<<

16.04.2020

>>

Oheisessa kuvassa on vihreä takkini, kiiltävä vuori ylöspäin. Toisinaan haluan nimittää sitä välikausi-ulsterikseni, vaikka ei se varsinaisesti taida sellainen virallisesti olla. Kuvassa on muutakin. Takkini ei suinkaan ole tyhjä! Olen koonnut takin päälle rekvisiittaa jolla oletettavasti tulee olemaan suuri merkitys minun elämälleni lähivuosina. Se voi olla myös mikrovaltiolle tärkeää fyysistä arsenaalia ja hyvää henkistä ponnistuspohjaa.

Luulen että tällaista voisi nimittää kollaashiksi. Sellaiseen käsityskantaan olen päätynyt keskikoulun kuvaamataidon ("piirustus" eli lyhennettynä "piikka" taisi olla sen käytännöllinen nimi silloin aikoinaan) oppitunneilla joskus 45 ... 50 vuotta sitten, vaikka kohta myönnänkin että taiteelliset opintoni jäivät kovin vajavaisiksi ja saavutukseni sillä alalla vähäpätöisiksi. En ole kokonaan vailla kauneuden tajua, mutta taitelijaa minusta ei tullut. Kirjoittaa mielestäni jonkin verran osasin jo keskikouluaikoina, en vaan oikein uskaltanut. Nyt uskallan.

Uskon lujasti että tuolta pohjalta löytyy mielenkiintoisen diplomityön sisältöä. En tiedä hyväksytäänkö sitä koskaan, mutta ainakin tämä aihepiiri on kiinnostavaa. Mistään yrityksestä olisi vaikeaa saada hyväksyttävää diplomityön aihetta, joten teen oman työn omalle toiminimelleni. Sitä ei sentään pysty kukaan estämään. Oma toiminimi on yritys siinä kuin muutkin. Korkeakoulut eivät ole ollenkaan olleet innostuneita minun ideoistani, joten en odota tällekään mitään suotuisaa vastaanottoa. Silti se on tärkeää työtä, periaatteessa.

Hurjimmissa unelmissani haaveksin ohjaavani robottikäsivartta konenäön keinoin. Konenäkö arvatenkin tarjoaa valmiuksia hahmottaa mikä kuvassa on robottikäsivarsi ja sen tarrain ja mikä on tarraimen kohde. Fiksu ohjelma ehkä pystyisi ohjaamaan robottikäsivartta stereokameran ja konenäkö-softan tuottaman informaation pohjalta. Toki tarvitaan ensin ohjelmallinen mekanistinen malli tuolle robottikäsivarrelle, sen rakenteelle. En suinkaan yritä saada robottia oppimaan kaikkea itse tyhjältä pöydältä.

En aio tässä työssä soveltaa mitään ältsin trendikkäitä konvoluutio-neuroverkkoja ja muita konenäön äärimmäisiä ihmeitä. En usko tarvitsevani varsinaista tekoälyä. Aion pärjätä suhteellisen yksinkertaisin valmiuksin. Pelikenttä on melko tiukasti määritelty. Yksinkertainen hahmontunnistus riittää. Valaistus on hyvä ja kontrastit suuret. Ohjelma "tietää" robottikäsivarren toiminnan ja käsiteltävän kohteen aseman melko hyvin. Kaikki oleelliset toimijat toimivat samassa koordinaatistossa, eikä ylimääräisiä tuntemattomia haahuilijoita ole kameroiden ja robotin välissä. Häiriöitä on minimimäärä, toimitaan lähes laboratorio-olosuhteissa. Joten ei tästä tule mitään älymetsätyökonetta jonka voisi huoleti lähettää yksin viikoksi duuniin aarniometsään tukkeja pinoamaan ja siirtelemään.

Kovin nopeaa laitetta tästä tuskin tulee. Robotissa on vain tavalliset tyhmät DC-moottorit, eikä mitään asentoantureita. Niinpä on vaikea sanoa tarkasti etukäteen paljonko käsivarsi liikahtaa jos jollekin akselin moottorille annetaan sähkövirtaa esim. yhden sekunnin ajan. Konenäkösofta tarvitsee aikaa liikkeiden toteamiseen. Joten luultavasti laite toimii melko kulmikkaasti askeleittain, ellen sitten saa elämäni inspiraatiota ja revi hilseestäni jotakin ällön öklön äklöttävän inhaa neronleimausta ja maailmojamullistavaa kuningas-idistä joka mahdollistaisi robotin sulavan liikehdinnän ja liikkeen korjaukset yhtäjaksoisen ajon aikana. Tärkeää on yhtäältä miten nopeasti robottikäsi liikkuu ja toisaalta miten nopeasti konenäkösofta pystyy laskemaan työkalun leukojen keskipisteen TCP (Tool Central Point) koordinaatteja ja reitittämään aktuaattorin liikettä. Luulenpa että se selkiää vain kokeilemalla.

Voihan käydä niin että dippainssiksi valmistuminen yliopistosta ei vaan onnistu. Jos ei, niin ei. Vuoden sisällä minun sitä kuitenkin on yritettävä, koska minulle lähes 62-vuotiaalle tämä on jokseenkin viimeinen tilaisuus. Myöhemmin siitä enää tuskin voisi tulla mitään. Ja tokihan ainakin tutkinto-opiskelijan velvollisuus on pyrkiä suorittamaan se tutkinto parhaan kykynsä mukaan. Ylivoimaisille esteille ei siltikään mitään mahda. Jos ei, niin sitten ei.

Ei vaan pysty vielä alkamaan projekti- ja diplomityötä. Valmistuminen olisi mahdollista aikaisintaan syksyllä, seuraavan lukuvuoden puolella. Vielä on muutamia muitakin tutkintoon kuuluvia suorituksia (4 kurssia) tekemättä. Koneoppimisen (Machine Learning) kurssin tehtäviä en ole oikeasti vielä edes aloittanut. Näistäkin kursseista voi jokunen jäädä tämän lukuvuoden puolella suorittamatta jos huonosti käy. Ja voi tutkinnon suorittaminen ehkä jäädä niistäkin kiinni, joten eipä tuo diplomityö ole hetikään ainoa kanto kaskessa.

Tokihan minulla tekemistä olisi vaikka huru mycket. Ja kyllä minä pärjäisin ilman tutkintoakin. Yliopistolla tuskin on minulle enää mitään oleellisen tärkeää tarjottavaa, joten surutta voin luopua. Tiedän jo miten jatkaa omin voimin. Pyrintöni ovat oleellisesti samat, tutkinto tai ei. En suinkaan kuvittele edes sen DI-tittelin kanssa mihinkään muuhun yritykseen töihin pääseväni. Ruumiini ei 50-vuotiaana enää kelvannut Suomen teollisuuden palvelukseen, joten miten sitten yli 60-vuotiaana!

Olen yrittänyt vuosien varrella raportoida opiskelusta ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. En tietenkään ole aivan tyypillinen opiskelija. Olen sentään jo ikämiehiä. Aika hataraa se raportointikin on taitanut olla. Maailma muuttuu, Eskoseni. Minun kokemukseni eivät välttämättä ole muille samaa reittiä seuraileville enää kovinkaan arvokkaita. Olemme eläneet murroksessa. Vain muutos on pysyvää.

Silti tahdon antaa oman kokemukseni pohjalta uusille opiskelijoille neuvon. Jos robotiikka on erikoisen kiinnostuksen kohde ja halujen esine, niin siitä ei kokemukseni mukaan paljoakaan saa irti Tampereen yliopiston Porin yksikössä, edes automaatiotekniikan linjalla (Robotiikka ja koneautomaatio). Parempi mennä suoraan Tampereelle Hervannan kampukselle jos halajaa roboteista lähikontaktia ja parempaa oppia. Toivottavasti siellä on asiat paremmin. Luulenpa että Porissa on jopa SAMKissa tarjolla parempaa ja hyödyllisempää robottioppia kuin Porin yliopistokeskuksessa. Siis jopa siinä kälyisessä SAMKissa on paremmin, kaikista maailman paikoista!

Sillä kyllähän elämä jatkuu ja uusia opskelijoita vielä tulee. Onhan opiskelu sinänsä hieno juttu, vaikkakin käytännössä hankalaa. Maailma voi mullistua vaikka kuinka paljon, mutta tekniikka säilyy arvokkaana ja opiskelun arvoisena. Koronakriisin jälkeinen maailma saattaa olla jonkin verran erilainen, ehkä joiltakin osin parempikin, tai niin voisi ainakin toivoa. Eipä tämä suomalaisten maailma ennen koronakriisiäkään niin kovin hääppöinen ollut.

Silti uskon vankasti että suurimmalle osalle suomalaista väestöä tulevaisuus on melkoinen pommi, aikapommi. Moni utuinen kupla puhkeaa. Moni rakennus paljastuu lentohiekalle rakennetuksi. Moni meistä on pian - runoilija Eino Leinon sanoja tapaillen - "...kuin lelu tuulien, lehti irtonainen".

Suomessa tulee lähivuosina olemaan satojatuhansia uusia työttömiä, tämä ei lie enää uutinen. Tämä seikka kannattaisi suomalaisten poliitikkojen jo pikku-hiljaa noteerata. Urbaani legenda uskoo että sosiaalitoimisto avokätisesti auttaa talouden pulassa olevia ihmisiä. Minun kokemukseni mukaan tuo ei kuitenkaan käytännössä toteudu. Sosiaalitoimi paskat välittää monista asiakkaista. Tämä on sikäli traagista että esimerkiksi poliitikoilla on se käsitys, että kyllä yhteiskunta kantaa aina huolta kaikista. Eipä se ole ennenkään kantanut, tätä voivat lukuisat leipäjonojen asiakkaat todistaa.

SoTe-alan kupla tulee puhkeamaan laman ja joukkotyöttömyyden myötä. Karu totuus paljastuu, mutta liian myöhään. Vielä olisi aikaa varautua. En tiedä onko Suomi-neito vielä kuin raamatullinen neitsyt, vai joko on Venäjän karhu sen herkkupeppua köyrinyt ja nylkyttänyt (kun eihän kai EU-nukit sellaista tee) sekä himokkaasti näpräillyt kaikkia sen intresantteja pikku namiskuukkeleita, mutta etsikkoaika tulisi kuitenkin käyttää hyväksi, nimenomaan etukäteen. Myöhemmin kun on myöhäistä.

Ikärasismi hiiteen! Eläköön lokalismi! Kuolkoon globalismi! SINKKUJEN KAPINA! Kuolkoon russofobia! Eläköön hyvä hallintotapa ja kuolkoot ne lukemattomat huonot!

Notta Helsinkin Herrat ja Rouvat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu