munat kuoriutuu."

Minun munani eivät ole vielä kuoriutuneet, mutta eräiden lintujen munat selvästikin ovat.

Elämän näköpiirissä on ainoastaan loputonta hikistä puurtamista ja epätoivoista pyrkimystä selviytyä - päivä kerrallaan - tällä ankean patavanhoillisen poliittisen vasemmiston hallitsemalla suolakaivoksella, jota toisinaan myös Sulo-Suomenniemeksi ja pohjoismaiseksi lintukodoksi on nimitetty.

Täytyyhän kuitenkin olla olemassa myös se elämän pitempi tähtäin, se oikea päämäärä ja virkistävä elämän mehupisara, se innoittava toivon tuikahdus ja veikeä onnen odotuksen vilahdus onnettaren silmänurkassa.

Tahdon olla kuin Nummisuutareitten Esko. En suostu siihen että elämäni naimakirja on vain muitten kirjoittama. Tuleehan toki minun omassa naimakirjassani olla myös minun puumerkkini, minun ikioma kädenjälkeni. En luovuta elämääni viholliselle. Tahdon elää sen itse.

Korkeakouluille minun ideani eivät kelpaa, mutta ne ovat silti innoittavia ja motivoivia ideoita. Ne eivät ole SAMKin suosimia uusia huonoja paskakärryjä. Ne eivät ole teknillisen yliopiston suosimia antureita ja langattomia viestinvälityslaitteita, saati raskasta työkonehydrauliikkaa.

Minun omat ideani ovat upeita ja realistisia unelmia. Ne antavat toivoa, ne kannustavat eteenpäin. Talon katon läpi rakennettava peiliaurinkokello olisi komea laite. Ehkä en pysty sellaista koskaan rakentamaan oikeaan taloon, mutta jos onni suo, niin pystyisin tekemään hyviä suunnitelmia, rakenneselosteita ja pienoismalleja, ehkä 3D-tulosteina, esimerkiksi mittakaavassa 1:20.

Sähkömekaaninen astronominen kello tosin hyötyisi oikeasti langattomasta lähiverkosta, koska sen täytyy pyöriä useita kierroksia niin että langat voisivat kietoutua akselin ympärille. Se on yksi harvoista tapauksissa joissa langattomalle verkolle olisi todellista käyttöä. Kovin isoa en ehkä pysty koskaan rakentamaan. Monien sisäkkäisten akseleitten ongelma on edelleen vakava este ja tyrnevä hidaste.

Pienet sähkömoottorit joka tapauksessa ovat huisin sofistikoituneita vehkeitä, siitä en koskaan peräänny milliäkään. Yliopisto on vaan yksinkertaisesti väärässä väheksyessään sähkömekaniikan merkitystä. Kauan eläkööt pienet sähkömoottorit ja voi jummi miten äärettömän jalo sähkö-mekaniikka!

Elämä ei ole menetetty. Mansikat eivät ehtineet kukkimista pitemmälle ennen ruohonleikkurin Tuonen viikatetta. Oravalla oli turhia luuloja suojavärityksestään. Mutta vesilintu onnistui pesinnässään ja ehkä vielä minäkin. On vaan pidettävä hyvää huolta munistaan ja suunniteltava pitkällä tähtäimellä. Pitkä pinna ei katkea. Sitkeä sissi selviytyy. Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri.

Notta Helsinkin Herrat ja Rouvat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu