<<

20.05.2020

>>

Päivätäänpä juttu menestyneen (ja sittemmin menehtyneen) suomalaisen kilpailu-moottoripyöräilijä Jarno Saarisen viimeiselle päivälle. Hän oli nuoruudessani 1970-luvulla eräänlainen nuorisoidoli. Jutun aihe ei tosin ole moottoripyöräily, mutta kylläkin eräänlainen jalo kilpailu ja kilvoittelu. Nimittäin opiskelu yliopistossa.

Olen pian kaksi lukuvuotta puurtanut Tampereen yliopiston Porin yksikössä, "Puuvillassa". Harjoituksen aiheena on ollut Koneautomaatio ja robotiikka, tavoitteena DI-tutkinto, lähtötasona alempi korkeakoulututkinto, AMK-insinööriys (AMK = AMmattiKorkeakoulu). Ihanteellinen valmistumisaika olisi ollut 2 vuotta, mutta tähän tavoitteeseen en pääse. Ainakin diplomityö venyttää korkeakouluopintoja vielä vähintään puoli vuotta lisää.

Sanotaan että vain muutos on pysyvää. Tuo sanonta hyvin sopii tilanteeseen. Yliopiston nimikin on ehtinyt välillä muuttua (ent. Tampereen teknillinen yliopisto -> nyt Tampereen yliopisto) kolmen manselaisen korkeakoulun fuusion myötä. Koulutuksemme on ehkä siksikin ollut vaihtelevaa, koska tamperelainen automaatio-professorimme otti hatkat eli teki Ritolat (Ville Ritola oli kova poika juoksemaan), eli lähti läiskimään kesken kaiken. Eräät DI-koulutukseen sisältyvät kurssit ovat sittemmin menneet melko perusteellisesti uusiksi. Sikäli näistä kepeistä muisteloksistani lie aika vähän hyötyä niille jotka kokevat askeltaa samaa kaitaa ja kivistä polkua. Niin ja epäilemättä myös surullisenkuuluisa korona-virus heittää omat suolansa tähän soppaan. On näitä raapustuksia ehkä sentään hauska vanhana vapisevana ukkona kiikkustuolissa - eli keinutuolissa (vanhan kansan mukaan "soutulavitta") - keinahdellen joskus muistella?

En kuitenkaan valkohapsisena vanhuksenakaan tahdo muistella yliopiston julistamaa "ilmastohätätilaa", kaiken maailman joutavanpäiväisiä kyselyitä ja muita typeryyksiä joita yliopiston johto on keksinyt. Kansainvälisyyttä ja russofobiaa me emme tarvitse. Tarvitsemme todellista konkreettista hyödyllistä teknillistä koulutusta, emmekä mitään turhanpäiväisiä humanistisia peukalonpyörittelyitä tai epäasiallista viher-vasemistolaista ideologis-sosiologis-poliittista aivopesua.

Automaatiotekniikasta on siis kysymys. Se kuuluu teknilliseen tiedekuntaan, eli eri tiedekuntaan kuin muu Porin DI-koulutus. Tässä tiivistettyjä otteita HOPS:istani (eli Henkilökohtaisesta OPintoSuunnitelmasta), nimittäin vanhentuvasta sellaisesta. On määrä siirtyä vanhasta POP-nimisestä järjestelmästä ( poprock.tut.fi ) uuteen SISU-nimiseen järjestelmään ( tuni.fi/sisu ). Se merkitsee että henkilökohtainen opintosuunnitelma on laadittava itse kesällä uusiksi uutta järjestelmää varten. Kaikki muuttuu. Päämäärä on toissijainen, liike ja muutos keskeisintä?!

Alunperin meitä lie Porissa ollut 12 tai 13 opiskelijaa aloittamassa tätä automaatio-kurssia. Ehkä Porissa on jo tätä ennenkin ollut vastaavaa koulutusta, sillä ainakin opintomateriaalia on siihen tehty jo vuosia sitten. Tampereella väkeä oli epäilemättä paljon enemmän samalla linjalla. Viimeksi meitä oli Porin Puuvillassa paikalla 4 aktiivista osallistujaa, en tiedä mikä muiden opiskelun aikataulu ja agenda on. Kurssitoverimme Jani oli minulle entuudestaan tuttu SAMK:in eli Satakunnan ammattikorkeakoulun kurssilta AME13SP, eli insinöörikoulutuksen kone- ja tuotantotekniikan aikuisryhmästä (AME = Adult Mechanical Engineering) joka aloitti Porissa syksyllä 2013. Enimmäkseen meillä kuitenkin vaikutti olevan sähkötekniikan tausta. Minulla on tukena esihistoriallinen elektroniikka-asentajan koulutus ja ohjelmoijan työhistoria. Olenhan kyllä myös koettanut opiskella jotakin mm. kansalaisopistossa, lähinnä kieliä.

Joitakin muutoksia HOPS:issa on tapahtunut aivan äskettäin. Valitettavasti pari kurssia on myös nähtävästi kadonnut bittien taivaaseen? Tahti on näin jälkikäteen muistellen ollut aika kova. On juostu tärkeitä asioita läpi kuin pää kolmantena jalkana, kieli vyön alla ja hiki hatussa. Ilmajoella sanottiin notta "on niin kova kiirus, nottei kerkiä kirnuakaa sanua ku 'siksi pitkäksi astiaksi'!" Tarinan opetus: Esimerkiksi kiireinen hädissään hosuttu ilmaisu "no mikä piru se ny oikeen on ... se ... kyllä se tuos kielen päällä pyörii ... no ... no se pitkä astia!" on huomattavasti pitempi ja hitaampi lausua kuin samaa tarkoittava kompakti ilmaisu "kirnu". Hitaasti kiiruhtaminen olisi usein järkevämpää kuin päättömän holtiton kouhellus. Ja sanon tämän vain kaikessa ystävyydessä!

Viimeisen parin vuoden aikana ainakin Porissa on jo lujasti pyritty etä-opiskeluun verkossa, joten Korona-kriisi ei kovin pahoin lie porilaista yliopisto-opiskelua horjuttanut, paitsi mahdollinen pakollinen lähiopetus, EXAM-tentit ja käytännön labrat jotka on tehtävä koulun luokassa ja koulun vehkein & kojein. Koulun ollessa suljettu niistä tulee ongelma. Etäopetus kostautuu tekniikan opiskelijoille käytännöllisen tuntuman puutteena. Kustannukset jäävät yhä enemmän opiskelijoiden kannettaviksi. Ehkä tavoite onkin että vain varakkaat pystyvät tulevaisuudessa opiskelemaan? Köyhien kuuluu syrjäytyä opiskelusta, että luokkayhteiskunta mahdollisimman tylysti voimistuisi ja jyrkkenisi? Jos ei ole työikäiselle köyhälistölle kysyntää ja sijaa tehtaissa ja rakennustöissä, niin sitten ei saa olla heille kulkukelpoisia väyliä myöskään korkeammassa koulutuksessa?

P-alkuisella tunnuksella varustetut kurssit ovat porilaisia. Perusopinnoissa oli mm. ohjelmointiharjoituksia Helsingin yliopiston verkkototeutuksen puitteissa, tätä markkeeraavat Java-kurssit Ohjelmointitekniikka ja Olio-ohjelmointi. En erikoisesti tykästynyt Java-ohjelmien automaattiseen virheentarkistukseen, jolle oli vaikea olla mieliksi. Kevyitä kokeita oli tietokonetoteutuksena valvotussa EXAM-ympäristössä. Muuten kurssin pystyi käymään netissä. En jaksanut niitä perusjuttuja tahkota kovinkaan paljon. Melko yksinkertaisia harjoituksia olisi ollut valtava määrä.

Ohjelmoinnin EXAM-kokeiden oli tarkoitus vain varmistaa se, että opiskelija ihan oikeasti osaa edes jotakin. On nimittäin tapahtunut sellaista, että opiskelijan tunnuksin on tehty suuri määrä harjoituksia verkossa, mutta kun hänen pitäisi itse omassa persoonassaan valvotuissa oloissa saada aikaan aivan yksinkertainen ohjelma, niin eipä onnistunut. Eihän sitä voi tietää kuka niitä harkkoja verkossa on tehnyt niillä tunnuksilla. Arvosanat kuitenkin ovat nimenomaan henkilökohtaisia, eivätkä mitään työryhmän tai kollektiivin arvosanoja.

Olen sentään harrastanut ohjelmointia kauan ja ollut ammattimainen ohjelmoija yli 10 vuotta. Uskoakseni ohjelmoinnissa ollaan jo siirtymässä puhtaasti Tampereen yliopiston kursseihin, eli nämäkin kurssit muuttuvat. Ohjelmoinnin perusteet ei tokikaan ole sinänsä mikään kovasti vaativa aihe. Vaarana lähinnä on se että oppimisympäristöstä voi muodostua kohtuuttoman vaativa, vaikeasti opittava ja hankalakäyttöinen opiskeltavaan aiheeseen eli varsinaiseen substanssiin nähden. Välineiden ei pitäisi vaikeuttaa oppimista.

Joo-oh, sen vaan sanon että tietokantojen kyselykieli SQL kannattaisi opetella todella hyvin jos aikoo ohjelmoida taloudellis-hallinnollista softaa menestyksellisesti. Siis ihan oikeitten monen käyttäjän relaatiotietokantojen kanssa, eikä sellaisten yhden käyttäjän mopojen kaa kuin mitä on MS Access. Tosin sehän ei enää ole minun tavoitteeni, eikä meille Puuvillassa SQL:ää yritetty opettaa. Oman SQL-oppini olen saanut Raisiossa eräältä matemaattisesti orientoituneelta akateemiselta SQL-fakiirilta ja olen siitä ylpeä. Fiksut ja taloudelliset SQL-lauseet ovat avain sujuvasti toimivaan isoa tietokantaa käyttävään softaan. Tavalliset insinöörit eivät tajua SQL:n hienouksista tii-tuuta.

Enkkua meillä oli lähiopetuksena ranskalaisten vaihto-oppilaiden kanssa ; English Communicative Skills. Yritin osallistua toisellekin kurssille ... Intercultural Communication ... tai jotakin sellaista, mutta robottikurssi ajoi sen päälle, joten lopetin. En muutenkaan ollut kovin innoissani, koska koin että John Rogers kohteli esitelmääni kaltoin. Silti enkun puhuminen fransmannien kanssa oli melko motivoivaa. Voisi tosin kysyä miksi suomalaisten ja ranskalaisten pitäisi puhua keskenään englantia joka ei suinkaan ole neutraali kansainvälinen kieli.

Olisi sillä toisella kansainvälisen enkun kurssilla tosin kuulemma ollut luvassa oppitunti tavattoman mielenkiintoisesta aiheesta: NAISET! En ole koskaan aiemmin saanut kouluoppia vastakkaisesta sukupuolesta, vaikka sentään olen jo hyvinkin kypsässä aikuisiässä, ellen jopa ylikypsä, tuoreustakuun ja "parasta ennen" -päiväyksen ohittanut. No joo, tuskin sillä kurssilla olisi kovin syvälle feminiinisiin yksityiskohtiin menty, se olisi paremminkin ollut naisen asemasta ja kohtelusta eri kulttuureissa, tuskin mitään rasvaisia lähetyssaarnaaja-, CowGirl-, DoggyStyle- ja kottikärry-asentoja. Kielen opinnoissa ei välttämättä käytetä kieltä ihan joka paikassa.

Pakollinen asennekasvatus jäi vaivaamaan näissä kielikursseissa. Mielestäni kielikurssien tulisi olla poliitisesti neutraaleja. Kieli ei voi olla ideologia, se on vain väline, kommunikoinnin apuneuvo. Eihän meidän tarvitse Suomessa tai Ranskassa olla englantilaisia tai omata USAlaista maailmankuvaa.

Tilastolliset menetelmät eli Porin perinteisistä matematiikan kursseista neljäs kurssi (P1, P2, Todennäköisyyslaskenta, ...) on jostakin syystä luokiteltu perusopinnoiksi. Se kylläkin edellyttää joitakin perustietoja. Tilastolliset menetelmät suoritettiin kotona katsomalla videoita ja tekemällä harjoituksia. Oma läppäri ja Matlab olivat välttämättömiä. Matlab-lisenssin kuten myös MickeyMouseSoftan Office-ohjelmiston ( Word, PowerPoint, ... ) opiskelija saa käyttöönsä ilmaiseksi. Aluksi harjoitukset tarkistettiin lähitunneilla, myöhemmin netissä Zoom:in avulla virusepidemian ja sosiaalisen eristyksen oloissa. Tähtitehtävät palautettiin oppimisjärjestelmä Moodleen. Luulen saavani kurssista arvosanaksi 4 koska nipotin niin kauheasti melkein loppuun asti.

En sinänsä usko että akuutisti tarvitsisin tilastomatematiikkaa käytännössä. Se on oma erikoisalansa, jota pitäisi opetella lisää ennenkuin voisi rehellisesti tituleerata itseään alan ekspertiksi ja todelliseksi taitajaksi. Tohtori Tantun videoluennot ovat sinänsä aivan ansiokkaita. Ainoastaan on-line katseltavat Echo-videot ovat korvanneet vanhemmat MP4 -tyyppiset videot joita pystyi tallentamaan ja katselemaan myös off-line omalla koneella.

Master's Thesis Seminar in Automation liittyy diplomitöihin. Ainakin virustilanteessa seminaariin on voinut osallistua netissä. Katselin keväällä paria Zoom-sessiota joissa oli lyhyehköjä opiskelijoiden alustavia ja lopullisia diplomitöiden esittelyitä, mutta en ole tähän vielä itse mitään pystynyt kontribuoimaan. Toivottavasti tämän jatkossakin pystyy hoitelemaan verkossa, ettei tarvitse sitä varten reissata Tampereen Hervantaan. Omasta diplomityöstä tarvitaan periaatteessa aluksi lyhyt PowerPoint-esittely jonka kesto 5 minuuttia, sitten se oma diplomityö täytyy oman kammionsa rauhassa kirjoittaa kunnon Word-dokumentiksi (joka tietysti voi olla aika pirunmoinen homma) ja lopuksi siitä tarvitaan tähän seminaariin jonkinlainen yhteenveto, kesto 20 minuuttia. Paljolti nämä ovat olleet englanniksi, mutta suomeksikin asiaansa voi selittää. Kysymyksiin täytyy kuitenkin olla valmis vastaamaan englanniksi.

Tämän vuotinen seminaari tosin on ollut tunnukseltaan IHA-1958 eikä tuo vanhalla HOPSilla näkyvä IHA-1957. Ensi lukuvuonna taas on epäilemättä uusi tunnari käytössä.

Sitten pääaine. Siinä on alussa mainittu ASE-9306 Introduction to Robotics and Automation. Sellaistapa meillä vaan ei ole ollut lainkaan ja johdatus automatiikkaan olisi ehkä tässä vaiheessa hiukan myöhäistä tahi jälkijättöistä? Kurssille ei ole pystynyt ilmoittautumaan, koska ilmoittautuminen on ollut suljettu.

ASE-9407 Robot Manipulators: Modeling, Control and Programming käsitteli robotiikan yleisiä asioita lähiopetuksena. Jordanialainen Wael kävi Tampereelta Porissa luennoimassa. Kävimme myös Hervannassa tekemässä muutaman labratyön. Luulin että tässä olisi käsitelty myös "grippereitä" eli tarraimia, mutta ei. Kurssi oli englanninkielinen.

IHA-2506 Electrohydraulic Servo Systems oli meille porilaisille puhtaasti teoreettinen verkkokurssi. Matlab-ohjelma korvasi hydrauliset servoventtiilit. Ei meitä Tampereelle kutsuttu, mutta kävimme kuitenkin kurkkaamassa kurssin opettajaa Hervannassa käydessämme. Ikäänkuin kainosti muistuttaen olemassaolostamme.

Valitettavasti en oikein päässyt käsitykseen mihin servojen kurssilla pyrittiin, vaikka koenkin aiheen sinänsä tärkeäksi. Paperikoe pidettiin Porissa. Käytännön tuntuma aiheeseen jäi olemattomaksi. Hydraulinen servoventtiili sisältää eräänlaisen hydraulisen vahvistimen, joka on hiukan kinkkinen laskettava. Hydraulinen servo on jo vanha keksintö.

Toivottavasti tuo servokurssi kehittyy parempaan ja havainnollisempaan suuntaan. Yliopistossakin tarkoitus kaiketi olisi että opiskelija voisi oppia. Suosittelisin mieluummin "propoja" eli hydraulisia proportionaaliventtiilejä ja käytännön työtä säädön parissa. Propot ovat nykyaikaa. Proportionaaliventtiilissä on 2 eri suuntiin vaikuttavaa kelaa joita voi ohjata vahvistimen kautta mikrokontrollerilla ohjelmallisesti, eli ihan minun näköiseni kampe, sähkömekaniikan sankari jota ei kyllin ymmärretä ylistää (Unsung Hero).

IHA-2807 Project Work in Fluid Power Automation ... jaapa-jaapa, tästä täytyy hiukan valittaa, koska tuo vanhalle HOPSille merkitty on vanha kurssi, jolle ei ole voinut ilmoittautua. Fluidi tarkoittaa nestettä ja "nestevoima" viittaa hydrauliikaan. Olen sen sijaan ilmoittautunut uudemmalle projektityökurssille IHA-2816 Project Work in Intelligent Heavy Machines ja se on aiemmin näkynyt HOPS:in "muut"-osiossa, mutta sepä onkin sittemmin kadonnut näkyvistä. Siitä olisi luvassa vain 5 opintopistettä. HOPS:iin merkitty vanha kurssi käsittelee hydrauliikkaa, johon minulla ei ole mahdollisuuksia. Uudempi kurssi ei vaatinut hydraulikkaa, siihen sopivat omat Raspberry Pi -korttitietokoneet ja kamerat sähkö-mekaanisine lisävarusteineen, joten tässä voi olla ongelma? Jos työssä vaaditaan hydrauliikkaa, niin siihen eivät minun talouteni rahkeet riitä.

IHA-3110 Ohjaus- ja automaatiojärjestelmät opiskeltiin Porissa videoilta. Kävimme myös Porin yliopistokeskuksen Volkswagen -pikkubussilla Hervannassa paikan päällä tekemässä kevyitä labroja, kurssitoverimme Mika ratissa. Taisi tästä myös olla melko kevyt essee-muotoinen EXAM-tietokonetentti, vai olikohan niitä kaksikin. Väylät olivat aivan mielenkiintoisia.

HOPS on onnistunut yhdistämään vanhoihin alkuperäisiin (harmaalla merkittyihin) kursseihin joitakin uudempia vastaavia toteutuksia. IHA-3316 Automaatio työkoneissa on tälläinen. Pystyimme sentään Porissakin tekemään jotakin. Simulink real-time ympäristön koin kuitenkin aika hankalaksi. Real-time zydeemin perusidea on se, että puhtaasti ohjelmalliseen Matlab Simulink -automaatiototeutukseen voidaan asteittain yhdistää konkreettinen fyysinen toteutus, esimerkiksi metsätyökoneen käyttöliittymä, anturit ja aktuaattorit (tai niitä vastaava graafinen esitys tietokoneen ruudulla). Itse en tältä pohjalta ihan sellaista valitsisi omaan projektiini.

IHA-4206 Mechatronics and Robot Programming on edelleen kysymysmerkki. Yritimme tehdä ryhmätyönä labroja Puuvillan luokassa 256, mutta kohtasimme ongelmia joihin emme saaneet apua. On lupailtu että voisimme vielä saada kurssin suoritetuksi jonkinlaisella videokonferenssilla Tampereen kanssa vieläpä tämän kevään aikana, mutta eipä ole aiheesta mitään sittemmin kuulunut. Pidän mahdollisena että tämä jää suorittamatta. Valitettavaa jos tutkinto jää tästä kiinni, sillä kurssi oli sinänsä melkoisen heppoinen. Tuskin pystyn kulkemaan Hervannassa viikkotolkulla tätä ohjeistuksensa puolesta oikeastaan aika vaatimatonta kurssia suorittamassa.

Yleensä yliopisto on kyllä pitänyt lupauksensa. Yleensä yliopiston tekemiin lupauksiin on todella voinut luottaa, mutta eläkkeelle lähtevä Tampereen Esa teki tässä oharin.

SGN-45007 Computer Vision korvasi kohtalaisen onnistuneesti harmaalla merkityn vanhemman konenäkökurssin. Kiire oli kova, mutta olihan aihe kiintoisa. Videoita katselimme, oli paperitenttejä ja teimme lähinnä Matlabilla harkkoja Porissa koulun konein. Saimme merkittävästi paikallista porilaista Matlab-apua, sillä kyllä Porissakin sentään tiedetään konenäöstä yhtä ja toista. Emme suinkaan ole täällä aivan kädettömiä, vaikka emme olekaan opiskelleet   Cambridge:ssa   ... oho, sori, piti olla Oxford ... kuten kurssin tamperelainen opettaja.

PLA-32311 Sulautetut järjestelmät oli porilainen kurssi joka käsitteli aiheita kuten Linux, Raspberry Pi (RPi), Arduino Uno, IoT. Oli myös helsinkiläisiä Viope-ohjelmointiharkkoja, Python ja C++. Virtuaalikoneessa pyörivän Linux-ympäristön siirtäminen omalle läppärille olisi vaatinut paljon enemmän muistia kuin se 4 gigatavua joka minun läppäreistäni löytyy. Omasta edistymisestä kirjoitettiin vapaamuotoinen opiskelupäiväkirja, ei tenttiä. Minua kiinnosti pienten sähkömoottoreiden ohjaus mikrokontrollerilla, mutta siitä ei paljoa pisteitä herunut. Sensorit ja anturit, mittaukset sekä langaton tiedonsiirto koetaan täällä seksikkäämmiksi kuin vähäpätöinen sähkömekaniikka.

Moderni automaation visio on kaiketi sellainen että kaikki mahdollinen (ja puolet mahdottomistakin?) tulisi kytkeä Internettiin. Kaikki munat pitäisi siis asettaa yhteen ja samaan koriin, vanhan viisauden vastaisesti. Tämä ei minua oikein miellytä. Mieluummin rakennan lokaaleja valmiuksia, omia pieniä toimintoja. En tahdo olla mikään alistettu pattipolvinen globalisaation juoksupoika, joka pakon edessä ajaa globalisaation asiaa ahdistetun villipedon katse silmissään ja samalla nöyrän kuuliaisesti julistaa globaalin markkinatalouden kyseenalaista ilosanomaa. Pyrin rikkomaan mahdollisimman vähän munia kerrallaan. Tyvestähän puuhun noustaan, eikä latvan puolelta.

PLA-43126 Machine Learning Methods on porilainen koneoppimisen kurssi. En vaan ole ehtinyt vielä aloittaa Matlab-harjoitusten työstämistä. Tämä kurssi ymmärtääkseni jatkossa imee tamperelaisia signaalinkäsittelyn vaikutteita ja siten hiukan muuntuu ja kehittyy sisällöltään insinöörille antoisammaksi ja kukaties mielenkiintoisemmaksi sekä enempi käyttökelpoiseksi ja vähemmän esoteeriseksi.

Lievä päivitys 31.07.2020, lukuvuoden loppuessa.

Haa! Katson jo saavuttaneeni koneoppimisen (Machine Learning) kurssin tehtävissä 70 pistettä joka on selkeästi yli 51 pisteen minimin ja se riittää minulle. Loput tehtävät olisivat epämieluisia tai aika hankalia. Muutamasta tehtävänannosta en edes saa oikein selvää mihin pyritään.

Eräs tarvittava syöpä-tietokanta ei ole siinä osoitteessa jossa sen piti ohjeeksi annetun Matlabin verkkosivun mukaan olla ja se voisi olla vaikea löytää itse. Erästä malliksi tarvittavaa ohjelmaesimerkkiä ei löydy Matlabin helpistä annetun nimen perusteella. Sumean logiikan tehtävässä joutuisi käyttämään Matlab-työkalua josta en tykkää. En haluaisi lainkaan olla riippuvainen Matlabista koska sen kanssa tuskin voin elää jatkossa. Paljoltihan tällä kurssilla juurikin askarrellaan Matlabin ja sen dokumentoinnin varassa. Luentomateriaali on aika ohkaista.

En voi väittää ettäkö olisin koneoppimisen asiantuntija, mutta tällä erää aiheeseen ei liikene enempiä resursseja. Ehkä pääsen kurssista läpi näillä vaatimattomilla saavutuksilla, ehkä en. Ehkä voisin suorittaa kurssin uudelleen? Joka tapauksessa haluan jatkossa olla mahdollisimman riippumaton tyyriistä suljetun koodin Matlabista ja eteenpäin on elämässä jo mentävä kovalla vauhdilla, säälimättömällä asenteella "Eihän elämästä selviä hengissä".

Elokuussa aion kerrata konenäköasioita (Computer Vision) ja pyrkiä löytämään Python-ratkaisuja minua koskettaviin ongelmiin (Matlab-ratkaisujen asemesta). Haluan käyttää omissa ohjelmissa Pythonia tai Javaa. Toivon vihdoinkin olevani pääsemässä käsiksi itse asiaan, eli projekti- ja diplomityöhön.

Jii-haa! Hakkaa päälle! Nyt veri punnitaan! Vihdoinkin jotakin todellista! Tulkoon turma taikka tuisku, kalpamme kärjessä onnemme on!

No tuota juu, vielä lievä koneoppimisen tilanteen päivitys 15.08.2020

Vaikuttaa siltä että porilaisesta PLA-43126 Machine Learning Methods -kurssista ei sittenkään voi saada suoritusta. Sen on korvannut uusi tamperelainen kurssi DATA.ML.100 Introduction to Pattern Recognition and Machine Learning.

Uusi Sisu-järjestelmä ei näköjään tunne vanhaa porilaista kurssiamme lainkaan. Ehkä sille kurssille ei ole voinut enää kalkkiviivoilla kirjata opintopisteitä, ehkä järjestelmänvaihdos käyttökatkoineen muutti tilanteen?

No ei se mitään. Ilmeisesti muutkaan porilaiset automaatiosällit eivät saaneet vanhasta kurssista suoritusta, joten yritämme sitten sitä uutta kurssia. Mahdollisesti Poria varten perustetaan oma ryhmä? Ehkä vielä hyvinkin saamme uuden kurssin suoritettua tukeutuen tamperelaiseen opintomateriaaliin ja porilaiseen Zoom-yhteyteen? Eletään Toivossa kuin lapamato.

Tässä pari uuden koneoppimisen kurssin Sisu-sivuilta löytämääni hyvän tuntuista kirjallisuuslinkkiä joista voi ladata kookkaan mutta ilmaisen PDF-tiedoston, ensimmäinen näistä on jopa suomeksi:


Seuraavan osion kurssit ovat kuulemma "vapaasti valittavia"? Matemaattisesti orientoitunut Veli-Pekka Pyrhönen Tampereelta otti meiltä turhat luulot pois rajulla kurssilla ASE-1130 Automaatio. Perustui paljolti videoluentoihin, mutta arvon opettaja kävi Porissakin pari kertaa.

Saimme ensikosketuksen mm. Laplace-muunnoksiin ja Simulink-ohjelmaan. Se oli kuin taistelua itärintamalla etulinjassa. Kokeessa sai olla mappi mukana ja tietokonettakin olisi saanut käyttää. Periaatteessa kovin tärkeää asiaa, mutta tähän erikoistuminen vaatisi paljon lisää panostusta. Not for the faint-of-heart!

No joo, hiukan loiventaen, kyllähän se Automaatio oli aivan hyödyllinen kurssi sinänsä. Se vaan oli siinä hetkessä melkoinen shokki, tuli ikäänkuin puun takaa ja yllätti minut ikäänkuin housut nilkoissa. Automaatio -kurssin hiukkasen iäkäs kirjallinen oppimateriaali oli zipattuna POP-ympäristössä. Se on ehkä vanhempi tyyli, jonka Moodle -oppimisympäristö on sittemmin syrjäyttänyt. Automaatio-kurssilla ei ollut omia Moodle-sivuja, mutta tulevaksi syksyksi joudutaan sellaiset tekemään koska POP poistuu käytöstä.

Yliopiston ensimmäisenä lukuvuonna meillä oli käytössä vanha Moodle -ympäristö osoitteessa moodle2.tut.fi. Nykyinen uudempi Moodle on osoitteessa moodle.tuni.fi ja se tiettävästi jatkaa toimintaansa edelleen. Vanha Moodle sensijaan lopettaa ennen Juhannusta, joten sieltä on kannattanut evakuoida ja jemmata vanhat arvokkaat kurssimateriaalit visusti talteen omalle koneelle. Samoihin aikoihin lopettaa myös POP toimintansa. POP tulee korvautumaan Sisu-ohjelmistolla loppukesällä, tietojärjestelmien käyttökatkon jälkeen.

Oma melko nykyaikainen tietokone ja nopea nettiyhteys on toki pakollisessa etäopiskelussa oleellisen tärkeä. Uuden koneen voi tarvita esimerkiksi siksi että vanhan koneen akkuun ei enää voi luottaa. Toisinaan kuitenkin tarvitaan akun varassa muutamia tunteja toimiva kone. Eikä tehokas kone ole ainakaan pahitteeksi. Kaikki tästä aiheutuvat kustannukset - luonnollisestikin - kuuluvat opiskelijan itse kannettaviksi, eivät suinkaan yliopiston tai sosiaalitoimiston kontolle. Tietotekniset ongelmat voivat olla - tietenkin - pelkästään opiskelijan omia henkilökohtaisia ongelmia, yliopisto ei - HERRAJJUMALA!!!- niistä vastaa - tokikaan.

Täällä Tekunkorvessa on vuokraan sisältyvä langallinen DNA:n talolaajakaista, maksiminopeus vain kaksi megabittiä sekunnissa. DNA mainostaa itseään ja väitti jo vuosia sitten että nopeus olisi tuosta huomattavasti kasvanut, mutta eipä oikeasti ole. DNA valehtelee päin näköä. Talolaajakaistan nopeus on edelleen se sama korkeintaan 2 MB/s, eli nykymitoissa aika saakelin vähän. DNA ei ole vuosiin toimittanut loppuasiakkaalle sitä palvelua, josta se perii maksun kaupungin yhtiön Porin YH-Asunnot Oy hallinnoimalta Tekunkorven taloyhtiöltä. Mielestäni taloyhtiön ei kannattaisi maksaa huijari-DNA:lle penniäkään.

Tuo 2 MB/s on kuitenkin vakavaan etäopiskeluun liian pieni nopeus, joten tarvitaan käyttökelpoisempi ratkaisu. Onneksi muilta palveluntarjoajilta on auliisti tarjolla toimivia, luotettavia ja nopeita langattomia mobiililaajakaistapalveluita. Maksaahan se toki, mutta ilmankaan ei pärjää. Perusohjelmiston päivityksiä tulee nykyisin netistä sisään koneeseen väkisin aivan sairaita määriä. Jos on useampi Windows 10 -kone käytössä, vaikkapa vanhempikin, niin niitähän joutuu päivittämään aivan alvariinsa ja niin netti voi tukkiintua. En pidä erityisen hyödyllisinä sellaisia päivityksiä jotka käytännössä estävät koneen käytön juuri silloin kun sitä tarvittaisiin. Videoyhteydet voivat syödä kaistaa aivan mielettömästi. Etäopiskelu käy hankalaksi kun kaikki ovat netissä yhtä aikaa. Office-ohjelmiston käyttöoikeuden joutuu päivittämään aina kun TUNI-salasana vaihtuu ja senhän joutuu vaihtamaan noin puolen vuoden välein. Digitalisaatio ei ole täysin ristiriidattoman siunauksellista.

Digitalisaatio rikastuttaa joitakin, mutta opiskelijaa se vain köyhdyttää. Helppo on korkeakoulujen digitalisoida ja etäopiskeluttaa kun maksumiehenä on joku muu kuin korkeakoulu itse. Eikä niiden oppimisympäristöjen ominaisuuksien, toimivuuden ja käytettävyyden kanssa niin nökön nuukaa ole, koska sehän on lähinnä vain opiskelijoiden ongelma, eli vähemmän tärkeää korkeakoulujen kannalta. Jos korkeakoulun oma palkattu henkilökunta on kohtalaisen tyytyväistä, niin eiköhän se riitäkin. Opiskelija on korkeakoulussa todellisuudessa vaan välttämätön paha, ei-toivottu henkilö, persona non grata.

IHA-1102 Hydrauliikan ja koneautomaation perusteet oli videokurssi hydrauliikan perusteista ja automaation yleisistä asioista. Tässä nyt ei mitään niin kovin kummoista uutta ollut. Porilainen paperikoe sisälsi hiukan laskentaa, mutta kuulemma kurssitoverimme Ilpo siitä pääsi läpi ilman laskintakin.

Lopussa on tämä perinteinen porilainen DI-koulutuksen matematiikan rypäs: P1 ja P2 olivat pääasiassa linearialgebraa ja Todennäköisyyslaskenta oli Tilastollisten menetelmien alkusoittoa. Minä niin tykkään matriiseista, vektoreista ja lineaarialgebrasta. Frank Cameronin videot olivat SAMK:in matematiikkamoduulista entuudestaan tuttuja. Kävin kurssit yliopistossa toiseen kertaan vaikka se ei olisi ollut aivan välttämätöntä. Tahdoin normaalit opintopisteet ja kyllähän näissä kertailtavaa oli viljalti. Harvapa taitaa nämä perusjutut osata sujuvasti ulkolukuna.

En silti voi väittää ettäkö olisin jokin ilmeenkään värähtämättä vuoren huipulla lootus-asennossa perse huurteessa askeettisessa vaateparressa istuva liehuvapartainen täysoppinut lineaarialgebran guru, jolta reipas reppuselkäinen vuoristokiipeilijä voisi poiketa tiedustelemassa "elämän tarkoitusta". Eräässä piirroksessa sellainen guru vaan sanoi että "jaa, että mikäkö on _elämän tarkoitus_? Eipä ole muuten ennen tullut tommosta vastaan." ja alkoi sitten etsiä vastausta hakukoneella Internetistä.

Matematiikan kurssit ovat jo Porissa muuttuneet erilaisiksi, arvattavasti enemmän diffistä painottaviksi. Me olimme viimeinen vuosikerta jolla oli tämä matriisilaskentaa painottava koulutus. Kurssit suoritettiin laskuharjoituksin. Vaikka oli loppukokeeseenkin mahdollisuus, jos todella kuvitteli muistavansa kaiken sen läpikäydyn materiaalin ulkoa kurssin loputtua.

Pääosin lineaarialgebraa sisältävillä peruskursseilla P1 ja P2 meillä oli vielä laskuharjoituksissa seuranamme erittäin hyödyllinen opettaja Timo Ranta jonka äärimmäisen energinen taulutyöskentely on varmaan Porissa jäänyt satojen opiskelijoiden mieleen. Hän katosi mystisesti P2:n loppuvaiheessa keväällä 2019 ilman mitään selitystä, vain tuntien varoitusajalla. Vakoiluleffoja jäljitellen voi kai lausahtaa "Ne jotka asiasta puhuvat, eivät tiedä ja ne jotka tietävät, he eivät yleensä puhu ...". En silti usko että hänen katoamiseensa liittyisi varsinaista rikosta. (Tjaah, ellei Timon ruhoa sitten Hervantajärvestä naaraamalla löydy;)

Siihen aikaan oli arvattavasti kulissien takana käynnissä kova vääntö Porin matematiikan tulevasta linjasta. Vaikka matematiikka onkin sinänsä järkevää, se ei todista että kaikki sen parissa toimivat olisivat viileän asiallisia. Voisin arvailla että siinä ovat voineet mennä niin sanotusti "sukset ristiin" lineaarialgebran vannoutuneen nuoren porilaisen työmyyrän ja suurten tamperelaisten herrojen välillä.

Kirjoitin joskus yliopistokeskukselle ( poridi.fi ) blogi-artikkelin jossa ihmettelin miksei Porissa ollut lainkaan mahdollisuutta opiskella yliopistotasoista differentiaali- ja intergraalilaskentaa, mutta en minä suinkaan ole tahtonut lineaarialgebraa syrjäyttää. Diffis ja lineaarialgebra eivät sulje toisiaan pois. Esimerkiksi fysiikassa tärkeitä differentiaaliyhtälöitä voi ratkoa myös lineaarialgebran keinoin. Vaikka valmiilla tietokoneohjelmillahan ne todelliset työt yleensä tehdään.

Niin ja se tutkinossa pakollinen diplomityö olisi jossakin vaiheessa saatava työn alle. Sille on nakitettu peräti 30 opintopistettä, joten sillä on ratkaisevan suuri merkitys tutkinnossa. Toivon optimistisesti että saan sen kondikseen syksyllä tai talvella eli seuraavan lukuvuoden aikana.

Projektityön voisi ehkä yhdistää diplomityöhön. Diplomityön voi halutessaan kirjoittaa suomeksikin, mutta seminaarissa ( kurssi "Master's Thesis Seminar in Automation" yllä ) esitettävät PowerPoint-kalvot on oltava englanniksi, vaikka ne voikin selostaa suomeksi. Voi tosin olla että näihinkin asioihin tulee muutoksia ensi lukuvuonna.

Kypsärin eli kypsyysnäytteen voi muistaakseni suorittaa jonkinlaisella johdanto-luvulla dipparin eli diplomityön dokkarissa eli kirjallisessa dokumentissa. Siitä ei saa erikseen opintopisteitä (eli oppareita?). Väikkäriin eli väitöskirjaan minun rahkeeni eivät taida riittää. Sittenhän on tietenkin olemassa myös makkari, olkkari, kylppäri, fillari, roudari, duunari, kommari, motskari ...

Myös virallinen tutustuminen kirjaston palveluihin, lyhyt tiedonhankintakoulutus, on tutkinnossa pakollinen. Toivottavasti sen voi suorittaa vielä Porissa. Porin yliopistokeskuksen kirjastossa oli kylläkin tiskillä uusi aivan simpsakka tyttölapsi silloin kevät-talvella kun sosiaalinen kanssakäyminen oli vielä sallittua, mutta en rohjennut häntä lähestyä ja asiaa tiedustella, koska SAMKissa opinnäytetyössä vaadittavan vastaavan tiedonhankintakoulutuksen hoitaja kuoli pian minun treffieni jälkeen. Pidän kuitenkin sellaista kirjastokeikkaa pelkkänä muodollisuutena. Kuolonuhreja tulisi joka tapauksessa välttää.

Lasken toivoni oman toiminimeni varaan diplomityön suorittamisessa. Diplomityö on tehtävä yritykselle ja oma toiminimi on eräs yritys. Muuten tämä olisikin aivan toivotonta. Ikärasismi on vakiintunut suomalainen teollisuusstandardi. Diplomityön aiheita ei ihan niin vaan saa firmoista.

Opiskelijan oma toiminimi ei silti ole myöskään ilman ongelmia. Verottaja on kovin kiinnostunut asiasta. Vaikka olen ilmoittanut, että toiminimi on perustettu pelkästään että saisin mahdollisuuden tutkintoon, eikä ole tarkoituskaan sen puitteissa koskaan ansaita pennin pyörylää, ei edes palaneen puupennin puolikasta, niin runsaitten veromätkyjen uhka häilyy ilmassa kuin Damokleen miekka pääni päällä.

No, eipä silti, ulosottoon ne minulla menevät yhtä lailla niin hävytön arvioverotuksen lisävero kuin veronpalautuksetkin. Kun ei ole rahaa, niin ei ole. Eipä werenhimoisten werowampyrellojen irvistelyt ja otsasuonten pullistelut asiaa muuksi muuta.

Osiossa "muut" minulla on enää Diskreetti matematiikka ja Operaatiotutkimus, jotka ovat minun tutkinnossani ylimääräisiä porilaisia matematiikan kursseja. Olivat vaan kiinnostavia, joten ilmoittauduin. Kurssit ovat suomenkielisiä vaikka opettajan nimi on Frank.

Diskreetistä matematiikasta en oikein saanut hyvää otetta ja sen toiseen tenttiin en voinut osallistua, koska se meni päällekkäin pakollisen robottikurssin kokeen kanssa. Niinpä arvosana on nippa-nappa hyväksytty ykkönen. Operaatiotutkimus käsitteli ainoastaan lineaarista optimointia, eli paljon isoa asiaa jäi ulkopuolelle. Aiheita olisi lisää vaikka mitä, peliteoriasta alkaen. Loppujen lopuksi koin tämän operaatioanalyysiksikin nimetyn aiheen melko helpoksi, vaikka vanhat videot olivatkin hiukan sekavia. Tosin tämä operaatiotutkimuksen kurssi jatkossa taitaa tästä hiukan laajeta ja yltää viiteen opintopisteeseen minun nettoamieni neljän asemesta.

Tähän osioon tulivat alunperin ne ilmoittautumiset jotka eivät sisältyneet alkuperäiseen HOPS:iin. Vanhat kurssit korvaavat uudet kurssit olivat siis aluksi tässä osiossa. Oli sellainenkin kuin JYM eli Johdatus Yliopiston Matematiikkaan, lukion pitkän matematiikan kertaus, mutta se on kadonnut bittien taivaaseen, ei kelpaa tutkintoon, ei ollut pakollinen tutkinto-opiskelijoille. Matematiikan perustaitojen hallintaa koetettiin varmistella hiukan erikoisilla valvotuilla EXAM-tietokonekokeilla, matematiikan perustaitotestillä jonka tunnus oli PTT. Perustaitotestin matikka oli sinänsä helppoa, mutta hankala EXAM-toteutus vaati runsaasti harjoittelua.

Väline ei saisi olla hankalampi kuin itse substanssi. Substanssi on nimittäin tärkeä, mutta väline ei ole. Non scholae, sed vitae! Eli suomeksi, rationaalinen tarkoitus kaiketi pitäisi olla se että opiskelemme ihan oikeaa elämää varten, emmekä vain koulua, sen tenttejä ja tutkintoja varten.

On kai syytä mainita etten ole koskaan opiskellut lukiossa päivääkään. En ole suorittanut lukion pitkää matematiikkaa. Olen suorittanut - aikoinaan moninaisia vuosia sitten - ainoastaan joitakin erillisiä lukion kursseja Kansanvalistusseuran kirjeopistossa. Minulla ei ole sitä kuuluisaa valkolakkia "Lunta paskahuusin katolla", enkä nyt ylpeänä tekniikan ylioppilaana ole hankkinut edes teekkari-lakkia. Tohtorin hatun saamatta jääminen kirvelee silti sieluani katkerasti.

Huomaanpa nyt että HOPSista puuttuu jotakin kovin oleellista. ASE-9427 Distributed and Intelligent Automation Systems on kadonnut bittien taivaaseen osiosta "muut". Se ei sisältynyt alkuperäiseen HOPS:iin ja nyt sitä kohdellaan merkityksettömänä ylimääräisenä kurssina. Meksikolainen opettaja Luis kävi erinäisiä kertoja Porissa paikan päällä. Sääli. Kanniskelinko omaa läppäriäni turhaan Puuvillaan? Toivottavasti sentään saan tästä aika tärkeästä automaatio-kurssista uudelleen merkinnän HOPS:iin jahka saan henkilökohtaisen suullisen Zoom-tentin netissä suoritettua.

Tekniikan miehenä voin olla sikäli tyytyväinen, että yliopisto-opintoihini ei sisälly ainoatakaan liiketalouteen tai yritysjohtamiseen liittyvää kurssia. En voi yhdestäkään kurssistani sanoa ettäkö se olisi täysin turha, vastenmielinen ja totaalisen motivoimaton. Vaikka toteutuksissa onkin eroa, on ainakin kurssien päämäärä ollut oikea. Olen melkein onnellinen siitä että olen melkein suorittanut tutkinnon, vaikka eipä kai tuolla suurta käytännön merkitystä ole. Olen joka tapauksessa oman elämäni sankari.

Tilastollisten menetelmien eräänlainen loppurutistus ja innokkaan insinöörin ryhtiliike

Niin. Paljon arvosanoja. Paljonko ne kertovat? Onko keskiarvojen laskenta järjestysasteikolla olevasta datasta moitteettoman hyvä ajatus? Olen tilastollisten menetelmien kurssilla sivistynyt sen verran että tahdon minäkin - tri Tantun tavoin - arvostella tiukan akateemisella pohjavireellä järjestysasteikon arvojen keskiarvoja.

Ajatellaanpa johdatuksena aiheeseen ilman lämpötilaa Celsius-asteina. Ajatellaan esimerkiksi lämpötiloja +10°C ja +20°C. Niissähän on toki merkittävä ero pukeutumisen kannalta. Tokihan on 20 = 2 * 10, mutta voimmeko rehellisesti sanoa että lämpötila +20°C olisi +10°C nähden tasan kaksinkertainen? Fysikaalisin perustein esimerkiksi 200 Kelviniä on tarkkaan tuplasti korkeampi lämpötila kuin 100 K. Lämpötilan absoluuttinen nollapiste 0 K on noin -273°C.

Celsius-asteikon asteet ovat tasavälisiä, mutta nolla 0°C aiheuttaa sen että Celsius-asteet ovat intervalli-asteikolla. Celsius-asteissa lämpötilojen ero on järkevä suure ja keskiarvojen laskenta on ongelmatonta. Lämpötilojen suhde sensijaan ei ole Celsius-asteissa mielekäs. Celsius-asteikon nolla on keinotekoinen ja luonnoton.

Kelvineissä lämpötiloja ilmaisten myös lämpötilojen suhde on mielekäs käsite, koska Kelvin-lämpötilat ovat suhteellisella asteikolla. Kelvin-asteikolla nimittäin on "oikea" luonnollinen nolla, lämpötilan absoluuttinen nollapiste.

Nämä meidän rakkaat arvosanamme 0, 1, 2, 3, 4 ja 5 ovat vain luokkia, vaikka ne ilmaistaankin numeroilla. Yhtä hyvin ne voisivat olla uniikkeja mielivaltaisia merkkijonoja, esimerkiksi "Tanu", "Heluna", "Sirppu", "Nopsa", "Hymy" ja "Mustikki". Tanu oli hevonen (joka ei ole lehmä) ja Mustikki oli lehmistä hienoin, friisiläinen jota joskus poikasena lypsin tallissa. Lehmät voivat olla järjestysasteikolla, mutta mikä olisi lehmien keskiarvo tällä entisen Kihniänkylän Petäyksen navetan lehmien järjestysasteikolla?

Arvosanojen välien suuruutta ei ole mitenkään vakioitu. Ei voi väittää että esimerkiksi arvosanojen väli 2 ... 3 olisi yleispätevästi yhtä suuri kuin väli 3 ... 4. Ei myöskään ole perustetta väittää että arvosana 3 olisi yleispätevästi tasan 3 kertaa niin hyvä arvosana kuin 1, tai että arvosana 4 olisi tarkasti tasan 2 kertaa niin korkea kuin arvosana 2. Nollan jätän suosiolla tällaisen pohdinnan ulkopuolelle, koska se ei edes ole hyväksyttävä arvosana. Selkeä järjestys arvosanojen välillä toki on, mutta kyseessä ei ole suhteellinen asteikko, eikä se ole edes intervalliasteikko, vaan ainoastaan järjestysasteikko. Keskiarvo ei kovin hyvin istu järjestysasteikolle.

Voisihan olla huonomminkin tilastollisten menetelmien kannalta. Esimerkiksi sukupuolet "mies" ja "nainen" ovat vain luokkia ilman keskinäistä luonnollista arvojärjestystä. Mikä on kansalaisten sukupuolen keskiarvo? Ovatko suomalaiset keskimäärin neutreja vaiko homoseksuelleja? Tässä ei siis ole kyse edes järjestysasteikon datasta, vaan luokista joilla ei ole sitä ainoaa oikeaa ja autuaaksitekevää keskinäistä järjestystä. Matemaattisesti korkealentoisen akateemisesti valveutuneina persoonina tahdomme nämä seikat selkeästi tiedostaa, korostaa ja alleviivata.


Voihan olla että joudun vielä tekemään joitakin korvaavia suorituksia, en tiedä tarkemmin. Matka tuntemattomaan jatkuu kuitenkin. Varmaan joudun näitä asioita vielä pohdiskelemaan ja eihän opiskelu suinkaan ole vielä pulkassa. En voi jäädä laakereilla lepäilemään. Taistelu jatkuu edelleen ja epäilemättä veri punnitaan vielä moneen kertaan näillä opiskelun hurmehisilla kentillä joissa veri vuotaa aivan solkenaan, kuin Vänrikki Stoolin tarinoissa konsanaan.


Eräänlainen jälkikirjoitus, perjantaina 05.06.2020

Joudun toki aina korjailemaan tekstejäni jälkikäteen. On kai selvää että tämä teksti on tavanomaista laajempi tällä saitilla ja että olen sitä kirjoitellut pitemmän ajan kuluessa. Tehdäänpä siitä nyt virallinen totuus ja jatketaan uuden päiväyksen puitteissa. Koska pyritään suurempaan kattavuuteen, on kai paikallaan ensinnäkin todeta seikka se että opiskelen Porin yliopistokeskuksessa. Yliopistokeskus on paikka jossa erilaiset yliopistot voivat järjestää haluamaansa koulutusta. Yliopistokeskus sinänsä ei siis ole yliopisto. Tampereen yliopistolla on tämän tapaista toimintaa uskoakseni myös Seinäjoella ja Turussa.

Kesän aikana on ajankohtaista ilmoittautua uudelle lukuvuodelle, koska en pysty valmistumaan tämän lukuvuoden aikana. Lukuvuodelle ilmoittautuminen maksaa ja se täytyy maksaa etukäteen. Satanen on meikäläiselle iso raha. Sen jälkeen pystyn ehkä ilmoittautumaan joillekin ensimmäisen jakson kursseille, jos keksin sellaisia. Yliopistokeskuksen sähköavaimen käyttöoikeus täytyy uusia syyskuuhun mennessä, ellen palauta sitä. Opiskelijakorttiin tarvitaan myös uusi "leima" (oikeasti tarra) joka kertoo että opiskelen edelleen.

Odottelen että vanha HOPS hyväksytään ja sitten voin käyttää sen tietoja elokuussa uuden laadinnassa Sisu-järjestelmässä. Kaiku -palautejärjestelmää voi myös vielä käyttää ennen Juhannuksen alla alkavaa tietojärjestelmien käyttökatkoa, kun haluaa antaa palautetta kursseista. Epäilemättä Kaiku korvautuu ensi lukuvuonna jollakin uudella järjestelmällä.

Kappas vaan, vihdoinkin on tärkeä DIAS-kurssin (Distributed and Intelligent Automation Systems) suoritus ilmestynyt HOPSille. Tuo osio "Muut ..." tosin ei taida olla sen oikea paikka, mutta tuossahan se alunperin oli. Olen joka tapauksessa jo aiemmin lähettänyt HOPSin käsiteltäväksi, joten en tee tälle enää mitään.

Niin, pahoin pelkään että Sisu-järjestelmän käyttöönotosta muodostuu joka tapauksessa melkoinen sekasotku ja karmea kaaos. Odotukset eivät ole korkealla. Täytyy vaan koettaa tulla sen kanssa jotenkin toimeen ensi lukuvuonna.

Meksikolainen opettajamme Luis saattaa olla valepukuinen atsteekkien kuningas Montezuma, mutta nimestään huolimatta ei ihan mikään Speedy Gonzalez. Ymmärtääkseni hänen sukunsa kauppaa Meksikossa saniteettitarvikkeita kuten WC-istuimia. Joku hänen esi-isänsä on kuulemma työskennellyt tehtaassa jossa valmistetaan Sol -merkkistä olutta, Espiritu Libre.

Hän loukkasi hiihtoloman aikoihin koipensa ja kulki keppien varassa. Koetti arvuutella josko yksityinen sairaanhoito olisi parempaa kuin julkinen. Kohtelun suomalaisessa julkisessa terveydenhuollossa hän nimittäin koki tässä yhteydessä epäasialliseksi ja vihamieliseksi, mutta polvivammoja itsekin kokeneena voin lohduttaa kertomalla että Suomessa terveysbyrokraattien vihamielinen suhtautuminen nivelkipuiseen potilaaseen on aivan normaalia, myös kantaväestölle ja syntyperäisille. Suomessa kipu ja sairaus on potilaan omaa syytä. Meidän syntisten potilaiden ei pitäisi häiritä pyhän ja siunatun terveydenhoitohenkilökunnan hyvää yhteishenkeä ja mukavan rattoisaa yhdessäoloa suojaisilla työpaikoillaan. Olemmehan siellä ylimääräisiä häiriötekijöitä, ei-toivottuja syntisäkkejä!

Olen joskus osannut laulaa, joten yritin jossakin välissä huumorimielessä ikäänkuin loppuhuipennuksena kajauttaa ilmoille pätkän kuuluisaa tangoa "Adios muchachos compañeros de mi vida..." kuvitellen että Meksikossa muka digattaisiin tuollaista. Mutta ei, Luisin mukaan suurinta huutoa Mexikossa on Cumbia, jota tästä linkistä näkyy youtube-videolla. Luis linkitti Moodleen hyvin samanlaiselta näyttävän videon, mutta se ei siellä enää skulaa, joten etsin tämän esiin youtubesta. Tosin tässä on mainoksia enemmän, mutta ainakin tyttö näyttää samalta.

Meksikossa ei kuulemma ole siestaa kuten Espanjassa. Englannin tunneilla sain oppia että etelämaalaiset ihmiset (tyypillisesti?) suhtautuvat eri tavoin kuin pohjoismaalaiset. Vaikka emme kai me täällä Pohjolan perillä kaikki ole tiukan asiakeskeisiä. Lapsuudesta minulle on periytynyt sellainen käsitys että lämpimässä ilmastossa asuvat olisivat velttoja, kurittomia, laiskoja ja saamattomia. Yliopisto ei tietenkään ole tällä linjalla. Yliopistossa halutaan ajatella että ilmasto tai rotu ei määrää sitä missä määrin henkilö on aikaansaapa, tuloksekas ja työelämässä hyödyllinen.

En kylläkään koe aivan ansainneeni DIAS-kurssista tätä korkeaa arvosanaa 5. Itse asiassa kurssitoverimme Juuso näytteli ratkaisevan tärkeää roolia kurssin ryhmätöiden tekemisessä. Minulle olisi riittänyt arvosanaksi vaikka ykkönen. Yritän vaan selviytyä tutkinnossa pakollisista kursseista, vaikka tutkinto onkin vain kaukainen ja kenties saavuttamaton unelma.

Meksikolainen opettajamme Luis oli muuten ensimmäisen porilaisen oppituntimme aattona nauttinut Tampereella meksikolaista tequilaa siinä määrin että hänellä taisivat vielä aamulla olla ns. "hiukset kipeinä". Niinpä tahdoin ensimmäisen tilaisuuden tullen muistuttaa häntä siitä että tequilalla voi olla hyvätkin puolensa. Esittelin hänelle esperantonkielisen sivun #76 ; ¡Hola amigos! ¿Cómo estáis? jossa meksikolainen tequila-pullo koettaa parhaan taitonsa mukaan onnitella minua syntymäpäivän johdosta. Jostakin syystä Luis ei kylläkään vaikuttanut uskovan että tequila-pullo olisi kirjoittanut jutun! Mutta siis, kyllähän se niin tapahtui! "Some bottles of Tequila can be surprizingly co-operative!"

Onhan yliopisto-opiskelussa oma problematiikansa. Kursseihin sisään pääseminen voi aina vaatia oman totuttelemisensa. Kaiken sen vaivan jälkeen voi tuntua että kurssit eivät sittenkään johda oikeasti minnekään. Käytännön elämä on sittenkin aivan erilaista. Olen opiskelussa lähtenyt hakemaan jotakin konkreettista, mutta sitä olen yliopistossa toistaiseksi kovin vähän löytänyt. Ainoa toivo jäljellä on että omassa projektissani ja diplomityössä pystyisin saavuttamaan jotakin oikeaa ja todellista, jotakin pysyvää, jotakin sellaista jonka lopuksi en joutuisi toteamaan etten sittenkään ole vielä saavuttanut yhtikäs mitään.

Tietojärjestelmien salasanakin täytyy kesällä vaihtaa, koska se on jo aika vanha, noin puoli vuotta. TUNI-tunnukset hankitaan nykyisin esim. pankkitunnusten avulla. Sama salasana käy nykyisin sekä mikkihiirisoftan sähköpostiin (organisaatiotili portal.office.com ) että yliopiston tietojärjestelmiin. Oletettavasti salasanan tietoturva on parantunut, mutta kalastelua kuulemma edelleen esiintyy. Ei pidä mennä syöttämään salasanaansa netissä kaiken maailman epämääräisille lomakkeille. Sellaiset siipiveikot ja salamatkustajat saattavat pystyä aiheuttamaan vahinkoa, koska pystyvät esiintymään uhrinsa tunnuksin.

Ja vielä Juhannuksen jälkeinen jälkisoitto maanantaina 22.06.2020

Juhannus vihdoin meni ohi, alkaa Juhannuksen jälkeinen kesäaika. Vanha Moodle ja POP ovat oletettavasti jo sulkeutuneet lopullisesti. Uusi Moodle tuntuu toimivan normaalisti, joten ehkä pystyn suorittamaan tutkintoon sisältyvän koneoppimisen Machine Learning Matlab-tehtävistä kesällä yli 50% joka on kurssin vähimmäisvaatimus. Tämä kuluva lukuvuosi loppuu virallisesti vasta 31.07.2020.

Vanhojen kurssien Echo-videoihin pääsee kuitenkin vielä - TUNI-tunnusten kanssa, kenellä sellaiset on - suoraan käsiksi osoitteessa http://echo360.org.uk. Löysin sieltä kurssille IHA-3110 Ohjaus- ja automaatiojärjestelmät vanhemman sarjan videoita joita en ole aiemmin huomannutkaan. Uusiin maisemiin jo matkannut professorimme Tikkanen ei mielestäni näitä linkittänyt Moodle-sivuille.

Kesän jälkeen on edessä hyppy tuntemattomaan. Voi olla että eräät kahtena opintovuonna vaille suoritusta jääneet kurssit estävät valmistumisen Porissa, mutta yritän silti diplomityötä. Jos ei, niin ei, soromnoo. Virallisesti opintojen tulisi kaiketi jatkua Hervannan kampuksella Tampereella, mutta en toistaiseksi pysty sinne muuttamaan. Ei ole kulkuneuvoa. Toisaalta etänäkin voi ehkä opiskella tässä vaiheessa riittävästi, erikoisesti korona-virus-olosuhteissa. Aika näyttää.

Jostakin hervantalaisesta ruotsin kurssista on tullut sähköpostia. En tiedä vaaditaanko sellaisen suorittamista minulta, koska alkuperäisessä opintosuunnitelmassa on vain englanti. Ruotsi ei sinänsä olisi minulla ongelma, mutta tamperelainen lähiopetus olisi ongelma ja ainakin aiemmin kielten peruskurssit ovat olleet nimenomaan lähiopetusta jossa on ollut vähintään 70% läsnäolopakko. Siltikin olen ylpeä ruotsin taidostani ...

Jag har bott
vid en landsväg
i hela mitt liv,
och sett människor
komma och gå ...

Varmaankin monet kokevat että opiskelu korkeakoulussa avaa uusia elämän mahdollisuuksia. Voihan se ehkä niitä monille avatakin. Poliitikot epäilemättä mielellään näkisivät työttömyyden nimellisesti vähenevän kun väestö yhä enenevässä määrin pakenee akatemian sateensuojiin sivistymään. On kuitenkin vaikea nähdä miten kaikki opiskelun aloittavat lopulta löytäisivät koulutustaan vastaavaa työtä. Kuka ne palkat maksaisi?

Opiskelun taloudellisista näkökohdista on kuitenkin syytä noteerata varteenotettava varoituksen sana: Korkeakoulut ihan mielellään siirtävät kustannuksia yhä enemmän opiskelijoiden kannettaviksi. Kukaan ei nähtävästi pane vastaan, mutta monen vuoden toimeentulo ilman palkkaa ei ole aivan pikku juttu. Ja miten lopulta on sen valmistumisen kanssa, pystyykö hankkimaan hyväksyttävissä olevan pakollisen lopputyön, opinnäytetyön tai diplomityön? Ilman hyväksyttyä näyttöä hyvästä henkilökohtaisesta osaamisesta valmistuminen jää haaveeksi.

Paljonko todellista merkitystä opiskelulla sitten on? Yliopisto kokee kansainvälisyyden keskeiseksi asiaksi. Suomalaiselle opiskelijalle kansainvälisyys on kuitenkin lähinnä vain turha rasite. Yliopisto julistaa "ilmastohätätilan". Mitäköhän hyötyä siitä olisi? Yliopisto ei kovasti vaikuta kiinnostuneelta tekniikasta. Teknillinen tiedekunta ilman tekniikkaa, oisko tuo hyväkin idis? Tavallaan on hienoa opiskella korkeakoulussa, mutta onko opetus ja opiskelu mahdollisimman hyvää ja hyödyllistä? En välttämättä usko etteikö parantamisen varaa olisi.

Millainen insinöörin oikeastaan tulisi olla? Onko insinööri räiskähtelevän impulsiivinen uuden luoja, kärkäs keksijä tyyliin Thomas Edison? Onko insinööri lastenkirjojen terävä-älyinen tekniikan ällistyttävä ihmelapsi, vaiko työpöytänsä ja paperipinojensa takana kumarassa kyyhöttävä, harmaa, pystyyn mätänevä virkamies? Masentava mutterimies, teknillinen kumileimasin, puolivillainen välikäsi, virkaheitto trasseli-Jussi? Onko insinööri viisas tiedemies, kirkasotsainen Albert Einstein, vaiko umpityperien standardien vähä-älyinen matalaotsainen orjallinen noudattaja? Vaiko jotakin siltä väliltä?

Sisäänpäin lämpiävä yliopisto kokee henkilökuntansa kovin tärkeäksi ja opiskelijat ilmeisesti vain välttämättömänä pahana. Minulla lähtökohtana kuitenkin on että koulut ovat koululaisia ja opiskelijoita varten, myös korkeakoulut. Kauniilla teorialla ja karulla käytännöllä on nykypäivän maailmassa aivan uusiakin vaikeuksia kohdata toisensa. Kaikki ei siis ole aivan pelkkää ruusutarhaa, mutta jätkä sen kun porskuttaa.

Kävi miten kävi, voin joka tapauksessa laulella että " ... olen nuorempana opiskellut korkeakoulussakin ... " ja olla tyytyväinen siitä, että minusta saattaa vielä joskus kehittyä hyvä konstruktööri ja todellinen tarujen kekseliäs insinööri, riippumatta siitä onnistuuko tutkinto yliopistossa vaiko ei. Minun insinööriyteni ei voi olla masentavaa mitättömyyttä. Lasten- ja nuortenkirjat eivät voi olla väärässä: Insinööri on suuri ja kunnianarvoinen nero! Kalpamme kärjessä onnemme on!

Notta Helsinkin Herrat ja Rouvat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu